24.4.
Aurinko paistoi n. 15 asteen arvoisesti kun eiliten lapista kotiutunut vanhahko pariskunta pääsi jalkeille. Sitä vedeltiin sikeitä taas omassa seslongissa. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia/vettä. Luin Johanneksen evankeliumia. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.
Rukoushetken jälkeen menimme kylälle asioille - kauppaan, postiin, tk:een.
Palailtuamme kylältä laitoin takkaan tulen. M-L valmisteli ruokaa - ja ihan VHH -sellaista. Söimme.
Ennen 15 laitoin hiihtokengät jalkaan ja sukset autoon. Ajoin Kusiaismäkeen katsomaan kuinka siellä hiihto onnistuisi. Hyvinhän se onnistui - hiihtelin 21 km. Aurinko paistoi ja oli lämmintä. Lopussa alkoi tuuleskella ja luntakin satoi. Pienet tytöt ja pojat harjoittelivat jalkapalloa valmentajiensa kanssa Kusiaismäen hiekkakentällä. Kusiaismäestä ajelin suoraan punaiselle urheilukentälle - minulla oli nääs tossut mukana. Alunperin kun aittelin, että jos ei voi hiihtää, menen suoraan kentälle. Tuli tehdyksi molemmat jutut. Kävelin 5 km lenkin. Hiljaa. Nopein kilometri oli 7.45 min. Aluksi satoi lumirakeita. Aurinkokin paistoi. Yksi nuori ihminen tuli lenkkinsä yhteydessä kentälle. Vähän juteltiin. Terveysongelmia tällä nuorella urheilijalla. Lupasin, että rukoilemme hänen terveytensä puolesta. Sanoin uskovani, että Jeesus voi parantaa sairauksia.
Pian kotiin tultuani söimme iltapalaa - jopa kuivaa lihaakin, ts. Lapissa tänä kevättalvena katolla kuivattua poronlihaa, "koihke pierkkua". Se se kyllä maistuu. M-L katsoi netistä pohjoisiin maisemiin liittyvää ohjelmaa. Minäkin pysähdyin katselemaan. M-L oli leiponut myös mantelileipiä.
"Hannula ei vähääkään ajatellut, kuinka ihmiset häntä arvostelivat. Ruoska ja suola eivät kelvanneet evankelisille, jotka pitivät hänen rukoustaankin "lain tekoina". Myös papit saivat usein kuulla kunniansa. Hän arvosteli ja moitti heitä välinpitämättömyydestä, mukavuuden halusta, innottomuudesta, laiskuudesta ja siitä, että he olivat liian vähän seurakuntalaistensa kanssa. Heidän saarnoistaan hän sanoi: "Valmistetaan saarnoja viikkokaupalla ja sitten mennään puhumaan. Ei silloin saa Henki puhua. Te puhutte vain sitä, mitä olette paperille panneet. Siinä on sitten järkikin tiellä. Toista on kun Jumala Hengen antaa. Kyllä sitä puhettakin silloin tulee." "Ei Jumala tarvitse lahjakkaita, vaan kokosydämisiä ihmisiä", oli hänellä tapana sanoa.
Jos kovat sanat olisi sanonut joku toinen, sydämet olisivat menneet kiinni kuin simpukankuoret. Mutta toisin oli Hannulan läheisyydessä. Hän haavoitti ja sitoi. Hän lienee niitä harvoja totuuden puhujia, jotka kaikesta huolimatta saivat yösijan. Ja kaiketi siksi, että rakkaus ja totuus olivat yhdessä, päällimmäisenä kuitenkin rakkaus" (Hannu Pietilä, Hannulan aika. Kuvaus vuosisadan alun herätyksestä, Kuva ja sana 1953, s. 46, 47).
Siunausta!
Ps. "Niin hän sanoi heille: "Totisesti minä sanon teille: ei ole ketään, joka Jumalan valtakunnan tähden on luopunut talosta, tai vaimosta tai veljistä tai vanhemmista tai lapsista, ja joka ei saisi monin verroin takaisin tässä ajassa ja tulevassa maailmassa iankaikkista elämää" (Luuk. 18:29-30).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti