2.4.2021.
ONKO JUMALA "SIVUROOLISSA" ELÄMÄSSÄNI? 47.
Raamatun kuvaus Lootista - ja hänen perheestään - päättyy aika surullisiin tunnelmiin. Siitähän luimme eilen. Emme tiedä millainen Lootin elämän loppu oli - eikä meidän siksi tarvitse sitä arvaillakaan.
Kun ajattelemme Lootin elämää, niin eittämättä tulee mieleen se hetki, jolloinka Aabraham - hänen setänsä - ja hän erosivat isoine lammaslaumoineen toisistaan. Aabraham antoi Lootin valita ensin suunnan itselleen, minne hän suuntaa kulkunsa. Loot valitsi hyvät ja vehreät alueet. Kuinka minä olisin valinnut? Jumala valitsi alueet Aabrahamille - ja ne olivat laajat, koskien Israelin tulevia alueita. Vahvasti näyttää siltä, että tuo valinta alkoi viedä Lootia suuntaan, joka vaikutti hänen loppuelämäänsä hyvin voimakkaasti. Raamattu sanoo, että hän siirtyi siirtymistään telttoineen, aina Sodomaan asti. Saamme lukea, että hän asui muissakin lakeuden kaupungeissa. Emme tiedä, oliko hänellä Sodomassa asuessaan lammaslaumoja ja paimenia enää. Lopulta Loot joutui jättämään Sodoman - ja kaiken, mitä hän omisti. Sodoma tuhottiin Jumalan toimesta. Matkalla Sodomasta Sooariin hän menetti vaimonsa, joka tottelemattomana Jumalan lähetin, enkelin, käskylle, muuttui suolapatsaaksi. Sooarinkin Loot joutui tyttärineen jättämään pelon vuoksi ja pakenemaan vuoristoon, jossa viimeisen kerran tapaamme hänet asumassa luolassa tyttärineen. Eilen luimmekin siitä surullisesta tapahtumasarjasta, jossa tyttäret juottavat isänsä humalaan ja vuoroöinä makaavat hänen kanssaan. Näistä kahdesta lapsesta polveutuivat mooabilaiset ja ammonilaiset, jotka olivat Israelin vihollisia.
Ajatellessamme Lootin elämää ja hänen tekemiään valintoja, näemme, että hän oli vajavainen ihminen. Joudumme toteamaan samoin itseämme koskien. Tehtävänämme ei ole tuomita Lootia - eikä ketään toisiakaan. Emme saa lukea Lootin hengellisestä elämästä juuri mitään, niinkuin voimme Aabrahamin elämästä lukea. Uskon, että Lootin elämä puhuu meille valinnoistamme; ei ole yhdentekevää, mihin suuntaan elämämme kulkee. Valintoihimme taas vaikuttaa se, millainen suhde meillä on Jumalaan; annammeko Hänen "valita" tiemme, johdattaa meitä tahtonsa tietä, vai valitsemmeko itse. Meidän on sanottava sekin, että tutustuessamme Aabrahaminkin elämään, näemme hänenkin heikkoutensa - niinkuin muidenkin Raamatun henkilöiden. jopa niidenkin, jotka mainitaan Hebrealaiskirjeen uskon-luvussa (luku 11). Uskon kautta siellä luetellut ihmiset tekivät sitä ja tätä.
Aabrahamin esirukoukset olivat tärkeässä osassa siihen, että Loot pelastui Sodomasta. Se puhuu - ainakin minulle - siitä, että meidänkin tulee rukoilla niiden(kin) ihmisten puolesta, jotka ovat kenties tehneet elämässään vääriä valintoja ja joutuneet vähän - tai paljon - "sivuraiteelle." Niissä vaiheissa ei niinkään tarvita niitä, jotka sanovat, että "johan minä sitä sanoin", tai "arvasinhan minä, että näinhän siinä käy." Muistaisimmepa vain aina, että juuri silloin, kun ihminen on epäonnistunut, hän tarvitsee eniten rohkaisua. Tulisimpa sellaiseksi!
Lukiessamme Lootista, panen minä paljon painoa niille Jumalan Sanassa esiintuleville sanoille, jotka olemme useampaankin kertaan jo lukeneet. Luemme ne uudelleen:
"...Ja hän (Jumala) poltti poroksi Sodoman ja Gomorran kaupungit ja tuomitsi ne häviöön, asettaen ne varoitukseksi niille, jotka vastedes jumalattomasti elävät. Kuitenkin hän pelasti hurskaan Lootin, jota rietasten vaellus irstaudessa vaivasi; sillä asuessaan heidän keskuudessansa tuo hurskas mies kiusaantui hurskaassa sielussaan joka päivä heidän pahain tekojensa tähden, joita hänen täytyi nähdä ja kuulla. Näin Herra tietää pelastaa jumaliset kiusauksesta, mutta tuomion päivään säilyttää rangaistuksen alaisina väärät, ja varsinkin ne, jotka lihan jäljessä kulkevat saastaisissa himoissa ja ylenkatsovat herrauden"
(2. Piet. 2:6-10).
Haluan katsella Lootin elämää noiden Jumalan Sanan antamien sanojen pohjalta.
Tutustuessasi Lootin elämään - ja myös Sodoman elämään - enemmän, kuin tässä on mahdollista, löydät varmasti runsaasti "uusia löytöjä". Tässä "kirjoitussarjassa" päätämme "tämän juonteen", johon olemme ohjautuneet, tähän. Mieleeni tuli kirjoittaa tähän hyväksi lopuksi seuraavanlainen raamatunkohta. Rohkaiskoon se meitä kiinnittämään sydämemme taivaallisiin asioihin, ei vain näihin maallisiin, katoaviin:
"...Sentähden myös Jeesus pyhittääkseen omalla verellään kansan, kärsi portin ulkopuolella. Niin menkäämme siis hänen tykönsä "ulkopuolelle leirin", hänen pilkkaansa kantaen; sillä ei meillä ole täällä pysyväistä kaupunkia, vaan tulevaista me etsimme. Uhratkaamme siis hänen kauttansa Jumalalle joka aika kiitosuhria, se on; niiden huulten hedelmää, jotka hänen nimeänsä ylistävät"
(Hebr. 13:12-15).
Jatkan seuraavalla kerralla - jHs.
Siunausta!
Jouko Kuusjärvi
Rajalantie 12.B.
43100 SAARIJÄRVI
jouko.kuusjarvi@gmail.com
Puh. 040-0206858
______________________
Sydämelliset syntymäpäivbäonnittelut, täältä meiltä, pastori Mika Turuselle!
2.3 astetta lämmintä noustessani Perjantaihin, joka oli Pitkäperjantai. Kristikansa muistelee Jeesuksen kuolemaa ristillä syntiemme sovitukseksi - osa muodon vuoksi, osa sydämen uskolla Vapahtajaansa. Taivas oli harmaahko, mutta aurinkokin kuumotteli pilviverhon takana.
Aamupalaa ja kahvia. luin 2. Pietarinkirjettä. Rukousta. Torkkumista.
Kävin monistamassa Rantalan Jussin kanssa Rintamaposteja. Kiitos Jussille! Samalla reissullajaoin niitä muutamaan postilaatikkoon, rukousrintamaan kuuluville. Kävin myös kaupassa - nekin kun ovat auki nykyään Pitkänäperjantainakin.
Ruokaa ja kahvia.
Kävin 8.3 km kävely/rukouslenkillä Tarvaalan suunnassa. Kyllähän se vähän enemmän jo autinkokin näkyi.
Kahvia.
Laitoin tulen takkaan.
Poljeskelin kuntopyörää 30 min. Samalla "lujin" kirjaa.
Kirjoitin alussa olevan kirjoituksen.
Iltapalaa ja kahvia/teetä.
Seurasimme uutisia.
Katsoin Pitkäperjantain maailmanlaajuista ylistystapahtumaa. Good Friday Broadcast-tapahtuma. Järj. evankelista Nick Hallin v. 2006 perustama evankelioimisjärjestö PULSE.
Siunausta!
Ps. "Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja - ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi" (Ef. 2:8-9).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti