19.4.2021.
ONKO JUMALA "SIVUROOLISSA" ELÄMÄSSÄNI? 54.
Lainaanpa tähän alkuun sanoja yhdestä laulusta. Eiköhän se sen jälkeen lähde kirjoituskin luistamaan:
"1. Oi Jeesus mä syömmestäin nyt Sua rakastan.
Pois rakkaus syntihin maailmahan!
Oot vanhurskas tuomari, Sun armoos luottaa saan.
Nyt rakkaampi mulle oot kuin ennen milloinkaan.
2. Sä mullekin rakkautes ensiksi soit.
Niin suurena Golgatalla ilmi sen toit.
Kun ristillä tähteni Sä vaivuit kuolemaan.
Oi, rakkaampi mulle oot kuin ennen milloinkaan.
3. Mä jos elää, kuolla saan, ain Sua rakastan
ja armosta kaikesta Sua kunnioitan.
Myös hetkellä viimeisellä kuiskailen mä vaan:
Nyt rakkaampi mulle oot kuin ennen milloinkaan.
4. Kun kerran Sun katsehesi kirkkahan mä nään,
niin silloin mä ainiaaksi luoksesi jään
ja riemuiten, ihmetellen yhdyn laulamaan:
Nyt rakkaampi mulle oot kuin ennen milloinkaan"
(HL 76, William R. Featherstone 1862, Adoniram J. Gordon 1876, Hengellinen laulukirja, 3. uudistettu painos, Vantaa 19982).
Mikäpä muu elämässämme olisi tärkeämpää kuin rakkaus Jeesukseen, joka on niin paljon meitä rakastanut - ja aina vaan rakastaa. Jeesus rakastaa sinua!
Voihan olla, että monikin ohittaa tuollaiset vanhat laulun sanat, mutta aina on kuitenkin joku, jolle ne merkitsevät paljon. On helppo yhtyä tuollaiseen valmiiseen tekstiin, jos sydämessään kokee, että niin on hyvä tehdä. Varsinkin jos sydän on täynnä rakkautta Jeesusta kohtaan, voi sitä tuoda julki Pyhässä Hengessä syntyneen laulun sanoilla - ja silloinkin, kun tuntee kaipausta sydämessään rakastaa Jeesusta kaikesta sydämestään, vaikka kokeekin siinä epäonnistuneensa.
Jäimme silloin viimeksi kirjoitetussa tekstissä - 16.4.2021 - "epäsopuisia"-ominaisuuteen. Se on yksi piirre ihmisissä viimeisinä päivinä; näin luemme 2. Tim. 3:1-5:stä: "Sillä ihmiset ovat silloin ... epäsopuisia" (j. 3). 1992 käännös sanoo saman: "leppymättömiä."
Tästä ominaisuudesta - joka paljon haittaa ihmisten keskinäisiä suhteita ja myös evankeliumin työtä - kirjoitan lyhyesti vielä tämänkertaiseen kirjoitukseen. Seuraavalla kerralla on vuorossa uusi ominaisuus. Jotain jo "epäsopuisuudesta" puhuimme edellisellä kerralla.
Henkilökohtaisella tasolla epäsopu voi päättyä sitä kautta, että joku sellaisessa mukana olleista tulee uskoon; pääsee sovintoon ensin Jumalan kanssa ja sen jälkeen haluaa päästä sovintoon myös ihmisten kanssa. Halutaan sopia ja pyytää anteeksi. Ainahan se ei kuitenkaan näin mene; sillä toinen osapuoli ei välttämättä tule uskoon. Jumalan Sana antaa meille kuitenkin kehotuksen:
"Älkää kenellekään pahaa pahalla kostako. Ahkeroikaa sitä, mikä on hyvää kaikkien ihmisten edessä. Jos mahdollista on ja mikäli teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa"
(Room. 12:17-18).
Jokainen tiedämme, että tässä me joudumme kilvoittelemaan. Siihen meidän on kuitenkin pyrittävä ja siihen meille annetaan mahdollisuus. Jumala ei koskaan vaadi meiltä mitään sellaista, mihin Hän ei anna mahdollisuutta. Nöyrtyneeseen sydämeen Hän antaa Pyhän Hengen voiman ja johdatuksen. Joudumme kulkemaan parannuksenteon tietä - se tulee meille hyvin tutuksi - ja siunaamaan niitä ihmisiä, joiden kanssa meillä on vaikeaa. Joskus ihan meistä itsestämme johtuen.
Aiemmin jo on mainittu, että epäsopua ilmenee usein kaikkialla, missä on useampia ihmisiä yhdessä. Näin tapahtuu myös hengellisissä yhteisöissä. Tällaista tapahtuu aina lihallisista syistä. Seurauksena siitä on usein, että: "erilleen vain pyritään ja ovet suljetaan", niin kuin sanotaan eräässä laulussa, jonka sanat nousivat juuri mieleeni.
Viimeisinä päivinä epäsopu lisääntyy myös seurakunnissa ja muissa hengellisissä yhteisöissä. Se, mitä maailmassa tapahtuu, näkyy myös ns. hengellisissä piireissä. Siinä ei silloin jakseta katsoa "nenäänsä pidemmälle" kun sopu syystä tai toisesta rakoilee. Jumalan ajatus, jonka tulee olla pyrkimystemme kohteena, on kuitenkin "eri maata":
"Katso, kuinka hyvää ja suloista on, että veljekset sovussa asuvat! Se on kuin kallis öljy pään päällä..."
(Ps. 133:1-2).
1992 käännös sanoo saman:
"Miten hyvä ja kaunis onkaan veljesten yhteinen, sopuisa elämä. Se on kuin kallista tuoksuöljyä..."
Jeesukseen uskovina olemme sisaria ja veljiä keskenämme. Voimme sovittaa Psalmin sanat koskemaan keskinäisiä suhteitamme.
Sopu, sovussa eläminen, siellä missä elämme - myös seurakunnassa, maailmasta "uloskutsuttujen" joukossa - on ensiarvoisen tärkeä asia. Siksi meidän on valvottava tilaamme, ettei lihamme saa valtaa, jolloin aiheutamme epäsopua, jolla on aina huono vaikutus meihin ja muihin, seurakunnan elämään ja toimintaan. Tavoitelkaamme sitä, mihin Sana meitä kehottaa:
"Lopuksi, veljet, iloitkaa, tulkaa täydellisiksi, ottakaa vastaan kehoituksia, olkaa yhtä mieltä, eläkää sovussa, niin rakkauden ja rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne"
(2. Kor. 13:11).
Herra meitä tässä auttakoon! Ja Hän tekee sen!
Siunausta!
Jouko Kuusjärvi
Rajalantie 12.B.
43100 SAARIJÄRVI
jouko.kuusjarvi@gmail.com
Puh. 040-0206858
______________________
Maanantaita. 14.4 astetta lämmintä auringon puolella noustessani. Taivas oli sininen ja aurinko paistoi, niin kuin vain voi siniseltä taivaalta paistella. Ei ollut pilviä edessä - vaikka Pilvin nimipäivä tänään onkin.
Aamupalaa ja kahvia. Luin Ilmestyskirjaa. Rukousta.
Kahvia.
Kävin urheilukentällä 10 km kävely/rukouslenkillä. M-L tuli kyydissäni kauppaan ja käveli takaisin kotiin. Aurinkoinen oli kenttä. Sisärata oli nyt sula ihan kokonaan. N. 5 km kohdalla sain jutella yhden miehen kanssa - joka oli saman ikäinen kuin minäkin. Näin miehen tulevan ja menevän ohi kentän päädyn. Vähän tuli mieleeni jo silloin, että hänen kanssaan varmaan voisi puhella - mutta hän menikin ohitse. Kuinka ollakkaan; kun olin uudella kierroksella, huomasin, että mies olikin kääntynyt takaisin ja menikin istumaan katokseen, joka on kentän päädyssä. Minä menin - kun hänen kohdallaan olin - jutustelemaan hänen kanssaan ja sain todistaa hänelle ja puhua Jeesuksen valmistamasta pelastuksesta. Vahvasti tuntui, että Jumala oli valmistanut ja johdattanut tämän kohtaamisen.
Palattuani kotiin ruokaa ja kahvia.
Kirjoitin alussa olevan kirjoituksen.
Tero lupasi tulla talkoisiin - laittamaan aurinkopaneelia Mäntyluodon mökille. Hän kun on vähän niinkuin enemmän ammattilainen sellaisissa asioissa. Otimme M-L:n puhelimella kuvat englanninkielisestä ohjekirjasta, kaapelien merkinnöistä ja laitteesta, jonka kautta homma toimii. Lähettelimme ne Terolle, että voipi tutustua asiaan.
Poljeskelin kuntopyörää 35 min. Samalla lueskelin kirjaa.
Iltapalaa ja teetä. Seurasimme uutisia. Myös Israelista.
Oli mukava katsoa TV7:sta Voimaa Sanasta-ohjelmaa. Siinä puhui Timo Pokki. Hän kävi poikakerhossa, jota pidin koululla, hänen kotinsa lähellä koululla, ollessani nuorisotyöntekijänä Myllykosken luterilaisessa seurakunnassa. Taisipa Timo olla vaelluksellakin mukana Lapissa. Hänen vieraanvarainen kotinsa tuli minulle hyvin tutuksi. Olen matkanvarrella aina ollut tietoinen Timon "eteenpäinmenosta."
Siunausta!
Ps. "Älkää eksykö, rakkaat veljeni" (Jaak. 1:16).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti