13.4.2021.
ONKO JUMALA "SIVUROOLISSA" ELÄMÄSSÄNI? 51.
Rakkaudettomuus maailmassa ei ole lähtöisin Jumalasta, vaan Hänen vastustajastaan, saatanasta, langettajasta, persoonallisesta pahasta. Syntiinlankeemuksen seurauksena rakkaudettomuutta ja pahaa on maailmassa. Tiedämme kaikki, että meissä on jokaisessa "turmeltunut osa", liha, joka voi saada meidät elämään rakkaudettomasti. Jos - ja kun - näin tapahtuu, emme ole "menettäneet peliä". Voimme valita oikean vaihtoehdon - mutta Jumala ei pakota meitä siihen: Hän rakkaudessaan ja armossaan antaa meille parannuksenteon mahdollisuuden. Tämä kaikki siksi, että Jeesus on jo sovittanut senkin synnin - ja siihen liittyvät kaikki muut synnit. Hän on sovittanut menneet, nykyiset ja tulevat syntimme. Kuinka suuri etuoikeus parannuksenteon mahdollisuus onkaan! Voin myös valita toisin; voin jatkaa synnissäni parannusta tekemättä. Se on huono valinta. Aina emme tahdo nöyrtyä parannukseen, vaan jatkamme lihallisuudessamme väärässä olotilassamme. Pyhä Henki haluaa kuitenkin aina näyttää meille todeksi synnin. Hän myös kirkastaa syntiemme sovittajan, Jeesuksen, syntinsä näkevälle ihmiselle.
Ottamatta huomioon Jumalaa elämässämme, emme kukaan voi rakastaa:
"Rakkaani, rakastakaamme toistamme, sillä rakkaus on Jumalasta; ja jokainen, joka rakastaa, on Jumalasta syntynyt ja tuntee Jumalan. Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus"
(1. Joh. 4:7-8)
Voimme ottaa esille saman kohdan vapaasti kerrottuna:
"Rakkaat ystäväni, meidän on käytännössä osoitettava, että rakastamme toisiamme, sillä rakkaus tulee Jumalalta. Lähimmäisenrakkautemme on merkki siitä, että olemme Jumalan lapsia ja että jatkuvasti opimme tuntemaan häntä paremmin. Mutta jos ihminen ei rakasta toisia, hän ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus"
(Elävä uutinen, Uusi testamentti vapaasti kerrottuna, Karas-Sana, Helsinki 1977).
Lähtökohtana sille, että voimme rakastaa, on Jumalan tunteminen, sillä Hän on rakkauden lähde.
Jumalaa ei kukaan voi tulla tuntemaan suoraan, vaan Jumalan ja ihmisen välillä on täytynyt tapahtua jotakin:
"Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa. Siinä on rakkaus - ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. Rakkaani, jos Jumala on näin meitä rakastanut, niin mekin olemme velvolliset rakastamaan toinen toistamme"
(1. Joh. 4:9-11).
Kukin meistä voi päästä osalliseksi Jumalan rakkaudesta vain Jeesuksen kautta; uskomalla Häneen. Kaikki muu on jo Jumalan puolelta valmiiksi tehty.
Jumala on rakastanut meitä niin paljon, ettei sitä voida mitata minkäänlaisilla ihmismittareilla:
"Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi ("joutuisi kadotukseen", v. 1992 käännös), vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi"
(Joh. 3:16-17).
Varmasti huomasit, että aiemmin lukemassamme sanottiin: "Rakkaani, jos Jumala on näin meitä rakastanut, niin mekin olemme velvolliset rakastamaan toinen toistamme" (1. Joh. 4:11).
Jos emme elä lähellä Jumalaa, niin koemme sanan "velvolliset" vähän "luotaantyöntävältä." Oletko tullut ajatelleeksi asiaa tältä kannalta; että olemme velvolliset rakastamaan toisiamme, koska meitä on rakastettu niin paljon? Johtuen siitä, että elämme vielä täällä maan päällä - ja meissä on vielä vaikuttamassa turmeltunut lihamme - niin me kaikki joudumme kilvoittelemaan puheena olevan asian suhteen. Jumalan koulussa me kuitenkin vähän kerrassaan pääsemme eteenpäin. Siihen kuuluu nöyrtymistä ja parannuksentekoa pitkin matkaa - omasta kokemuksestani rohkenen näin sanoa. Useinkin tuntuu siltä, että on "jäänyt luokalle." Mitä enemmän Jeesus saa meissä muotoa, sitä enemmän voimme rakastaa toisia ihmisiä - jopa vihamiehiämme; niitä, jotka ovat rakkaudettomia meitä kohtaan.
Se, että me rakastamme - ja voimme rakastaa - toista ihmistä, on täydellisesti lähtöisin Jumalasta. Myös se rakkaus, että voimme rakastaa Jumalaa, on lähtöisuin Jumalasta:
"Niin Jeesus sanoi hänelle: Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi (Markuksen ja Luukkaan evankeliumit lisäävät vielä tähän: "ja kaikesta voimastasi" Mark. 12:30, Luuk. 10:27). Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen tämän vertainen on: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi"
(Matt. 22:37-39).
Meidän rakastaessamme on kysymyksessä aina vastarakkaus Jumalan suureen rakkauteen.
Huomaamme - tai en tiedä, miten sinä, mutta minä - itsemme usein varsin rakkaudettomiksi. Eikä tarvitse olla kovinkaan suuri se asia, joka sen "tilan" laukaisee. Sitä on kuin pieni kullattu kipsiveistos; kun kultausta vähän naarmuttaa, niin valkoinen kipsi tulee esiin. Kun meitä vähän "raapaistaan", niin jo hengellisyys on "tipotiessään" ja liha tulee näkyviin; astuu taistelutantereelle.
Lopetan lohdulliseen ajatukseen: Emme ole jätetyt lihamme armoille tässäkään kysymyksessä, vaan meille on annettu Puolustaja, Pyhä Henki. Saamme aina muistaa sen tosiasian, että Jumala rakastaa meitä, lapsiaan, aina; silloinkin, kun me epäonnistumme.
Jatkan - jHs - seuraavalla kerralla.
Jouko Kuusjärvi
Rajalantie 12.B.
43100 SAARIJÄRVI
jouko.kuusjarvi2gmail.com
Puh. 040-0206858
_____________________
Sydämelliset syntymäpäiväonnittelut Nooalle, yhdelle lastenlapsellemme, Tampereelle! Minulta ne unohtuivat eilen kirjoittaa tähän "blogiseen", vaikka kylläkin jo muuten olemme syntymäpäivää muistaneet, silloin kun se oli. Ja sehän oli eilen. Siunausta ja menestystä Nooalle kaikilla elämänalueilla - myöskin ja erityisesti, että taivaan isä kasvattaisi ja johdattaisi omanaan!
Elämme Tiistaita. 5.7 astetta plussalla siihen noustessani. Selkeää. Pilviä.
Aamupalaa ja kahvia. Luin Jaakobin kirjettä. Rukousta.
M-L leipoi sämpylöitä.
Kävimme kylällä. M-L kävi kaupassa.
Sven loosen - seurakuntamme lapsityöntekijä - kävi meillä. Jutustelimme muutaman tunnin ja ottelimme M-L:n laittamia hyviä tarjoiluja.
Ruokaa ja kahvia.
Kävin 8.3 km kävely/rukouslenkillä Tarvaalan suunnassa. Aurinkoista.
Kahvia.
Kirjoitin alussa olevan kirjoituksen.
Iltapalaa.
Seurasin uutisia.
Poljeskelin kuntopyörää yli 30 min. Samalla lueskelin kirjaa.
Siunausta!
Ps. "Sillä ei Jumala ole kutsunut meitä saastaisuuteen, vaan pyhitykseen" (1. Tess. 4:7).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti