20170416
15.4. Pitkäperjantain ja Pääsiäispäivän välissä elämme - jolla silläkin oli parituhatta vuotta sitten toteutuneena tosiasiana suuri merkityksensä. Nyt vain kiitämme Jeesusta siitä, mitä Hän silloin teki. Pelkkä muisteleminen ei vie ketään "puusta pitkään" - vaikka kuinka kirkkovuoden kiertoa seurailisimme - elleivät asiat ole henkilökohtaisen uskonsuhteen kautta Jeesukseen omaksemme tulleet. Toivottelemme täältä Enontekiöltä, "korkeanpaikan leiriltä", rakkaan vaimoni, M-Ln kanssa, kaikille tämän "matalan profiilin" blogin lukijoille ja heidän perhekunnilleen, hyvää Herramme, Vapahtajamme ja Pelastajamme, Jeesuksen Kristuksen kärsimisen ja kuoleman, sekä ylösnousemuksen muistojuhtaa! Jeesus elää! Ylistys Hänelle! Mekin saamme elää! Noustuamme uuteen päivään, söimme aamupalaa ja joimme kahvia/hopeateetä. Luin Luukkaan evankeliumia. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä. Sain suruviestin yhdeltä kilpakävelyn kautta ystäväksi tulleelta henkilöltä. Hänen vaimonsa - tuttu minullekin - kuoli torstaina. Hän sai 6 viikkoa sitten aivoverenvuodon. Rukousrintamassa ja seurakunnassakin rukoilimme hänen puolestaan. Tällaisissa tilanteissa joutuu toteamaan, että tämä ei ollut rukousvastaus niihin rukouksiin, joita rukoiltiin. Miksi ei ollut? Emme osaa vastata. Pääsiäistervehdyksiä tuli laitelluksi tekstareina Venäjälle ja Suomeen. Rukoushetken jälkeen survaisin sivakat ladulle ja hiihtelin yli auringossa hohtavien jänkien, järvien, kankaiden ja vaarojen n. 19 km Pahtajärven lenkin. Rauhallista oli. Rukous- ja ylistyshetkeä oli hyvä pitää ja kuulostella, mitä Pyhä Henki olisi antamassa Isän ja seurakunnan Herran, Jeesuksen, sydämeltä jaettavaksi Pääsiäiskokoukseen kokoontuvalle väelle Kelotin Rantamajoilla, jossa minun olisi määrä puhua huomenna klo 12. Luotan Häneen! M-L piti tänään liikunnasta vapaan päivän ja neuloi kämpillä. Palattuani lumilta, söimme. Vähän kahviakin. Kävin vielä toistamiseen hiihtelemässä n. 19 km Pahtajärven lenkin. Edelleen aurinko paistoi ja paksut hanget hohtelivat. Palattuani keittelin kahvit. M-L oli laittanut takkaan tulen hiihtelyni aikana - niinkuin eilitenkin. Luin jo kotona lueskelemaani Eero Pokelan kirjaa: Vastuu. Hanna ja Jussi Jumalan juoksupoikina. Söimme iltapalaa ja joimme teetä. Siunausta!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti