1.10.
"Niin vierivi elämä pois, kuin venhe se virralla ois..." Uusi kuukausi - lokakuu - on alkanut.
Sydämelliset nimipäiväonnittelut Nykäsen Raunolle, kotilylämme poikajoukkoon muuttaneelle, opettajamme pojalle! Ne olivat mukavia aikoja elellä - tosin: ei näissä nykyisissäkään ole mitään valittamista. Onhan sitä vettä niistä ajoista virrannut aikalailla kotikylämme - Haarajoen - läpi virtaavasta Haarajoesta.
10.2 astetta lämmintä 7 maissa. Aamupalaa ja kahvia.
Kävin viemässä Emilian ja Danielin pyörineen kouluun. Tosin jouduimme palaamaan kerran lähtöpaikkaan, kun Emilialta oli unohtunut tärkeä lappu kotiin. Hyvin kuiten kouluun ennätettiin.
Vähän lisää aamupalaa ja kahvia.
M-L leipoi - tuliaispiirakkaa.
Laitoin tulen takkaan.
Luin Lukkaan evankeliumia. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.
12.30 lähdimme ajelemaan Kivijärvelle. Aurinko alkoi paistelemaan. Menimme kylään Hannunkiveen - taisi se nimi olla suurinpiirtein noin. Siellä olivat loma-osakkeessaan - mökissä - ystävämme vuosien takaa: Maritta ja Aarno. Muuttaessamme 1987 uudelleen Enontekiölle, muutimme Marittan taloon vuokralle. Myöhemmin samaan taloon vielä uudelleen. Siinä talossa oli mukava asua. Jutustelimme - ja kyllähän sitä asiaa on/oli. Heti mentyämme meidät istutettiin lounaspöytään, hyvän ruuan ääreen. Jonkun ajan kuluttua nautimme kahvit. Nopeasti aika kului. Lähtiessämme rukoilimme ja siunasimme toisiamme. Sydämelliset kiitokset Marittalle ja Aarnolle vieraanvaraisuudesta!
Aurinko paistoi ajellessamme ruskaisessa maisemassa kotiin. Siinä 18 maissa olimme kotona.
Kuuntelin Patmosta ja torkuin.
Seurasin Martti ja Katriina Takalon tekemää sarjaa: Retkeillen kansallispuistoissa, Alfa tv:sta. Erinomaisen mukavaa katsottavaa ja kuunneltavaa! Hyvin kuvattu ja mukavasti kerrottu. Martin ääni sopii erittäin hyvin tuollaisiin ohjelmiin. Tietenkin siksikin on mukava seurata ohjelmaa, koska olemme saaneet tehdä yhteistyötäkin - joka oli rakentavaa - seurakunnassa.
Iltapalaa ja teetä.
M-L soitti Terolle.
Seurasin uutisia Suomesta ja maailmalta.
xxxxxx
Rakentavaa ja hyvin terveellistä tekstiä - meille - tähän jatkoksi:
"Nurkkakuntainen ylpeys on helpoimpia tapoja, jolla paholainen pystyy sumuttamaan meitä. Yhdyskuntamme tai kirkkomme ajattelee usein, että se tekee hyvää tulosta muihin verrattuna. Istumme veneessämme ja vahdimme tarkasti muita, kun he ajautuvat yhä kauemmas Jumalan Sanan kalliosta. "Aivan kauheaa, kuinka kauas harhaan he ovat ajautuneet", me sanomme, huomaamatta että mekin olemme hitaasti ajautuneet syrjään kalliosta sillä aikaa, kun keskitymme surkuteltaviin naapureihimme.
Kokonaiset kirkot ja suunnat ovat ajautuneet vaarallisille vesille edes tajuamatta sitä itse. Säilymme juurtuneina Herraan, kun lakkaamme vertailemasta itseämme muihin ja sen asemesta vertaamme itseämme Herraan Jeesukseen. ...
... Kristityt kaikkialla maailmassa käyttävät Ilmestyskirjan kohtaa 3:20 kutsuna pelastukseen: "Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimmeyhdessä, minä ja hän." Jakeen lähempi tarkastelu kuitenkin paljastaa, ettei Jeesus ollut koputtamassa ei-uskovan sydämen ovelle, kun hän lausui nämä sanat. Hän koputti Laodikean penseän seurakunnan ovelle! Jeesus seisoi kirkon oven ulkopuolella, koputti ja pyysi päästä sisälle! On kovin surullista,että Jeesus on epätervetullut myös moniin nykypäivän seurakuntiin. Monet jatkavat hengetöntä uskonnollista toimintaansa, "he ovat ulkonaisesti hurskaita mutta kieltävät uskon voiman" (2. Tim. 3:5). (Paul Hattaway, Takaisin Jerusalemiin, Avainmedia 2005, s.154, 155).
Siunausta!
... Herätkää! Tehkää parannus! Antakaa Herran tulla elämäänne ja seurakuntiinne. Hän rakastaa kaikkia ihmisiä ja niin kauan kuin olet hengissä, hänen ei ole liianmyöhäistä käyttää sinua kunniakseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti