18.10.2020.
ONKO MINULLA TAIVAALLINEN NÄKY? 6.
Muutampi päivä aiemmin olen tässä "blogisessa" kirjoitellut - en nyt kuitenkaan mitä sylki suuhun tuo - hyvin vapaamuotoisesti ajatuksia otsikkoon liittyen. Ajattelin jatkaa.
Kuten aikaisemmin olen todennut, haluaa Jumala antaa itsekullekin ihmiselle taivaallisen näyn - tavalla, taikka toisella - Hänen palveluksessaan. Kenenkään meistä ei tule ajatella niin, että ns. maallinen työ olisi rajattu sen näyn ulkopuolelle.
Eläessämme Jumalan antamaa näkyä todeksi elämässämme, emme voi välttyä siltä todellisuudelta, "luontaisedulta", ettemmekö joutuisi kokemaan erilaisia vaikeuksia - maksamaan hintaa - toteuttaessamme Jumalan juuri minulle tarkoittamaa tehtävää. Näemme tämän avatessamme Raamatun ja lukiessamme sieltä tosiasioita Jumalan ihmisten elämästä. Ensinnäkin he kulkivat tietään hyvin yksinäisinä, vastavirtaan. Tehtävän vuoksi, johon Jumala itse oli heidät kutsunut ja valtuuttanut, monet heistä saivat kokea "katkaisuhoitoa" - ts. heidän elämänsä päätettiin toisten - vastustajien - taholta. Toisille heistä tämä "katkaisuhoito" oli kirjimellisesti sitä - heidät mestattiin. Ei tule unohtaa, että tämä on tänäänkin - kirjaimellisesti tänäänkin - todellisuutta isolle määrälle Jeesuksen seuraajia, jotka toteuttavat Jumalan antamaa taivaallista näkyä elämässään.
Voisimme luetella runsaasti erilaisia muotoja, joilla taivaallisten näkyjen kantajia - Jumalan antamien tehtävien suorittajia - on pyritty estämään heidän palvellessaan Jumalaa. Niistä saamme lukea Raamatun lehdiltä, sekä kuulla esimerkkejä vuosisatojen ajoilta - niinkuin tältäkin ajalta, jota elämme. Lyhyen - mutta voimallisen - kuvauksen tästä saamme kirjeestä hebrealaisille. Samasta kohdasta käy ilmi myös se, miten nämä Jumalalta tulleen näyn kantajat saivat kokea voittoja, uskon kautta, heille annetuissa tehtävissä:
"...Ja mitä minä vielä sanoisin? Sillä minulta loppuisi aika, jos kertoisin Gideonista, Baarakista, Simsonista, Jeftasta, Daavidista ja Samuelista ja profeetoista,
jotka uskon kautta
kukistivat valtakuntia, pitivät vanhurskautta voimassa, saivat kokea lupauksien toteutumista, tukkivat jalopeurain kidat, sammuttivat tulen voiman, pääsivät miekanteriä pakoon, voimistuivat heikkoudesta, tulivat väkeviksi sodassa, ajoivat pakoon muukalaisten sotajoukot.
On ollut vaimoja, jotka ylösnousemuksen kautta ovat saaneet kuolleensa takaisin. Toiset ovat antaneet kiduttaa itseään eivätkä ole ottaneet vastaan vapautusta, että saisivat paremman ylösnousemuksen;
Toiset ovat taas saaneet kokea pilkkaa ja ruoskimista, vieläpä kahleita ja vankeutta; heitä on kivitetty, kiusattu, rikki sahattu, miekalla surmattu; he ovat kierrelleet ympäri lampaannahoissa ja vuohennahoissa, puutteenalaisina, ahdistettuina, pahoinpideltyinä - he, jotka olivat liian hyviä tälle maailmalle -; he ovat harhailleet erämaissa ja vuorilla ja luolissa ja maakuopissa ..."
(Hebr. 11:32-38).
Halutessamme ottaa vastaan tehtävän/tehtäviä Jumalalta, tulee meidän ottaa huomioon se, että annamme kaiken Hänen hallintaansa. Eihän meillä muuta vaihtoehtoa olekaan olemassa. Tietenkin voimme elää "omien näkyjemme" - omien päätöstemme - mukaan. Meille on annettu vapaa tahto, vastata Jumalan kutsuun sanomalla, "kyllä", tai "ei." Silloin, jos vastauksemme on "ei", sanomme Jumalalle: "En halua tehdä sinun tahtoasi." Se ei kuirtenkaan ole Jumalan mielenmukainen vaihtoehto.
Voimme opetella sanomaan Jumalalle "kyllä." Hän voi kasvattaa meitä ja uskoa erilaisia tehtäviä uskollisuutemme ja halukkuutemme mukaan. Kun rakastamme Jumalaa, sydämemme halua on antaa Hänelle kaikkemme, maksoi se mitä tahansa. Emme ole omalla asiallamme.
Olet lukenut Jeremiasta. Inhimillisesti katsottuna Jumalan Hänelle antamaa taivaallista näkyä ei ollut helppoa elää todeksi. Monella tavalla hänet yritettiin eristää ja vaientaa - jopa heittämällä kaivoon. Jumala, joka hänelle oli tehtävän antanut huolehti hänestä kuitenkin eri tilanteissa.
Olen ajatellut - ehkä sanot, että olen väärässä, mutta entäpä, jos en olekaan - että jos esim. Johannes Kastaja, Jeremia, tai joku muu profeetoista, Pietari, Paavali, tai vaikka itse Jeesus - ja emme etukäteen tietäisi keitä he ovat - ilmestyisi puhumaan tänä päivänä seurakuntiemme keskelle, niin heidät vaiennettaisiin ja eristettäisiin. Lukekaapa vain Raamatusta, mitä ja millä tavalla he puhuivat.
Siksi, älkäämme asettuko vastaan sitä, mikä on Jumalasta, ettei meitä havaittaisi sotiviksi itse Häntä vastaan!
Siunausta!
Jouko Kuusjärvi
Rajalantie 1. B.
43100 SAARIJÄRVI
Puh. 040-0206858
jouko.kuusjarvi@gmail.com
______________________
Sunnuntaitahan sitä. 3.0 lämpimän puolella nousun aikaan. Harmaa taivas.
Aamupalaa ja kahvia.
Luin Johanneksen evankeliumia.
Ajelimme M-L:n kanssa helluntairukoushuoneelle. Olin mukana klo 10 alkaneessa rukoushetkessä alakerrassa - 4 henkeä.
11 alkoi tilaisuus yläkerrassa. Jukka Oittinen johti. Ylistystä nelihenkisen ryhmän johdolla: Linda ja Vertti Aittola, Sonja Lampinen ja Juho Kola. Musiikillisesti ryhmä oli vahva - mikä ei hengellisessä työssä pelkästään riitä - mutta siinä oli jotakin enemmän - ts. hengellinen puoli, joka onkin se oleellisin asia, oli myös ei vain silmiinpistävän vahva, vaan "sydämeen pistävän" - sellainen.
Kokouksen päälle oli alakerrassa kahvitarjoilu.
Tulimme tilaisuudesta kaupan kautta kotiin.
Laitoin tulen takkaan.
Ruokaa ja kahvia.
Kirjoittelin alussa olevaa kirjoitusta.
Terhi-Marja, Denis ja Emilia käväisivät.
Kahvia.
Lueskelin kirjaa. Samalla kuuntelin Patmos-Radiota.
Iltapalaa ja kahvia/teetä.
Seurasin uutisia.
Siunausta!
Ps. "Ja Herra ohjatkoon teidän sydämenne Jumalan rakkauteen ja Kristuksen kärsivällisyyteen" (2. Tess. 3:5).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti