10.3.
Hyvissä ajoin nousin "jalanviljaan." 7.3 astetta kylmäsellä silloin. Aamupalaa ja kahvia. Valmistautumista tämän päivän puhumiseen - sitä valmistautumista on ollut jo monina päivinä. Luin Efesolaiskirjettä.
Köröttelin hakemaan Suurosen Seijan - hän oli musiikkivastuussa tänään kokouksessa - sekä Salmen. 10:ksi menimme rukoushuoneelle. Rukoushetki alakerrassa - 4 henkeä.
11 alkoi yläkerrassa kokous, jonka johti Paanasen Tuomas. Hän myös puhui alussa. Yhteislauluja johteli Suurosen Seija ja lauloi myös omia laulujaan. Hyviä lauluja. Puhuin lopuksi, eli pidin ns. saarnan. Sen puhuin, mikä oli laskettu sydämelle. Varmaan se aikanaan tulee Uskotv:oon Saarijärven Helluntaiseurakunnan kohdalle.kuunneltavaksi. Tilaisuuden jälkeen oli alakerrassa kahvitarjoilu. Marja-Leenaq ei ollut kokouksessa, kun oli väsynyt.
Ollessani kotiovella kokouksesta tulossa, toivat Denis ja Daniel meille kaloja. Olivat olleet joidenkin seurakuntalaisten kanssa kalassa kokouksen sijaan.
Ollessani kotiovella kokouksesta tulossa, toivat Denis ja Daniel meille kaloja. Olivat olleet joidenkin seurakuntalaisten kanssa kalassa kokouksen sijaan.
Tultuani kokouksesta kotiin olikin ruoka kohta valmis. Seurasin vähän Holmenollenin hiihtoja - ja ampumahiihtoakin.
Kävin 8.3 km "happihypyllä" Tarvaalan suunnassa. Tuntui aika kylmältä, vaikka vain n. 5 astetta pakkasella. Lenkin loppuosalla kutsui Denis saunaan - eikä tarvinnut houkutella siihen hommaan vuolijaa.
Laitettuani takkaan tulen menin saunomaan Deniksen ja Danielin kanssa.
Palattuani söin iltapalaa ja join kahvia.
"Kuljin keväisessä metsässä, missä lintujen laulu hiveli korvaani ja sieluani niin, että teki aivan kipeää. On kummallista, että kauniskin saattaa koskea!
Tällaisilla yksinäisillä kävelymatkoilla voi joskus nähdä kaiken aivan uudessa valossa. Mielen melu vaikenee, ja syntyy syvä, sisäinen hiljaisuus. Siinä ollaan varmaan kaikkein lähimpänä Jumalaa.
Tuollaista hiljaisuutta ei voi kokea yrittämämällä. Sitä ei voi saavuttaa ponnistelemalla. Pikemminkin se saavutetaan silloin, kun ihminen lakkaa yrittämästä. Silloin tuo hiljaisuus, jossa Jumala on, saattaa tulla yllättäen ja ympäröidä ihmisen parantavana, lääkitsevänä todellisuutena. Sydän vaikenee ja sanatkin harvenevat; hän kuuntelee. ...
... Olen tavannut hyvin monia nuoria, jotka eivät voi sanoa Jumalaa Isäksi eivätkä voi saada mitään puheesta, jossa hänestä tätä nimitystä käytetään, koska heidän oma isänsä on ollut heitä kohtaan kova ja aliarvioinut heitä. Oman isän tai isättömyyden aiheuttama tuska puhuu voimakkaammalla äänellä kuin saarnamies, joka esittää laimeita fraaseja Taivaallisesta Isästä. Mutta jos ihminen pääsee kuuntelemaan sitä hiljaisuutta, jossa Jumala on, hän kuulee enemmän ja parempaa kuin äänekkäästi soivat syyllisyyden ja huonommuuden äänet. Hän aistii rakkauden koko olemuksen. Hän kuulee sielussaan hiljaisen vakuutuksen, että armahtava rakkaus, joka Jumalalla on luotuunsas, on enemmän kuin kaikki vihan, katkeruuden, syytösten ja tuomion äänet yhteensä. ..." (Erkki Leminen, Ei Hän sinusta luovu, Karas-Sana 1983, s. 39, 40).
Siunausta!
Ps. "...mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme" (Room. 6:23).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti