3.10.
Sydämelliset nimipäiväonnittelut täältä meiltä Ojalan Raimolle, Frimanin Raimolle ja Vilkkilän Raimolle!
5.5. astetta lämmintä 7.40 tienoilla. Selkeää.
Aaamupalaa ja kahvia. Luin Luukkaanevankeliumia.
9 jälkeen lähdimme M-L:n kanssa tien päälle: ajelimme Kangasniemelle, kotipuoleeni. Menimme ensin matkan varrella - mutta kangasniemellä - Pirjolle ja Karille, siskolleni. Oli asiaakin. Siellä oli ruokapöytä heti meitä odottamassa. Ruuat olivat "paremmat kuin ravintolassa", jäliruokineen ja kahveineen. Kiitos siskolle miehineen vieraanvaraisuudesta!
Jatkoimme - kuin kaksi, mut ei pientä, elefanttia, aurinkoista tietä eteenpäin. Ajoimme kotijärveni rantaan Rasaniemessä. Laitoin moottorin veneen perään ja vähäiset tavarat veneeseen. Heimo ja Arja - veljeni - tulivat myös ja kähdimme neljisin jonkinverran tuuliselle järvelle - muualla ei tuulta huomannutkaan. menimme Mäntyluotoon. Kaasulämmitin lämmitti mökin nopeasti. Ulkonakin auringossa oli mukava olla.
Mentyä laitoin myös saunan lämmite. Pianhan se lämpesi. Heimon kanssa kävimme löylyttelemässä.
Söimme paistettuja makkaroita, ym ja joimme kahvia.
Vähän ennen 18 lähdimme Mäntyluodosta. Mantereelle päästyämme lähdimme kumpikin pariskunta omia kotejaan kohti - Heimo ja Arja muutaman kilometrin päähän, me Saarijärvelle.
Kiitos Heimolle ja Arjalle yhteisestä sauna/kahvistelumatkasta saareen! Oli mukava reissu - ja aurinko paistoi.
Paluumatkalla kävin vielä siskoni kotiovella.
Kotona uutisten seuraamista, iltapalan syömistä ja teen juomista.
xxxxxx
Loppuun meille kaikille tekstiä ajateltavaksi:
"Sisar Yuen oli syntyisin yhdestä Shanghain varakkaimmista perheistä. Vuonna 1967 hänet pidätettiin ja lähetettiin vankilaan. Hän oli tuolloin leski ja hänellä oli kaksi lasta, yhdentoista ikäinen poika ja yhdeksänvuotias tytär.
Kun sisar Yuen oli virunut vuoden vankilassa, hänen äitinsä - joka oli pitänyt huolta lapsista - kuoli. Viranomaiset päättivät tuntea häntäkohtaan "myötätuntoa", ja hän saisi lähteä kotiin huolehtimaan lapsistaan. He kertoivat, että hänen piti ainoastaan kirjoittaa tunnustus "rikoksistaan". He sanoivat: "Käytöksesi on ollut kuluneen vuoden aikana erinomaista, joten aiomme palkita sinua."
Viranomaiset järjestivät hänen pienille lapsilleen käynnin vankilan portilla. Yuenin käskettiin pakata tavaransa, ikään kuin hän olisi lähdössä kotiin. Kun hän näki kultaiset lapsensa, hänen sydämensä särkyi ja rakkauden kyyneleet tulvahtivat hänen silmiinsä.
Silloin vartijat kysyivät: "Kumman haluat, Jeesuksen vai lapsesi? Jos valitset Jeesuksen, pysyt vankilassa. Jos valitset lapset, pääset kotiin. Varmastikin Jumala haluaa,että olet ystävällinen verisukulaisillesi?"
Sisar Yuenin poika ja tytär huusivat: "Äiti, meidän on sinua ikävä! Tulethan kotiin!"
Vartija antoi hänelle kynän ja paperia ja pyysi allekirjoittamaan tunnustuksen.
Hän kirjoitti isoin kirjainmerkein: "Jeesusta eivoi vaihtaa mihinkään. Edesomat lapseni eivät voi korvata Jeesusta."
Hän valitsi vankeuden.
Vartija huusi: "Kuulkaapas, kakarat! Äitinne on hylännyt teidät! Hän ei rakasta teitä!"
Hän jäi edelleen 23 vuodeksi vankeuteen.
Kun hänet lopulta vapautettiin, hänen poikansa oli 34-vuotias ja työskenteli hallintotehtävissä Tiibetissä. Sisar Yuen ei ollut nähnyt häntä kertaakaan kaikkina noinavuosina. Valtio oli ottanut pojan huostaansa ja kasvattanut hänet ateistisissa kouluissa, joten hän ei uskonut Jumalaan. Pojalle oli kerrottu, että äiti oli hylännyt hänet. Monet kristitytolivat käyneet hänen luonaan evankelioimassa, mutta hän oli aina vastannut: "Teidän Jumalanne otti minulta äidin, miksi minä häneen uskoisin?"
Sisar Yuen matkusti vapauduttuaan Tiibetiin poikaansa etsimään. Poika torjui hänet ja karjui, ettei hänellä ole äitiä, sekä heitti hänet ulos kodistaan. Hän ei ole enää nähnyt poikaansa.
Ei ole helppoa olla opetuslapsi" (Paul Hattaway, Takaisin Jerusalemiin, Avainmedia 2005, s.142, 143).
Siunausta!
Ps. "Jos joku tulee minun luokseni mutta ei ole valmis luopumaan isästään ja äidistään, vaimostaan ja lapsistaan, veljistään ja sisaristaan, vieläpä omasta elämästään, hän ei voi olla minun opetuslapseni" (Luuk. 14:26).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti