29.3.
Eiväthän ne vanhukset - varsinkaan se vaari - niin kovin varahin nousseet jalanviljaan. Nousimme kuitenkin. Aamupalaa syötiin ja kahvia juotiin. Luin 2. Tessalonikalaiskirjettä. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.
Tänään kirjoittelin pari "sytykettä" Sytykkeitä Rukouselämään -kirjaseen. Muutampi kun niistä vielä uupuu.
Tulin seuranneeksi SM-hiihtojen parisprinttiä. M-L katseli hieman myös - ja samalla neuloi.
Söimme - niitä kalapihvejä, joita M-L eiliten paisteli.
Kävin kävelemällä - 10 km - viemässä postiin Rukousrintaman Rintamaposteja. Lienee ainakin 7 astetta - ellei enemmänkin - ollut lämmintä. M-L käveli vastaan. Hänellekin tuli n. 4 km lenkki.
Postien lukua ja iltapalaa, ynnä teetä.
"Mikään muu ei tahraa ja turmele elämäämme niin kuin tunteet; toisaalta mikään ei myöskään sitä niin puhdista, voimista ja kaunista kuin tunteet" (C. B. Eavey). ...
... "Ensimmäiset elinvuodet ovat tunne-elämän kehityksessä erittäin tärkeitä. Elämän alkutaipaleella lasketaan perusta tunne-elämän ja sitä kautta koko persoonallisuuden kehitykselle.
Tunne-elämän kehitys alkaa aivan syntymästä alkaen, oikeastaan jo ennen sitä. ...
... Lapsen tunteilla on suuri vaikutus koko hänen elämänkokemukseensa ja käyttäytymiseensä. Se, mitä hän kokee ja tuntee tietyssä tilanteessa, vaikuttaa hänen käyttäytymiseensä myöhemmissä, vastaavanlaisissa tilanteissa. Voidaan sanoa, että lapsen toiminnan suunnan määräävät pitkälti hänen aikaisemmat tunnekokemuksensa" (Veli-Matti Kärkkäinen, Lapsi varttuu, Persoonallisuuden kehitys lapsuusvuosina, RV-kirjat 1985, s. 17, 20).
Siunausta!
Ps. "...Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta..." (Mark. 10:14b).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti