Kiehisen vuolijan Blogi

18.4. Huomasin, että olin eilisen ns. blogijutun päälle laittanut 16.4. vaikka 17.4:ttähän se olisi pitänt olla. Meneet nuo päivät niin vinhasti et ei taho matkassa pysyä. Tänään tuli ennätys tämän seissun pitkäännukkumisessa. Söimme aamupalaa ja joimme aamujuomia lounaan aikaan pohjoisessa. Luin Luukkaan evankeliumia. Rukoilimme yhdessä. 13 maissa lähdin lumille. Marja-Leena piti vapaapäivän hiihtämisestä ja jäi kämpille neulomahommiin. Hiihtelin Pahtajärven lenkin suuntaan. Ennen järveä käännyin pois ladulta, menin Närpistönjoen yli jängän laitaan, josta näkyi Ounastunturi. Minusta jängän reunassa, kankaan reunassa, on mukava tulistella. Tein paikan tulille, ts.kaivoin lumen pois maata myöten. Se kannattaa tehdä, jos aikoo - niinkuin minä - istuskella tulilla pidempään. Jos on tarkoituksena vain lyhyesti kiehauttaa kahvit, voi tulet tehdä hangen pinnalle. Voi myös laittaa paksummista tuoreista puista pohjan, jonka päälle tulensa rakentaa. Tuleni olivat hyvät. Luonnosta aina löytyy sytytysvaiheeseen kuivaa ja syttyvää. Sen jälkeen tuorekin palaa. Keittelin kahvia ja paistelin palvikylkeä. Enkä pitänyt kiirettä. Jossain vaiheessa paikalle hiihti nuori mies, kahta lastaan ahkiossa vetäen. Varsinkin kun tuollaisessa paikassa kohtaa, ajattelee - tai ainakin minä ajattelen - että tämä ei ole satvma, vaan Jumalan antama tilaisuus. Niimpä minussa valmiustilassa oleva Jeesuksen todistaja astuu nuotiopaikalle. Ei omituisena otuksena, joka hyökkää uhrinsa kimppuun, vaan ihmisenä, joka haluaa tuoda julki itse kokemansa maailman parhaimman asian. Niin siinä tulilla tapahtui. Ei siinä ollut asialla huippuosaaja -todistaja. Oli vain Jeesuksen pelastama vanha mies, joka oli vuolaissut kiehisensä ja niihin tulen oikeaan aikaan oikeassa paikassa - ja joka oli sisäisessä valmiustilassa. Muutenhan aika olisi mennyt kokonaan ilmoista ja sen johdannaisista raatailemisiin. Kyseessä oli henkilö, jonka vaimon isän täällä Enontekiöllä tulin tuntemaan. Hänenkin kanssaan puhuin hengellisistä asioista vuosia sitten. On kuulema jo kuollut. Näin me tapaamme ihmisiä, joiden suurin tarve on tulla tuntemaan Jeesus elämänsä aikana. Istuskeltuani jonkin tunnin tulilla jatkoin matkaani ja ulkoilutin reppuani Pahtajärven lenkin verran - n. 19 km. Pakattuani 19 jälkeen kämpille sytyttelin tulen takkaan. Söimme. Lueskelin Eero Pokelan kirjaa: Vastuu. 22 jälkeen M-L "hoksi" fasebookista Niko Puustellin Rukouskanava -ohjelman. Se tulee livenä tiistaisin klo 20.20. Tänään siinä oli mukana evankelista Timo Kuusjärvi. Veljet rukoilivat yhdessä aiheiden puolesta ja Timo lauloi yhden laulunsa - ja Mikokin lauloi kerrossa mukana. Tänään he olivat jatkaneet ns. ovityötään Uuraisilla. Yhdessä kodissa oli mennyt 1h 30 min. Ovat jatkaneet tuota työtä jo vuosia - tilanteen mukaan. Hyvä ohjelma! Hyvä kotityö! Muistetaan evankelistaveljiä rukouksin! Söimme iltapalaa klo 22.30 jälkeen. Sellaista se on elämä täällä "korkeanpaikanleirillä." Siunausta!