5.9.2021.
Sunnuntai. 6 astetta lämmintä noustessani siihen - en kovin myöhään. Selkeää. Aurinkokin jostain tirkisteli.
Minulla paino laskenut puoli kiloa viime sunnuntaista, ollen nyt 88 kg. Ennen Lappiin lähtöä oli kyllä 90 kg - 11.8. En tykkäisikään, että se laskisi kovin nopeasti. Olemme nyt olleet keto-ruokavaliolla. 29.8. asti olemme sillä olleet. Olen huomannut, että syödä saa hyvin ja ei ole nälän tunne, niin, että pitäisi napsia jatkuvasti jotain suuhunsa. Näin ainakin minä jouduin tekemään - tai ainakin tein - kun söin runsaasti hiilihydraattipitoista suuhunpantavaa.
Radikaali muutos minun kohdallani on ollut se - jo näin lyhyellä kokemuksella (on kyllä aikaisempaakin kokemusta VHH-ruokavaliosta) - että insuliinia ei tarvitse pistää kolmannestakaan siitä, mitä sillä ns. normaalilla - hiilihydraatteja paljon sisältävällä - ruokavaliolla. Tämä johtuu siitä, että verensokerilukemat ovat niin alhaiset, että ei voi pistää enempää.
Täytyy vielä muistaa se, että minulta leikattiin pois haima 2010 sairaalareissun aikana. Se oli niin tulehtunut, kun sisäonteloissa oli niin paljon nestettä vuotojen vuoksi. Samoin keuhkoissa. Litratolkulla niistä sitä poistettiin. Jos ei haimaa olisi poistettu, niin olisi varmaan ollut kuolema edessä. Operaatio jouduttiin tekemään nopeasti. Lääkäri sanoi, että koetti saada koko haiman pois, mutta sitä jäi sinne pieni nystyrä. Haima entsyymin tuotanto taisi sen jälkeen olla 0.2-0.3. Haimaa ei leikattu diabeteksen vuoksi, vaan sen vuoksi, että sappikivien tähystysleikkaus epäonnistui ja siitä johtuivat vuodot sisälle. Sen jälkeen jossain vaiheessa minulla todettiin diabetes. Ruokavalio, jossa on minimaalisesti hiilihydraatteja, on diabeetikolle hyvä. Hiilihydraatit voi korvata muulla. En nyt ala keskittymään sen enempää keto-, enkä VHH-ruokavalioon, mutta sillä linjalla on tarkoitus jatkaa kehoaan kuunnellen. Kannattaahan sitä ajatella mitä suuhunsa laittaa, ihan siksikin, että haluaa toimia ennaltaehkäisevästi. Varmaan tulee kirjoiteltua tännekin jatkossakin siitä, miten ruokavalio jatkossa pelittää.
Nyt, kun olemme molemmat - M-L ja minä - samalla ruokavaliolla, onnistuu se paljon paremmin. Kokemusta erilaisista suuhunpantavista lisääntyy koko ajan. Ja kyllähän meijjän Timolla on kokemusta asiasta enemmän kuin meillä. Hänellä ei ole sairauksia, mutta hän haluaa toimia ennaltaehkäisevästi. Sepä siitä - tällä haavaa.
Söimme aamupalaa ja joimme kahvia.
Luin Apostolien tekoja. M-L luki kohdan meille Virtoja erämaassa-kirjasta. Rukoilimme.
11:ksi menimme helluntairukoushuoneelle Ehtoollisjuhlaan. M-L meni auttelemaan Terhi-Marjaa keittiölle. Kokouksen jälkeen kun on Lähetyskahvit. Veimme myös osaltamme M-L:n sinne eilen leipomia juttuja.
Ehtoollisjuhlan johteli - ja puhui alussa - pastorimme vaimo, Anne Hyppönen. Kuoro lauloi. Saarnan piti Hannu-Heikki Hyppönen. Jumala on antanut mainitulle avioparille lahjan puhua. Eikä vain sitä, vaan puhua Sanaa niin, että puheessa on sisältöä. Vietimme ehtoollista - yhdessä ja erilaisina. Sellainenhan se on seurakunta.
On yksi asia, joka vie meidät uskovat yhdistymään yhdeksi; se on usko Jeesukseen, Herraamme ja Vapahtajaamme. Tämä perustuu ristillä tapahtuneeseen syntiemme sovitukseen. Tämä on ihmeellinen asia. Uskoessamme Jeesukseen, olemme kaikki niin yhtä ja siinä asiassa kaikki täysin samalla tasolla, että vaikka emme haluaisikaan olla yhtä, niin me vain olemme yhtä - jos kerran uskomme Jeesukseen. Ehtoollisjuhlassa saamme yhdessä muistella sitä, mitä Jeesus teki puolestamme ristillä. Usko Jeesukseen tekee meistä "niin samanlaisia", että kaikki meitä erottavat ja erilaisiksi tekevät asiat eivät merkitse mitään.
Tilaisuuden jälkeen sitten alakertaan Lähetyskahveille.
Terhi-Marja, Denis, Emilia ja M-L jäivät vielä "setvimään" tarjoiluiden jälkijuttuja, kun minä ajelin kotiin.
Seurailin Ruotsi - Suomi maaottelua.
Myös vähän Venäjä - Suomi EM-lentopallo-ottelua, Tampereelta.
Emilia, Daniel, Denis ja Terhi-Marja käväisivät meillä - ja keittiöön ilmestyi neljä isoa tomaattia, heidän kasvihuoneestaan tuotuja. Ja lie mitä muuta.
Tänään saimme kuvan, jossa oli kaksi tyttöä poimurit kädessä - Milena ja Minja iloisin naamoin - ja 10 l ämpäri täynnä punaisia puolukoita. Pia-äidiltä tuli kysymys "perekunnan vatsattiin": Arvatkaa kuinka kauan meni ämpärillisen poimimisessa? Sinne tuli erilaisia ehdotuksia. Me molemmat ehdotettiin 45 min. Oikea vastaus oli muistaakseni 13 min.! Nopeasti olivat äiti ja tyttäret ämpärin täyteen raapaisseet. Näyttivät vielä puhtailtakin - ne marjat. Eilenkin tuli luontokuvia - luonnosta kuvia. Sama kolmikko oli metsässä. Puolukoita punoitti silloinkin astiassa. Ämpäri vain oli pienempi. Karvamato oli molempien pienempien kourassa - taisi olla sama, mutta vuorotellen.
Tein pienen HIIT-harjoituksen - maksimaalisen intervallitreenin. Sen kesto oli tällä kertaa 11 min 30 sek., ja se koostui viidestä 30 sek. "sarvistepperin" polkemisesta, jotka tapahtuivat jäykimmällä "vaihteella". Alussa ja lopussa, sekä kovalla teholla polkemisten väleissä, oli 1 min. 30 sek. rauhallinen polkeminen herkemmällä jäykkyydellä.
Kävin saunan löylyissä.
Seurasin uutisia.
Iltapalas ja teetä.
Siunausta!
Ps. "Mutta meidän Jumalallemme ja Isällemme kunnia aina ja iankaikkisesti! Amen" (Fil. 4:20).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti