31.3.
Tänään meidän pahnueen nuorimmainen - siskoni Pirjo - täyttää vuosia. Sydämelliset onnittelumme vielä tässäkin sinne kotipalkisille! Toivottelee se pahnojen vanhin vaimonsa kanssa täältä salomailta.
Marja-Leena nousi minua aikaisemmin jalanviljaan - ja olivat minun noustessani juuri lähdössä, äiti M-L ja tytär T-M, helluntairukoushuoneelle valmisteluhommiin huomista lähetyslounasta varten, joka on heidän vastuullaan. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta - auringossa lämpöasteita vaikka kuinka paljon.
Aamupalaa ja kahvia. Luin Valitusvirsiä.
Denis ja Bågmanin Tuomo tulivat korjaamaan Tuomon autoa, joka jäi illalla meidän pihaan. menivät hakemaan siihen tarvittavia juttuja.
Kävin hiihtelemässä Tarvaalan ladulla 5 km. Kävin sen jälkeen kotona varmistamassa tarvitsevatko autonkorjaajat virtapiuhoja, jotka olivat autossani. Eivät. Join heidän kanssaan kahvit meillä.
Menin jatkamaan hiihtelyä samalle ladulle 15 km - 3 x 5 km. Eipä juuri sää olisi voinut hienompi olla.
Palattuani hiihtolenkiltä söin ja join kahvia.
Tein sellaisen "lumepoistolaitteen", jolla vähän tiputtelin lumia asuntovaunukatoksen päältä. lapioin vähän pihastakin lumia. Kannoin puita takkaa varten sisään.
Luin hiukan kirjaa.
Terhi-Marja toi M-L:n kotiin rukoushuoneelta, jossa olivat huomista lähetyslounasta - venäläinen lounsa - valmistelemassa. Emilia ja Danielkin siellä olivat. Koko päivän he siellä olivat. Kotiin saavuttuaan alkoi M-L jatkaa lounaaseen liittyvien asioiden valmistelua - ja jatkoikin iltamyöhään.
Kävimme Deniksen ja danielin kanssa hiihtelemässä vielä 5 km Tarvaalan ladulla - sää kun oli niin hieno. Daniel hiihtää sellaista vauhtia, että ei tarvitse hidastella. 25 km hiihtelyä tänään.
Kävin saunassa Deniksellä. Kanssamme lauteilla oli myös Rautasen Jussi. 20.30 maissa tulin pois. Kyllpä oli iso ja kirkas täysikuu taivaalla.
Iltapalaa ja teetä. Laitoin takkaan tulen.
"Kukaan ei pystynyt päältäpäin huomaamaan, mitä sisälläni alkoi tapahtua. Kiintopisteeni alkoi muuttua - hvyin hienovaraisesti. Huonot asiat eivät vieneet voimiani, mutta en käyttänyt voimiani myöskään hyviin asioihin. Keskityin nyt täysin asioihin, jotka eivät olleet koskaan ennen tulleet mieleenikään. Numerot - kaikenlaiset numerot - olivat minulle pakkomielle. Sen sijaan että olisin mitannut menestystä sen mukaan, miten kuuliainen olin Jumalalle, mittasin onnistumisiani sen mukaan, miten paljon ihmisiä tuli kirkkoon ja miten monet tulivat toisenkin kerran.
Minua ajoivat eteenpäin ulkoiset asiat. Halusin koko sydämestäni olla hyvä pastori. Koska ihmiset antoivat enemmän sanallista palautetta kuin Jumala, heistä tuli pääasiallinen kuulijakuntani. Halusin heidän tietävän, miten kovasti tein töitä, miten paljon kannoin huolta ja miten sitoutunut olin" (Craig Groeschel, Se jokin, s. 195, Päivä Osakeyhtiö 2009.
Siunausta!
Ps. "Minä olen maailman valkeus; joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valkeus" (Joh. 8:12).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti