3.9.2023.

RUKOUS APOSTOLIEN TEOISSA 61.

Apostolien tekojen kerronnassa on tapahtunut sellainen muutos, että Saulusta on  alettu kutsua Paavaliksi. Taitaapa olla tullut sellainenkin muutos, että kun aikaisemmin järjestys oli tämä: Barnabas ja Saulus, niin nyt nimet mainitaan järjestyksessä: Paavali ja Barnabas.

"Lähetystiimi" purjehti Kyprosta uusiin maisemiin:

"Ja kun Paavali seuralaisineen oli purjehtinut Pafosta, tulivat he Pamfylian Pergeen; siellä Johannes erosi heistä ja palasi Jerusalemiin" (Apt. 13:13).

Pamfylia on rannikkokaistale Välimeren rannalla, Kyprosta luoteeseen. Perge oli kaupunki siellä. Mainitaan, että Johannes Markus erosi heistä Pergessä. Syy siihen ei käy tässä ilmi. Ei mainita, että he olisivat julistaneet evankeliumia Pergessä myöhemmin kylläkin:

"Mutta he vaelsivat Pergestä eteenpäin ja saapuivat Pisidian Antiokiaan; ja he menivät synagoogaan sapatinpäivänä ja istuutuivat" (Apt. 13:14).

Paavali ja Barnabas olivat lähteneet lähetysmatkalleen Syyrian Antiokiasta. Nyt he tulivat Pisidian Antiokiaan, ja menivät siellä synagoogaan. Matkaa Pergestä Pisidian Antiokiaan oli n. 160 km:

"Ja sittenkuin lakia ja profeettoja oli luettu, lähettivät synagoogan esimiehet sanomaan heille: Miehet, veljet, jos teillä on jokin kehoituksen sana kansalle, niin puhukaa" (Apt. 13:15).

Eipä tainnut Paavali toista kehotusta tarvita:

"Niin Paavali nousi ja viittasi kädellään ja sanoi: Te Israelin miehet ja te, jotka Jumalaa pelkäätte, kuulkaa:" (Apt. 13:16).

Jakeissa 16-41 on tuotu esille se, mitä Paavali puhui. Hän aloittaa Israelin valinnasta ja kantaisistä, Egyptistä lähdöstä ja jatkaa Kanaanin maahan tulosta, profeetoista, kuninkaista, Johannes kastajasta ja julistaa evankeliumia Jeesuksesta; Hänen kärsimisestään, kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan:

"Olkoon teille siis tiettävä, miehet ja veljet, että hänen kauttansa julistetaan teille syntien anteeksiantamus ja että jokainen, joka uskoo, tulee hänessä vanhurskaaksi, vapaaksi kaikesta, mistä te ette voineet Mooseksen lain kautta vanhurskaiksi tulla" (Apt. 13:38-39).

Vahvasti Paavali kehottaa kuulijoitaan: jakeet 40-41.

Puheen seurauksena heitä pyydettiin uudestaankin puhumaan:

"Kun he lähtivät ulos, pyydettiin heitä puhumaan näitä asioita tulevanakin sapattina" (Apt. 13:42).

Kuulijoina oli sekä juutalaisia, että jumalaapelkääväisiä käännynnäisiä; pakanuudesta juutalaisuuteen kääntyneitä:

"Kun synagoogasta hajaannuttiin, seurasivat monet juutalaiset ja jumalaapelkääväiset käännynnäiset Paavalia ja barnabasta, jotka puhuivat heille ja kehoittivat heitä pysymään Jumalan armossa" (Apt. 13:43).

Evankeliumi alkoi sielläkin kantaa hedelmää...

Jatkan - jHs.

_________________________

Sunnuntai. 14.3 astetta lämmintä ylösnousussa. Harmaa taivas. Tuuleskeli.

Aamupalaa ja kahvia. M-L ja T-M olivat jo menneet rukoushuoneelle valmistelemaan lähetyslounasta.

Luin Johanneksen evankeliumia.

11:ksi ajelin Saarijärven One Way-seurakuntaan. Siellä oli seurakunnan 5 v-juhla., joka oli samalla Ehtoollisjuhla. Minullakin oli mahdollisuus käyttää siellä lyhyt onnittelupuheenvuoro ja ojentaa pieni lahja meiltä; Minulta ja M-L:lta.

Tilaisuuden loputtua menin helluntaiseurakuntaan, jossa Ehtoollisjuhla oli juuri loppumassa. Lähetyslounaalle hyvin ennätin.

Ajelin kotiin. M-L jäi vielä T-M:n kanssa tekemään jälkiselvittelyjä rukoushuoneelle lounaan jälkeen.

Seurasin Ruotsi- Suomi yleisurheilumaaottelua.

Käväisimme T-M:lla ja Deniksellä. Vähän tutustuimme asuntovaunuun; jos sen kanssa tulisi reissuun lähdettyä.

Kahvia.

Kirjoitin

Iltapalaa.

Seurasimme uutisia.

Siunausta!

Ps. "Vanhurskauden hedelmä kylvetään rauhassa rauhantekijöihin" (Jaak. 3:18).

2.9.2023.

Sydämelliset nimipäiväonnittelumme Metsälän Sinikalle, Haminaan!

Lauantai. Tänään oli puoliltapäivin lämmintä 19.0 astetta. Selkeää. Aurinkokin näkyi. 

Aamupalaa ja kahvia. Rukousta. Luin Johanneksen evankeliumia.

Kirjoitin.

Hyvää ruokaa ja kahvia.

Seurasin Ruotsi-Suomi yleisurheilumaaottelua.

Timo, Pia, Milena ja Minja käväisivät - toivat tyrni-marjoja. Kiitos!

Iltapalaa.

Seurasin uutisia - myös Israelista.

Lauantai-illan kunniaksi tuli käytyä saunassakin hikoilemassa.

M-L tehnyt tänään valmisteluja huomista lähetyslounasta varten seurakunnan Ehtoollisjuhlaa. Terhi-Marjan kanssa tarjoavat.

Siunausta!

Ps. "Mutta mikä minulle oli voitto, sen minä olen Kristuksen tähden lukenut tappioksi" (Fil. 3:7).

1.9.2023.

RUKOUS APOSTOLIEN TEOISSA 60.

Antiokian seurakunta oli erottanut Barnabaksen ja Sauluksen siihen työhön, johon Herra oli heidät kutsunut. Paastoten ja rukoillen heidät laskettiin menemään. Pyhän Hengen lähettäminä he lähtivät. Olen kuullut lähiaikoina ajatuksen - mutta en muista mistä - että jos seurakunta ei tee lähetystyötä, niin onko se seurakunta ollenkaan. Lähetystyötäkään - niin kuin ei muutakaan evankeliumintyötä - ei voi tehdä ikään kuin "toisella kädellä." Vahva rukous, jonka kautta Jumalan tahto kuullaan, "laittaa pyörät pyörimään" oikeaan suuntaan ja pitää ne pyörimässä.

On täysin selvää, että Antiokian seurakunta rukoili näiden veljien puolesta koko ajan, jotka olivat matkaan lähteneet. Pyhä Henki ohjasi heidän kulkuaan. Ensin he menivät Seleukiaan, joka oli Antiokian rantakaupunki. Sieltä he purjehtivat Kyproon, joka oli saari Välimeren koillisosassa. Barnabas oli kotoisin sieltä. Saarella palveltiin epäjumala Astartea.

"Ja tultuaan Salamiiseen he julistivat Jumalan sanaa juutalaisten synagoogassa, ja heillä oli mukanaan myös Johannes, palvelijana" (Apt. 13:5).

Salamis oli kreikkalainen satamakaupunki Kypron itärannalla. Veljet julistivat siellä evankeliumia juutalaisten synagoogassa; noudattaen periaatetta: juutalaisille ensin. Johannes Markus oli heillä palvelijana.

"Ja kun he olivat vaeltaneet kautta koko saaren Pafoon asti, tapasivat he erään juutalaisen miehen, noidan ja väärän profeetan, jonka nimi oli Barjeesus" (Apt. 13.6).

Pyhän Hengen johdatuksessa he vaelsivat Kypron saaren eri paikoissa. Tultuaan Pafoon, he tapasivat Barjeesus (Jeesuksen poika) nimisen noidan ja väärän profeetan.

"Hän oleskeli käskynhaltijan, Sergius Pauluksen, luona, joka oli ymmärtäväinen mies. Tämä kutsui luoksensa Barnabaan ja Sauluksen ja halusi kuulla Jumalan sanaa" (Apt. 13:7).

Barjeesus oleskeli roomalaisen käskynhaltijan luona. Otteluhan siitä kehkeytyi, sillä käskynhaltija halusi kuulla Jumalan sanaa, mutta Barjeesus halusi vastustaa Sanan julistajia.

"Mutta Elymas, noita- sillä niin tulkitaan hänen nimensä - vastusti heitä, koettaen kääntää käskynhaltijaa pois uskosta" (Apt. 13:8).

Kaksi valtakuntaa joutuivat törmäyskurssille; Jumalan valtakunta ja saatanan valtakunta.

"Niin Saulus, myös Paavaliksi kutsuttu, täynnä Pyhää Henkeä loi katseensa häneen ja sanoi: Voi sinua, joka olet kaikkea vilppiä ja kavaluutta täynnä, sinä perkeleen sikiö, kaiken vanhurskauden vihollinen, etkö lakkaa vääristelemästä Herran suoria teitä?" (Apt. 13:9-10).

Sanotaankohan tässä ensimmäisen kerran Saulusta Paavaliksi Apostolien teoissa. Paavali sanoi kovia sanoja Barjeesukselle, arvovallalla, Pyhässä hengessä; hän oli täynnä Pyhää Henkeä. Tällaisissa tilanteissa - eikä muutenkaan Jumalan valtakunnan työssä - selvitä ilman Pyhän Hengen täyteyttä. Meidän on tämä tiedostettava ja tavoiteltava sitä; ohjeet löytyvät Jumalan sanasta ja Pyhän Hengen täyteys versoo siitä, millainen rukouselämämme on.

"Ja nyt, katso, Herran käsi on sinun päälläsi, ja sinä tulet sokeaksi etkä aurinkoa näe säädettyyn aikaan asti. Ja heti lankesi hänen päällensä synkeys ja pimeys, ja hän kävi ympäri ja etsi taluttajaa" (Apt. 13:11).

Paavali toimi Pyhässä hengessä. Tunnusteot ja ihmeet eivät ole tänäänkään muuten mahdollisia. Kun säädetty aika oli kulunut, oliko Barjeesus valmis uskomaan Jeesukseen, sitä emme tiedä.

"Kun nyt käskynhaltija näki, mitä oli tapahtunut, niin hän uskoi, ihmetellen Herran oppia" (Apt. 13:12).

Tällaista oli Antiokiasta Pyhän hengen lähettäminä lähteneiden arkielämä lähetysmatkan alkupuolella. Voittoja tuli Jumalan valtakuntaan. herra on sama tänäänkin. Meidän on vain etsiydyttävä tekemään työtä Hänen ohjeittensa mukaan...

Jatkan - jHs.

_______________________

Perjantai. 17.2 astetta lämmintä ylösnousussa. Harmaa taivas. Tuuleskeli.

Se vaihtui taas kuukausikin uudeksi; kyllähän se tuo aika rientää.

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta. Luin Johanneksen evankeliumia. Takapihan puolella.

Kahvia.

Laittelin SAARIJÄRVI RUKOILEE - kristittyjen yhteisen rukousrintaman Rintamaposteja kuoriin. Kävin viemässä ne postiin.

Ruokaa ja kahvia.

Kirjoitin.

Kahvia.

Poljeskelin kuntopyörää 45 min. Samalla lueskelin kirjaa.

Terhi-Marja ja Emilia käväisivät. Emilia ajoi autoa - hän kun meinaa ajaa autokortin äidin opastuksella.

Saimme Pialta videon, jossa Timo hyppäsi benji-hypyn.

Seurasin uutisia - myös Israelista.

Siunausta!

Ps. "Olkoon rakkaus vilpitön, kjammokaa pahaa, riippukaa hyvässä kiinni" (Room. 12:9).

Iltapalaa.

31.8.2023.

RUKOUS APOSTOLIEN TEOISSA 59.

"Antiokian seurakunnassa oli profeettoja ja opettajia: Barnabas ja Simeon, jota kutsuttiin Nigeriksi, ja Lukius, kyreneläinen, ja Manaen, neljännysruhtinas Herodeksen kasvinkumppani, ja Saulus" (Apt. 13:1).

En puutu enempää näihin henkilöihin. Uskon, että tässä tilanteessa, jossa toimitettiin palvelusta Herralle ja paastottiin, olivat mukana nuo edellä mainitut henkilöt:

"Ja heidän toimittaessaan palvelusta Herralle ja paastotessaan Pyhä Henki sanoi: Erottakaa minulle Barnabas ja Saulus siihen työhön, johon minä olen heidät kutsunut" (Apt. 13:2).

Varmastikin kyseessä oli näiden mainittujen henkilöiden yhteinen rukousaika, johon liittyi paasto, Herran kasvojen edessä. Mahdollista on myös se, että paikalla oli enemmänkin uskovia. Kuten muualla Raamatussa näemme, on paastorukous voimallinen ase seurakunnan ja uskovien elämässä. Ilmeisesti kuitenkin paasto on hyvin vähän käytetty asia nykyään. Paasto kertoo siitä, että halutaan olla valmiit pidättäytymään ruuasta Jumalan valtakunnan  asioiden menestymisen vuoksi. 

Antiokian seurakunnassa rukoiltiin - myös sen johtajat rukoilivat. Nykyään seurakunnissamme voi olla se tilanne, että seurakunnan johtajia ja työntekijöitä saattaa nähdä harvoin yhteisissä rukoustilaisuuksissa, saati, että he kokoontuisivat yhdessä etsimään Herran kasvoja, pelkän "vanhimmistokokouksen" lyhyen alkurukouksen lisäksi.

Kun oli kokoonnuttuyhdessä rukoilemaan ja paastoamaan, pääsi Pyhä Henki puhumaan kokoontuneille asiasta, jolla oli kauaskantoiset seuraukset: "Erottakaa minulle Barnabas ja Saulus siihen työhön, johon minä olen heidät kutsunut." Kuinka Pyhä Henki puhui, siitä ei kerrota. Olisiko se tapahtunut profetian sanoman kautta?

Menetämme paljon, jos ei seurakunnan rukouselämä ole sellaista, kuin sen tulisi olla; jo senkin vuoksi, että Pyhä Henki varmasti haluaa puhua niissä tilanteissa seurakunnalle Jumalan tahdon mukaisista asioista. Ihan johdatustakin ajatellen.

Voi olla, että teemme seurakunnissa ihmistekoisia valintoja, esim. lähetystyötämme ajatellen. Olkoon Antiokian seurakunta meille hyvänä esimerkkinä siitä, kuinka olisi hyvä toimia.

Kun luemme näitä jakeita, niin kaikki tuntuu tapahtuvan nopeassa aikataulussa. Sitä emme tiedä, millaisessa "aikataulussa" kaikki tapahtui,  mutta sen ymmärrämme, että toteltiin sitä, mitä Jumala puhui:

"Silloin he paastosivat ja rukoilivat ja panivat kätensä heidän päällensä ja laskivat heidät menemään" (Apt. 13:3).

Rukous ja paasto kuuluivat siihenkin, kun sitä asiaa, mistä Jumala puhui, laitettiin käytäntöön. Kättenpäällepanemisen kautta Barnabas ja Saulus erotettiin työhön, johon Jumala oli heidät kutsunut.; viemään evankeliumia eteenpäin. Mitä kaikkea siihen kuului, saamme nähdä, kun menemme eteenpäin Apostolien teoissa. Voimme sanoa, että heidät erotettiin lähetystyöhön.

"Niin he Pyhän hengen lähettäminä menivät Seleukiaan ja purjehtivat sieltä Kyproon" (Apt. 13:4).

Siitä se alkoi. Kiinnitän huomiota siihen, että Antiokian seurakunta erotti nämä veljet mainittuun työhön, mutta he lähtivät Pyhän hengen lähettäminä.

Pyhä Henki haluaa puhua kaikkien seurakuntien keskellä siitä, että niiden erityinen tehtävä on viedä evankeliumia eteenpäin; varsinkin sinne, missä sitä ei ole vielä julistettu, tai niin on tehty vähän. Kun meillä on näkyä asiaan, niin voimme tehdä työtä tällä tavalla monin verroin enemmän.

Jatkan - jHs.

____________________________

Torstai. 16.8 astetta lämmintä ylösnousussa. Harmaa taivas. Ollut sateinen päivä.

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta. Luin Johanneksen evankeliumia.

M-L kävi kylällä kauppa-asioilla.

Kahvia.

Kirjoitin SAARIJÄRVI RUKOILEE - kristittyjen yhteisen rukousrintaman Rintamapostin 83, syyskuulle.

Ruokaa ja kahvia.

Lähetin Rintamapostin s-postilla niille, jotka saavat sen siten. Nettiin myös.

Poljeskelin kuntopyörää 60 min. samalla lueskelin kirjaa.

Iltapalaa. Kebab-hampurilaiset.

Seurasimme uutisia - minä myös Israelista.

Kirjoitin.

Siunausta!

Ps. "Henkeä älkää sammuttako" (1. Tess.. 5:19).

30.8.2023.

RUKOUS APOSTOLIEN TEOISSA 58.

Kyllä minua ainakin rohkaisee rukoilemaan - rohkeasti - tuo Pietarin vankeudesta vapautuminen, yliluonnollisen ihmeen kautta. Tulee mieleeni poikamme, Timo Kuusjärven, laulun sanat: Odota suuria, tavoita taivasta..." Mitä voisikaan tapahtua - jos - me Jeesukseen uskovat ottaisimme aidosti todesta Jeesuksen - ja koko Jumalan sanan opetukset - rukousta koskien. Kyseessä on niin tärkeä - ihan ydinkysymys - elämässämme ja seurakuntien elämässä..

Pietari pääsi vapaaksi ja piipahti Markuksen kodissa, jossa oli monta koolla rukoilemassa. Voi, kun meidänkin keskuudessamme; rukoushuoneissamme, kirkoissamme, kodeissamme, missä tahansa, olisi monta koolla - mahdollisimman monta - rukoilemassa. En halua unohtaa sitä, että maassamme on viime vuosien aikana tullut yhä enemmän kristittyjen yhteisiä rukousrintamia - jollainen täällä Saarijärvelläkin on. Näkyköön rukouselämän viriäminen - ihan silmin nähtävästi - paikkakunnillamme koko Suomessa. Tulkoon rukousherätys! Täyttykööt paikat rukoilevista ihmisistä! Tiedämme, että sen voi saada aikaan ainoastaan Pyhä Henki - mutta meilläkin on siinä osuutemme.

Seuraavaksi Apostolien tekojen kerronnassa otetaan puheeksi mies, joka otatti hengen Jaakobilta - ja aikoi tehdä saman Pietarillekin:

"Ja Herodes oli vihoissansa tyyrolaisille ja siidonilaisille. Mutta nämä tulivat yksissä neuvoin hänen luoksensa, ja suostuttelivat puolelleen Blastuksen, kuninkaan kamaripalvelijan, he anoivat rauhaa; sillä heidän maakuntansa sai elatuksensa kuninkaan maasta. Niin Herodes määrättynä päivänä pukeutui kuninkaalliseen pukuun, istui istuimelleen ja piti heille puheen; siihen kansa huusi: Jumalan ääni, eikä ihmisen! Mutta heti löi häntä Herran enkeli, sen tähden, ettei hän antanut kunniaa Jumalalle; ja madot söivät hänet, ja hän heitti henkensä" (Apt. 12:20-23).

Herodeskin oli ihminen. Ei Jumalan tahto hänen kohdallaan varmastikaan ollut tällainen, kuin hänen elämänsä ja loppunsa oli. Me koemme olevamme kaukana hänen lihallisuudestaan, mutta meidän on hyvä aina muistaa, että kun asetumme Jumalaa vastaan, sillä on aina seurauksensa elämäämme. Se erityinen asia, joka puhuttelee Herodeksen kokemassa, on se, että hän halusi ottaa itselleen sellaista kunniaa, joka kuuluu ainoastaan Jumalalle. Varokaamme sitä - pienemmässäkään määrässä. Emme onnistu ilman Pyhän Hengen apua missään.

Jälleen saamme lukea siitä, mitä evankeliumin rintamalla tapahtui:

"Mutta Jumalan sana menestyi ja levisi" (Apt. 12:24).

Jumalan sana ei ole kahlehdittu - ei edes vainon vuoksi. Kaikkina aikoina näemme sen, että Jumalan sanan kautta tapahtuu sitä, mitä se lupaa. Meidänkin paikkakunnillamme sana menestyy, kun olemme tekemässä Herran työtä Hänen antamiensa ohjeiden mukaan. Nämä ohjeet löytyvät Hänen sanastaan. Niihin kuuluvat:

1. Koko sydäminen antautuminen herralle.

2. Sanan mukainen rukouselämä.

3. Pyhän Hengen kasteen ja -täyteyden todesta ottaminen.

Jerusalemissa kävijät palasivat Antiokiaan - ja toivat mukanaan jo tutuksi tulleen miehen:

"Ja Barnabas ja Saulus palasivat Jerusalemista toimitettuaan avustustehtävän ja toivat sieltä mukanaan Johanneksen, jota myös Markukseksi kutsuttiin" (Apt. 12:25).

Seuraavaksi alammekin näkemään evankeliumin leviämisen uuden vaiheen...

Jatkan - jHs.

______________________________

Himpun myöhässä olevat syntymäpäiväonnittelumme Tapio Huttuselle, Enontekiön Leppäjärvelle!

Keskiviikko. 17.4 astetta lämmintä ylösnousussa. Selkeää. Harmaa taivas.

Aamupalaa ja kahvia.

Lähdimme ja ajelimme M-L:n kanssa Jyväskylään. Rukoilimme matkalla. Ensin vein kuulolaitteeni huoltoon. Sitten kävimme vähän kaupoissa. Jatkoksi menimme syömään Aasialaisravintolassa. Vielä jossakin kaupassa kävimme. Sitten vain kotiin.

Kahvia.

Kirjoitin.

19:ksi menin helluntairukoushuoneelle Avoimen taivaan alla-tilaisuuteen. Hain salmen mukaan. 13 henkeä.

M-L oli lämmittänyt takan.

Iltapalaa ja kahvia.

Seurasin uutisia - myös Israelista.

Siunausta!

Ps. "Mutta itse rauhan Jumala antakoon teille rauhan, aina ja kaikella tavalla. Herra olkoon kaikkien teidän kanssanne" (2. Tess. 3:16).

29.8.2023.

RUKOUS APOSTOLIEN TEOISSA 57.

Pietari kulki, vankilasta ihmepelastuksen kokeneena, kohti Marian, Johanneksen äidin taloa. Se oli Markuksen evankeliumin kirjoittajan koti. "Siellä oli monta koolla rukoilemassa" (Apt. 12:12).

Pietari pääsee perille:

Ja kun Pietari kolkutti eteisen ovea, tuli siihen palvelijatar, nimeltä Rode, kuulostamaan; ja tunnettuaan Pietarin äänen hän iloissansa ei avannut eteistä, vaan juoksi sisään ja kertoi Pietarin seisovan portin takana" (Apt. 12:13-14).

Se, että Pietari oli oven takana kolkuttelemassa, oli Rodelle niin suuri asia, että hän ilon takia juoksi ensin kertomaan uutisen rukoileville, eikä muistanut avata ovea, että Pietari olisi päässyt sisälle.

"He sanoivat hänelle: Sinä hourit. Mutta hän vakuutti puheensa todeksi. Niin he sanoivat: Se on hänen enkelinsä" (Apt. 12:15).

Juuri oli rukoiltu Pietarin puolesta, mutta hämmästys oli niin suuri, etteivät rukoilijat meinanneet millään uskoa rukousvastausta todeksi. Joskus voi käydä meillekin niin. Uskossa kyllä rukoilimme, mutta se, että Jumala vastaa rukoukseemme, yllättää meidät. En usko epäuskon olleen syynä siihen, etteivät he voineet heti uskoa sitä, että Pietari oli oven takana.

"Mutta Pietari kolkutti yhä; ja kun he avasivat, näkivät he hänet ja hämmästyivät" (Apt. 12:16).

Totta se oli; Pietari oli päässyt elävänä pois vankilasta.

"Niin hän viittasi kädellään heitä vaikenemaan ja kertoi heille, kuinka Herra oli vienyt hänet ulos vankeudesta, ja sanoi: Ilmoittakaa tämä Jaakobille ja veljille. Ja hän lähti pois ja meni toiseen paikkaan" (Apt. 12:17).

Varmasti olisi haluttu Pietarin kanssa iloita yhdessä ja kiittää Jumalaa, mutta tilanteen vuoksi oli Pietarin mentävä jonnekin muualle. Varmasti rukoilijat jatkoivat kiitoksella ja ylistyksellä - ja pyysivät Pietarille johdatusta. Jaakob, jonka Pietari mainitsee tässä, on Herran veli, joka on kirjoittanut Jaakobin kirjeen. Hän oli yksi Jerusalemin seurakunnan johtavista veljistä. Apostoli Jaakob oli juuri mestattu.

"Mutta kun päivä koitti, tuli sotamiehille kova hätä siitä, mihin Pietari oli joutunut. Ja kun Herodes oli haettanut häntä eikä löytänyt, tutki hän vartijoita ja käski viedä heidät rangaistaviksi. Sitten hän meni Juudeasta Kesareaan ja oleskeli siellä" (Apt. 12:18-19).

Kyllä siinä olikin ihmettelemistä...

Mitä me edellä kerrotusta opimme? Ainakin sen, että meidän kannattaa rukoilla, sillä Jumala vastaa rukouksiin.

Jatkan - jHs.

________________________

Tiistai. 13.2 astetta lämmintä ylösnousussa. Oli satanut. Harmaa taivas.

Aamupalaa ja kahvia.

Nuohooja kävi heti aamusta. Joi meillä kahvit.

Rukousta. Luin Johanneksen evankeliumia.

Kahvia.

Kirjoitin.

Ruokaa ja kahvia.

Poljeskelin kuntopyörää 45 min. Samalla lueskelin kirjaa.

Luin kirjaa.

Iltapalaa.

Seurasin uutisia - myös Israelista.

Siunausta!

Ps. "Ja tietäkää ennen kaikkea se, ettei yksikään Raamatun profetia ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä" (2. Piet. 1:20).

28.8.2023.

RUKOUS APOSTOLIEN TEOISSA 56. 

Ihmeellisellä - yliluonnollisella - tavalla Jumala johdatti enkelinsä kautta Pietarin ulos vankilasta. Pietarikin lopulta tointui asioiden uudesta suunnasta:

"Ja päästyään siitä selville hän kulki kohti Marian, Johanneksen äidin, taloa, sen Johanneksen, jota myös Markukseksi kutsuttiin. Siellä oli monta koolla rukoilemassa" (Apt. 12:12).

Aikaisemmin luimme: "...mutta seurakunta rukoili lakkaamatta Jumalaa hänen (Pietarin) edestänsä" (Apt. 12:5). Samaa tehtiin myös siinä kodissa, johon Pietari suuntasi askeleensa. Monissa uskovien kodeissa rukoiltiin. Herra oli kuullut rukoukset ja vastannut.

Jumalan sanan kehotus meille kaikille kuuluu:

"Ja hän puhui heille vertauksen siitä, että heidän tuli aina rukoilla eikä väsyä" (Luuk. 18:1). Tämän vertauksen lopuksi Jeesus sanoo: "Eikö sitten Jumala toimittaisi oikeutta valituillensa, jotka häntä yötä päivää avuksi huutavat, ja viivyttäisikö hän heiltä apuansa?" (Luuk. 18:7). Vielä: "Olkaa kestäväiset rukouksessa ja siinä kiittäen valvokaa" (Kol. 4:2). Jumala sanassaan kehottaa meitä rukoilemaan joka aika Hengessä ja sitä varten valvomaan kaikessa kestäväisyydessä ja anomisessa - kaikkien pyhien puolesta (mutta muutenkin kokonaisvaltaisesti elämää rukouselämää) (Ef. 6:18).

Rukoilla lakkaamatta; onko se mahdollista? Ennen kaikkea tässä tarkoitetaan, että emme lakkaisi elämästä rukouselämää. Mahdotontahan on rukoilla kirjaimellisesti koko ajan. Totta on kuitenkin, että saamme aivankuin elää kuitenkin koko ajan rukouksen ilmapiirissä, kun kiinnitämme huomiota rukouselämäämme; meillä on siihen tarkoitukseen erotettua aikaa; aikaa, joka on vain Jumalaa varten

Sen lisäksi, että rukoilemme saadaksemme rukousvastauksia, rukouksella on monia muita tärkeitä tehtäviä elämässämme; mm. saamme olla vuorovaikutuksessa taivaallisen Isämme kanssa, kasvaa, muuttua. Rukouksen tulee olla elämässämme mieluummin "ohjauspyörä" kuin "vararengas."

Voimme aloittaa rukouselämän. Voimme palata elämässämme rukouselämään. Pyytäkäämme siihen apua Pyhältä Hengeltä. Jos mitä, niin rukouselämän elpymistä me tarvitsemme uskovina elämäämme - ja seurakuntiemme - ja kansamme keskuuteen!

Rukouselämä ei ole lakipitoista suorittamista, vaan evankeliumin hengessä - armon alla ollen - tapahtuvaa yhteyttä Jumalan kanssa.

Siellä Jerusalemissa, Markuksen kodissa, oli monta koolla rukoilemassa... Sinne vankilasta pois johdatettu - "kävelevä rukousvastauksen ilmentymä" oli kävelemässä...

Jatkan - jHs.

________________________

Maanantai. 14.6 astetta lämmintä klo 5.35.

Aamupalaa ja kahvia.

6.15:ksi ajelin helluntairukoushuoneelle Aamurukoukseen. 4 henkeä.

Soitin nuohoojalle.

Nukuin vielä.

Kahvia.

Kävin Majakalla. Ajelin sivukylälle kotikäynnille.

Kävin viemässä onnittelut Pimiän Aapolle Suomen mestaruudesta. Eilen olisi olleet mitalikahvit, mutta unohdin autuaasti..

Ruokaa ja kahvia.

Kirjoitin.

Kahvia

Poljeskelin kuntopyörää 45 min. Samalla lueskelin kirjaa - ja kuuntelin "toisella korvalla" Patmosta.

Iltapalaa ja teetä.

Seurasin uutisia - myös Israelista.

Satanut aikalailla tänään.

Siunausta! 

Ps. "Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta" (Gal. 1:3).

27.8.2023.

Sunnuntai. 23.4 astetta ylösnousussa. Auringon puolella. Sininen taivas.

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta. Luin Johanneksen evankeliumia.

Ruokaa ja kahvia.

16:ksi ajelimme M-L:n kanssa Runebergin puistoon tilaisuuteen. Haimme Salmen mukaan. Hyvä hengellinen kokous. Ei satanut.

Kirjoitin.

M-L teki hyvää pizzaa iltapalaksi - ja jotain makeaakin paisteli.

Seurasin uutisia.

MM-yleisurheiluakin tuli seuratuksi.

Siunausta!

Ps. "Kaikki, mitä teette, se tehkää sydämestänne, niinkuin Herralle eikä ihmisille" (Kol. 3:23). 

26.8.2023.

Lauantai. 14.0 astetta lämmintä ylösnousussa. Harmaa taivas.

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta. Luin Johanneksen evankeliumia

Kävin palauttamassa Nuotioillassa ollutta kalustoa rukoushuoneen varastoon. Samalla reissulla kävin apteekissa ja palautin peräkärryn Denikselle.

Kahvia.

14 jälkeen ajelimme M-L:n kanssa Hirvaskankaalle. Kävimme ensin syömässä ABC:llä. 16:ksi menimme siinä vieressä olevaan Herätyskeskukseen tilaisuuteen. Timo ja Piakin olivat siellä. Timo johtelemassa kitaroineen ylistystä muutaman muun kanssa.

Ennen kotiinlähtöä kävimme vielä "juopasemassa" kahvit ABC:llä.

Aurinkoista kun ajelimme kotiin.

Seurailin Yleisurh. MM-kisoja. Uutisiakin jossain vaiheessa - myös Israelista.

Siunausta!

Ps. "Lopuksi, vahvistukaa herrassa ja hänen väkevyytensä voimassa" (Ef. 6:10).

25.8.2023.

RUKOUS APOSTOLIEN TEOISSA 55.

Pietari oli vangittu. Häntä odotti sama kohtalo kuin Jaakobia, joka apostoleista ensimmäisenä koki marttyyrikuoleman; hänet mestattiin."...mutta seurakunta rukoili lakkaamatta Jumalaa hänen edestänsä (Apt. 12:5).

Kuulostaa mukavalta ajatus, että seurakunta rukoilee jäsentensä puolesta. Pidän sitä perusasiana uskovien yhteydessä. Itsekin olen päässyt siitä osalliseksi, varmasti useamminkin, mutta erityisellä tavalla vuonna 2010, kun "elämä oli katkolla" epäonnistuneen leikkauksen vuoksi. Jumala kuuli rukoukset ja sen jälkeen olen saanut olla vielä - ja yhä edelleen - Hänen työssään mukana. Tuntuu sydämessä mukavalta, kun tietää, että puolestani rukoillaan. Se lisää yhteydentuntua seurakuntaan; yhdistää. 

Pietarin kohdalla tilanne oli vakava; mutta seurakunta rukoili Kaikkivaltiasta Jumalaa:

"Ja yöllä sitä päivää vasten, jona Herodeksella oli aikomus viedä hänet oikeuden eteen, Pietari nukkui kahden sotamiehen välissä, sidottuna kaksilla kahleilla; ja vartijat vartioitsivat oven edessä vankilaa" (Apt. 12:6).

Kovasti oli varmistettu, ettei apostoli olisi päässyt karkaamaan. Jakeessa 4 kerrotaan vartijoiden määrä.

"Ja katso, hänen edessään seisoi Herran enkeli, ja huoneessa loisti valo, ja enkeli sysäsi Pietaria kylkeen ja herätti hänet sanoen: Nouse nopeasti! Ja kahleet putosivat hänen käsistään. Ja enkeli sanoi hänelle: Vyötä itsesi ja sido paula-anturat jalkaasi. Ja hän teki niin. Vielä enkeli sanoi hänelle: Heitä vaippa yllesi ja seuraa minua" (Apt. 12:7-8).

Pietarilla oli jo aikaisemmin saatua kokemusta vankilassa olosta, mutta myös siitä, kun enkeli avaa vankilan ovet ja vie hänet ja Johanneksen ulos vankilasta (Apt. 5:17-20).

Kun Jumala toimii enkelinsä kautta vankilassa, jossa Pietari on sidottuna ja monien vartijoiden vartioimana, ei kukaan tiedä, eikä näe mitä on tapahtumassa. Enkelin ohjeet ovat Pietarille pikkutarkat; näin unesta herätetty mies pääsee jalkeille ja seuraamaan enkeliä, Jumalan lähettiä.

"Ja Pietari lähti ja seurasi häntä, mutta ei tiennyt, että se, mitä enkelin vaikutuksesta tapahtui, oli totta, vaan luuli näkevänsä näyn. Ja he kulkivat läpi ensimmäisen vartion ja toisen ja tulivat rautaportille, joka vei kaupunkiin. Se aukeni heille itsestään, ja he menivät ulos ja kulkivat eteenpäin muutamaa katua; ja yhtäkkiä enkeli erkani hänestä" (Apt. 12:9-10).

Tapahtui niin ihmeellisiä asioita, ettei Pietarikaan ensin tiennyt onko se totta ja tapahtumassa, vai näkeekö hän näkyä. Vartijat toisensa jälkeen ohitettiin, rautaportti aukeni itsestään. Kyllä siinä oli apostolillakin ihmettelemistä. Tällaisia tapahtumia kuulee tapahtuvan nykypäivänäkin; Jumala on kaikkivaltias. Hän voi toimia täällä fyysisessä maailmassa niin yliluonnollisesti, että tuollaisia asioita tapahtuu.

Pietari oli saatu vankilan ulkopuolelle.

"Kun Pietari tointui, sanoi hän: Nyt minä totisesti tiedän, että Herra on lähettänyt enkelinsä ja pelastanut minut Herodeksen käsistä ja kaikesta, mitä Juudan kansa odotti" (Apt. 12:11).

On hyvä muistaa, että seurakunta rukoili Pietarin puolesta lakkaamatta...

Jatkan - jHs.

_________________________

Perjantai. 14.5 astetta ylösnousussa. Harmaa taivas.

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta. Luin Johanneksen evankeliumia.

Valmistautumista Nuotioiltaan. M-L kasasi tavaroita tarjoilua varten - meidän osuuttamme, ja paistoi gluteenittomia lettuja jo valmiiksi.

Kirjoitin.

Klo 16 lähdimme kohti Nuotioiltapaikkaa. Haimme kyytiin yhden vastuuhenkilön illassa. Kannonkosken torille ajelimme. Siellä jo "tiimiläisiä" oli odottelemassa. Pystytimme "leirin": Paistokojun, johon tuli iso lettupannu, makkaragrilli, Tarjoilupöytä letuille ja kahville. Nuotioalusta paikoilleen. Penkit paikoilleen. Äänentoisto paikoilleen. Nopeastihan se kaikki kävi. Milena ja Minjakin olivat paikalla - tulivat isän mukana, joka vastasi musiikista. Klo 18 alkoi tilaisuus. Timo Kuusjärvi kitaroineen lauloi alussa, lopussa ja väleissä. Kaarlo hakasalo ja Samuli Peiponen käyttivät hyvät henkilökohtaiset puheenvuorot. Johtelin illan ja puhuin lopuksi. Nokipannukahvit kiehuivat. Tarjoilu toimi koko tilaisuuden ajan, vapaaehtoisella maksulla. Jumala vastasi rukouksiin niiltäkin osin, ettei satanut. Kiitos siitä hänelle. Kutsuja oli jaettu 247 kpl. Tilaisuudessa oli 30-35 henkeä, jotka kaikki eivät olleet uskovia. Sitä tosin on vaikea sanoa, kun ei tuntenut ihmisiä. Vastuissa eri tehtävissä oli yhteensä 9 henkeä. Olemme kiitollisia Jumalalle illasta! Kiitos myös jokaiselle vastuussa olleelle. On ilo olla mukana tekemässä evankeliumin työtä tällaisen ryhmän kanssa. Samoin kaikille paikalla olleille. Ilta oli kristittyjen yhdessä järjestämä; yksilökristittyjen vapaamuotoisesti eri seurakunnista.

Kun oli saatu kalusto "rattaille" - ja sehän kävi nopeasti, ajelimme kotiin.

Vähän iltapalaa ja kahvia.

Katselin joitakin pätkiä - jälkikatseluna - Yleisurh. MM-kisoista.

Seurasin uutisia.

Siunausta!

Ps. "Minä kehoitan siis ennenkaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta" (1. Tim. 2:1).

24.8.2023.

RUKOUS APOSTOLIEN TEOISSA 54.

Antiokiaan oli syntynyt seurakunta. Jätämme hetkeksi ne maisemat ja menemme Jerusalemiin, johtopaikoille. Siellä uskovat saivat kokea "luontaisetuaan"; vainoa, äärimmäisellä tavalla:

"Siihen aikaan kuningas Herodes otatti muutamia seurakunnan jäseniä kiinni kiduttaaksensa heitä. Ja hän mestautti miekalla Jaakobin, Johanneksen veljen" (Apt. 12:1-2).

Tämän Herodeksen isoisä oli se Herodes, joka surmautti lapsia Beetlehemissä. Tämän nyt puheena olevan Herodeksen isän veli mestautti Johannes Kastajan.

Herodes otatti muutamia seurakunnan jäseniä kiinni kiduttaaksensa heitä. Muutamat suomalaiset raamatunkäännökset sanovat: "rääkätäkseen heitä." Meidän edesmenneitä veljiämme ja olisiko ollut sisariakin mukana. Joku niistä myös kääntää tarkasti alkukielen mukaan: "Kuningas Herodes iski kätensä muutamiin seurakunnan jäseniin." Alkukieli sanoo: "pahoinpidelläkseen heitä."

Yksi seurakunnan johtavista veljistä mestattiin, Herodeksen toimesta, miekalla. Hän oli apostoleista ensimmäinen, joka koki marttyyrikuoleman.

Jaakob oli toisen apostolin, Johanneksen veli. Nämä Sebeteuksen pojat Jeesus kutsui seuraansa kalastuksen parista.

Seitsemällä lyhyellä sanalla kerrotaan Raamatussa Jaakobin kuolema.

Juuri eilen kuulin radiosta, että Nigeriassa on viime vuoden aikana tapettu yksi uskovainen joka toinen vuorokausi. Vaino ei ole sielläkään laantunut. Siitä huolimatta uskovat seuraavat Jeesusta ja heitä tulee koko ajan lisää.

Mitä se, josta olemme lukeneet, merkitsee meille, minulle ja sinulle?

Toinenkin johtava veli pidätetään; hän, josta äskettäin luimme, mm. Korneliuksen kodissa tapahtuneiden asioiden johdosta:

"Ja kun hän näki sen olevan juutalaisille mieleen, niin hän sen lisäksi vangitutti Pietarinkin. Silloin olivat happamattoman leivän päivät. Ja otettuaan hänet kiinni hän pani hänet vankeuteen ja jätti neljän nelimiehisen sotilasvartioston vartioitavaksi, aikoen pääsiäisen jälkeen asettaa hänet kansan eteen" (Apt. 12:3-4).

Herodes oli juutalaisten mielistelijä; kun he tykkäsivät siitä, mitä hän oli tehnyt Jaakobille, vangitutti hän Pietarinkin. Vartiointi oli hyvin vahva.

"Niin pidettiin siis Pietaria vankeudessa; mutta seurakunta rukoili lakkaamatta Jumalaa hänen edestänsä" (Apt. 12:5).

Pietaria odotti sama kohtalo, kuin Jaakobiakin. Mutta seurakunta rukoili lakkaamatta Jumalaa hänen edestänsä...

Jatkan - jHs.

________________________

Torstai. 14.8 astetta lämmintä ylösnousussa. Satoi kovasti.

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta.

10:ksi menin Majakalle puhumaan.

Kahvia.

Seurasin Yleisurh. MM-kisojen kävelyä.

Ruokaa ja kahvia.

Kävin lastaamassa Denikseltä lainattuun peräkärryyn rukoushuoneen varastosta kalustoa huomista Nuotioiltaa varten. Satoi.

Kahvia.

Poljeskelin 35 min. kuntopyörää. Samalla luin kirjaa.

M-L kävi kylällä kauppa-asioilla.

Kirjoitin.

Iltapalaa.

Seurasin Yleisurh. MM-kisoja. Välillä uutisia.

Siunausta!

Ps. "Armo ja rauha lisääntyköön teille Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta" (2. Piet. 1:2).

 

23.8.2023.

Keskiviikko. 15.6 astetta ylösnousussa. Harmaa taivas. 

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta. Luin Johanneksen kirjettä.

Otin tuhkat takasta.

Kahvia.

Kirjoitin.

Ruokaa ja kahvia. M-L leipoi hyviä sämpylöitä

Poljeskelin kuntopyörää 50 min. Samalla lueskelin kirjaa.

Ajelin helluntairukoushuoneelle 19:ksi Rukousiltaan. 7 henkeä.

Iltapalaa ja kahvia. M-L:n tänään tekemää hyvää pizzaa.

Seurasin uutisia.

Katselin Yleisurheilun MM-kisoja.

Siunausta!

Ps. "Ja kaikki, jotka tahtovat elää jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa, joutuvat vainottaviksi" (2. Tim. 3:12).

22.8.2023.

RUKOUS APOSTOLIEN TEOISSA 53.

Antiokian isoon kaupunkiin saapui evankeliumia "muutamien" miesten kautta - joita ei mainita nimeltä, mutta heidän julistuksensa kautta, kun he julistivat evankeliumia, tuli  suuri joukko ihmisiä Jeesukseen uskoviksi. Kuten tulemme näkemään Antiokiasta - johon syntyi ensimmäinen pakanakristillinen seurakunta - tuli evankeliumin leviämisen kannalta erittäin tärkeä paikka.

Ennenkuin menemme eteenpäin, haluan tuoda esille seuraavan: Meidänkään ei ole niin tärkeä asia saada nimeämme esille, kuin viedä evankeliumia eteenpäin Jumalan johdatuksessa ja työtoveruudessa; että saisimme olla mukana hedelmän kantamisessa Jumalan valtakuntaan. Lihamme, turmeltunut osa meissä, haluaisi nimeä; uusi luomus Kristuksessa haluaa, että olisimme Kristuksen kautta kätkettyinä jumalassa. Olkoon suurin ilomme olla Jumalan käytössä niin, että saamme olla Hänen työssään mukana, ja se, kun ihmisiä kääntyy Herran puoleen - Antiokiassa suuri oli se joukko.

Barnabaskin oli tullut Antiokiaan Jerusalemin lähettämänä, ja iloitsi siitä, mitä siellä Jumalan armon kautta oli tapahtunut.

Tapaamme uudestaan miehen, Sauluksen. Viimeksi tapasimme hänet, kun Jerusalemin veljet veivät hänet lähtemään Kesareasta Tarsoon, kun hellenistit tavoittelivat häntä tappaakseen. Barnabas nimittäin lähtee etsimään Saulusta:

"Niin hän lähti Tarsoon etsimään Saulusta, ja kun hän oli hänet löytänyt, toi hän hänet Antiokiaan" (Apt. 11:25).

Näin tehdessään Barnabas, joka sai olla viemässä Jerusalemissa Saulusta opetuslasten yhteyteen, kun siellä entistä vainoojaa pelättiin, sai nyt olla johdatuksessa, tuomassa häntä Antiokiaan:

"Ja he vaikuttivat yhdessä kokonaisen vuoden seurakunnassa, ja niitä oli paljon, jotka saivat heiltä opetusta; ja Antiokiassa ruvettiin opetuslapsia ensiksi nimittämään kristityiksi" (Apt. 11:26).

Näistä veljistä, Barnabaksesta ja Saulista kuulemme vielä. He saivat jo Antiokian seurakunnan alkuvaiheissa olla suureksi siunaukseksi uskoon tulleille. Se on tänä päivänäkin oikein tärkeä asia, että uskoon tulleet pääsevät hyvin alkuun uskossaan: kasvamaan oikeaan suuntaan. Vaikka en tarkoituksellisesti etsikään laiminlyötyjä asioita seurakuntien elämästä, niin on harvinaista, että tämä asia olisi hyvin hoidettu. Se johtuu näyn puutteesta asiaan, välinpitämättömyydestä, perinteestä, tai siitä, että sitä ei ole helppo järjestää, koska ei ole ihmisiä, joilla olisi kykyä siihen, tai jos on kykyä, en enemmän halua muihin asioihin kuin tähän.

Antiokia oli se paikka, jossa otettiin käyttöön meille niin tuttu sana; siellä alettiin ensiksi kutsua opetuslapsia kristityiksi. Sen merkitys on: Kristuksen seuraaja. Nimityksen antoivat ulkopuoliset; näin heidät erotettiin muista ryhmittymistä. Paljon mahdollista, että nimitys oli alunperin pilkkanimi.

"Siihen aikaan tuli profeettoja Jerusalemista Antiokiaan, Ja eräs heistä, nimeltä Agabus, nousi ja antoi Hengen vaikutuksesta tiedoksi, että oli tuleva suuri nälkä kaikkeen maailmaan; ja se tulikin Klaudiuksen aikana. Niin opetuslapset päättivät kukin varojensa mukaan lähettää avustusta Juudeassa asuville veljille. Ja niin he tekivätkin ja lähettivät sen vanhimmille Barnabaan ja Sauluksen kätten kautta" (Apt. 11:27-30).

En halua laajentaa nyt puhetta niihin asioihin, joista tässä puhutaan. Totean vain, että profeetoilla on seurakuntien ja kansojen elämässä nykyäänkin tärkeä rooli. Antiokiaan tuli useita profeettoja Jerusalemista, ja yksi heistä, Agabus, toi esille tuon sanoman nälästä, joka oli tuleva maailmaan.

Voimme todeta, että profeetoilla oli laajempi toiminta-alue, kuin vain paikallisseurakunta. Profetian armolahja on eri asia. Sen armolahjan Pyhä Henki voi vuodattaa useammalle uskovalle paikallisseurakunnassa.

Kysymmekin: Onko profeettoja, jotka tunnistamme sellaisiksi? Uskon, että on - ainakin pitäisi olla. Tarvitsemme/tarvitsisimme juuri nytkin voimakasta profeetallista ääntä kansamme elämään - ja seurakuntien elämään. Herra, nosta heitä! Anna heidän äänensä; Sinulta tulleen sanomansa, tulla kaikkien kuultavaksi - ja toteltavaksi!

Huomionarvoista on, että Antiokian seurakunnassakin oltiin valmiit auttamaan toisia uskovia; Barnabaan ja Sauluksen kautta he lähettivät avustusta Juudeassa asuville veljille - varojensa mukaan.

Jatkan - jHs.

______________________

Tiistai. 14.7 astetta ylösnousussa. Harmaa taivas.

Aamupalaa ja kahvia.

Kävin kylällä monistuttamassa kutsuja Nuotioiltaa varten.

Rukousta. Luin Johanneksen evankeliumia.

Kahvia.

Kävin silmänpohjakuvauksissa terveyskeskuksessa. Kerran vuodessa diabeetikoilla.

Tk:lta suoraan ajelin Kannonkoskelle. Jakelin 247 kutsua keskustaan pe. 25.8. klo 18 olevaan Nuotioiltaan. Samalla myös hengellistä luettavaa. Laitoin myös ilmoitustauluille ilmoitukset. Tervetuloa mukaan!

Palattuani Kannonkoskelta kahvia.

Kirjoitin.

Poljeskelin n. 30 min. kuntopyörää. Samalla lueskelin kirjaa.

Iltapalaa.

Seurailin jonkin verran Yleisurheilun MM-kisoja.

Katselin uutiset - myös Israelista.

Siunausta!

Ps. Niinkuin te siis olette omaksenne ottaneet Kristuksen Jeesuksen, Herran, niin vaeltakaa hänessä" (Kol. 2:6).

21.8.2023.

Maanantai. 9.7 astetta lämmintä ylösnousussa. Harmaa taivas. Sumua.

Aamupalaa ja kahvia.

6.15:ksi ajelin Aamurukoukseen helluntairukoushuoneelle. Kolme henkeä. 

Nukuin.

Kahvia.

Rukousta. Luin Johanneksen evankeliumia. Takapihalla.

Aurinkoinen päivä.

Ruokaa ja kahvia.

Kirjoitin.

Poljeskelin kuntopyörää 60 min. Samalla lueskelin kirjaa.

Iltapalaa.

Seurasin vähän yleisurh. MM-kisoja.

Emilia käväisi tuomassa kurkkuja heidän maastaan.

Seurasin uutisia.

Siunausta!

Ps. "Mutta jos te olette Hengen kuljetettavina, niin ette ole lain alla" (Gal. 5:18).

20.8.2023.

RUKOUS APOSTOLIEN TEOISSA 52.

Jätämme Korneliuksen kodin ihmeelliset tapahtumat taaksemme. Uskomme, että sielläkin suunnalla evankeliumi levisi uskovien kautta yhä uusille ihmisille; tapahtui moninkertaistumista Pyhän Hengen voimallisessa johdatuksessa. Apostolien teot-kirja johdattaa meitä eteenpäin evankeliumin leviämisen tiellä; Pyhän Hengen teot Jeesukseen uskovien kautta ovat rakentavaa luettavaa. Niiden kautta näemme ne asiat, joista meidän on pidettävä kiinni; ja jos olemme etääntyneet niistä, niin meidän on palattava niihin. "Omatekoisuus" saa meidät - ja seurakunnat - niin helposti valtaansa. Puhukoon Jumalan Sana!

Antiokiaankin evankeliumi leviää:

"Ne, jotka olivat hajaantuneet sen ahdingon vuoksi, joka oli syntynyt Stefanuksen tähden, vaelsivat ympäri hamaan Foinikiaan ja Kyproon ja Antiokiaan saakka, mutta eivät puhuneet sanaa muille kuin ainoastaan juutalaisille" (Apt. 11:19).

Foinikia sijaitsi kapeana rantakaistaleena Välimeren ja Libanonin välillä; Karmelista pohjoiseen. Sen alueella oli useita satamakaupunkeja. Kypro on saari Välimeren koillisosassa. Vaino, joka hajotti Jerusalemin seurakunnan uskovat eri puolille, vaikutti sen, että Pyhä Henki johdatti heitä myös Foinikiaan, Kyproon ja Antiokiaan. He todistivat Herrasta, jonka olivat tulleet tuntemaan. He puhuivat sanaa vain juutalaisille. Syynä siihen oli varmasti se, että ei vielä ymmärretty, että evankeliumi kuuluu niillekin, jotka eivät ole juutalaisia. Juuri näimme, että Pietarillekin Jumalan piti ilmestyä tässä asiassa hyvin radikaalilla tavalla. 

Oli niitäkin, jotka puhuivat pakanoillekin:

"Heidän joukossaan oli kuitenkin muutamia kyprolaisia ja kyreneläisiä miehiä, jotka, tultuaan Antiokiaan, puhuivat kreikkalaisillekin ja julistivat evankeliumia Herrasta Jeesuksesta" (Apt. 11:20).

Näiden "muutamien miesten" nimiä emme tiedä. Sen kuitenkin tiedämme, että heidän sydämessään oli näky siitä, että evankeliumi kuuluu kaikille. Niinhän Jeesus oli sanonut: "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille" (Mark, 16:15).

Evankeliumi Herrasta Jeesuksesta sai paljon aikaan:

"Ja Herran käsi oli heidän kanssansa, ja suuri oli se joukko, joka uskoi ja kääntyi Herran puoleen" (Apt. 11:21).

"Herran käsi" on meidänkin kanssamme, kun teemme työtä Hänen tahtonsa mukaan. Uskon, että salaisuus siihen Antiokiassa evankeliumia julistaneiden elämässä oli:

1. He elivät rukouselämää. Jo Jerusalemin seurakunnan keskellä, ennen vainoa, he olivat oppineet "pysymään rukouksissa."

2. Todellinen antautuminen; rukouselämän kautta he saivat kokea Pyhän Hengen johdatusta, voimaa ja toimintaa.

3. Edellisiin liittyen: Heille oli tärkeää kokea Pyhän hengen täyteyttä elämässään. Heille oli täysin selvää, että omassa voimassa tehty työ ei kanna hedelmää.

Suuri joukko ihmisiä tuli Antiokiassa Jeesukseen uskoviksi.

Antiokia, joka oli hyvien liikenneyhteyksien varrella, Välimeren koillisosassa, oli iso kaupunki, johon syntyi ensimmäinen pakanakristillinen seurakunta, jonka merkitys evankeliumin leviämiselle oli suuri.

"Ja sanoma heistä levisi Jerusalemin seurakunnan korviin, niin he lähettivät Barnabaan Antiokiaan. Ja kun hän saapui sinne ja näki Jumalan armon, niin hän iloitsi ja kehoitti kaikkia vakaalla sydämellä pysymään Herrassa. Sillä hän oli hyvä mies ja täynnä Pyhää Henkeä ja uskoa. Ja Herralle lisääntyi paljon kansaa" (Apt. 11:22-24).

Barnabakseen olemmekin jo tutustuneet; tähän kehoituksen poikaan" - ja Antiokiassakin hän kehotti pysymään Herrassa vakaalla sydämellä. Hän oli hyvä mies, täynnä Pyhää henkeä ja uskoa. Tämähän se on meillekin tavoiteltava asia.

Ja herralle lisääntyi vain kansaa Antiokiassa...

Jatkan - jHs.

________________________________

Sydämelliset nimipäiväonnittelut Sami Vilkkilälle, Samuli Peiposelle ja Samuli Lahtelalle!

Sunnuntai. 12.5 astetta lämmintä ylösnousussa. Sininen taivas.

Rukousta. Luin Johanneksen evankeliumia.

Ajelimme M-L:n kanssa helluntairukoushuoneelle Sunnuntaijuhlaan.

Kotona ruokaa ja kahvia.

Seurasin Yleisurheilun MM-kisoista kävelyä.

Kirjoitin.

Poljeskelin kuntopyörää 50 min. Samalla lueskelin  kirjaa.

Luin hetken kirjaa.

Iltapalaa ja kahvia.

Seurasin uutisia.

Siunausta!

Ps. "Kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa" (Fil.4:13).

19.8.2023.

Lauantai. 12.0 astetta lämmintä ylösnousussa. Selkeä taivas. Aurinko.

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta. Luin Johanneksen evankeliumia.

Kahvia.

Seurasin Yleisurheilun MM-kisoista miesten 20 km kävelyä. Oli kovien tulosten kisa. Aku Partanen kuudes. Paransi Suomen ennätystä yli minuutilla.

Ajelimme M-L:n kanssa Höytiälle, Timolle ja Pialle. Siellä vietettiin Milena 9 v-synttäreitä. Mukava kokoontuminen. Syötiin herkkuja ja juotiin kahvia. Saunottiinkin Timon ja Teron kanssa. Katseltiin Milenan, Minjan ja Miron trampoliinihyppyjä. Siunattiin Milenaa ja myös M-L:aa, hänelläkin, kun oli synttärit äskettäin .- ja toisiamme. Mukana olivat: Timo, Pia, Miro, Milena, Minja, Raija-mamma, Tero, Terhi-Marja, Emilia, Anneli, Rasmus, Oliver, M-L ja minä. Niin vain tulee jokaiselle ikää lisää - Milenallekin.

Hiukan ennen 21 olimme kotona.

Seurasimme uutisia - minä myös Israelista.

Siunausta!

Ps. "Minä sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä" (Gal. 5:16).

18.8.2023.

RUKOUS APOSTOLIEN TEOISSA 51.

Korneliuksen kodissa - pakanakodissa - kaikki Pietaria kuunnelleet tulivat Jeesukseen uskoviksi ja täyttyivät Pyhällä Hengellä puheen aikana. Toteutui se, mitä Paavalin kirje roomalaisille puhuu: "Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta" (Room. 10:17). Ei tarvittu ns. "alttarikutsua." Kaikki myös kastettiin vedessä Jeesuksen Kristuksen nimeen.

Palatessaan Jerusalemiin, joutui Pietari selittelemään toimintaansa:

"Ja apostolit ja veljet ympäri Juudeaa kuulivat, että pakanatkin olivat ottaneet vastaan Jumalan sanan. Ja kun Pietari tuli Jerusalemiin, ahdistelivat ympärileikatut häntä sanoen: Sinä olet käynyt ympärileikkaamattomien miesten luona ja syönyt heidän kanssansa" (Apt. 11:1-3).

Nämä ympärileikatut, jotka ahdistelivat häntä, olivat Jeesukseen uskovia juutalaisia. Ympärileikkaus oli heille niin tärkeä asia, etteivät he olleet vielä päässeet sen "asian yli", vaikka sydämeen olikin syntynyt usko Jeesukseen. Eivätkä kaikki päässeet ollenkaan.

"Niin Pietari selitti heille alusta alkaen asiat järjestänsä ja sanoi:" (Apt. 11:4).

Tämän tarkan asioiden kulun olemme jo tulleet aikaisemmin tuntemaan, joten en sitä uudestaan lainaa (j. 5-14). Lainaan kuitenkin vähän Pietarin selityksestä. Kun enkeli käski haettaa Pietarin Kesareaan, sanoi enkeli Korneliukselle:

"...hän on puhuva sinulle sanoja, joiden kautta sinä pelastut ja koko sinun perhekuntasi" (Apt. 11:14). Tätä ei ole sanottu aikaisemmissa tapahtumakuvauksissa. Niin tapahtui.

Vielä lainaan Pietarin "selittelypuheenvuorosta":

"Ja kun minä rupesin puhumaan, tuli Pyhä Henki heidän päällensä, niinkuin alussa meidänkin päällemme. Silloin minä muistin Herran sanan, jonka hän sanoi: Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä. Koska siis Jumala antoi yhtäläisen lahjan heille kuin meillekin, kun olimme uskoneet Herraan Jeesukseen Kristukseen, niin mikä olin minä voidakseni estää Jumalaa" (Apt. 11:15-17).

Siitä, mitä Pietari kuvauksessaan sanoo, on nähtävissä - itsestään selvä - asia, että ihmisen täytyy uskoa Jeesukseen, jotta hän voi kokea Pyhän hengen kasteen; ja toisaalta sen, että Pyhän hengen kaste  kuuluu kaikille, jotka uskovat Jeesukseen.

Pietari lopettaa puheenvuoronsa hyvin: "...niin mikä olin minä voidakseni estää Jumalaa?" Kysymys meille: otammeko me joskus/joissakin asioissa sen oikeuden, että koetamme estää Jumalaa? Se ei varmastikaan tapahdu sillä ajatuksella, että "minä haluan estää Jumalaa."  Sitä voi tapahtua niiden käsitysten kautta, joita olemme omaksuneet; se voi olla uskonnollisuutta, ja sellaisia "perinnäissääntöjä", joista emme ole päässeet - tai halunneet päästä - irti, vaikka pitäisi, koska ne eivät ole Jumalan sanan mukaisia. Voimme myös pitää väärinä joitakin asioita, joita näemme tapahtuvan esimerkiksi hengellisissä tilaisuuksissa. Kuten naurua, joka ylittää kyvyn "ottaa vastaan", tai muista ilmiöitä. On hyvä kysyä, ovatko ne sellaisia asioita, joiden vuoksi minun on vastustettava kaikkea, mitä sellaisessa seurakunnassa ja liikkeessä tapahtuu. Jos kuitenkin kaikki muu on hedelmällistä työtä Jumalan valtakunnan menestymiseksi? Ja jos ihmisten elämä muuttuu Jumalan sanan mukaan/mukaiseksi?

Ei niinkään pieni kysymys; tuo, mitä edellä on sanottu.

Sietää/pitää ihan oikeasti ajatella ja kysellä Jumalan ja Hänen sanansa edessä: Missä kulkee se raja, jonka ylittämistä Jumala ei hyväksy? Jos raja on ylitetty, ei minunkaan pidä olla mukana siinä, missä Jumalakan ei ole. Meidän ei pidä toimia itse asettamiemme - tai uskonsuuntiemme/seurakuntiemme - asettamien rajojen mukaan (jos ne eivät ole Jumalan sanan mukaan oikeita), sillä mieltymyksemme eivät ole ne tärkeimmät kriteerit näissä asioissa; ettemme elä/puhu/toimi sellaisia asioita vastaan, jotka ovat Jumalasta lähtöisin. Oikeaoppisuudestakin voi tulla este olla mukana Jumalan toiminnasta maailmassa. 

Meidän kannattaa olla Herran kasvojen edessä rukouksessa ja kysellä Häneltä itsellemme epäselvien tapausten edessä sitä, mikä on Hänen tahtonsa.

Pietaria kuunnelleet tulivat vakuuttuneiksi siitä, että kaikki oli mennyt hyvin ja oikein:

"Tämän kuultuansa he rauhoittuivat ja ylistivät Jumalaa sanoen: Niin on siis Jumala pakanoillekin antanut parannuksen elämäksi" (Apt. 11:18).

Siis meillekin - pakanoille.

Jatkan - jHs.

__________________________

Perjantai. 23.5 astetta ylösnousussa. Auringon puolella. Sininen taivas.

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta. Luin Johanneksen evankeliumia. Takapihan puolella.

Ruokaa ja kahvia.

Kirjoitin.

Poljeskelin kuntopyörää 60 min. Samalla lueskelin kirjaa.

Luin kirjaa.

Iltapalaa.

Seurasin TV7:n ohjelmaa.

Uutisia - myös Israelista.

Siunausta!

Ps. "Älkää eksykö, Jumala ei salli itseänsä pilkata; sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää" (Gal. 6:7).

17.8.2023.

RUKOUS APOSTOLIEN TEOISSA 50.

Puhuja oli paikalla, samoin kuulijat paikoillaan, Korneliuksen - pakanan - kodissa:

"Niin Pietari avasi suunsa ja sanoi: Nyt minä totisesti käsitän, ettei Jumala katso henkilöön, vaan että jokaisessa kansassa se, joka häntä pelkää ja tekee vanhurskautta, on hänelle otollinen" (Apt. 10:34-35).

Pietari käsittää syvällisellä tavalla - konkreettisesti ja käytännössä - että Jumala ei todellakaan katso henkilöön. Mekin voimme joskus olla rajoittuneita tässä asiassa, vaikka periaatteessa asian oikein ymmärrämmekin. Herra auttakoon meitä, niin että voisimme nähdä jokaisen ihmisen taivaaseen tarkoitettuna - ne mielestämme hankalimmatkin. Kaikille kuuluu evankeliumi; kaikkien puolesta Jeesus antoi henkensä ja vuodatti verensä.

Pietari on "avannut suunsa" ja heti hän on siirtynyt julistamaan evankeliumia:

"Sen sanan, jonka hän lähetti Israelin lapsille, julistaen evankeliumia rauhasta Jeesuksessa Kristuksessa, joka on kaikkien Herra, sen sanan, joka lähtien Galileasta on levinnyt koko Juudeaan, sen kasteen jälkeen, jota Johannes saarnasi, sen te tiedätte;" (Apt. 10:36-37).

Puuttumatta tässä sen enempää siihen, mitä Pietari julisti, sanon vain, että hän piti nämä asiat sellaisina, jotka kuulijat tiesivät. Edelleen hän sanoo kuulijoiden tietävän senkin, mitä jatkossa puhutaan:

"te tiedätte, kuinka Jumala Pyhällä Hengellä ja voimalla oli voidellut Jeesuksen nasaretilaisen, hänet, joka vaelsi ympäri ja teki hyvää ja paransi kaikki perkeleen valtaan joutuneet; sillä Jumala oli hänen kanssansa. Ja me olemme kaiken sen todistajat, mitä hän teki juutalaisten maassa ja Jerusalemissa; ja hänet he ripustivat puuhun ja tappoivat. Hänet Jumala herätti kolmantena päivänä ja antoi hänen ilmestyä, ei kaikelle kansalle, vaan Jumalan ennen valitsemille todistajille, meille, jotka söimme ja joimme hänen kanssaan sen jälkeen, kun hän oli kuolleista noussut. Ja hän käski meidän saarnata kansalle ja todistaa, että hän on se, jonka Jumala on asettanut elävien ja kuolleitten tuomariksi. Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa synnit anteeksi hänen nimensä kautta" (Apt. 10:38-43).

Kirjoitan tähän Pietarin puheen kokonaan, olihan tämä juuri sitä, mitä varten hänet oli lähetetty puhumaan näille ihmisille. Meillekin siinä on "opiksi otettavaa", paljonkin, mutta erityisesti se, että toisimme evankeliumin esille yksinkertaisesti ja selkeästi; luottaen siihen, että Jumala vastaa evankeliumistaan. kun sitä Pyhässä hengessä julistetaan, niinkuin Pietari teki. Myöhemmin hän kirjoittaakin kirjeessään tästä asiasta:

"Ja heille, koska he eivät palvelleet itseään, vaan teitä, ilmoitettiin se, mikä nyt on teille julistettu niiden kautta, jotka taivaasta lähetetyssä Pyhässä Hengessä ovat teille evankeliumia julistaneet; ja siihen enkelitkin halajavat katsahtaa" (1. Piet. 1:12).

Jumalan sana ohjaa meitä julistamaan evankeliumia Pyhässä hengessä. Se on oleellisin osa evankeliumin julistamisessa. Jälleen tulemme sen asian eteen, että Pyhän Hengen täyteys on niin oleellinen osa Jumalan valtakunnan asioissa ja etenemisessä, että meidän on löydettävä tämä asia uudestaan! Ilmiselvästi olemme kadottaneet tämän totuuden; kun muutenkin pärjäämme ja "homma pyörii."

Tämän yksinkertaisesti esiin tuodun voimallisen evankeliumin kautta - kun sitä julistettiin Pyhässä Hengessä -  tapahtui suuria asioita. Juuri niitä asioita, joita oli tarkoituskin tapahtua. Koemme, että kaikki oli myöskin rukousvastausta Korneliuksen ja Pietarin rukouksiin. Rukouselämämme - yksilöinä ja seurakuntina - voi olla/on niin "lapsenkengissä", että sen elpyminen on ykkösasia. Se johtaa meitä niihin muihin asioihin, joita saamme kokea Jumalan johdatuksessa. Monet ovat "heittäytyneet niin armon varaan", että tarvitsevat ravistelua herätäkseen siitä olotilasta; jota saattavat pitää ihan normaalina. Täytyy syntyä tarve - jano - että rukouselämä uudistuu. Siinäkin Pyhä Henki haluaa meitä auttaa.

Mitä sitten Korneliuksen kodissa Pietarin puheen aikana tapahtui?:

"Kun Pietari vielä näitä puhui. tuli Pyhä Henki kaikkien päälle, jotka puheen kuulivat. Ja kaikki ne uskovaiset, jotka olivat ympärileikatut ja olivat tulleet Pietarin mukana, hämmästyivät sitä, että Pyhän Hengen lahja vuodatettiin pakanoihinkin, sillä he kuulivat heidän puhuvan kielillä ja ylistävän Jumalaa. Silloin Pietari vastasi: Ei kaiketi kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän hengen niinkuin mekin? Ja hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen. Silloin he pyysivät häntä viipymään siellä muutamia päiviä" (Apt. 10:44-48).

Niin, mitä tapahtui?:

1. Pietari julisti evankeliumia.

2. Puheen aikana ihmiset ottivat evankeliumin vastaan; uskoivat Jeesukseen henkilökohtaisena Vapahtajanaan. Kaikki tekivät niin.

3. Puheen aikana - sen jälkeen kun he olivat avanneet sydämensä Jeesukselle, he kaikki saivat kokea Pyhän Hengen kasteen. Kaikki täyttyivät Pyhällä Hengellä ja ylistivät Jumalaa.

5. Pyhän Hengen kaste, kielillä puhumisineen, oli merkkinä Pietarille siitä, että nämä uskoon tulleet ja Pyhällä Hengellä täyttyneet, voi kastaa vedessä - koska he olivat saaneet Pyhän Hengen niinkuin hekin ensimmäisenä helluntaina (Apt. 2).

6. Heidät kastettiin.

7. Pietari jäi muutamaksi päiväksi uusien uskovaisten luokse. Näin he saivat opetusta uskontielleen. Varmasti siellä rukoiltiin paljon yhdessä ja kiitettiin ja ylistettiin Jumalaa.

Tämän pakanakodissa tapahtuneen vierailun, ja siellä tapahtuneiden asioiden vuoksi, Pietaria ahdisteltiin ja hän joutui selittelemään asioita...

Jatkan - jHs.

__________________________

Torstai. 18.6 astetta lämmintä ylösnousussa. Harmaa taivas. Tuuleskeli.

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta. Luin Johanneksen evankeliumia. Takapihalla ja sisällä - sateen takia.

Kahvia.

Kirjoitin.

Hyvää ruokaa ja kahvia lettujen kanssa.

Kirjoitin. Poljeskelin kuntopyörää 55 min. Samalla lueskelin kirjaa.

Luin kirjaa.

Terhi-marja ja Emilia käväisivät. Emilia huristelee opetusluvilla, äiti opettajanaan.

Iltapalaksi M-L: juuri tekemää hyvänmakuista pizzaa.

Seurasin uutisia - myös Israelista.

Siunausta!

Ps. "Armo olkoon kaikkien kanssa, jotka rakastavat meidän Herraamme Jeesusta Kristusta - katoamattomuudessa" (Ef. 6:24).

16.8.2023.

 RUKOUS APOSTOLIEN TEOISSA 49.

Pietari on saapunut Kesareaan sadanpäällikkö Korneliuksen - pakanan - kotiin, jonne hänet on haettu Joppesta:

"Ja hän sanoi heille: Te tiedätte, että on luvatonta juutalaisen miehen seurustella vierasheimoisen kanssa tai mennä hänen tykönsä; mutta minulle Jumala on osoittanut, etten saa sanoa ketään ihmistä epäpyhäksi enkä saastaiseksi. Sentähden minä vastaansanomatta tulinkin, kun minua noudettiin. Ja nyt minä kysyn: mitä varten te olette minut noutaneet?" (Apt. 10:28-29).

Pietari tuo esille sen, että Jumala on osoittanut hänelle - ihmeellisen näyn ja enkelin sanojen kautta - että hän ei saa sanoa ketään ihmistä saastaiseksi ja epäpyhäksi. Siksi hän tuli Korneliuksen kotiin, vaikka kyseessä oli pakanakoti.

"Ja Kornelius sanoi: Neljä päivää sitten, juuri tähän aikaan päivästä, minä kotonani rukoilin tällä yhdeksännellä hetkellä, ja katso, edessäni seisoi mies loistavissa vaatteissa ja sanoi: Kornelius, sinun rukouksesi on kuultu, ja sinun almusi ovat tulleet muistoon Jumalan edessä. Niin lähetä nyt Joppeen ja kutsu tykösi Simon, jota myös Pietariksi kutsutaan; hän majailee nahkuri Simonin talossa meren rannalla. Sentähden minä lähetin sinulle sanan, ja sinä teit hyvin, kun tulit. Nyt olemme siis tässä kaikki Jumalan edessä, kuullaksemme kaiken, mitä Herra on käskenyt sinun puhua" (Apt. 10:30-33).

Tässä Kornelius tuo selvästi esille sen, että hän oli rukoilemassa, kun enkeli ilmestyy hänelle ja ilmoittaa, että hänen rukouksensa on kuultu ja hänen almunsa ovat tulleet muistoon Jumalan edessä.

Tämä, niinkuin monet muut paikat Raamatussa, todistavat meille sen, että kannattaa elää rukouselämää; "etsiä Herran kasvoja" rukouksessa. Rukouksemme kuullaan ja Jumala voi puhua meille tahtonsa mukaisista asioista. Hän voi ilmestyä monenlaisella tavalla. Jos meillä ei ole rukouselämää, menetämme sen mahdollisuuden. Jos olemme rukoilemattomia ihmisiä, niin Jumala puhuu meille yhtä asiaa: Ala rukoilla; elää rukouselämää, ts. todeksi suhdetta Jumalan kanssa.

Kornelius ja se väki, joka on koolla hänen kodissaan, ovat juuri kokemassa lukemassamme rukousvastausta Korneliuksen rukouksiin. Se, mitä he tulevat kokemaan, on ihmeellistä; sellaista, joka muuttaa koko heidän elämänsä.

Jatkan - jHs.

____________________

Sydämelliset onnittelumme rakkaalle lapsenlapsellemme, Milenalle, joka täyttää tänään 9 vuotta!

Keskiviikko. 17.9 astetta lämmintä ylösnousussa. Harmaa taivas. Aamulla satoi kovasti. Tuuleskeli.

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta. Luin Johanneksen evankeliumia. Takapihalla.

Kahvia.

Kirjoitin.

Ruokaa ja kahvia.

M-L kävi kylällä asioilla.

Poljeskelin kuntopyörää 55 min. Samalla lueskelin kirjaa.

19:ksi menin helluntairukoushuoneelle Rukousiltaan. 12 henkeä. Sieltä menimme porukalla rantaan, jossa oli kastetilaisuus: Pekka ja Jenna, aviopari, meni kasteelle. Sellaista lisää!

Iltapalaa.

Seurasin uutisia - myös Israelista.

Siunausta!

Ps. "Yksi herra, yksi usko, yksi kaste" (Ef. 4:5).