11.5.202.
SEURAKUNNAN PAIMENTEN PAIMENTEHTÄVÄSTÄ:
Seurakuntien vanhimmat tarvitsevat halua, näkyä ja varustamista paimentehtäväänsä 3.
Isosta asiasta on kysymys. Näin aloitin tämän, ns. "kirjoitussarjani." On. Eikä sitä tule aina niin ajatelleeksi - ei edes vanhimpien, vanhimmiston, keskuudessakaan. Pitäisi kyllä.
Saattaahan joku, joka eksyy lukemaan näitä tekstejä, ajatella, että mitä sitä tuollaisia kirjoitellaan; ja vielä täällä? No, mikseipä. Kaikestahan voi puhua - jopa opettaa - kun on Jumalan Sanasta kysymys. Ja näin 75 v vaarina varsinkin.
Laitan vielä näkyville raamatunpaikan, jonka eilenkin laitoin. Siinä Paavali puhuu Efeson seurakunnan vanhimmille - tästäkin huomaamme, että vanhimpia oli seurakunnassa useampia. Siksi voimme puhua vanhimmistosta, vaikkei sellaista sanaa Raamatussa olekaan:
"...Ottakaa siis itsestänne vaari ja kaikesta laumasta, johon Pyhä Henki on teidät pannut kaitsijoiksi, paimentamaan Herran seurakuntaa, jonka hän omalla verellänsä on itselleen ansainnut" (Apt. 20:28):
Eilen oli jo jotain puhetta lukemamme jakeen tiimoilta. Nyt lisää:
Parhaimmillaan se on Pyhä Henki, joka panee ihmisiä vanhimmiksi, kaitsijoiksi, seurakuntaan. Ainahan se ei ole niin. Käy niinkin, täällä ihmisten maailmassa, että valitaan vääriä ihmisiä erilaisiin tehtäviin.
Kaitsijoiksi käännetty sana on alkukielessä (krerik.) episkopos, silmällä pitäjä, valvoja. Kun Paavali on kirjoittanut kirjeen filippiläisille, Filippin seurakuntaan, hän aloittaa sen:
"Paavali ja Timoteus, Kristuksen Jeesuksen palvelijat, kaikille pyhille Filippissä, sekä myös seurakunnan kaitsijoille ja seurakuntapalvelijoille" (Fil. 1:1).
Mainitaan seurakunnan kaitsijat, vanhimmat.
Kun kuulen sanan "kaitsija, kaitsee", menevät ajatukseni paimeneen, joka kaitsee, paimentaa, lammaslaumaa. Hänen tehtävänään on pitää huolta laumasta; sen jokaisesta lampaasta. Isommilla laumoilla voi olla useampia paimenia. Paimenen tärkein tehtävä on lampaiden kaitseminen. Siksi hän tekee siihen liittyviä asioita; ei valtaosin jotain muuta.
Parhaimmillaan paimenen ja lampaiden välille kehittyy/syntyy läheinen suhde. Lampaat luottavat paimeneen ja ovat levollisia. Ne tietävät, että paimen on lähellä. Paimen tuntee laumansa lampaita nimeltä ja tietää niiden erityispiirteitä ja ominaisuuksia. Lampaat kuulevat ja tuntevat paimenensa äänen ja seuraavat häntä.
Paimen näkee vaivaa jokaisen laumansa lampaan hyväksi. Hän huolehtii, että niiden ruoka ja juoma on hyvää. Paimen huolehtii myös lampaiden, jotka ovat hänen osalleen tulleet, terveydestä.
Jos lammas joutuu vaikeuksiin, auttaa paimen sitä. Paimen suojelee laumaansa pedoilta, olkootpa ne petolintuja, tai muita petoja.
Kun lampaat illalla tuodaan lammassuojaan, laskee paimen ne. Jos joku niistä puuttuu, haluaa paimen etsiä sen. Lammas on voinut eksyä, jopa jäädä kiinni johonkin. Paimen tuo sen laumaan, toisten lampaiden luo.
Paimen ei hätyyttele laumaansa takaa päin, vaan johdattaa sitä, kulkien sen edellä.
Voisimme jatkaa lampaidenkaitsennasta, mutta sanottu riittää kuvaamaan paimenen ja lammaslauman suhdetta.
Kaitsija, silmälläpitäjä, valvoja, sopii hyvin lampaiden kaitsentaan. Mutta se sopii erittäin hyvin myös vanhimpien paimentehtävään, kaitsentaan. Siinä ei erityisesti pidetä silmällä ja valvota, että puututtaisiin asioihin vasta sitten, kun huomataan tapahtuneen, tai kuullaan tapahtuneen, jotain sellaista, mihin pitää puuttua aivankuin seurakuntakurin näkökulmasta. Ei, vaan ollaan tietoisia koko ajan "lauman lampaiden", seurakunnan jäsenten, elämästä ja olotilasta, että kaikilta huonoilta asioilta voitaisiin välttyä, eikä olisi liian myöhäistä tehdä jotakin. Tämä tietenkin vaatii paimenen mieltä. Kysymys on seurakuntalaisten ja paimenen välisestä kanssakäymisestä, ei kontrolloimisesta. Kun tiedetään - kaikki tietävät - että seurakunnassa toimitaan näin, on se luonnollista ja tuo turvallisuutta. Ei ole välinpitämättömyyden tuntua.
Voiko sellainen olla mahdollista? Siitäkin puhumme jossain tulevissa kirjoituksissa.
Jatkan - jHs.
_____________________
Sydämelliset syntymäpäiväonnittelumme Salmen Paavolle, Enontekiön Leppäjärvelle, Saijaharjuun! Samoin Moision tarmolle, Saarijärvelle!
Torstai. 17.7 astetta lämmintä ylösnousussa. Auringon puolella. Sininen taivas.
M-l kävi viemässä Danielin kouluun 8:ksi.
Aamupalaa ja kahvia.
Rukousta. Luin Sakarjan kirjaa.
Kahvia.
Kärräilin puita isosta verkkohäkistä liiteriin. Tarkeni.
M-L haki Danielin koulusta kotiin.
Ruokaa ja kahvia.
Kirjoitin.
Kyykkyjä 30 kpl.
HIIT-treeni: 10 x 1 min. kovalla teholla. Väleissä 1 min. hiljaista polkemista palautteluksi. Alussa ja lopussa 3 min. rauhallista polkemista.
Luin hetken kirjaa.
M-L leipoi hyviä pullia. Paistoi myös valmiin pizzan, joka meni iltapalaksi.
Seurasimme uutisia - myös Israelista.
Kirjoitin.
Siunausta!
Ps. "Valvo itseäsi ja opetustasi, ole siinä kestävä; sillä jos sen teet, olet pelastava sekä itsesi että ne, jotka sinua kuulevat" (1. Tim.4:16).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti