26.4.2021.
ONKO JUMALA "SIVUROOLISSA" ELÄMÄSSÄNI? 59.
Ihminen on lihansa, turmeltuneen luontonsa, puolesta kykenevä käsittämättömään julmuuteen ja raakuuteen. Vieläkin pidämme 2. Tim. 3 luvun alkua avoimena edessämme ja luemme sieltä seuraavan viimeisten päivien ihmisten ominaisuuden:
"Sillä ihmiset ovat silloin ... raakoja"
(2. Tim. 3:3).
Eri suomalaiset raamatunkäännökset - joita minulla on käytettävissäni - käyttävät samaa sanaa tästä ominaisuudesta puhuessaan. "Kielettömänä" minulla ei ole mahdollisuutta käyttää vieraskielisiä Raamattuja.
Myös alkukielinen sana - kreikkaa - on Novumin tekstissä käännetty samalla sanalla:
"anemeroi, raakoja" (Novum 4, s. 372, Raamatun Tietokirja, Vantaa 1983), "anemeros", adj. kesyttämätön, raaka (an ei, hemeros, kesy" (Novum 5. Sanakirja, s. 103, Raamatun Tietokirja, Vantaa 1984).
Kuten tuosta lyhyestä sana-analyysistä käy ilmi, niin ihminen, joka voi kesyttää "tiettyyn pisteeseen" asti monenlaisia villieläimiä, voi itsekin tietyissä tilanteissa olla paljon pahempi kuin villeinkään peto. Kesytetty petokin voi joissakin tilanteissa muuttua kesyttämättömäksi pedoksi - tuhoisin seurauksin - koska sillä on pedon luonto.
Ei liene - niin kuin tuo alkukielen sana meille ilmaisee - kovin yliampuvaa sanoa, että ihminen ei ole, syntiinlankeemuksessa saamansa turmeltuneen luonnon vuoksi, kesy, vaan ei-kesy.
Ihmiskunnan historia on täynnä esimerkkejä raakuuksista, joihin ihminen kykenee; ihminen, jonka Jumala loi hyväksi, mutta joka lankesi "alkujulmurin", raakuuksien isän, saatanan, mieltä kiehtovaan ansaan. Uskonnollisen maailman historia on myös täynnänsä "mitä hirveintä" raakuutta. Raakuus ihmisten toimesta jatkuu koko ajan - toisia ihmisiä, sekä luomakuntaa kohtaan. Viimeisinä päivinä esiintyvä raakuus saa entistä suurempia muotoja, määrällisesti ja laadullisesti. Raakuus ei tule vähenemään, vaan lisääntymään. Tästä johtuen viimeisinä päivinä - joita elämme - eletään yhä vaikeutuvia aikoja.
Lukiessamme 2. Tim. 3 luvun, jakeissa 1-5 lueteltuja, ominaisuuksia - siitä millaisia ihmiset ovat viimeisinä päivinä - huomaamme niiden kaikkien "nivoutuvan" yhteen. Emme varmasti tee väkivaltaa tuolle jaejaksolle, jos sanomme, että rakkaudettomuus sopisi hyvin otsikoksi kaikille noille ominaisuuksille - sillä yksi mainittu ominaisuus niiden kaikkien joukossa on: "Sillä ihmiset ovat silloin ... rakkaudettomia."
Vastaskohta em. jakeissa mainituille ominaisuuksille - lihan teoille; jolla nimellä löytyy, Gal. 5:19-21, ihan oma luettelonsa - on Hengen hedelmä, jossa on ensimmäisenä ominaisuutena on mainittu: "Mutta Hengen hedelmä on rakkaus,..." ja sen jäljessä 8 muuta Hengen hedelmän ominaisuutta. Eilen puhuimme niistä. Voimme laittaa tämän luettelon otsikoksi rakkaus.
Lihan hallinta: rakkaudettomuus, Hengen hallinta: rakkaus.
Aiemmin mainitsin jo, että uskonnollisuudessa on ilmennyt - ja yhä ilmenee - valtavan julmaa raakuutta. Käyttäessäni termiä: uskonnollisuus, en tarkoita sitä joukkoa, joka on ottanut vastaan Jeesuksen evankeliumin ja siinä ilmoitetun pelastuksen. Heti perään on tässäkin yhteydessä sanottava se, että raakuutta voi esiintyä myös jälkimmäisen joukon keskuudessa - on esiintynyt ja tulee esiintymään. Tämä johtuu siitä - niin kuin olemme joutuneet toteamaan muidenkin 2. Tim. 3:ssa luvussa lueteltujen ominaisuuksien kohdalla - että "kannamme mukanamme" lihaa, syntiinlankeemuksen tähden ihmiseen tullutta, turmeltunutta "osaa", niin kauan, kunnes uskomme vaihtuu näkemiseen. Vasta silloin vajaa lakkaa ja täydellisyys alkaa. Kun on näin, niin Jeesukseen uskova ihminenkin voi olla raaka toisia ihmisiä - tai luomakuntaa - kohtaan. Näin voi käydä, jos Pyhä Henki ei saa hallita meitä, vaan joudumme lihan valtaan.
On esimerkkejä siitä, miten voi käydä, kun Jeesukseen uskova ihminen lankeaa lihan tekoihin, esim. raakuuteen, josta nyt on ollut puhe. On tapahtunut murhia - saarnamiestenkin tekemiä; sillä heissäkin on tämä turmeltunut osa, liha - ja monenlaisia lankeemuksia tälläkin alueella. Tällaista puhuessamme, meidän on muistettava, että maanpäällä on kulkenut vain yksi ihmisruumiissa oleva henkilö, joka ei koskaan langennut syntiin. Hän on Jeesus, Vapahtajamme ja syntiemme sovittaja. Siitä johtuen, meille muille - ihmisen osassa eläville, syvästikin langenneille - on olemassa syntien anteeksisaamisen mahdollisuus. Synti on kuitenkin aina vakava asia. Kaikki eivät nouse kokemaan syntiensä anteeksisaamista lankeemuksensa jälkeen. Ja vaikka nousisivatkin, niin synnillä on aina seurauksensa siinäkin mielessä, että mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää. Vaikka lankeemuksen on saanut anteeksi ja taivaspaikkaa ei ole menetetty, niin lankeemuksemme voivat olla sen luontoisia, että niistä on seurausta loppuelämäämme - ja monien muiden ihmisten elämään.
Pysykäämme Jeesuksen turvissa - saamme oikein paeta sinne, silloin kun lihamme vaatii oikeuksiaan. Älkäämme antako raakuudelle sijaa elämässämme - pienemmässä, eikä suuremmassa määrässä. Pyrkikäämme elämään Pyhän Hengen hallinnassa ja pyytäkäämme Hänen hallintaansa elämäämme. Kuolkaamme lihamme pyyteille - se onnistuu vain Pyhän Hengen avulla, eikä ole aina helppoa - ja mieluummin kärsikäämme sen vuoksi, että emme tekisi lihan tekoja. Ottakaamme aseeksemme siunaava mieli ihmisiä kohtaan - toistan: vaikka se ei olekaan aina helppoa - silloin kun lihamme vaatii meitä toimimaan raakalaisen tavoin.
Käyttäkäämme Jumalan lupausten tietä; myös silloin, kun lankeamme syntiin:
"Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä"
(1. Joh. 1:9)
Kokemamme Jumalan rakkauden ja Pyhän Hengen voiman kautta voimme selvitä silloinkin, kun meitä kohtaan pyritään osoittamaan - ja osoitetaan - raakuutta. Tällaisen kohteeksi joutuu valtavan suuri määrä Jeesukseen uskovia veljiämme ja sisariamme, joka päivä, maailmassa. Heitä vainotaan ja tapetaan. Meidänkin on otettava tämä mahdollisuus, Jeesuksen seuraajina, huomioon elämässämme ja oltava valmiit siihen. Miten siihen suhtaudumme, riippuu suhteestamme Jumalaan: Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen. Juurtukaamme Sanaan ja Jeesukseen, Herraamme.
Siunausta!
Jouko Kuusjärvi
Rajalantie 12. B.
43100 SAARIJÄRVI
jouko.kuusjarvi@gmail.com
Puh. 040-0206858
______________________
Sydämelliset syntymäpäiväonnittelut Tuija Parviaiselle, Enontekiön Leppäjärvelle, eilen olleen syntymäpäivän johdosta!
Maanantai. 2.2 astetta lämmintä klo 7 aikaan. Taivas oli harmaa. Oli satanut.
Aamupalaa ja kahvia. Luin Ilmestyskirjaa.
Kävin viemässä Danielin kouluun 8:ksi.
Kahvia.
Rukousta. Torkkumista.
Kahvia.
Laitoin takkaan tulen.
Kirjoitin alussa olevaa kirjoitusta.
Hain Danielin koulusta klo 14.
Ruokaa ja kahvia.
Kirjoitin alussa olevan kirjoituksen loppuun.
Lueskelin kirjaa. M-L kävi kylällä kauppa-asioilla.
Menin 17.30 maissa urheilukentälle, jossa tein 10 km kävely/rukouslenkin. Jotain tihkutteli taivaalta - välillä vähän valkoistakin. Menin siksi tähän aikaan kentälle, koska tiesin, että Danielin jääkiekkojoukkueella on siellä 18.30 harjoitukset. Siellähän ne olivat kentän ylätasanteella. Menivät vielä - kun olin poislähdössä - pelaamaan halliin lopuksi.
Tultuani kotiin poljeskelin kuntopyörää 30 min. Samalla lueskelin kirjaa.
Iltapalaa. Samalla seurasimme uutisia.
Siunausta!
Ps. "Kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos jollakulla on moitetta toista vastaan. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin" (Kol. 3:13).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti