14.5.2023.
SEURAKUNTIEN PAIMENTEN PAIMENTEHTÄVÄSTÄ:
Seurakuntien vanhimmat tarvitsevat halua, näkyä ja varustamista paimentehtäväänsä 6.
Raamattu nimittää Jeesusta, seurakunnan Herraa ja Päätä, Ylipaimeneksi. Sitähän Hän on kirjaimellisesti - ja ylisanoja ei ole yhtään:.
"...kaitkaa teille uskottua Jumalan laumaa ... sydämen halusta, ... niin te ylipaimenen ilmestyessä saatte kirkkauden kuihtumattoman seppeleen" (1. Piet. 5:2, 4).
Otan näistä Pietarin sanoista vain nuo lainatut tähän yhteyteen. Pietari oli itse myös vanhin (1. Piet. 5:1).
Koska on olemassa Ylipaimen, Jeesus Kristus, niin varmasti voimme sanoa Herran seurakunnan paimenia, vanhimpia, alipaimeniksi. Heidän tehtävänsä on olla kuuliaisia heidän yläpuolellaan olevalle Ylipaimenelle.
Ylipaimenemme, Jeesus, on ennenkaikkea Pelastajamme, mutta Hän on myös esikuvamme; kaikkien Häneen uskovien, myös seurakuntien vanhimpien. Nämä kaikki ovat täysin itsestään selviä asioita, mutta niinhän ovat monet Raamatun asiat, Ne eivät ole monimutkaisia asioita, mutta silti meidän on muistutettava itseämme ja toisiamme näistä asioista. Sanan tarkoitushan on, että me eläisimme sen mukaan. Mitäpä meitä hyödyttävät ns. "syvälliset jumaluusopilliset esitelmät! ja "syvät salaisuudet", jos me ohitamme perusasiat ja ne eivät ole voimassa elämässämme?
Ylipaimenemme, Jeesus, sanoo itsestään:
"Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä" (Joh, 10:11).
Niinhän se tapahtui; Jeesus antoi henkensä Golgatan ristillä kaikkien maailman ihmisten puolesta. Hänet haudattiin ja Hän nousi kolmantena päivänä ylös kuolleista. Jokaisesta, joka uskoo tämän omalle kohdalleen, tulee lammas "Jeesuksen tarhaan." Jeesus kuoli meidän edestämme. Paikka ristillä olisi kuulunut meille., mutta Hän kuoli sijaisenamme.
Ylipaimenemme, Jeesus, on esikuva meille, Hänen omilleen siitä, että oikea suhtautumisemme lähimmäisiimme voi maksaa jotakin silloin kun sydämemme on vallannut Jumalan rakkaus. Sitä kautta voi vähetä itsellemme eläminen ja liiallinen mukavuuden halu. Tämän haluan sanoa "hyvin hiljaa", sillä se koskee minuakin.
Meidän kenenkään ei tarvitse kuolla kenenkään puolesta, niinkuin Jeesuksen piti. Hänen kuolemansa oli ainutlaatuinen ja ainutkertainen; se oli kuolema syntiemme sovitukseksi. Meidän kuolemamme on vastarakkautta tähän kuolemaan; suureen pelastukseen. Se on erityisesti itselle kuolemista, johon voi kuulua myös ihan todellinen kuolema lähimmäistemme puolesta.
Kun liitämme edellä puhuttuun seurakunnan vanhimmat, paimenet, niin Jeesuksen, Ylipaimenen, Hyvän paimenen, esimerkki puhuu ilman muuta myös heillekin. Ovathan he paimentamassa Herran seurakuntaa. Jeesus antoi kaikkensa; teki sen työn täydellisesti loppuun asti, josta kaikkien seurakuntien kaikki Häneen uskovat jäsenet ovat hedelmää. Vanhimmat kaitsevat tätä kalliisti ostettua hedelmää, ettei heistä kukaan joutuisi hukkaan, Uskon, että Hyvän paimenen esimerkki johtaa seurakuntien vanhimpia tähän suuntaan; paimentamaan Herran seurakuntaa. Paimentamista ei ole vielä se, että on nimetty paimeneksi Herran seurakuntaan. Paimentaminen on lauman kaitsemista, jokaisesta sen jäsenestä huolehtimista, "vaarin ottamista." Se on varmasti niin konkreettinen asia, että silloin tiedetään, mitä seurakunnan jäsenille kuuluu.
Minä en halua nimittää ketään seurakuntien paimenta palkatuksi, mutta sellaistakin henkeä voi olla; mene ja tiedä. Joka tapauksessa Jeesus puhuu näin:
"...Mutta palkkalainen, joka ei ole paimen ja jonka omia lampaat eivät ole, kun hän näkee suden tulevan, niin hän jättää lampaat ja pakenee; ja susi ryöstää ja hajottaa ne. Hän pakenee, sillä hän on palkattu, eikä välitä lampaista" (Joh. 10:12-13).
Jos seurakunnan paimeniin tulee tällaista henkeä, niin silloin ei olla oikealla tiellä. Uskon kyllä, että kukaan seurakunnan vanhin, paimen, ei halua olla tällainen, vaan suunta on aivan päinvastainen.
Jeesus jatkaa vielä:
"...Minä olen se hyvä paimen, ja minä tunnen omani, ja minun omani tuntevat minut, niinkuin Isä tuntee minut ja minä tunnen Isän; ja minä annan henkeni lammasten edestä" (Joh. 10:14-15).
Hyvä paimen, Ylipaimen, Jeesus, antaa meille - esikuvana ollen - suuntaa suhtautumiseemme seurakunnan jäseniin. Hyvänä paimenena Hän sanoo tuntevansa omansa ja että Hänen omansa tuntevat Hänet. Seurakuntien vanhinten paimenuus on olemukseltaan tätä; lauman jäsenten tuntemista. Se tarkoittaa sellaista kanssakäymistä, että voidaan oppia tuntemaan. Ilman sitä sellaista ei voi tapahtua. Tämä on oleellisin osa vanhimman tehtävästä. Siinä kanssakäymisessä myös seurakunnan jäsenet oppivat tuntemaan seurakuntansa paimenia. Silloin ei käy niinkuin puhutaan - lieneekö kasku - jonkin kysyneen seurakunnan Ehtoolliskokouksessa, että "ketä ne ovat nuo tummapukuiset miehet, jotka käyvät kerran kuussa esiintymässä täällä?"
Jeesus, paimenien Paimen, on hyvä esikuva meille kaikille - myös seurakuntien vanhimmille.
Jatkan - jHs.
___________________________
Sunnuntai. Äitienpäivä. 16.3 astetta lämmintä ylösnousussa, auringon puolella. Sininen taivas. Nyt on luonto kaikkein herkimmännäköistä. Vihreys on lisääntynyt reippain askelin.
Aamupalaa ja kahvia.
Rukousta. Luin Sakarjan kirjaa.
11 jälkeen lähdimme kohti Kiiskilänmäkeä, Multian puolelle, M-L:n kanssa. Se on Keski-Suomen korkein mäki; 268.55 m. Sen huipulle on rakennettu n. 20 m korkea näkötorni Siellä oli sovittu vietettävän meidän perhekunnan Äitienpäivää. Olihan sää hieno! Passasi olla ulkona. Paikalla olivat: Denis, Terhi-Marja, Emilia ja Daniel. Tero, Mari, Aaro, Eelis ja Nooa, Timo, Pia, Milena, Minja - ja Helmi-koira - M-L ja minä. Pois olivat Miro ja Milka.
Oli mukavaa yhdessäoloa. Kunnonruuat laitettiin tulilla. Samoin lettuja paistettiin. Päälle oli kermavaahtoa ja mansikoita, jotain muutakin. Nokipannukahvia keitettiin. Täytekakkuja oli kahdenlaista ja kääretorttua. Pullaa. Karkkia. Oli kyllä hyvät tarjoilut. Pelattiin myös "mölkkyä"; puuvajasta nuotiopuita pystyyn ja puunpätkällä hetetiin nurin. Oli kaksi joukkuetta. Kaikki saivat tikkarin palkinnoksi. Innostuivat myös - pienemmästä isompiin - tekemään paperilennokkeja ja heittelemään niitä korkeasta näköalatornista. Mukavastihan se leijailivat. Palvikylki unohtui paistamatta - jos sitä nyt kukaan olisi enää jaksanutkaan syödä.
Pajupuron kautta menimme M-L:n kanssa. Mahlun kautta palasimme kotiin.
Kirjoitin.
Iltapalaa.
Kyykkyjä 30 kertaa.
Seurasimme uutisia.
Kirjoitin.
Siunausta!
Ps. "Katsokaa siis tarkoin, kuinka vaellatte: ei niinkuin tyhmät, vaan niinkuin viisaat" (Ef. 5:15).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti