22.9.2021.
Keskiviikko. 5.5 astetta lämmintä ylösnousun aikaan. Aurinko kuumotteli harmaalta taivaalta. Syyspäiväntasaus.
Siskoni, Pirjo, oli soittanut. Heti tuli mieleeni syy, miksi. Kohtapa hän soitti uudelleen. Soiton aiheena oli juuri se, mitä olin ajatellutkin. Veljeni vaimo, Arja, oli ilmoittanut, että Heimo, hänen miehensä, oli viime yönä nukkunut pois Mikkelin sairaalassa. Yli 11 vuotta kestänyt rukous loppui.
Lapsuudenkodissani meitä oli kaksi veljestä, Heimo ja minä. Molemmilla meillä oli yksi sisko, Pirjo. Kolme lasta meitä oli. Nyt on kaksi jäljellä. Ensimmäinen meidän sukupolvestamme, meidän perekunnasta, lähti iankaikkisuuteen. Heimo oli minusta kaksi vuotta nuorempi. Täytti viime maaliskuussa 71 vuotta.
Oikeastaan Heimo ei kuollut, vaan muutti silmänräpäyksessä iankaikkiseen kirkkauteen. Raamattu sanoo, Jeesuksen suulla: "Joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole" (Joh. 11:25-26). Heimo uskoi. Yli 40 vuotta sitten hän avasi sydämensä Jeesukselle. Hän on siellä, minne me muut olemme vielä matkalla.
Viimeinen kanssakäyminen minulla oli Heimon kanssa maanantaina, 20.9. loppupuolella iltapäivää, kun hän soitti sairaalasta. Heimon ääni oli aika hiljainen, mutta hän oli kuitenkin muuten ihan positiivisen tuntuinen. Puhelun lopussa toivotin siunausta ja sanoin, että muistamme rukouksin. Siinä Heimo liikuttui. Se puhelu jäi viimeiseksi täällä maan päällä. Me kuitenkin tavataan. Silloin on täydellistä kaikki
Heimo oli hyväsydäminen mies, joka minuakin - ja muitakin - auttoi monta kertaa hyvinkin tuntuvasti. Olen siitä kiitollinen.
Sydämellinen osanottomme, tässäkin, Arjalle, Heimon vaimolle, sekä tyttärille, Hannalle ja Lauralle perheineen! Herra siunatkoon teitä.
Niin, minulla oli yksi veli, mutta nyt ei ole yhtään. Tällaista on ihmisten elämä. Kun elämä maan päällä loppuu, oleellisin asia on se, oliko Jeesus saanut tulla sydämeen asumaan; oliko Hänen hankkimansa pelastus tullut voimaan ihmisen elämässä. Heimon elämässä oli tullut. Siitä on kiitollinen mieli. Siitä saamme iloita, vaikka olisimmekin halunneet pitää Heimon vielä keskuudessamme.
Söimme aamupalaa ja joimme kahvia.
Kun luin Raamattua - siitä kohdasta, jossa olen menossa - niin siinä oli hyvä teksti, ajatellen Heimon lähtöä tästä maan päällisestä elämästä:
"Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat. Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista. ... Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme" (Room 8:1-2, 38-39).
M-L luki meille kohdan Virtoja erämaassa-kirjasta. Rukoilimme. Ihan luonnostaan mainitsin heimonkin rukouksessani, kun niin oli tottunut tekemään. Siinä kohdassa on nyt "aukko."
Setvin taas autotallissa tavaroitamme.
Ruokaa ja kahvia.
Luin hetken kirjaa.
Kävin 1 h 15 min. mäki-sauvakävelylenkillä Paavonrinteellä. 3 kertaa menin laskettelurinteen ylös ja alas. Aurinko paistoi hienosti, joten maisemat olivat "vuorelta" hienot.
Kävin saunassa.
18 alkoi TV7Plussalta suora lähetys Kemistä, Odota ihmettä kokouskiertueelta. Katsoin sitä alkuosasta. Sitten piti lähteä helluntairukoushuoneelle Rukousiltaan. M-L jäi seuraamaan Kemin tilaisuutta. Hain Salmen mukaan kokoukseen. 6 henkeä.
Seurasin uutisia - myös Israelista.
Iltapalaa ja teetä. M-L leipoi tänään(kin).
Teron kanssa puhelinyhteydessä.
Siunausta!
Ps. "...Ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos" (Joh. 6:37) Nämä ovat Jeesuksen sanoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti