17.3.
Eilen oli Terhi-Marjan ja Deniksen 13 v-hääpäivä. Marja-Leena hoksi sen vasta sen jälkeen kun "Terhit" olivat lähteneet meiltä eilen illalla. Kuitenkin tänä aamuna onnittelimme ensi tilassa. Tässäkin vielä sydämelliset onnittelumme meiltä teidän - jo melko pitkän - avioliittonne johdosta! Taivaan Isä siunatkoon avioliittoanne ja perhettänne suuresti tästäkin eteenpäin! Se - ja koko perheenne - on rikastuttanut meidänkin elämäämme monella tavalla. Kesäkuun alussahan meille tulee täyteen 49 v avioliittoa, josta olemme kiitollisia.
Lauantaihin saimme tänään nousta - ei niin aikaisin, mutta eipä niin myöhäänkään. Pakkasta oli 10.6 astetta. Taivas oli harmaa, mutta aurinko kuumotti sen takaa kuitenkin. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Jeremian kirjaa. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.
12.30 maissa kävin hakemassa Emilian ja Danielin kyytiin. Menimme kolmisin Höytiälle, "Timoille". Syy menoon oli suksien haku. Milka kutsui Emilian ja Danielin myös sinne. Eiliten Tero oli perreineen menossa Kuopioon anoppinsa syntymäpäiville. Lupasi - edellisenä viikonvaihteena täällä ollessaan - antaa minulle vanhat suksensa ja mononsa. Nyt syntymäpäiville mennessään jätti lupaamansa välineet Milkalle, Jyväskylästä ohi mennessään. Timo ja Milena menivät illalla hakemaan Milkan kotiin ja toivat samalla nuo hiihtelyvälineet heille. Milka, Miro ja Milena olivat kotona. Vanhemmat asioilla keskustassa. Emilia ja Daniel jäivät heidän kanssaan hommailemaan. Minä menin hiihtelemään ja kokeilemaan suksia.
Sukset olivat Karhu-merkkiset perinteisen tyylin sukset - sellaiset värikkäät menopelit. Voisi sanoa, että "hyvin retrot" - 15 v ikäiset. Hiihtokengät olivat hyvät ja juuri kuin minun jalkoihini "valetut". Laitoin luisto- ja pitovoidetta pohjiin - ja sitten vain "laupias ladulle". Ihan "Timojen" talon vierestä menee latu, jota aloin hiihtelemään. Mukava ilma. Sukset toimivat hyvin - eipä minulla ole niin hyviä perinteisen suksia ollutkaan allani näillä lumilla - eipä viimenkään. Kun olin taittanut kilometrejä jonkin verran, saavuin paikkaan, jossa oli menossa kyläyhdistyksen järjestämä ulkoilutapahtuma - siitä en etukäteen tiennyt mitään. Minultakin heti kysyttiin, että osallistuisinko hiihtokilpailuun. Osallistuin. Kävi vielä niin, että voitin kilpailun näillä vanhoilla-uusilla suksilla. Kyseessä ei ollut kuitenkaan sellainen hiihtokilpailu, jossa voittaa se, joka on nopein. Kyseessä oli tarkkuushiihto. Siinä hiihdettiin kaksi kierrosta samalla ladulla. Molemmilla kierroksilla otettiin aika. Toisen kierroksen aikaa verrattiin ensimmäisen kierroksen aikaan. Se, joka pystyi hiihtämään lähemmäksi ensimmäisen kierroksen aikaansa toisella kierroksella, oli voittaja. Minulle kävi niin, että erotus oli nolla - ts. hiihdin molemmat ajat täsmälleen samaa vauhtia. ja voitin. Aurinkokin paistoi. Hiihtelin siinä tapahtumapaikalla - kun en viitsinyt seisoskella - n. 2 km. Palkintojenjaon jälkeen hiihtelin "Timoille". Yhteensä matkaa kertyi 11 km. Lapset olivat pihalla leikkimässä suuren lumikasan vaiheillä. Joimme juustokahvit. Timo meni vielä illan mittaan naapurin kanssa kokemaan jään alla olevan verkon.
Ennen 17.30 olimme kotipuolessa Danielin ja Emilian kanssa.
Pääsin heti syömään hyvää ruokaa ja juomaan kahvit.
Haettuani puita takkaa varten M-L:lle menin vielä hiihtelemään Tarvaalan ladulle 10 km. Oli hieno ilta. Aurinko oli laskenut. Taivaanranta oli kaunis. Kun tuli jonkin verran hämärää oli sekin mukavannäköistä ja tunnelmaltaan hienoa. Pakkasta mennessäni 3 astetta, palatessani 5.
Palattuani 19 jälkeen join vähän kahvia. Myöhemmin iltapalaa ja teetä. M-L neuloi.
"Jumalan etsijän sanomaa ei toivoteta vieläkään aina innokkaasti tervetulleeksi. Ehkä se johtuu siitä, että korostetaan nykyaikaisten kirkonmenojen tiettyjä puolia, jotka ylistävät pikemminkin ihmisyyttä kuin Jumalaa.
Yritän aina muistaa, että ihmisyys ei koskaan voi saada aikaiseksi samaa kuin Jumala. Tästä voimme oppia lisää Bartimaiokselta. Hänen ystävänsä eivät koskaan olleet voineet auttaa häntä kuten kolmekymmentä sekuntia Jumalan kirkkaudessa auttoi. Meidän tulisi ajatella enemmän Jumalaa kuin ihmisten miellyttämistä" ( Tommy Tenneym Jumalan etsijän rukous, Aikamedia 2003, s. 159).
Siunausta!
Ps. "Taivaassa minulla on sinut, sinä olet ainoa turvani maan päällä. Vaikka ruumiini ja sieluni nääntyy, Jumala on kallioni, minun osani iankaikkisesti" )Ps. 73:25-26).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti