2.9.2021.
IHMISINÄ OLEMME ERILAISIA
Meitä, Jumalan luomia, ihmisiksi kutsuttuja, maan tallaajia on "moneen junaan ja moneen lähtöön." Ja siinähän se rikkaus ja tuska piileekin. Uskon sen olevan oikein hyvä asia, etteivät kaikki ole samanlaisia kuin minä. Kuulen korvissani joidenkin huutavan jo aamenta - ja siihenhän me saarnamiehet tietämättä, tai tiedostaen, usein pyrimmekin (humor). Kenenkään ei pidä tulkita mainintaa itsestäni vähättelynä, sillä arvostan kyllä itseäni Jumalan luomana persoonana, minuna. Omastakin mielestäni, "joissakin asioissa", minussa saisi/pitäisi tapahtua muutosta parempaan suuntaan. Luulen, että tällaisia ajatuksia meillä monellakin lienee, suhteessa itseemme. Mutta, onhan Jumala tehnyt meissä jo paljon hyvää työtään: ja Hänhän kasvattelee meitä niin kuin Isä lapsiaan. Meillä on toivoa. Vielä voi olla matkaa jäljellä. Minusta sanonta: "Keskeneräistä työtä ei saa näyttää herroille, eikä...", on kuitenkin jotenkin lohdullinen, kansan suussa syntynyt lausahdus. Kyllä kansa tietää. Yksi asia, joka voisi lievittää ihmisten välisiä jännitteisiä suhteita, olisi - mahdollisesti - se, että jaksaisimme nähdä toisemme keskeneräisinä.
Minä olen niitä miehiä, jotka kuuluvat seurakuntaan. Seurakunta muodostuu ihmisistä, miehistä ja naisista - ei me olla vain henkilöitä, jotka kaikki voimme käydä samassa vessassa. Olemme ihmisiä ja ihmisiä on periaatteessa vain kahdenlaisia; miehiä ja naisia. Koska seurakuntakin koostuu keskeneräisistä ihmisistä, sielläkin näkyy olevan - ei vain voi mahdollisesti olla - jännitteitä ihmisten välillä. Ja mikä ihmeellisintä, minäkin voin olla niitä aiheuttamassa. Luulenpa, että sinäkin voit joutua tuon lauseen sanomaan omalle kohdallesi. Se vain on sellaista ihmisyhteisöissä.
Oletko huomannut yhden asian: Täydellisten ihmisten kanssa on erittäin vaikea olla. Miksi? Siksi, kun sellaisia ei ole olemassakaan, mutta siitä huolimatta ihminen voi sortua pitämään itseään sellaisena. Herra minua ja sinua armahtakoon, ettei meistä saataisi vain sellaista kuvaa!
Ajatteleppa tuota "sekalaista seurakuntaa." Meissä on niin monenlaista "tossun kuluttajaa." Voi, sitä luonteiden kirjoa keskuudessamme! Meistä löytyy heitä, jotka ovat "lauhkeita kuin lampaat." Meissä on myös niitä, jotka ovat "äkäisiä kuin pässit." On meissä "roiskivia ja räiskiviäkin." Totisia ja nauraviakin löytyy. Keksi sinä lisää. Toisilla meillä tuntuu kielikin olevan oikein "irtonainen" - no, sehän onkin vain toisesta päästään kiinni. Toiset meistä ovat hiljaisia, miltei "tuppisuita" - aivan kuin kieli ei olisi kummastakaan päästään irti.
Jotkut meistä tulkitsemme väärin toisia seurakuntalaisia - jopa koetamme lukea rivien välistä. Sellainenkin lukutapa on olemassa, mutta sen käytössä on oltava varovainen, sillä kokemus on osoittanut, että tällä alueella tapahtuu paljon vääriä tulkintoja, joiden seurauksena ihmissuhteet voivat kärsiä pitkäänkin. Persoonastamme johtuen, voimme joutua - jopa seurakunnassakin - "norsusyndrooman" valtaan. Mukaellen tässä kaskua, jossa kolmeen kansalaisuuteen kuuluvat ihmiset katselivat norsua. Yksi ajatteli: Mitähän tuosta norsusta voisi saada, jos sen myisi? Suomalainen ajatteli: Mitähän tuo norsu minusta ajattelee?
Väärät tulkinnat ihmisistä ja heidän tekemisistään ovat seurakunnassakin erilleen ajavia asioita. Kaikki ihmiset, seurakuntalaiset, jotka ottavat etäisyyttä seurakuntaan, eivät ole jostakin loukkaantuneita, tai maailmaan menneitä. Muunkinlaisia syitä on olemassa. Jotkut voivat olla turhautuneita joihinkin asioihin seurakunnassa ja siksi ottavat etäisyyttä. He eivät välttämättä ole luopuneet uskosta, eivätkä Jumalan valtakunnan työstä. He kenties etenevät elämässään sellaista tietä, jossa voivat palvella Jumalaa sydämelleen laskettujen näkyjen mukaan. Siksi meidän on varottava vääriä tulkintoja ihmisistä ja asioista.
Jumalan seurakunta muodostuu aina erilaisista ihmisistä, jotka ovat vielä keskeneräisiä. Silti se on Jumalan seurakunta. Ei koskaan pidä leimata ihmisiä, jos he eivät toimi kuin "marionettenuket" - että kun esim. pöntöstä naruja nykäistään, niin kaikki toimivat samoin liikkein. Voidaan kuvitella, että se on vapautta, kun kaikki taputtavat, heiluvat, huutavat ja käyttäytyvät sillä tavalla vapaasti. Todellista vapautta on kuitenkin se, että nekin, jotka eivät koe haluavansa tehdä juuri niin, voisivat kokea olonsa vapaaksi seurakuntayhteydessä. Ihmiset voivat ottaa etäisyyttä senkin tähden, että kokevat olonsa kiusalliseksi. Kuitenkin voi olla kyse ihmisistä, jotka elävät lähellä Jumalaa ja kokevat Jumalan lasten vapautta sydämessään.
On suuri etuoikeus kuulua Jumalan seurakuntaan, Jumalan lasten joukkoon, keskeneräisten yhteyteen. Olemme keskeneräisiä, mutta pelastettuja.
Haluan päättää joihinkin Raamatun jakeisiin. Meidän on aina muistettava, että:
"Sen tähden me emme tästä lähtien tunne ketään lihan mukaan; ... Jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut" (2. Kor. 5:16,17).
"Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä ole vielä käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy..." (1. Joh. 3:2).
"Kunhan vain, mihin saakka olemme ehtineetkin, vaellamme samaa tietä!" (Fil. 3:16).
Siunausta!
Jouko Kuusjärvi
Rajalantie 12.B.
43100 SAARIJÄRVI
jouko.kuusjarvi@gmail.com
Pugh. 040-0206858.
______________________
Sydämelliset onnittelumme Metsälän Sinikalle, Haminaan, tänään olevan nimipäivän johdosta!
Torstaita, päivää, joka on toivoa täynnä - niin kuin jokainen muukin päivä - olemme elelemässä. 10.2 astetta lämmintä oli nousun aikaan auringon puolella. Vähän harmaata.
Aamupalaa ja kahvia.
Luin Apostolien tekoja. M-L luki meille kohdan virtoja erämaassa-kirjasta. Rukoilimme.
Harrastin ns. hyötyliikuntaa - työntelin nurmikon ison etupihamme puolelta. Paremminkin oli kyseessä heinikko, sillä emme ole kuivuuden vuoksi ajelleet sitä pitkään aikaan. Jäykempi oli työnnellä, mikä minun näkökulmastani oli vain positiivinen asia.
Kävimme M-L:n kanssa kylällä ja sieltä ajelimme suoraan Tuijan ja Jussin mökille, Lannevedelle. Joimme kahvit ja rukoilimme. Käyntimme syy oli se, että haimme heiltä norjalaismallisen kaminan, joka on tarkoitus viedä meidän hirsimökkiimme, Mäntyluodon pieneen saareen. Kaunis järvimaisema on Tuijan ja Jussinkin mökin ikkunasta.
Ruokaa ja kahvia palattuamme kotiin.
Laitoin takkaan tulen.
Pientä liikuntaakin tuli harrasteltua. Ensiksi kävin koivun oksassa roikkumassa. Siinä jonkin aikaa leuanvetoasennossa. Tämä pariin kertaan. Jatkoksi 10 kertaa hitaasti syväkyykkyyn ja ylös. Tauko, jonka jälkeen sama uusiksi 10 kertaa. Tauko, jonka jälkeen 10 kertaa punnerruksia polviasennossa. Tauon jälkeen samaa 10 kertaa. Pienen tauon jälkeen 9 min stepperin polkemista. Se koostui seuraavasti: 1 min. rennosti "löysällä vaihteella", 30 sek. jäykimmällä maksimaalisella teholla, 1 min 30 sek. rennosti löysällä, 30 sek. jäykällä maksimaalisesti, 1 min. 30 sek. rennosti löysällä, 30 sek. jäykällä maksimaalisesti, 1 min. 30 sek. löysällä rennosti, 30 sek. jäykällä maksimaalisesti, 1 h 30 sek. löysällä rennosti.
Kirjoitin alussa olevan kirjoituksen.
Iltapalaa ja teetä.
Seurasin uutisia - myös israelista.
Siunausta!
Ps. "Niin pysyvät nyt usko, toivo ja rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus" (1. Kor. 13:13).
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti