18.5.2023.

 SEURAKUNTIEN PAIMENTEN PAIMENTEHTÄVÄSTÄ:

Seurakuntien vanhimmat tarvitsevat halua, näkyä ja varustamista paimentehtäväänsä 9.

Kun alan lopettelemaan tätä kirjoitteluani otsikon mukaisista asioista - ehkä tämän jälkeen vielä yksi kirjoitus - niin otan esille vielä pari kohtaa Raamatusta tähän; ne puhuvat seurakuntien vanhimmille, paimenille:

"Ottakaa siis ... vaari ... kaikesta laumasta, johon Pyhä Henki on teidät pannut kaitsijoiksi, paimentamaan Herran seurakuntaa, ..." (Apt. 20:28).

"Vanhimpia teidän joukossanne minä siis kehoitan, ... kaitkaa teille uskottua Jumalan laumaa, ... niitä, jotka ovat teidän osallenne tulleet, ..." (1. Piet. 1-4).

Lukemamme on Jumalan Sanaa seurakuntien vanhimmille, paimenille, kaitsijoille. Teksti on hyvin selvää ja yksiselitteistä; sitä ei voi turhentaa selittämällä/selittelemällä, että siinä tarkoitetaan jotain muuta, kuin mitä siinä lukee.

Olemme aikaisemmin käyneet läpi sanojen merkityksiä. Ilman niitäkin nuo suomenkieliset sanat: paimen ja kaitsija, kertovat meille sen, mistä on kysymys. Tarvitaankin vain halua ja näkyä laittaa asia käytäntöön.

Seurakuntien vanhinten tehtävää ajatellen, on todellakin kysymyksessä siihen virkaan kuuluva, ehdottomasti tärkein  tehtävä, jonka tulee hallita koko viranhoitoa. Kun käytän sanaa "virka", tarkoitan, että Jumala on kutsunut sellaiseen tehtävään; en sitä, että haetaan ja päästään johonkin virkaan, johon Jumala ei ole kutsunut.

Oman kokemukseni mukaan - olen ollut mukana työntekijänä neljän seurakunnan vanhimmistotyöskentelyssä - paimentehtävä on laiminlyödyin "osa" vanhimpien työssä; sen hoitamattomuuden vuoksi voi sanoa, että siinä kohdassa on olemassa aukko vanhimpien toimenkuvaa ajatellen. Tämän laiminlyönnin vaikutus näkyy seurakunnan ja sen jäsenten elämässä. Haastan ajattelemaan tätä ja puhumaan siitä.

Kun Jumalan Sana sanoo, että "ottakaa siis vaari kaikesta laumasta, johon Pyhä Henki on teidät pannut kaitsijoiksi paimentamaan Herran seurakuntaa" ja "vanhimpia teidän joukossanne minä siis kehoitan, kaitkaa teille uskottua Jumalan laumaa, niitä, jotka ovat teidän osallenne tulleet", niin tarkoitetaanko siinä sitä, mitä siinä lukee? Meillä ei ole olemassa kuin yksi vastaus: Tarkoitetaan sitä, mitä siinä lukee.

Kun vastaus on näin selvä. Voimme vain todeta, että Jumala on tarkoittanut seurakuntien vanhimmat ottamaan vaarin; pitämään huolta kaikesta laumasta; koko seurakunnasta; kaitsemaan ja paimentamaan Herran seurakuntaa niin, että tietävät, mitä jokaiselle seurakunnan jäsenelle kuuluu ja johdattamaan heitä eteenpäin. Jumala kehottaa vanhimpia kaitsemaan Hänen laumaansa - Jumalan laumaa - niitä, jotka ovat heidän osallensa tulleet.

Kuka korjaa sen aukon, joka on olemassa vanhinten paimentehtävää ajatellen? Seurakuntien vanhimmat itse. He voivat tehdä muutoksen siihen, kuinka toteuttavat vanhimman tehtäväänsä. Heidän itsensä täytyy haluta ja saada näkyä siitä, mikä on heidän tärkein tehtävänsä. Kun se nousee Jumalan sanasta, niin tarvitaan (vain) kuuliaisuutta asiaan paneutumiseen. Varmasti Jumala ja Pyhä Henki johdattaa Hänen tahtonsa mukaisissa asioissa. Valmiuksia vanhimmat voivat hankkia itselleen ja rukoilla yhdessä asian puolesta.

Seuraavassa, todennäköisesti viimeisessä, kirjoituksessa koetamme pohtia, onko se mahdollista, mistä on ollut puhe. Ja jos on, niin miten.

Jatkan - jHs.

_______________________

Hyvää nimipäivää Jaskarin Erkille, Aution Erkille, Mannin Erkille ja Sekin Eerolle!

Helatorstai, jota vietetään Jeesuksen taivaaseen astumisen muistoksi. Jeesus elää ja rukoilee omiensa puolesta!

8.4 astetta lämmintä ylösnousussa. Harmaa taivas. Tuuleskeli.

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta, luin Malakian kirjaa.

Kahvia.

Otin takapihan laavupuiden - lapinlaavun tyylisen - päältä rikkinäiset pressut pois ja haravoimme M-L:n kanssa reunoille - ja sisäänkin - kertyneet lehdet pois.

Ruokaa ja kahvia.

15:ksi ajelimme M-L:n kanssa torille. Siellä oli Vapaaseurakunnan järjestämä Motoristikirkko, musiikkeineen, puheineen, lettu-, makkara-, kahvitarjoiluineen.

Kaupan kautta kotiin.

Laitoin takkaan tulen.

Terhi-Marja, Denis ja Daniel käväisivät. Toivat moottorikelkan hetkeksi meidän talliin ja veivät meiltä vapautuneita verkkoja, että saavat puita laittaa verkkohäkkeihin. Kahvisteltiin.

Kirjoitin.

Seurasimme klo 19 alkanutta tilaisuutta netin kautta TV7:sta. Se tuli River Uusimaasta. Puhujana oli Daniel Chand. Oli erinomainen tilaisuus! Vahvaa evankeliumin julistusta! Tämä oli koko viikonlopun kestävän sarjan ensimmäinen tilaisuus. Oli hyvä tulkkikin: Jussi Korvajärvi.

Iltapalaa ja teetä.

Seurasimme uutisia.

Kirjoitin.

Kyykkyjä 30 kpl.

Siunausta!

Ps. "Minä sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä" (Gal. 5:16).

17.5.2023.

SEURAKUNTIEN PAIMENTEN PAIMENTEHTÄVÄSTÄ:

Seurakuntien vanhimmat tarvitsevat halua, näkyä ja varustamista paimentehtäväänsä 8.

Varmaankin on käynyt ilmi näistä kirjoituksistani, että kysymys on seurakuntien vanhinten olennaisimmasta tehtävästä; paimentehtävästä. En aiokaan puuttua muihin asioihin, mitä vanhinten tehtäviin mahdollisesti liittyy, vaan siihen, minkä itse näen - Sanan pohjalta - olennaisimmaksi. Ja eniten laiminlyödyksi; eli paimenuuteen. Mielestäni tähän asiaan pitää kiinnittää huomiota siinä vaiheessa, kun uusia vanhimpia valitaan seurakuntaan; siksi, koska jokainen seurakunnan vanhin on paimen, kaitsija. Tärkeimpiä asioita vanhimman tehtävässä eivät ole esim. kokousten johtaminen, hartauspuheen pitäminen tilaisuuden alussa - olen kyllä, tietenkin, sitä mieltä, että sananjulistus on tärkein tapa johtaa seurakuntaa  oikeaan suuntaan - tai ehtoollisen jakaminen. Sen sijaan esim. ehtoollisen vieminen sellaiselle henkilölle, joka ei pääse tilaisuuteen, on tärkeä asia, koska siinä paimen kohtaa seurakuntalaisen.

Hoitaessaan paimentehtäväänsä, seurakunnan vanhimmat joutuvat kohtaamaan erilaisia seurakunnan jäseniä. Jumalan Sana antaa runsaasti ohjeita ihmisten kohtaamiseen. Joitakin tästä nyt. Paavali antaa ohjeita nuoremmalle työtoverilleen, Timoteukselle:

"Älä nuhtele kovasti vanhaa miestä, vaan neuvo niinkuin isää, nuorempia niinkuin veljiä, vanhoja naisia niinkuin äitejä, nuorempia niinkuin sisaria. kaikessa puhtaudessa" (1. Tim. 5:1-2).

Kun luen tällaista kehotusta, niin heti nousee mieleeni, että seurakunta on hyvin perheenomainen yhteisö, jossa Jeesuksen yhdistämät sisaret ja veljet suhtautuvat oikealla tavalla toisiinsa. Lukemamme ohjaa meitä jokaista pyrkimään rakkaudelliseen kanssakäymiseen toistemme kanssa.

Edellä sanottu koskee myös seurakunnan paimenia. Sanon tämän, itsestään selvän asian, "ääneen", koska aiheenamme on vanhimpien paimentehtävä.

Tärkeä "työkalu" vanhimman tehtävässä ja ihmisten kohtaamisessa, on "oikealle aaltopituudelle viritetty kuuleva korva"; seurakuntalaista kuunteleva sydän. Kaiken tietäväksi, "vastausautomaatiksi" ei kenenkään kannata ryhtyä. Kuunteleminen kärsii, jos koko ajan miettii, kuinka vastaa; varsinkin, jos vielä aloittaa vastauksensa, ennenkuin toinen on edes saanut sanottua sanottavaansa. Ei tule "hukuttaa" toista vuolaaseen puheeseen ja/tai pitkään, vähänkään ylhäältä tulevaan opetukseen, joka on täynnä raamatunpaikkoja. On hyvä rohkaista lyhyin kannustuksin toista puhumaan.

Paimen ei halua mennä veljensä, tai sisarensa, luo "Kovassa hengessä." Ei yläpuolella ollen, vaan haluten olla avuksi toiselle; olkoon hänen tilanteensa mikä tahansa.

Yksi sana Paavalin ohjeessa Timoteukselle on tärkeä:

",,,vaan neuvo..." (1. Tim. 5:1).

"Neuvo"-sanaksi käännetty on alkukielessä (kreik.) "parakleo", tarkoittaa: "kääntyä toien puoleen, rohkaisten, neuvoen, tai kehottaen." Toinen merkitys, mikä sanalla on, tarkoittaa: "apuun pyytämistä tai kutsumista, esim. puolustajaksi oikeuteen, todistajaksi, tai neuvonantajaksi." "Henkilö, joka kutsuttiin apuun, tai jonka puoleen käännyttiin vaikeuksissa, oli parakletos" (Novum 5, Sanakirja, s. 587).

Mielestäni parhaalla tavalla ajatuksiamme oikeaan ohjaa se, kun tiedämme, että "parakletos" on myös sana, jota Uudessa testamentissa käytetään Pyhästä Hengestä, ja on tässä mielessä käännetty mm. Puolustajaksi, Auttajaksi, Lohduttajaksi.

Kun seurakunnan vanhimmat edellä kuvatussa hengessä lähestyvät paimenina seurakuntiensa jäseniä, voi syntyä hyvää hedelmää. Tällainen on mahdollista todellisuudessa vain siten, että Pyhä Henki saa hallita meitä. Hän voi kirkastaa kauttamme Jeesusta oikealla tavalla; ja Jeesuksen, Vapahtajan,  paimensydän pääsee nostamaan avun tarpeessa olevaa ja antamaan toivoa tuleviin päiviin.

Näin se, mitä Pietari puhuu, pääsee toteutumaan vanhimpien elämässä ja kautta:

"Vanhimpia teidän joukossanne minä siis kehoitan, ... kaitkaa teille uskottua Jumalan laumaa, ... ei herroina halliten niitä, jotka ovat teidän osallenne tulleet, vaan ollen laumalle esikuvina, ..." (1. Piet. 5:1-4).

Jatkan - jHs.

_____________________

Keskiviikko. 11.9 astetta lämmintä ylösnousussa. Harmaa taivas. Oli satanut. 

Aamupalaa ja kahvia.

M-L kävi viemässä Danielin 10:ksi kouluun.

Rukousta. Luin Malakian kirjaa.

Diabeteshoitaja soitti verikokeiden tulokset.

Kahvia.

Haravoin ja kärräilin pois puu-, ym. roskat puuntekopaikalta ja verkkohäkkien pohjilta.

Ruokaa ja kahvia.

Kirjoitin.

Luin vähän kirjaa.

Kyykkyjä 30 kpl.

HIIT-treeni: Kuntopyörällä kovalla teholla 10 x 1 min. Väleissä 1 min hiljaista polkemista palautteluksi. Alussa ja lopussa 3 min. rauhallista polkemista.

19:ksi ajelin helluntairukoushuoneelle Rukousiltaan. Denis johteli. 5 henkeä.

M-L seurasi Sateet lähetä-tilaisuuttaSeinäjoen helluntaiseurakunnasta.

Iltapalaa.

Seurasin uutisia Israelista.

Seurasimme muut uutiset.

Kirjoitin.

Siunausta!

Ps. "Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen" (Gal. 5:1)..

16.5.2023.

SEURAKUNTIEN PAIMENTEN PAIMENTEHTÄVÄSTÄ:

Seurakuntien vanhimmat tarvitsevat halua, näkyä ja varustamista paimentehtäväänsä 7.

Edellisessä kirjoituksessani puhuin Ylipaimenesta, Hyvästä paimenestä, Jeesuksesta, esikuvanamme. Jostain sen suuntaisesta olisi tarkoitus nytkin jotain "saada näkyville."

"Niin hän (Jeesus) puhui helle tämän vertauksen sanoen: Jos jollakin teistä on sata lammasta ja hän kadottaa yhden niistä, eikö hän jätä niitä yhdeksääkymmentä yhdeksää erämaahan ja mene etsimään kadonnutta, kunnes hän sen löytää? Ja löydettyään hän panee sen hartioillensa iloiten. Jakun hän tulee kotiin, kutsuu hän kokoon ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille: Iloitkaa minun kanssani, sillä minä löysin lampaani, joka oli kadonnut. Minä sanon teille: samoin on ilo taivaassa suurempi yhdestä syntisestä, kuin yhdeksästäkymmenestä yhdeksästä vanhurskaasta, jotka eivät parannusta tarvitse" (Luuk. m15:3-7).

Raamattu kertoo meille, että publikaanit ja syntiset tulivat Jeesuksen luokse ja halusivat kuunnella Häntä. Fariseukset ja kirjanoppineet nurisivat, kun Jeesus tällä tavalla otti syntisiä vastaan ja söi heidän kanssaan. Sen vuoksi Ylipaimenemme puhui heille lukemamme vertauksen; ja jatkaa vielä kahdella vertauksella samasta aiheesta. Kaikissa kolmessa vertauksessa on kyse siitä, että sytinen ihminen löytyy; tekee parannuksen ja tulee Jumalan yhteyteen.

Hyvä paimenemme, Jeesus, tuli maailmaan antamaan henkensä lammasten edestä, että he pääsisivät Jumalan yhteyteen. Taivaassa on aina ilo yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen.

Jeesus sanoi itsestään:

"...sillä Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan sitä, mikä kadonnut on" (Luuk. 19:10).

Jos Hyvän paimenen mieli valtaa meidän sydämemme, niin tästä, mistä edellä lukemamme raamatunpaikat puhuvat, tulee meidänkin elämäämme keskeinen asia. Tämän ei tulisi koskea vain joitakin, vaan meitä jokaista, jotka olemme saaneet tulla Jeesuksen löytämiksi. Eihän maan päältä löydy sen arvokkaampaa asiaa, kuin se, että syntinen ihminen löytää yhteyden Jeesuksen kautta Jumalaan; ja aloittaa matkan kohti iankaikkista elämää Hänen taivaassaan. Kuinka olemme tässä Jumalan "pelastusoperaatiossa" mukana, riippuu suhteestamme Jumalaan, Jeesukseen ja Pyhään Henkeen.

Kun siirrymme hetkeksi katsomaan asiaa seurakuntaan kuuluvien, jo löytyneiden/löydettyjen, ja seurakunnan vanhinten, paimenten, näkökulmasta, niin tiedämme, että seurakuntien jäsenten elämään voi tulla monenlaisia tilanteita. Hekin voivat eksyä, "jäädä kiinni" erilaisiin huonoihin asioihin; tai hyviin, joista tulee heille turmiollisia asioita. Sielunvihollinen saa uskovan lankeamaan syntiin. Tämän maailman rakkaus voi vallata sydämen. Lihamme on aina herkästi lähtemässä mukaan sellaisiin asioihin. 

Mitä silloin tehdään jos/kun näin käy?

Kuka silloin tekee jotakin?

Vai tekeekö kukaan mitään?

Unohtamatta, että meillä kaikilla uskovilla on oma vastuumme, emme voi/saa sivuuttaa sitä tosiasiaa, että seurakuntalauman paimenilla, kaitsijoilla, on erityinen vastuu, pitää huolta, "ottaa vaari", kaikesta laumasta, joka tarkoittaa: jokaisesta seurakunnan jäsenestä. Paimenet ovat niitä, jotka tietävät, mitä lauman lampaille; seurakunnan jäsenille, kuuluu. 

Jäikö hän, jolla oli sata lammasta, ja joka kadotti yhden niistä, odottelemasan päiviksi, viikoiksi, kuukausiksi ja vuosiksi, että lampaasta jotain kuuluisi? Ei, vaan hän jätti ne yhdeksänkymmentä yhdeksän lammasta, jotka olivat turvassa ja lähti heti etsimään sitä yhtä.

Toteutuuko tämä seurakunnissamme?

Jos ei, niin miksi ei?

Jos ei toteudu, niin tarvitsevatko seurakuntien paimenet halua, näkyä ja varustamista paimentehtäväänsä?

Jatkan - jHs.

_____________________

Sydämelliset onnittelut - vielä tässäkin - yhdelle lapsenlapsellemme, Aarolle, täyttäessäsi tänään 22 vuotta! Ovat ne vaan huipputyyppejä nuo lapsien lapsoset - joita on 9 kappaletta!

Tiistai. 18.2 astetta lämmintä ylösnousussa. Harmaahko taivas, mutta aurinko kuumotteli.

M-L kävi viemässä Danielin kouluun - kun ei löytänyt avainta ulkorakennukseen, jossa oli pyörä.

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta. Luin Malakian kirjaa.

Kahvia. M-L leipoi VHH-juustoleipiä, pullaa ja jonkin vuokapaistoksen.

Karräilin verkkohäkistä puita liiteriin pinoon.

Kahvia

Jatkoin kärrittelyä.

Kävin hakemassa Danielin koulusta - olivat luonnossa.

Kävin syrjäkylällä kotikäynnillä.

Ruokaa ja kahvia.

Kärräilin loput puut liiteriin. Kun työnsin viimeisen kottarillisen liiteriin, niin vähän tipotteli vesiä. Myöhemmin sitten satoikin. Puut olivat niin kuivia, että ne eivät vain mukavasti kalahtaneet, vaan suorastaan kilahtivat. Sielläpä ovat nyt katon alla. Ei ainakaan puiden puutteessa käy meille, niin kuin hyttyselle, joka vain nautiskeli ja hyrisi virttään kesän aikana ja sitten kävi huonosti talvella. Niin, sille muurahaisellehan kävi hyvin...

Kahvia.

Kirjoitin.

Luin vähän kirjaa.

Kyykkyjä 3o kpl.

Iltapalaa.

Seurasimme uutisia - minä myös Israelista.

Kirjoitin.

Siunausta!

Ps. "Älkää eksykö. Huono seura hyvät tavat turmelee" (1. Kor. 15:33).

15.5.2023.

Maanantai. 10.5 astetta lämmintä klo 5.40. Sininen taivas.

Aamupalaa ja kahvia.

6.15:ksi ajelin helluntairukoushuoneelle Aamurukoukseen. 4 henkeä. Järvien pinnat olivat tyynet. Vihreys lisääntyy.

Rukousta. Luin Sakarjan kirjaa.

10:ksi ajelin Majakalle puhumaan. Oli avointa puhua. Kuuntelutin venäjänkielisen kappaleen ennen puhettani.

Kahvia.

Kärräilin puita verkkohäkistä liiteriin pinoon.

M-L kävi kylällä kaupassa ja toi samalla Danielin koulusta.

Ruokaa ja kahvia.

Luin vähän kirjaa.

Kyykkyjä 30 kpl.

HIIT-treeni: 10 x 1 min. kuntopyörällä. Väleissä 1 min. hiljaista polkemista palautteluksi. Alussa ja lopussa 3 min. rauhallista polkemista.

Kuuntelin Patmosta.

Iltapalaa ja teetä.

Meillä on paljon linnunpönttöjä tässä ympärillä. Mukava seurata vilkasta hyörinää niiden liepeillä. Kun Kirjosiepot ilmestyivät, taisivat ne valloittaa toisilta kodit. Rastas on tehnyt puun haaraan pesän; näkyy juuri paikalleni keittiön pöydän ääreen. M-L ihmetteli takapihan puolella, kun oli ilmestynyt oven eteen tukko heinänkorsia. Sitten hoksi, että lintu  oli rakentanut pesää oven yläpuolella olevan lampun päälle.. Tiedä onko valmis.

Seurasimme uutisia - minä myös Israelista.

Siunausta!

Ps. "Aseta itsesi kaikessa hyvien tekojen esikuvaksi, olkoon opetuksesi puhdasta ja arvokasta ja puheesi tervettä ja moitteetonta, että vastustaja häpeäisi, kun hänellä ei ole meistä mitään pahaa sanottavaa" (Tiit. 2:7-8).

14.5.2023.

SEURAKUNTIEN PAIMENTEN PAIMENTEHTÄVÄSTÄ:

Seurakuntien vanhimmat tarvitsevat halua, näkyä ja varustamista paimentehtäväänsä 6.

Raamattu nimittää Jeesusta, seurakunnan Herraa ja Päätä, Ylipaimeneksi. Sitähän Hän on kirjaimellisesti - ja ylisanoja ei ole yhtään:.

"...kaitkaa teille uskottua Jumalan laumaa ... sydämen halusta, ... niin te ylipaimenen ilmestyessä saatte kirkkauden kuihtumattoman seppeleen" (1. Piet. 5:2, 4).

Otan näistä Pietarin sanoista vain nuo lainatut tähän yhteyteen. Pietari oli itse myös vanhin (1. Piet. 5:1).

Koska on olemassa Ylipaimen, Jeesus Kristus, niin varmasti voimme sanoa Herran seurakunnan paimenia, vanhimpia, alipaimeniksi. Heidän tehtävänsä on olla kuuliaisia heidän yläpuolellaan olevalle Ylipaimenelle.

Ylipaimenemme, Jeesus, on ennenkaikkea Pelastajamme, mutta Hän on myös esikuvamme; kaikkien Häneen uskovien, myös seurakuntien vanhimpien. Nämä kaikki ovat täysin itsestään selviä asioita, mutta niinhän ovat monet Raamatun asiat, Ne eivät ole monimutkaisia asioita, mutta silti meidän on muistutettava itseämme ja toisiamme näistä asioista. Sanan tarkoitushan on, että me eläisimme sen mukaan. Mitäpä meitä hyödyttävät ns. "syvälliset jumaluusopilliset esitelmät! ja "syvät salaisuudet", jos me ohitamme perusasiat ja ne eivät ole voimassa elämässämme?

Ylipaimenemme, Jeesus, sanoo itsestään:

"Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä" (Joh, 10:11).

Niinhän se tapahtui; Jeesus antoi henkensä Golgatan ristillä kaikkien maailman ihmisten puolesta. Hänet haudattiin ja Hän nousi kolmantena päivänä ylös kuolleista. Jokaisesta, joka uskoo tämän omalle kohdalleen, tulee lammas "Jeesuksen tarhaan." Jeesus kuoli meidän edestämme. Paikka ristillä olisi kuulunut meille., mutta Hän kuoli sijaisenamme.

Ylipaimenemme, Jeesus, on esikuva meille, Hänen omilleen siitä, että oikea suhtautumisemme lähimmäisiimme voi maksaa jotakin silloin kun sydämemme on vallannut Jumalan rakkaus. Sitä kautta voi vähetä itsellemme eläminen ja liiallinen mukavuuden halu. Tämän haluan sanoa "hyvin hiljaa", sillä se koskee minuakin. 

Meidän kenenkään ei tarvitse kuolla kenenkään puolesta, niinkuin Jeesuksen piti. Hänen kuolemansa oli ainutlaatuinen ja ainutkertainen; se oli kuolema syntiemme sovitukseksi. Meidän kuolemamme on vastarakkautta tähän kuolemaan; suureen pelastukseen. Se on erityisesti itselle kuolemista, johon voi kuulua myös ihan todellinen kuolema lähimmäistemme puolesta.

Kun liitämme edellä puhuttuun seurakunnan vanhimmat, paimenet, niin Jeesuksen, Ylipaimenen, Hyvän paimenen, esimerkki puhuu ilman muuta myös heillekin. Ovathan he paimentamassa Herran seurakuntaa. Jeesus antoi kaikkensa; teki sen työn täydellisesti loppuun asti, josta kaikkien seurakuntien kaikki Häneen uskovat jäsenet ovat hedelmää. Vanhimmat kaitsevat tätä kalliisti ostettua hedelmää, ettei heistä kukaan joutuisi hukkaan, Uskon, että Hyvän paimenen esimerkki johtaa seurakuntien vanhimpia tähän suuntaan; paimentamaan Herran seurakuntaa. Paimentamista ei ole vielä se, että on nimetty paimeneksi Herran seurakuntaan. Paimentaminen on lauman kaitsemista, jokaisesta sen jäsenestä huolehtimista, "vaarin ottamista." Se on varmasti niin konkreettinen asia, että silloin tiedetään, mitä seurakunnan jäsenille kuuluu.

Minä en halua nimittää ketään seurakuntien paimenta palkatuksi, mutta sellaistakin henkeä voi olla; mene ja tiedä. Joka tapauksessa Jeesus puhuu näin:

"...Mutta palkkalainen, joka ei ole paimen ja jonka omia lampaat eivät ole, kun hän näkee suden tulevan, niin hän jättää lampaat ja pakenee; ja susi ryöstää ja hajottaa ne. Hän pakenee, sillä hän on palkattu, eikä välitä lampaista" (Joh. 10:12-13).

Jos seurakunnan paimeniin tulee tällaista henkeä, niin silloin ei olla oikealla tiellä. Uskon kyllä, että kukaan seurakunnan vanhin, paimen, ei halua olla tällainen, vaan suunta on aivan päinvastainen.

Jeesus jatkaa vielä:

"...Minä olen se hyvä paimen, ja minä tunnen omani, ja minun omani tuntevat minut, niinkuin Isä tuntee minut ja minä tunnen Isän; ja minä annan henkeni lammasten edestä" (Joh. 10:14-15).

Hyvä paimen, Ylipaimen, Jeesus, antaa meille - esikuvana ollen - suuntaa suhtautumiseemme seurakunnan jäseniin. Hyvänä paimenena Hän sanoo tuntevansa omansa ja että Hänen omansa tuntevat Hänet. Seurakuntien vanhinten paimenuus on olemukseltaan tätä; lauman jäsenten tuntemista. Se tarkoittaa sellaista kanssakäymistä, että voidaan oppia tuntemaan. Ilman sitä sellaista ei voi tapahtua. Tämä on oleellisin osa vanhimman tehtävästä. Siinä kanssakäymisessä myös seurakunnan jäsenet oppivat tuntemaan seurakuntansa paimenia. Silloin ei käy niinkuin puhutaan - lieneekö kasku - jonkin kysyneen seurakunnan Ehtoolliskokouksessa, että "ketä ne ovat nuo tummapukuiset miehet, jotka käyvät kerran kuussa esiintymässä täällä?" 

Jeesus, paimenien Paimen, on hyvä esikuva meille kaikille - myös seurakuntien vanhimmille.

Jatkan - jHs.

___________________________

Sunnuntai. Äitienpäivä. 16.3 astetta lämmintä ylösnousussa, auringon puolella. Sininen taivas. Nyt on luonto kaikkein herkimmännäköistä. Vihreys on lisääntynyt reippain askelin.

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta. Luin Sakarjan kirjaa.

11 jälkeen lähdimme kohti Kiiskilänmäkeä, Multian puolelle, M-L:n kanssa. Se on Keski-Suomen korkein mäki; 268.55 m. Sen huipulle on rakennettu n. 20 m korkea näkötorni  Siellä oli sovittu vietettävän meidän perhekunnan Äitienpäivää. Olihan sää hieno! Passasi olla ulkona. Paikalla olivat: Denis, Terhi-Marja, Emilia ja Daniel. Tero, Mari, Aaro, Eelis ja Nooa, Timo, Pia, Milena, Minja - ja Helmi-koira - M-L ja minä. Pois olivat Miro ja Milka.

Oli mukavaa yhdessäoloa. Kunnonruuat laitettiin tulilla. Samoin lettuja paistettiin. Päälle oli kermavaahtoa ja mansikoita, jotain muutakin. Nokipannukahvia keitettiin. Täytekakkuja oli kahdenlaista ja kääretorttua. Pullaa. Karkkia. Oli kyllä hyvät tarjoilut. Pelattiin myös "mölkkyä"; puuvajasta nuotiopuita pystyyn ja puunpätkällä hetetiin nurin. Oli kaksi joukkuetta. Kaikki saivat tikkarin palkinnoksi. Innostuivat myös - pienemmästä isompiin - tekemään paperilennokkeja ja heittelemään niitä korkeasta näköalatornista. Mukavastihan se leijailivat. Palvikylki unohtui paistamatta - jos sitä nyt kukaan olisi enää jaksanutkaan syödä.

Pajupuron kautta menimme M-L:n kanssa. Mahlun kautta palasimme kotiin.

Kirjoitin.

Iltapalaa.

Kyykkyjä 30 kertaa.

Seurasimme uutisia.

Kirjoitin.

Siunausta!

Ps. "Katsokaa siis tarkoin, kuinka vaellatte: ei niinkuin tyhmät, vaan niinkuin viisaat" (Ef. 5:15).

13.5.2023.

SEURAKUNTIEN PAIMENTEN PAIMENTEHTÄVÄSTÄ:

Seurakuntien vanhimmat tarvitsevat halua, näkyä ja varustamista paimentehtäväänsä 

Seurakunta ei ole koskaan sielunvihollisen, saatanan, armoilla, mutta kuitenkin aina sen kohteena, koska se on enemmän kuin vannoutunut Jumalan vihollinen - mutta jo täysin voitettu:

"Olkaa raittiit, valvokaa. Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri miinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä. Vastustakaa häntä lujina uskossa, tietäen, että samat kärsimykset täytyy teidän veljiennekin maailmassa kestää" (1. Piet. 5:8-9).

Yksi saatana ase on valhe. Jeesus sanoo hänestä näin:

"...Hän on ollut murhaaja alusta asti, ja totuudessa hän ei pysy, koska hänessä ei totuutta ole. Kun hän puhuu valhetta, niin hän puhuu omaansa, sillä hän on valhettelija ja sen isä" (Joh. 8:44).

Saatana pyrkii löytämään tavan, jolla se pääsisi käsiksi seurakuntaan. Sen tarkoituksena on aina tuhota, hajottaa, saada aikaan hämmennystä, lyödä maahan, saada pois Jumalan Sanan mukaisesta elämästä ja saada seurakunta ja uskovat häväistyksen alaisiksi. Saatana koettaa tekeytyä valkeuden enkeliksi, pettääkseen. Kirjoittaessaan Korintton seurakunnalle, Paavali sanoo:

"...Mutta minä pelkään, että niinkuin käärme kavaluudella petti Eevan, niin teidän mielenne ehkä turmeltuu pois vilpittömyydestä ja puhtaudesta, joka teissä on Kristusta kohtaan. Sillä jos joku tulee ja saarnaa jotakin toista Jeesusta kuin sitä, jota me olemme saarnanneet, tai jos te saatte toisen hengen, kuin minkä olette saaneet, tai toisen evankeliumin, kuin minkä olette vastaanottaneet, niin sen te hyvin kärsitte. ... Sillä semmoiset ovat valheapostoleja, petollisia työntekijöitä, jotka tekeytyvät Kristuksen apostoleiksi. Eikä ihme; sillä itse saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi. ..." (2. Kor. 11:3, 4, 13, 14).

Eläessämme aikoja, jotka eivät ole pelkästään lopunaikoja, vaan viimeisiä päiviä, on sielunvihollinen erittäin aktiivinen. Vaikka Jeesus on saanut saatanasta voiton riemun - riemuvoiton - kuolemansa ja ylösnousemuksensa kautta, niin me emme pärjää sille uskonnollisina ihmisinä, vaan koko sydämisesti Jeesukseen uskovina ihmisinä. Tarvitsemme Jeesuksen veren voimaa ja Pyhän Hengen voiman, pysyäksemme voitollisina. Saamme kuitenkin aina muistaa sen, mitä Jeesus sanoi:

"...Ja minä sanon sinulle: sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit eivät sitä voita" (Matt. 16:18).

Vaikka Pietarin nimi merkitsee (kreik.) kalliota (petra), niin Jeesus ei rakenna seurakuntaansa Pietarin varaan, vaan hänen tunnustuksensa; itsensä, varaan: "Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika" (Apt. 16:16).

Mitkään sielunvihollisen voimat eivät voi voittaa seurakuntaa. Jeesuksen voitto saatanasta on sen takeena. Kuitenkin, jos sallimme, niin vihollinen ottaa voittoja seurakunnasta ja voi tehdä sen kykenemättömäksi tekemään sitä, mihin Jumala on sen tarkoittanut.

Seurakunnan vanhimmilla on erittäin suuri vastuu erilaisten tilanteiden ja vaiheiden keskellä. He tarvitsevat Pyhän Hengen antamaa selvänäköisyyttä, johdatusta ja voimaa, sekä Sanan tuntemusta. Otan tähän vielä esille jo useamman kerran lukemamme jakeen;

"...Ottakaa siis itsestänne vaari ja kaikesta laumasta, johon Pyhä Henki on teidät pannut kaitsijoiksi, paimentamaan Herran seurakuntaa, jonka hän omalla verellänsä in itselleen ansainnut" (Apt. 20:28).

Jae, jonka jälleen luimme, on vanhimpien - ja koko seurakunnan - elämää ajatellen niin tärkeä, että sitä kannattaa lukea rukoillen.

Paavali jarkaa jäähyväispuhettaan tuon jakeen jälkeenkin, luokseen kutsumilleen Efeson seurakunnan vanhimmille. Se sopii siihen yhteyteen hyvin, mitä olemme vähän aikaisemmin puhuneet:

"...Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä, ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat, vetääkseen opetuslapset mukaansa" (Apt. 20:29-30).

Paavali valmisti profeetallisessa hengessä seurakunnan vanhimpia tulevaan. Julmat sudet" ovat aina saatanan asialla, tulkoot he seurakunnan keskuuteen miten tahansa. Seurakunnan paimenten on oltava valmiina toimimaan, silloin kun sellaista tapahtuu. "Julmat sudet" eivät säästä laumaa, jos ne pääsevät vapaasti "mellastamaan."

Efeson seurakunnan kohdalle Paavali sanoo, että teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat, vetääkseen opetuslapset mukaansa" (Apt. 20:30). Jos seurakunnan keskeltä nousee tällaisia ihmisiä, joutuvat paimenet, vanhimmat, siihen puuttumaan. Niin on tehtävä pian, eikä "kuukausien päästä." Vielä vakavampi on tilanne, jos paimenten omasta joukosta nousee näitä "väärää puhetta puhuvia miehiä." Tarvitaan paljon viisautta ja lujuutta näissä tilanteissa - ja jopa ulkopuolista apua.

Paavalin ohje Efeson vanhimmille on:

"...Valvokaa sentähden ja muistakaa, että minä olen kolme vuotta lakkaamatta yötä ja päivää kyynelin neuvonut teitä itsekutakin" (Apt. 20:31).

Vanhimpien on valvottava Herran kasvojen edessä omaa tilaansa ja seurakunnan tilaa, ettei sielunvihollinen pääse tekemään tuhojaan. Kuulemme Paavalin sanoissa paimenen sydämenlyöntien äänen.

Jatkan - jHs.

_______________________

Sydämelliset onnittelumme, vielä tässäkin, Lotan Elsalle, Rovaniemelle, syntymäpäivän johdosta!

Lauantai. 16.5 astetta lämmintä ylösnousussa, auringon puolella. Sininen taivas.

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta. Luin Sakarjan kirjaa.

Kahvia.

Kävin kylällä asioilla. Samalla ostin yhden ison leikkoruusun M-L:lle - sellainen tyyli minulla on ruukannut viimevuodet olla. Se kun on huomenna tuo äitiittenpäivä. 

Kahvia.

Kärräilin puita verkkohäkistä liiteriin pinoon.

Ruokaa ja kahvia.

Jatkoin puiden kärräilyä.

Kahvia.

Kirjoitin.

Kyykkyjä 30 kpl.

HIIT-treeni: 10 x 1 min. kuntopyörällä kovalla teholla. Väleissä 1 min. hiljaista polkemista palautteluksi. Alussa ja lopussa 3 min. rauhallista polkemista.

Luin vähän kirjaa.

Iltapalaa ja teetä.

Seurasimme uutisia - minä myös Israelista.

Ennen uutisia satuimme hiukan katsomaan TV7;n puolelle. Hetken katsoimme Kosketus taivaasta, Paavo Järvi sen ohjelmaa, joka oli alkanut klo 20. Siinä oli musiikkivastuussa Timo Kuusjärvi, kitaroineen.

Kirjoitin.

Siunausta!

Ps. "Olkaa siis Jumalan seuraajia, niinkuin rakkaat lapset" (Ef. 5:1).

12.5,2023.

SEURAKUNTIEN PAIMENTEN PAIMENTEHTÄVÄSTÄ:

Seurakuntien vanhimmat tarvitsevat halua, näkyä ja varustamista paimentehtäväänsä 4.

Toistan kolmannen kerran seuraavan raamatunjakeen, joka on Paavalin kehotus Efeson seurakunnan vanhimmille - Mutta Jumalan sanan kehotus myös tämän päivän seurakuntien vanhimmille: 

"...Ottakaa siis itsestänne vaari ja kaikesta laumasta, johon Pyhä Henki on teidät pannut kaitsijoiksi, paimentamaan Herran seurakuntaa, jonka hän omalla verellänsä on itselleen ansainnut" (Apt. 20:28):

Eilen puhuimme lammaslauman kaitsemisesta. Paimen voi olla töissä jollakin lampaankasvattajalla. Seurakunnan paimenet, vanhimmat, kaitsevat Herran seurakuntaa, jonka Hän on ostanut, ansainnut, itselleen. 

Hinta jokaisesta "seurakuntalauman lampaasta", jokaisesta sen jäsenestä, oli suunnattoman kallis:

"Sillä te olette kalliisti ostetut..." (1. Kor. 6:20).

"Te olette kalliisti ostetut..." (1. Kor. 7:23).

"...tietäen, ettette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla, lunastetut ... vaan Kristuksen kalliilla verellä, niinkuin virheettömän ja tahrattoman karitsan" (1. Piet. 1:18, 19).

Jeesukseen uskovat ihmiset eivät ole itsensä omia, vaan he kuuluvat Hänelle, joka on ostanut heidät vapaaksi synnin orjuudesta verellään. Seurakunnan vanhimmat, kaitsevat tällaista laumaa, Herran seurakuntaa. Jokaisen seurakunnan jäsenen sydämeen on hyvä oikein syöpyä tämä totuus; minä en ole itseni oma, vaan minä kuulun Herralle. Samoin jokaisen seurakunnan vanhimman, kaitsijan, sydämeen syöpyköön, uskon kautta, tosiasia, että minä olen kaitsemassa Herran seurakuntaa. Kun Pyhä Henki saa sisäistää seurakunnan vanhimpien henkeen tämän ihmeellisen asian, saa tehtävään sisäisen näkökulman, jolla on suuri vaikutus paimentehtävän hoitamiseen.

Maan päältä ei löydy toista seurakuntaan verrattavaa yhteisöä. Jumala on säätänyt, että seurakuntaan asetetut vanhimmat, paimenet, kaitsevat tätä ainutlaatuista yhteisöä, Herran seurakuntaa. Tältä pohjalta meidän on helppo ymmärtää, että seurakuntaa ei johdeta niinkuin maallista yritystä, järjestöä, tai yhdistystä. Vaikkakin seurakunnan johtamisesta voidaan ottaa mallia e,. johtamiseen.

Paavali kehotti Efeson seurakunnan vanhimpia pitämään huolta "kaikesta laumasta"; koko seurakunnasta, jokaisesta seurakuntalaisesta. Siinä tarkoitetaan juuri tuota; ketään ei saa unohtaa. Tämä on ydinasioita paimentehtävässä. Kaitsijan tehtävää ei voi hoitaa "silloin kun sattuu mieleen juolahtamaan", aivankuin "kevyenä harrastuksena", tai "toisella kädellä."

Jumala, taivaallinen Isämme, antaa kaiken apunsa vanhimmille heidän tehtävässään. Jeesus, seurakunnan "itselleen ansaitsija" - seurakunnan Pää - antaa ohjeensa niille, jotka seurakuntaa johtavat. Pyhä Henki, seurakunnan Henki, antaa voiman, johdattaa ja vie eteenpäin yliluonnollisella tavalla - sillä Herran seurakunta on yliluonnollinen yhteisö maan päällä - työtään seurakunnassa myös vanhimpien palvelutehtävän kautta. Me emme voi käyttää Häntä, mutta Hän haluaa käyttää meitä. Antakaamme Hänelle siihen mahdollisuus.

Jatkan - jHs.

_________________________

Sydämelliset onnittelumme Huttusen Markulle - M-L:n veljelle - Haminan Pyhältöön, syntymäpäivän johdosta! Samoin Krookin Laurille, Saarijärvelle!

Perjantai. 15.1 astetta lämmintä ylösnousussa. Auringon puolella. Sininen taivas.

M-L vei Danielin kouluun 8:ksi. Menevät luokan kanssa Salamajärven kansallispuistoon "yökuntiin."

Rukousta. Luin Sakarjan kirjaa.

9.55:ksi ajelin tk:een verikokeisiin.

Kahvia.

Sitten vaan äijä kärräilemään puita kottarilla verkkohäkistä liiteriin, pinoon.

Ajelimme M-L:n kanssa Äänekoskelle, kun M-L:lla oli sinne asiaa. Samalla kävimme syömässä thailaisessa. Vielä huoltoasemalla munkkipossukahvilla. 

Kotiuduttuamme meinasin lähteä "kotikäynnille", mutta en saanut puhelinyhteyttä. Niinpä vedin työkuteet päälle ja menin kärräilemään hetkeksi puita liiteriin.

Lueskelin hetken kirjaa.

Kirjoitin.

M-L teki pizzaa. Sitä iltapalaksi teen kanssa.

Seurasimme uutisia - minä myös Israelista.

Kirjoitin.

Kyykkyjä 30 kpl.

Siunausta!

Ps. "Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti" (Ps. 107:1).

11.5.202.

SEURAKUNNAN PAIMENTEN PAIMENTEHTÄVÄSTÄ:

Seurakuntien vanhimmat tarvitsevat halua, näkyä ja varustamista paimentehtäväänsä 3.

Isosta asiasta on kysymys. Näin aloitin tämän, ns. "kirjoitussarjani." On. Eikä sitä tule aina niin ajatelleeksi - ei edes vanhimpien, vanhimmiston, keskuudessakaan. Pitäisi kyllä.

Saattaahan joku, joka eksyy lukemaan näitä tekstejä, ajatella, että mitä sitä tuollaisia kirjoitellaan; ja vielä täällä? No, mikseipä. Kaikestahan voi puhua - jopa opettaa - kun on Jumalan Sanasta kysymys. Ja näin 75 v vaarina varsinkin.

Laitan vielä näkyville raamatunpaikan, jonka eilenkin laitoin. Siinä Paavali puhuu Efeson seurakunnan vanhimmille - tästäkin huomaamme, että vanhimpia oli seurakunnassa useampia. Siksi voimme puhua vanhimmistosta, vaikkei sellaista sanaa Raamatussa olekaan:

"...Ottakaa siis itsestänne vaari ja kaikesta laumasta, johon Pyhä Henki on teidät pannut kaitsijoiksi, paimentamaan Herran seurakuntaa, jonka hän omalla verellänsä on itselleen ansainnut" (Apt. 20:28):

Eilen oli jo jotain puhetta lukemamme jakeen tiimoilta. Nyt lisää: 

Parhaimmillaan se on Pyhä Henki, joka panee ihmisiä vanhimmiksi, kaitsijoiksi, seurakuntaan. Ainahan se ei ole niin. Käy niinkin, täällä ihmisten maailmassa, että valitaan vääriä ihmisiä erilaisiin tehtäviin.

Kaitsijoiksi käännetty sana on alkukielessä (krerik.) episkopos, silmällä pitäjä, valvoja. Kun Paavali on kirjoittanut kirjeen filippiläisille, Filippin seurakuntaan, hän aloittaa sen:

"Paavali ja Timoteus, Kristuksen Jeesuksen palvelijat, kaikille pyhille Filippissä, sekä myös seurakunnan kaitsijoille ja seurakuntapalvelijoille" (Fil. 1:1).

Mainitaan seurakunnan kaitsijat, vanhimmat.

Kun kuulen sanan "kaitsija, kaitsee", menevät ajatukseni paimeneen, joka kaitsee, paimentaa, lammaslaumaa. Hänen tehtävänään on pitää huolta laumasta; sen jokaisesta lampaasta. Isommilla laumoilla voi olla useampia paimenia. Paimenen tärkein tehtävä on lampaiden kaitseminen. Siksi hän tekee siihen liittyviä asioita; ei valtaosin jotain muuta.

Parhaimmillaan paimenen ja lampaiden välille kehittyy/syntyy läheinen suhde. Lampaat luottavat paimeneen ja ovat levollisia. Ne tietävät, että paimen on lähellä. Paimen tuntee laumansa lampaita nimeltä ja tietää niiden erityispiirteitä ja ominaisuuksia. Lampaat kuulevat ja tuntevat paimenensa äänen ja seuraavat häntä. 

Paimen näkee vaivaa jokaisen laumansa lampaan hyväksi. Hän huolehtii, että niiden ruoka ja juoma on hyvää. Paimen huolehtii myös lampaiden, jotka ovat hänen osalleen tulleet, terveydestä.

Jos lammas joutuu vaikeuksiin, auttaa paimen sitä. Paimen suojelee laumaansa pedoilta, olkootpa ne petolintuja, tai muita petoja.

Kun lampaat illalla tuodaan lammassuojaan, laskee paimen ne. Jos joku niistä puuttuu, haluaa paimen etsiä sen. Lammas on voinut eksyä, jopa jäädä kiinni johonkin. Paimen tuo sen laumaan, toisten lampaiden luo. 

Paimen ei hätyyttele laumaansa takaa päin, vaan johdattaa sitä, kulkien sen edellä.

Voisimme jatkaa lampaidenkaitsennasta, mutta sanottu riittää kuvaamaan paimenen ja lammaslauman suhdetta.

Kaitsija, silmälläpitäjä, valvoja, sopii hyvin lampaiden kaitsentaan. Mutta se sopii erittäin hyvin myös vanhimpien paimentehtävään, kaitsentaan. Siinä ei erityisesti pidetä silmällä ja valvota, että puututtaisiin  asioihin vasta sitten, kun huomataan tapahtuneen, tai kuullaan tapahtuneen, jotain sellaista, mihin pitää puuttua aivankuin seurakuntakurin näkökulmasta. Ei, vaan ollaan tietoisia koko ajan "lauman lampaiden", seurakunnan jäsenten, elämästä ja olotilasta, että kaikilta huonoilta asioilta voitaisiin välttyä, eikä olisi liian myöhäistä tehdä jotakin. Tämä tietenkin vaatii paimenen mieltä. Kysymys on seurakuntalaisten ja paimenen välisestä kanssakäymisestä, ei kontrolloimisesta. Kun tiedetään - kaikki tietävät - että seurakunnassa toimitaan näin, on se luonnollista ja tuo turvallisuutta. Ei ole välinpitämättömyyden tuntua.

Voiko sellainen olla mahdollista? Siitäkin puhumme jossain tulevissa kirjoituksissa.

Jatkan - jHs.

_____________________

Sydämelliset syntymäpäiväonnittelumme Salmen Paavolle, Enontekiön Leppäjärvelle, Saijaharjuun! Samoin Moision tarmolle, Saarijärvelle!

Torstai. 17.7 astetta lämmintä ylösnousussa. Auringon puolella. Sininen taivas.

M-l kävi viemässä Danielin kouluun 8:ksi.

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta. Luin Sakarjan kirjaa.

Kahvia.

Kärräilin puita isosta verkkohäkistä liiteriin. Tarkeni.

M-L haki Danielin koulusta kotiin.

Ruokaa ja kahvia.

Kirjoitin.

Kyykkyjä 30 kpl.

HIIT-treeni: 10 x 1 min. kovalla teholla. Väleissä 1 min. hiljaista polkemista palautteluksi. Alussa ja lopussa 3 min. rauhallista polkemista.

Luin hetken kirjaa.

M-L leipoi hyviä pullia. Paistoi myös valmiin pizzan, joka meni iltapalaksi.

Seurasimme uutisia - myös Israelista.

Kirjoitin.

Siunausta!

Ps. "Valvo itseäsi ja opetustasi, ole siinä kestävä; sillä jos sen teet, olet pelastava sekä itsesi että ne, jotka sinua kuulevat" (1. Tim.4:16).

10.5.2023.

SEURAKUNTIEN PAIMENTEN PAIMENTEHTÄVÄSTÄ:

Seurakuntien vanhimmat tarvitsevat halua, näkyä ja varustamista paimentehtävään 2.

Eilen aloittamassani "kirjoitelmassa" haluan - ainakin omasta mielestäni - katsella otsikon mukaista asiaa Jumalan sanan pohjalta; en esim. sen valossa, kuinka asiat ovat historiassa kehittyneet.

Siinä paikallisseurakunnassa, josta Uusi testamentti puhuu, nimitetään seurakunnan johtajia vanhimmiksi. Mikäpä siinä on pitäytyessä nykyäänkin. Lienee siinäkin asiassa paineita ottaa käyttöön vähän muodikkaampia nimityksiä.

Seurakunnan vanhimman tehtävä on  paimentehtävä; se on sitä myös heille yhdessä. Apostoli Paavalin ollessa matkalla Jerusalemiin, "hän lähetti (Miletosta) sanan Efesoon ja kutsui tykönsä seurakunnan vanhimmat" (Apt. 20:17).

Paavali ei ennättänyt käydä Efesossa, joka oli noin alle 60 km päässä Miletosta. Kuitenkin hänen paimensydämensä kaipasi kohdata näitä seurakunnan johtajia ja rohkaista heitä.

Kun vanhimmat saapuivat Paavalin luokse, puhui hän heille. Ensin hän puhui ajasta, jolloin hän oli Efesossa, seurakunnan keskellä ja miten hän siellä palveli Herraa, kaikella rohkeudella ja antaumuksella (Apt. 20:18-22). Tämän jälkeen hän siirtyy puhumaan kahleista ja ahdistuksista, jotka häntä odottavat. Hän tuo myös esille, etteivät nämä vanhimmat enää saa nähdä hänen kasvojaan Tämän jälkeen (Apt. 20:23-25). 

Ennen kuin hän antaa kehoituksen sanoja näille hänelle läheisiksi tulleille seurakunnan vanhimmille, hän vielä vetoaa siihen, että on tehnyt Efesossa sen, mikä on ollut Jumalan tahto (Apt. 20:26-27). 

Koko ajan, kun Paavali puhuu vanhimmille, olen kuulevinani hänen sanoissaan sen vakavuuden, paimenen mielen, jolla hän suhtautuu seurakuntaan ja sen vanhimpiin. On kuin hän oman esimerkkinsä kautta vetoaisi heihin koko ajan Efeson seurakunnan paras silmiensä edessä. Uskon hänen tähdänneen siihen, mitä seuraavassa saamme lukea hänen puheestaan:

"...Ottakaa siis itsestänne vaari ja kaikesta laumasta, johon Pyhä Henki on teidät pannut kaitsijoiksi, paimentamaan Herran seurakuntaa, jonka hän omalla verellään on itselleen ansainnut" (Apt. 20:28).

Paavali kehottaa vanhimpia, jotka häntä kuuntelevat varmastikin hyvin intensiivisesti ja voimakkaan tunteen vallassa; onhan kyseessä jäähyväispuhe, huolehtimaan itsestään. Tämä on edellytys sille, että he voivat suoriutua tehtävästään seurakunnan vanhimpina. Ennen kaikkea se tarkoittaa, että he hoitavat sitä suhdetta, joka heillä on taivaalliseen Isään, Jeesukseen ja Pyhään Henkeen. Siten he voivat vaeltaa rohkeasti ja pelottomasti eteenpäin, Herraa ja seurakuntaa palvellen.

Toinen osa Paavalin kehotuksesta koskee seurakunnasta huolehtimista: "...Ottakaa siis ... vaari ... kaikesta laumasta..."; koko laumasta. Aivankuin kuulen Paavalin äänenpainot, kun hän tätä puhuu seurakunnan vanhimmille; koko sydämellään hän vetoaa heihin: Tehkää näin! Huolehtikaa itsestänne niin, että voitte sen tehdä! Vanhimmat, paimenet, ovat niitä henkilöitä seurakunnassa, jotka on erityisesti pantu kaitsijoiksi, paimentamaan Herran seurakuntaa, jonka Hän omalla verellään on itselleen ansainnut. Tämän tehtävän, paimentehtävän, ohitse ei vanhimman tehtävistä mikään saa mennä. Kaiken muun tulee palvella sitä.

Jatkan - jHs.

__________________________

Keskiviikko. 18.4 astetta plussalla ylösnousussa. Auringon puolella. Pilvistä, mutta selkeni. Tänään on Ainon päivä. Meijjänkin äijjin nimi oli Aeno. Kylältä tietty naisporukka tuli aina silloin meille häntä onnittelemaan.

M-L oli jo aamutuimaan paistellut sämpylöitä.

Aamupalaa ja kahvia.

Rujkousta. Luin Sakarjan kirjaa.

Kahvia.

Sitten vain ulos aurinkoon kärräilemään verkkohäkistä puita entiseen asuntovaunukatokseen. Sain "kärriteltyä" sen häkillisen. Toinenkin, jossa on paljon puita, on tarkoitusavata ja kärräillä, mutta en tänään viitsinyt sitä vielä tehdä. Eivätpähän nuo karkaa.

Ruokaa ja kahvia.

Kirjoitin.

Kahvia.

Luin kirjaa.

19:ksi ajelin helluntairukoushuoneelle rukousiltaan. 8 henkeä.

Iltapalaa.

Seurasimme uutisia - myös Israelista.

Kirjoitin.

Kyykkyjä 30 kpl.

Siunausta!

Ps. "Voiko kukaan kuljettaa tulta helmassaan, puvun häneltä palamatta?" (Snl. 6:27).

9.5.2023.

SEURAKUNTIEN PAIMENTEN PAIMENTEHTÄVÄ:

Seurakuntien vanhimmat tarvitsevat halua, näkyä ja varustamista paimentehtävään.

Isosta asiasta on kysymys. Minulla ei ole mitään halua kirjoittaa aiheesta "väärämielisesti", vaan asiasta asiana; sellaisena, kun se mielestäni Jumalan Sanasta nousee. Kyseessä on seurakuntien vanhinten ydintehtävä. En puhu pelkästään teorian pohjalta, sillä olen itse ollut pastorina neljässä seurakunnassa ja näin ollen osallistunut myös vanhimmiston työskentelyyn. Joten en puhele itselleni vieraista asioista.

Minua havahdutti myös Kati Rautasaaren fb-seinälleen kirjoittama teksti, 2.7.2021, joka kuului näin: "Kun joku on pois seurakuntayhteydestä, kyseleekö kukaan perään, kaipaa, pyytää mukaan? Kysyykö, miten voit, missä olet ollut? No, tämmöisiä mietin kun ajattelin yhteyttä perhe, seurakuntaperhe."

Ajattelen - ja uskon, että Jumalakin ajattelee - ehdottomasti niin, että sen, mistä nyt puhun, tulisi olla seurakunnan vanhimman/vanhimmiston työskentelyn "prioriteettilistan" kärjessä.

Vuodet ja vuosikymmenet saattavat vieriä, mutta paimenten paimentehtävä voi olla koko ajan seurakunnassa hoitamatta - eikä tämä ole mitään "kunhan vaan" -puhetta, vaan totisinta totta seurakuntien elämässä.

Kun ajattelee seurakuntayhteyttä ja toinen toisistaan välittämistä, niin käsittääkseni sen tulisi lähteä liikkeelle seurakuntien vanhimmista.

Tähän aiheeseen liittyen, kuulin eilen yhden vanhimman kyselevän, tietystä henkilöstä, että: "tietääköhän kukaan, mitä sille kuuluu?" On tärkeää tietää, mitä "niille siellä laumassa kuuluu."

Aion jatkaa aiheesta, mutta tämän aivankuin "johdannon" loppuun haluan sanoa sen, että seurakuntien vanhimmat(kaan) eivät ole mitään yli-ihmisiä. Siksi seurakuntalaisten tulee rukoilla johtajiensa, paimeniensa, puolesta. Kuitenkin heillä on suuri/suurin vastuu laumasta, johon heidät on asetettu vanhimmiksi. En halua näissä kirjoituksissani syyllistyä siihen, että alkaisin arvioimaan, ovatko seurakuntien vanhimmat hyviä tai huonoja, vaan keskittyä otsikon mukaiseen asiaan; paimenuuden toteutumiseen seurakunnissa; Ja näyttää siltä, että juuri se on jäänyt "lapsipuolen asemaan" seurakuntien keskellä.

Jatkan - jHs

__________________________

Sydämelliset nimipäiväonnittelumme meijjän Timolle, Toiselle Timo Kuusjärvelle ja Aholan Timolle! 

Tiistai. 17.2 astetta plussalla ylösnousussa. Auringon puolella. Sininen taivas.

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta. Luin Sakarjan kirjaa.

Kahvia.

Sitten vaan vaariska puiden pariin. Kärräilin verkkohäkistä puita entiseen asuntovaunukatokseen. Mikäpäs oli kärräillessä, kun aurinko paistoi ja linnut lauloivat.

Ruokaa ja kahvia.

Jatkoin puiden kärräämistä.

Kahvia.

Kirtjoitin.

Kyykkyjä 30 kertaa.

HIIT-treeni: 10 x 1 min. kuntopyörällä kovalla teholla. Väleissä 1 min. hiljaista polkemista palautteluksi. Alussa ja lopussa 3 min. rauhallista polkemista.

Iltapalaa.

Seurasimme uutisia - myös Israelista.

Kirjoitin.

Siunausta!

Ps. "Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton;..." (Jer. 31:31).

8.5.2023.

SEURAKUNNAN VANHINTEN OMINAISUUKSIA 12.

Seuraavassa "koontia" näistä ominaisuuksista, jotka olemme kaikki käsitelleet, alla olevien raamatunpaikkojen perusteella. Ominaisuudet on kirjoitettu KR 1938 mukaan, jota itse käytän:

1. Tim. 3:1-7:

Nuhteeton

Yhden vaimon mies

Raitis

Maltillinen

Säädyllinen

Vieraanvarainen

Taitava opettamaan

Ei juomari

Ei tappelija

Lempeä

Ei riitaisa

Ei rahanahne

Joka oman kotinsa hyvin hallitsee ja kaikella kunniallisuudella pitää lapsensa kuuliaisina (sillä jos ei osaa hallita omaa kotiansa, kuinka hän voi pitää huolta Jumalan seurakunnasta?)

Ei äsken kääntynyt

Hänellä tulee olla hyvä todistus ulkopuolella olevilta

Tiit. 1:5-11:

Nuhteeton

Yhden vaimon mies

Jonka lapset uskovia, eivät irstaudesta syytettyjä, eivätkä niskoittelevia

Nuhteeton

Ei itserakas

Ei pikavihainen

Ei juomari

Ei tappelija

Ei häpeällisen voiton pyytäjä

Vieraanvarainen

Hyvää rakastava

Maltillinen

Oikeamielinen

Pyhä

Itsensähillitseväinen

Hänen tulee pysyä kiinni opinmukaisessa, luotettavassa sanassa, että olisi kykenevä sekä neuvomaan terveellä opilla että kumoamaan vastaansanojain väitteet

Tässäkin vielä sanon, kuten aiemminkin, että nämä ominaisuudet eivät ole Jumalan Sanassa turhanpäiten, vaan siksi, että niihin pyrittäisiin. Se, mitä Jumala on Sanaansa kirjoituttanut, on siellä sitä varten, että voitaisiin kokea Hänen siunaustaan.

Ennenkuin joku asetetaan vanhimman tehtävään seurakunnassa, on hän osoittanut omalla elämällään sen, onko hänet tarkoitettu kyseiseen virkaan. Yksi tällainen ominaisuus - joka liittyy varmasti käsittelemiimme asioihin - on se, että hän on vähässä uskollinen. Muuten hän ei voi olla sitä suuremmissa asioissa.. Tällaisten asioiden kautta Jumala yleensä suosittelee ihmisiä eri tehtäviin "suuressa taloudessaan."

Edellytykset, jotka ovat olleet esillä, ovat sellaisia, että ne eivät muutu aikojen vaihteluissa, vaan ovat aina voimassa, kun vanhimpia seurakuntaan valitaan.

Loppuun haluan vielä sanoa sen, että tuskin kukaan ihminen on elämässään täydellinen. Tämä koskee myös seurakunnan vanhimman tehtävään asetettavia. Täydellistä on turha etsiä. Silti nuo ominaisuudet, joista on ollut puhe, ovat sellaisia, joita ei saa unohtaa; ja ne on huomioitava. Siinä vaiheessa, kun vanhimpia valitaan, ei ajatella erityisesti sitä, millaisia heistä mahdollisesti tulee, kun he ovat vanhimman tehtävässä, vaan onko heillä Jumalan Sanan esille tuomia ominaisuuksia ennen kuin heidät asetetaan vanhimman tehtävään.

Vanhimpina ollessaan hän on kasvamassa toisten vanhimpien kanssa vanhimman tehtävässä. Kuitenkin hänen on hyvä ottaa ohjeensa erityisesti Jumalan Sanasta, sillä jo aikaisemmin vanhimman tehtävässä olevat saattavat olla omaksuneet tehtäväänsä, toimia vanhimpana, sellaisia asioita, joissa voidaan laiminlyödä tehtävän hoitoon liittyviä ensisijaisia tehtäviä, kuten paimenuutta.

Jatkan - jHs.

______________________

Maanantai. 1.2 astetta plussalla klo 5.45. Auringon puolella. Sininen taivas.

Aamupalaa ja kahvia.

6.15:ksi ajelin helluntairukoushuoneelle Aamurukoukseen. 4 henkeä.

Samalla reissulla kävin hakemassa Danielin kouluun.

Rukousta. Luin Sakarjan kirjaa.

Kahvia.

Kärräilin loput tekemäni puut entiseen asuntovaunukatokseen. 

M-L kävi hakemassa Danielin koulusta 14.

Ruokaa ja kahvia. 

Aloin kärräillä yhdestä verkkohäkistä vanhempia puita ent. asuntovaunukatokseen.

Kahvia.

Kirjoitin.

Luin hieman kirjaa.

Kuuntelin Patmosta.

Kyykkyjä 30 kertaa.

Iltapalaksi kaupan pizzaa.

Seurasimme uutisia - minä myös Israelista.

Siunausta!

Ps. "Ja Herra ohjatkoon teidän sydämenne Jumalan rakkauteen ja Kristuksen kärsivällisyyteen" (2. Tess. 3:5).

7.5.2023.

SEURAKUNNAN VANHINTEN OMINAISUUKSIA 11.

Taitaa käydä niin, että tämä kirjoitus on viimeinen, koskien 1. Tim. 3:1-7 ja Tiit. 1:5-11 jakeista löytyviä vanhinten ominaisuuksia. Tiedä sitten, jos näiden jatkeeksi vielä jotain yhteenvetoa - tai jostain muista paikoista löytyviä ominaisuuksia.

"...Sillä seurakunnan kaitsijan on, niinkuin Jumalan huoneenhaltijan tulee, oltava..., hänen tulee pysyä kiinni opinmukaisessa, luotettavassa sanassa, että olisi kykenevä sekä neuvomaan terveellä opilla, että kumoamaan vastaansanojain väitteet. Sillä paljon on niskoittelevia, turhanpuhujia ja eksyttäjiä, varsinkin ympärileikattujen joukossa; semmoisilta on suu tukittava, sillä he kääntävät ylösalaisin kokonaisia huonekuntia opettamalla sopimattomia häpeällisen voiton tähden" (Tiit. 1:7, 9-11).

Lukiessamme tällaista tekstiä, tulee eittämättä ajatuksiin, että vanhin ei voi olla kovin äskenkääntynyt - niinkuin aiemmin sellaisenkin ominaisuuden käsittelimme Raamatusta esille nousseena  On oltava sen verran uskossaan kasvanut ja Jumalan Sanaan perehtynyt, että kykenee neuvomaan toisia, ja jopa kumoamaan vastaansanojain väitteet. Jumalan Sanasta ei saa luisua pois, vaan siinä on pysyttävä, vaikka olisi vähemmistössä mielipiteineen. Jumala vastaa aina sanastaan.

Raamattu käyttää selkeää kieltä: "semmoisilta on suu tukittava", tarkoittaen niitä, jotka opettavat sopimattomia häpeällisen voiton tähden. Olkoot he ketä tahansa. Tietenkään "suun tukkiminen" , "vastaansanojain väitteiden kumoaminen". "niskoittelevien", eksyttäjien" ja "turhanpuhujien" ojentaminen ja neuvominen ei tule tapahtua lihallisesti eikä vihassa, vaan hengellisesti. Sillä emme ole omalla asiallamme, vaan Jumalan asialla.

Tämäkin ominaisuus on - Sanan mukaan - sellainen, että "jos missä olisi joku" sellainen mies. Kaikki käsittelemämme ominaisuudet ovat sellaisia, joita vanhimmaksi asetettavalla on ennen vanhimmaksi asettamista.

Jatkan - jHs.

_______________________

Toissapäivänä oli Milenan nimipäivä, siksi vähän myöhäiset onnittelut - vielä tässäkin - Milenalle vaarilta ja mummilta! Ja tänään olevan nimipäivän johdosta Helmi-koiralle!

Sunnuntai. 10.6 astetta lämmintä ylösnousun aikaan, auringon puolella. Sininen taivas.

M-L meni Terhi-Marjan kanssa jo varemmin helluntairukoushuoneelle tarjoiluja laittelemaan.

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta. Luin Sakarjan kirjaa.

Kävin hakemassa Emilian kyytiin ja ajelimme 11:ksi Ehtoollisjuhlaan rukoushuoneelle. Denis siunattiin tilaisuudessa vanhimmistoon.

Tilaisuuden jälkeen alakerrassa Terhi-Marjan ja M-L:n tarjoamat lähetyskahvit.

Kotiuduttuani kirjoitin.

M-L tuli kotiin myöhemmin.

Ruokaa ja kahvia.

Luin kirjaa.

Kyykkyjä 30 kpl.

Kahvia.

HIIT-treeni: 10 x 1 min. kuntopyörällä kovalla teholla. Väleissä 1 min. rauhallista polkemista palautteluksi. Alussa ja lopussa 3 min. rauhallista polkemista.

Luin kirjaa.

Iltapalaa ja kahvia.

Seurasimme uutisia.

Siunausta!

Ps. "Autuas se mies, joka ei vaella jumalattomain neuvossa eikä astu syntisten teitä eikä istu, kussa pilkkaajat istuvat" (Ps. 1:1).

6.5.2023.

SEURAKUNNAN VANHINTEN OMINAISUUKSIA 10.

Edelleen edessämme on Tiit. 1:8:

"...Sillä seurakunnan kaitsijan on, niinkuin Jumalan huoneenhaltijan tulee, oltava... pyhä, ..." (Tiit. 1:8):

Jokainen Jeesukseen uskova on pyhä; meidät on tehty pyhiksi Jumalan toimesta, kun olemme ottaneet Jeesuksen vastaan elämäämme. Jumala näkee meidät Jeesuksen kautta täysin pyhinä elämään yhteydessään - ja lopullisesti iankaikkisessa elämässä. Pyhä tarkoittaa Jumalalle eroitettua.

Edellä sanottuun perustuu myös seurakunnan kaitsija, vanhimman, ominaisuus; pyhä. Kyseessä on kristillinen elämänvaellus; vaelletaan, niinkuin Jeesuksen pyhittämän ihmisen tulee vaeltaa.

"...Sillä seurakunnan kaitsijan on, niinkuin Jumalan huoneenhaltijan tulee, oltava... itsensähillitseväinen, ... " (Tiit. 1:8).

"Itsensähillitsevä, pidättyvä" (Novum 5, Sanakirja, s. 306), kertoo meille siitä, että henkilö hallitsee käyttäytymisensä; hänellä on sisäistä voimaa hillitä itsensä. Tämä ominaisuus on vastakohta äkkipikaisuudelle ja pikavihaisuudelle. Erityisesti johtavassa asemassa seurakunnassa vaaditaan itsensähillitsemiskykyä.

Itsensähillitseminen liittyy myös elimellisesti siihen, että ihminen pidättäytyy yksityiselämässään vääristä asioista; lihallisuudesta ja synnistä eri muodoissaan. Siihen kuuluu myös vääränlainen käyttäytyminen:

"Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen. Sellaista vastaan ei ole laki. Ja ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen. Jos me Hengessä elämme, niin myös Hengessä vaeltakaamme" (Gal. 5:22-25).

Itsensähillitsemisessä olemme riippuvaisia Pyhästä hengestä.

Tarvitsemme itsensähillitsemistä kaikessa, koko elämämme ajan:

"Mutta jokainen kilpailija noudattaa itsensähillitsemistä kaikessa; he saadakseen vain katoavaisen seppeleen, mutta me katoamattoman" (1. Kor. 9:25).

Itsensähillitseminen liittyy itsensäkieltämiseen vääriltä ja synnillisiltä asioilta.

Jatkan - jHs.

____________________

Lauantai. 5.1 astetta lämmintä ylösnousussa. Auringon puolella. Sininen taivas.

Aamupalaa ja kahvia. Rukousta. Nukkumista. Luin Sakarjan kirjaa.

Kahvia. M-L leipoi huomiseen lähetystarjoiluun seurakuntaan.

Kottikärräilin puita entiseen asuntovaunukatokseen. Mikäpä oli kärräillessä, kun aurinko paistoi. 

Ruokaa ja kahvia.

Luin kirjaa hetken.

Kirjoitin.

Terhi-marja, Denis ja Emilia käväisivät. Simaa ja munkkeja.

Seurasimme uutisia - minä myös Israelista.

Iltapalaa ja teetä.

Kyykkyjä 30 kappaletta.

Siunausta!

Ps. "Älköön kukaan nuoruuttasi katsoko ylen, vaan ole sinä uskovaisten esikuva puheessa, vaelluksessa, rakkaudessa, uskossa, puhtaudessa" (1. Tim. 4:12).

5.5.2023.

SEURAKUNNAN VANHINTEN OMINAISUUKSIA 9.

Paavalin kirje Timoteukselle on ollut silmäimme edessä viime kerroilla, otsikon mukaisten asioiden osalta. Siitäpä se jatkuu nytkin.

Edellä olemme käsitelleet negatiivisia asioita; millainen vanhimman ei tule olla. Nyt edessämme on myönteisiä ominaisuuksia:

"...Sillä seurakunnan kaitsijan on, niinkuin Jumalan huoneenhaltijan tulee, oltava... vieraanvarainen, ..." (Tiit. 1:8):

Tätä ominaisuutta käsittelimme jo 1. Tim. 3:2 yhteydessä.

"...Sillä seurakunnan kaitsijan on, niinkuin Jumalan huoneenhaltijan tulee, oltava... hyvää rakastava, ..." (Tiit. 1:8):

Tämä ominaisuus kattaa kaikki hyvät asiat, ei kuitenkaan sellaisia, jotka vain näyttävät hyviltä, mutta eivät sitä ole. Seurakunnan vanhin, jolla on tällainen sydän, haluaa myös tukea "laumansa lampaita" kaikkeen hyvään henkilökohtaisella tasolla. Hän ei vain puutu kielteisiin asioihin, vaan rohkaisee menemään eteenpäin hyvissä asioissa. Silloinkin, kun seurakuntalainen on epäonnistunut, hän tulee ja rohkaisee näkemään elämää eteenpäin toivon "silmälasien" läpi. 

Tähän yhteyteen nousi eteeni seuraava teksti:

"Kaikki katkeruus ja kiivastus ja viha ja huuto ja herjaus, kaikki pahuus olkoon kaukana teistä. Olkaa sen sijaan toisianne kohtaan ystävällisiä, hyväsydämisiä, anteeksiantavaisia toinen toisellenne, niinkuin Jumalakin on Kristuksessa teille anteeksi antanut" (Ef. 4:31-32).

Hyväsydämisyys on Jumalalta meihin tullut ominaisuus. Se on vaikuttimiltaan puhdasta. Hyväsydämisyys näkee ihmiset toisin, kuin sellainen, jolla ei sellaista sydäntä ole. Hän ei ole välinpitämätön, koska hän haluaa toiselle vain hyvää. Hänestä tulee hyväntekijä:

"Hyväätekeväinen sielu tulee ravituksi, ja joka muita virvoittaa, se itse kostuu" (Snl. 11:25).

"...Sillä seurakunnan kaitsijan on, niinkuin Jumalan huoneenhaltijan tulee, oltava... maltillinen, ...(Tiit. 1:8):

"Maltillinen" ihminen on kykeneväinen hallitsemaan käytöstään, tunteitaan ja mielensä liikkeitä. Hän pystyy oikeisiin ratkaisuihin erilaisissa tilanteissa. Tätä ominaisuutta käsittelimme jo 1. Tim. 3:2 yhteydessä.

"...Sillä seurakunnan kaitsijan on, niinkuin Jumalan huoneenhaltijan tulee, oltava... oikeamielinen, ..." (Tiit. 1:8):

"Oikeamielinen", "hurskas", "vanhurskas." Tätä tarkoittaa alkukielen sana "dikaios" (Novum 5, Sanakirja, s. 273). Jumala on aina oikeamielinen, vanhurskas. Ihmisten oikeamielisyys on lähtöisin Jumalasta. Kukaan ihminen ei ole luonnostaan vanhurskas, oikeamielinen. Jeesus kuoli ristillä syntiemme sovittajana, että Jumala voisi vanhurskauttaa, syyttömäksi julistaa, meidät. Tämän kautta meistä voi tulla oikeamielisiä, ja pääsemme osallisiksi Jumalan ominaisuudesta, sanan varsinaisessa merkityksessä; voimme elää uskonvanhurskautta todeksi oikeudenmukaisesti ja jumalisesti.

Oikeamielisyyteen seurakunnan vanhimman tehtävässä kuuluu tasapuolisuus; kaikki seurakuntalaiset ovat siinä mielessä samanarvoisia. Ei ole suosikkeja, mutta ei myöskään mitenkään halveksittuja.

Oikeamielinen on sydämessään oikea. Hän on suora Jumalan Sanan pohjalta katsottuna; hän on sitä Jumalan rakkauden ja vanhurskauden mukaan.

Jatkan - jHs.

_____________________

Perjantai. Ylösnousun aikaan 10.8 astetta lämmintä, auringon puolella. Vaaleahkoja pilviä.

M-L kävi viemässä Danielin kouluun 8:ksi.

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta. Luin Sakarjan kirjaa.

Kahvia.

Kärräilin kottarilla puita pinoon; vanhaan asuntovaunukatokseen. Aika viileältä tuntui sää. Nimeksi näytteli luntakin.

M-L haki Danielin 14 koulusta kotiin.

Ruokaa ja kahvia; M-L:n kylältä tuomat salaatti-kebabit.

Kirjoitin.

Laitoin takkaan tulen.

30 kyykkyä. Ei syväkyykkyjä, vaan reidet vaaka-asentoon asti, kädet suorana eteenpäin.

Luin vähän kirjaa.

HIIT-treeni: 10 x 1 min, kuntopyörällä kovalla teholla. Väleissä 1 min, hiljaista polkemista palautteluksi. Alussa ja lopussa 3 min. rauhallista polkemista.

Luin hetken kirjaa.

Iltapalaa ja kahvia.

Seurasimme uutisia - myös Israelista.

Siunausta!

Ps. "Jumalan, ainoan viisaan, olkoon kunnia Jeesuksen Kristuksen kautta, aina ja iankaikkisesti. Amen.

4.5.2023.

SEURAKUNNAN VANHINTEN OMINAISUUKSIA 8.

Olemme menossa "katseluissamme" Tiit. 1:7 jakeessa, josta jatkamme:

"...Sillä seurakunnan kaitsijan on, niinkuin Jumalan huoneenhaltijan tulee, oltava... ei pikavihainen, ..." (Tiit. 1:7):

Novumissa (4, s. 392), alkukielisen tekstin alla, on käännetty "pikavihainen", sanalla "äkkivihainen." Hyvinhän ne molemmat kuvaavat sitä, mistä on kyse. Varmasti tämä luonteenpiirre on Jumalan Sanassa siksi, että seurakunnan vanhimman on pystyttävä hillitsemään itsensä mitä erilaisempien tilanteiden kohdatessa, joita eteen tulee - ei vain suoranaisesti vanhimman tehtävässä, vaan muutenkin. Tätä tarvitaan erityisesti silloin, kun meitä vastustetaan.

Raamatusta löytyy muutamia kohtia, joissa sanaa "pikavihainen" käytetään:

"Pikavihainen tekee hullun töitä, ..." (Snl. 14:17).

"Pitkämielisellä on paljon taitoa, mutta pikavihaisen osa on hulluun" (Snl. 14:29).

"Pikavihainen mies nostaa riidan, ja kiukkuinen tulee rikkoneeksi paljon" (Snl. 29:22).

Jos mies on äkkivihainen kotona ja perheessään, hän on sitä muuallakin; myös vanhimpana.

Kenellekään meistä ei ole Raamattuun kirjoitettu henkilökohtaista luetteloa Hengen hedelmästä, vaan se sama teksti on kaikille tarkoitettu:

"Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen" (Gal. 5:22).

Pikavihaisuus saa ihmisen tekemään asioita, jotka särkevät, eivätkä rakenna.

Tämä riittää tästä ominaisuudesta.

"...Sillä seurakunnan kaitsijan on, niinkuin Jumalan huoneenhaltijan tulee, oltava...ei juomari, ..." (Tiit. 1:7):

Tämä on niin selvä asia, ettei siitä sen enempää.

"...Sillä seurakunnan kaitsijan on, niinkuin Jumalan huoneenhaltijan tulee, oltava... ei tappelija, ..." (Tiit. 1:7):

Tappelija, väkivaltainen. Tätä käsittelimme jo 1. Tim. 3:3 yhteydessä.

"...Sillä seurakunnan kaitsijan on, niinkuin Jumalan huoneenhaltijan tulee, oltava... ei häpeällisen voiton pyytäjä, ..." (Tiit. 1:7):

Novumin (4, s. 392) suomenkielisessä tekstissä "häpeällisen voiton pyytäjä" on käännetty: "ei voiton keinottelija." Alkukielen sanan juuri tarkoittaa sellaista, mikä on sopimatonta ja rumaa. Sana tarkoittaa: inhottava, halpamainen. Se aiheuttaa syylliselle häpeää muiden silmissä. Kyse on häpeällisin keinoin saatavan voiton himoitsemisesta (Novum 5, Sanakirja, s. 44). Seurakunnan vanhin, kaitsija, ei saa olla taipuvainen tällaiseen käytökseen.

Pietarikin kirjoittaa kirjeessään tästä vanhimmille:

"...kaitkaa teille uskottua Jumalan laumaa, ei pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, ei häpeällisen voiton tähden, vaan sydämen halusta, ..." (1. Piet. 5:2).

Seurakunnan vanhimpien on hoidettava virkaansa innokkaasti, tavoittelematta siitä itselleen hyötyä. Ahneus on hyvin lähellä häpeällisen voiton tähden toimimista.

Jatkan - jHs.

________________________

Torstai. 3.7 astetta lämmintä ylösnousussa. Harmaa taivas. Eilen illalla 22-23 välillä 1 aste pakkasta.

M-L vei Danielin kouluun 10:ksi.

Aamupalaa ja kahvia.

Laitoin takkaan tulen.

Rukousta. Luin Sakarjan kirjaa.

Kahvia.

Aloitin viemään halkomiani puita pinoon entiseen asuntovaunukatokseen

Kirjoitin.

Ruokaa ja kahvia; lettujen kanssa, joita M-L paistoi.

Kirjoitin.

Luin hetken kirjaa.

Ajattelin kokeilla 30 kyykkyä päivittäin, kuukauden ajan. Tänään tein ensimmäiset.

Iltapalaa.

Seurasimme uutisia - minä myös Israelista.

Siunausta!

Ps. "Ja Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne" (Ef. 2:1).