21.3.
Sydämelliset nimipäiväonnittelut Paajalan Pentille, Toikkasen Pentille, Lahtelan Pentille ja kaikiil muilkii Pentiil, täältä meiljjän suunnalta!
Ennen 7 nousin. Pakkasta oli 14.8 astetta. Taivas oli harmaa - paitsi auringonnousun puolella oli kellertävä ruskotuskaistale. Aurinkohan oli jo noussut. Ohuen kerroksen oli antanut lunta - mutta myöskin tuisku pöllytellyt.
Söin aamupalaa ja join kahvia. Kävin viemässä Emilian kouluun. Daniel vähän kippeenä ja jäi kotiin.
Palattuani koulureissulta join vielä kahvia ja tietenkin sitä tuli muutakin suuhunsa laitettua.
Luin Jeremian kirjaa. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. Silleinhän se vanhusten - tai eihän M-L vielä muutaman kuukauden alle seitenkymppisenä vanhus ole - elämä etenee.
Kävin hiihtelemässä Tarvaalan ladulla 20 km - 4 x 5 km. Pakkasta 8 astetta mennessäni. Tuuli oli aika viiltävä. Tuisku ja lumisade lensivät vaakasuoraan. Latu oli aukeilla tasaisena. Jälki hävisi nopeasti. Kinosti. Välillä tuuli sieppasi lunta pyörittäen sitä hauskasti. Ihan mukava suomalaisen sään ja suomalaisen miehen hiihtoilma suomalaisessa luonnossa. Palatessa ei ollut niin paljon pakkasta.
Söimme.
Juuri kun M-L oli laittamassa kutsua Terhi-Marjalle, Denikselle, Emilialle ja Danielille, tulla maistelemaan hänen tekemäänsä uudentyylistä täytekakkua, hurauttivatkin he pihaan. Siinä sitten sitä porukalla maistelimme kahvin kanssa - lapset ei kylläkään sitä kahvia. Olihan se hyvää. Minun ei sitä tietenkään olisi pitänyt maistella, mutta tuli kuitenkin. Verensokeri oli hiihtelyn jälkeen 4.7, mutta mitenhän sitten kakun syönnin jälkeen.
Luin vähän kirjaa ja torkuin sohvalla.
19:ksi ajelin helluntairukoushuoneelle Avoimen taivaan alla-rukousiltaan, joka pidettiin alakerrassa. Kahvia. Aholan timon alustus. keskustelua aiheesta. Hyvä aihe ja hyvä keskustelu. Rukousta keskusteluryhmissä kunkin henkilökohtaisten rukousaiheiden puolesta. 20 henkeä.
Tultuani kotiin leijailivat meidän huushollissa jälleen ruisleivän kodikkaat tuoksut, sillä M-L otti juuri uunista pois leipiä, jotka oli tehty vähän eri "resetillä".
Iltapalaa ja teetä - ja tietenkin siivu sitä uutta ruisleipää. Oli hyvää.
"Myös Martin Niemöller oli protestanttinen pastori natsi-saksassa. Hän vietti seitsemän vuotta keskitysleirillä vastustettuaan Hitlerin kirkkoihin kohdistamaa vallankäyttöä. Sodan jälkeen hän puhui siitä, ettei ollut onnistunut saksalaisena kristittynä vastustamaan sitä, minkä tiesi pahuudeksi. Seuraavassa on yksi muunnos kuuluisasta runosta, joka on pantu hänen nimiinsä:
Kun natsit tulivat hakemaan kommunisteja,
olin vaiti -
koska en ollut kommunisti.
Kun he panivat sosiaalidemokraatteja vankilaan,
olin vaiti -
koska en ollut sosiaalidemokraatti.
Kun he tulivat hakemaan ammattiyhdistyksen väkeä,
olin vaiti -
koska en kuulunut ammattiyhdistykseen.
Kun he tulivat hakemaan juutalaisia,
olin vaiti -
koska en ollut juutalainen.
Kun he tulivat hakemaan minua -
ei jäljellä ollut ketään, joka olisi puhunut puolestani".
(Peter Tsukahira, Valtakunnan kulttuuri. Paluu alkuperäiseen. s. 90, 91, Päivä Osakeyhtiä 2017).
Siunausta!
Ps. "Kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa" (Fil. 4:13).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti