17.5.2023.
SEURAKUNTIEN PAIMENTEN PAIMENTEHTÄVÄSTÄ:
Seurakuntien vanhimmat tarvitsevat halua, näkyä ja varustamista paimentehtäväänsä 8.
Varmaankin on käynyt ilmi näistä kirjoituksistani, että kysymys on seurakuntien vanhinten olennaisimmasta tehtävästä; paimentehtävästä. En aiokaan puuttua muihin asioihin, mitä vanhinten tehtäviin mahdollisesti liittyy, vaan siihen, minkä itse näen - Sanan pohjalta - olennaisimmaksi. Ja eniten laiminlyödyksi; eli paimenuuteen. Mielestäni tähän asiaan pitää kiinnittää huomiota siinä vaiheessa, kun uusia vanhimpia valitaan seurakuntaan; siksi, koska jokainen seurakunnan vanhin on paimen, kaitsija. Tärkeimpiä asioita vanhimman tehtävässä eivät ole esim. kokousten johtaminen, hartauspuheen pitäminen tilaisuuden alussa - olen kyllä, tietenkin, sitä mieltä, että sananjulistus on tärkein tapa johtaa seurakuntaa oikeaan suuntaan - tai ehtoollisen jakaminen. Sen sijaan esim. ehtoollisen vieminen sellaiselle henkilölle, joka ei pääse tilaisuuteen, on tärkeä asia, koska siinä paimen kohtaa seurakuntalaisen.
Hoitaessaan paimentehtäväänsä, seurakunnan vanhimmat joutuvat kohtaamaan erilaisia seurakunnan jäseniä. Jumalan Sana antaa runsaasti ohjeita ihmisten kohtaamiseen. Joitakin tästä nyt. Paavali antaa ohjeita nuoremmalle työtoverilleen, Timoteukselle:
"Älä nuhtele kovasti vanhaa miestä, vaan neuvo niinkuin isää, nuorempia niinkuin veljiä, vanhoja naisia niinkuin äitejä, nuorempia niinkuin sisaria. kaikessa puhtaudessa" (1. Tim. 5:1-2).
Kun luen tällaista kehotusta, niin heti nousee mieleeni, että seurakunta on hyvin perheenomainen yhteisö, jossa Jeesuksen yhdistämät sisaret ja veljet suhtautuvat oikealla tavalla toisiinsa. Lukemamme ohjaa meitä jokaista pyrkimään rakkaudelliseen kanssakäymiseen toistemme kanssa.
Edellä sanottu koskee myös seurakunnan paimenia. Sanon tämän, itsestään selvän asian, "ääneen", koska aiheenamme on vanhimpien paimentehtävä.
Tärkeä "työkalu" vanhimman tehtävässä ja ihmisten kohtaamisessa, on "oikealle aaltopituudelle viritetty kuuleva korva"; seurakuntalaista kuunteleva sydän. Kaiken tietäväksi, "vastausautomaatiksi" ei kenenkään kannata ryhtyä. Kuunteleminen kärsii, jos koko ajan miettii, kuinka vastaa; varsinkin, jos vielä aloittaa vastauksensa, ennenkuin toinen on edes saanut sanottua sanottavaansa. Ei tule "hukuttaa" toista vuolaaseen puheeseen ja/tai pitkään, vähänkään ylhäältä tulevaan opetukseen, joka on täynnä raamatunpaikkoja. On hyvä rohkaista lyhyin kannustuksin toista puhumaan.
Paimen ei halua mennä veljensä, tai sisarensa, luo "Kovassa hengessä." Ei yläpuolella ollen, vaan haluten olla avuksi toiselle; olkoon hänen tilanteensa mikä tahansa.
Yksi sana Paavalin ohjeessa Timoteukselle on tärkeä:
",,,vaan neuvo..." (1. Tim. 5:1).
"Neuvo"-sanaksi käännetty on alkukielessä (kreik.) "parakleo", tarkoittaa: "kääntyä toien puoleen, rohkaisten, neuvoen, tai kehottaen." Toinen merkitys, mikä sanalla on, tarkoittaa: "apuun pyytämistä tai kutsumista, esim. puolustajaksi oikeuteen, todistajaksi, tai neuvonantajaksi." "Henkilö, joka kutsuttiin apuun, tai jonka puoleen käännyttiin vaikeuksissa, oli parakletos" (Novum 5, Sanakirja, s. 587).
Mielestäni parhaalla tavalla ajatuksiamme oikeaan ohjaa se, kun tiedämme, että "parakletos" on myös sana, jota Uudessa testamentissa käytetään Pyhästä Hengestä, ja on tässä mielessä käännetty mm. Puolustajaksi, Auttajaksi, Lohduttajaksi.
Kun seurakunnan vanhimmat edellä kuvatussa hengessä lähestyvät paimenina seurakuntiensa jäseniä, voi syntyä hyvää hedelmää. Tällainen on mahdollista todellisuudessa vain siten, että Pyhä Henki saa hallita meitä. Hän voi kirkastaa kauttamme Jeesusta oikealla tavalla; ja Jeesuksen, Vapahtajan, paimensydän pääsee nostamaan avun tarpeessa olevaa ja antamaan toivoa tuleviin päiviin.
Näin se, mitä Pietari puhuu, pääsee toteutumaan vanhimpien elämässä ja kautta:
"Vanhimpia teidän joukossanne minä siis kehoitan, ... kaitkaa teille uskottua Jumalan laumaa, ... ei herroina halliten niitä, jotka ovat teidän osallenne tulleet, vaan ollen laumalle esikuvina, ..." (1. Piet. 5:1-4).
Jatkan - jHs.
_____________________
Keskiviikko. 11.9 astetta lämmintä ylösnousussa. Harmaa taivas. Oli satanut.
Aamupalaa ja kahvia.
M-L kävi viemässä Danielin 10:ksi kouluun.
Rukousta. Luin Malakian kirjaa.
Diabeteshoitaja soitti verikokeiden tulokset.
Kahvia.
Haravoin ja kärräilin pois puu-, ym. roskat puuntekopaikalta ja verkkohäkkien pohjilta.
Ruokaa ja kahvia.
Kirjoitin.
Luin vähän kirjaa.
Kyykkyjä 30 kpl.
HIIT-treeni: Kuntopyörällä kovalla teholla 10 x 1 min. Väleissä 1 min hiljaista polkemista palautteluksi. Alussa ja lopussa 3 min. rauhallista polkemista.
19:ksi ajelin helluntairukoushuoneelle Rukousiltaan. Denis johteli. 5 henkeä.
M-L seurasi Sateet lähetä-tilaisuuttaSeinäjoen helluntaiseurakunnasta.
Iltapalaa.
Seurasin uutisia Israelista.
Seurasimme muut uutiset.
Kirjoitin.
Siunausta!
Ps. "Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen" (Gal. 5:1)..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti