14.4.2021.
ONKO JUMALA "SIVUROOLISSA" ELÄMÄSSÄNI? 52.
Luultavasti - vaikkakaan en kirjoittamaan alkaessani voi tietää, mihin kirjoitus "polveilee" - tämä on viimeinen "jakso", 2. Tim. 3:1-5 löytyvästä "piirteestä": "Sillä ihmiset ovat silloin ... rakkaudettomia" (j.3).
Lisääntyvä rakkaudettomuus on viimeisinä päivinä lisääntyvä piirre kaikissa maissa - Suomessakin - kaupungeissa, kunnissa, taajamissa, kylissä, perheissä, hengellisissä yhteisöissä; kaikkialla, missä ihmisiä on. Laajasti ajateltuna sen vaikutus on isompi ja se saa räikeämpiä muotoja. Jokaisella ihmisellä - myös Jeesukseen uskovilla - on "kyky" olla rakkaudeton, koska hänenkin sisällään on olemassa liha, syntiinlankeemuksen seurauksena meihin tullut turmeltunut luonto. Heti kun näin sanon, on lisättävä, että tämä ei tarkoita sitä, että kaikki ihmiset olisivat suuremmassa määrin osoittamassa rakkaudettomuutta toisille ihmisille - myös muulle luomakunnalle ja Luojalle, Jumalalle.
Kun luemme 2. Tim. 3 luvun alussa lueteltuja viimeisten päivien ihmisten ominaisuuksia, ymmärrämme hyvin, miksi ihmiset ovat silloin rakkaudettomia. Pahuus erimuodoissaan lisääntyy. Tämän maailman henki, joka on yhä enemmän muuttumassa - muovautumassa - kaiken sen kaltaiseksi, jota Paavalin profeetalliset sanat, Timoteukselle kirjoittamassaan kirjeessä, kuvastavat, on menossa yhä enemmän poispäin kaikesta siitä, mihin Jumala haluaisi ihmisiä ohjata:
"...ettekö tiedä, että maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan? Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, siitä tulee Jumalan vihollinen. Vai luuletteko, että Raamattu turhaan sanoo: Kateuteen asti hän halajaa henkeä, jonka hän on pannut meihin asumaan? Mutta hän antaa sitä suuremman armon. Sen tähden sanotaan: Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon. Olkaa siis Jumalalle alamaiset; mutta vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee"
(Jaak. 4:4-7).
"Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on: Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä. Sillä kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus, se ei ole Isästä, vaan maailmasta. Ja maailma katoaa ja sen himo; mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti"
(1. Joh. 2:15, 16).
"Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä"
(Room. 12:2).
"...koko maailma on pahan vallassa"
(1. Joh. 5:19).
Vielä, samaan ajatukseen liittyen, Jaakobin kirjeessä annetaan meille kehoitus: "varjella itsensä niin, ettei maailma saastuta" (Jaak. 1:27).
Nämä Jumalan Sanan paikat kertovat meille siitä syntiin langenneesta maailmasta, joka on pahan vallassa. Jumala on pelastanut - Jeesuksen kautta - maailmasta ne, jotka uskovat Jeesukseen. Lukemissamme jakeissa heitä kehotetaan suhtautumaan maailmaan oikein. Siksi, että synti on tullut maailmaan, on maailma Jumalan tahdon vastakohta.
Jeesus nimittää saatanaa tämän maailman ruhtinaaksi (Joh. 12:31). Hän myös kertoo eräille ihmisille - hyvin selväsanaisesti - millainen tämän maailman ruhtinas on:
"Te olette isästä perkeleestä, ja isänne himoja te tahdotte noudattaa: Hän on ollut murhaaja alusta asti, ja totuudessa hän ei pysy, koska hänessä ei totuutta ole. Kun hän puhuu valhetta, niin hän puhuu omaansa, sillä hän on valhettelija ja valheen isä"
(Joh. 8:44).
Jeesus vertaa saatanaa, tämän maailman ruhtinasta, myös varkaaseen:
"Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys"
(Joh. 10:10).
Kun yhä enemmän luovutaan Jumalan Sanasta - Jumalasta - niin jälki on näkyvissä; yhä jyrkkenevämpänä käyränä, kaiken pahuuden nousussa; synti saa yhä pahempia muotoja. Ihmisessä oleva turmeltunut liha saa aikaan lihan tekoja, silloin kun ihminen ei halua alistua Jumalan tahdon alle. Lihamme ei alistu tottelemaan Jumalaa koskaan. Kaiken takana on sielujemme vihollinen, Jumalan vastustaja numero yksi, saatana. Kun se saa paljon ihmisiä irtaantumaan Jumalan Sanan mukaisista asioista, arvoista ja elämästä, syntyy siitä suuri yhteisvaikutus, jonka tuloksena nähdään kaikkea sellaisia asioita, millaisia Raamattu sanoo viimeisten päivien ihmisten olevan.
Vaikka lihamme ei koskaan tulekaan muuttumaan "milliäkään" parempaan suuntaan; se ei voi pyhittyä yhtään ja muuttua Jumalan tahdon mukaiseksi, emme kuitenkaan ole sen armoilla. Tämä koskee niitä ihmisiä, jotka ovat ottaneet pelastuksen vastaan; uskovat Jeesukseen Vapahtajanaan ja Herranaan. Ihminen, joka ei ole vielä Jeesuksen oma; ottanut Häntä vastaan omaan elämäänsä, on niin kauan, kunnes se tapahtuu, ulkopuolella pelastuksen. Hän on tämän maailman ruhtinaan, saatanan vallan alla, olkoonkin, että hän on hyvä ihminen. Jokainen, parhainkin meistä, on syntinen. Syntinen ihminen ei pelastu hyvyydellään. Vain Jeesus voi pelastaa meidät, sillä Hän on sovittanut, ristin kuolemansa kautta, meidän syntimme; koko maailman syntivelan Jumalan edessä. Voimme tulla Jumalan hyväksymiksi vain ottamalla vastaan sen suuren pelastuksen, jonka Jeesus on valmistanut. Se tapahtuu "armolle antautumalla"; nöyrtymällä tunnustamaan oman syntisyytensä ja kelvottomuutensa Jumalan edessä.
On ihmisiä, jotka suuttuvat siitä, kun tehdään em. kaltaista eroa uskovien ja ei-uskovien välille. Kuitenkin niin Raamattu tekee. Meidän on puhuttava - ja kirjoitettava - niin kuin siellä asiasta sanotaan.
Minullakin on runsaasti esimerkkejä siitä, että aina ei tykätä, jos Jumalan Sanan mukaan puhutaan. Olen joutunut lähtemään karkuunkin terävän leikkuuveitsen edessä. Tulee myös mieleen tapahtuma "takavuosilta", Muoniosta, jossa olimme pitämässä telttakokouksia. Kovaääniset olivat hyvällä voimakkuudella päällä. Ollessani puhumassa, tulee telttaan ihminen, joka oli kovaäänisten kautta kuullut tilaisuutta jossakin. Hän kävelee suoraan eteeni, puhujapöntön luokse ja sanoo vihoissaan, että häntä haukutaan täällä teltalla. Eihän siellä haukuttu, vaan yleisesti julistettiin evankeliumia Jeesuksesta, kuitenkaan kaihtamatta sen esiintuomista, että maailmassa on "kaksi joukkoa"; Jeesukseen uskovat ja ne jotka eivät vielä usko Jeesukseen. Toinenkin tapaus tulee mieleeni. Siitäkin on jo kauan aikaa. olimme pystyttäneet teltan Savukoskelle, Lapissa, Savukoskipäivien aikaan. Siellä istui kokouksessa mies, etupenkissä, ilman paitaa, vähän maistissa. Puhuessani evankeliumia, niin kuin on kirjoitettu, alkaa mies hermostumaan ja puristelemaan nyrkkejään. Jatkoin puhettani ja mies aina sanoi - nyrkkiään puristellen - että "älä kuule..., älä...", vähän eri versioilla puheeseeni vastaillen. En antanut sen haitata. Kertoivat, että samainen mies oli joskus, moottorisahaa apunaan käyttäen, mennyt johonkin taloon. Meidän on tuotava esille, evankeliumia julistaessamme, että ihminen ei luonnostaan ole Jumalalle kelpaava, vaan parannuksen teon kautta, uskomalla Jeesukseen. Kun vielä "pukkaa mieleen" tapaus yhdellä kylällä, jossa pidimme tupaseuroja yhdessä talossa. Tämäkin Lapissa. Puheeni aikana - jonka tekstinkin vielä muistan: Ei ole mitään peitettyä ja salattua, mikä ei tule paljastetuksi - kesken puheeni, alkaa talon isäntä keitellä kahvia sen oloisena, pannua kolistellen, että tuleekohan kohta saarnamiehelle lähtö.
Puheena olevaan aiheeseen liittyen haluan sanoa, että eivät kaikki ne ihmiset, joilla ei ole uskoa Jeesukseen, ole rakkaudettomia. Kuitenkaan se seikka ei pelastuksen kannalta auta ketään, koska vain turvautuminen Jumalan armoon, Jeesuksessa Kristuksessa, voi meidät pelastaa.
Lopuksi: Kuinka me selviämme siitä, että turmeltunut lihamme haluaa meidän olevan rakkaudettomia?
Minäpä kehotan sinua lukemaan Room. 7:14-25. Löydätkö siitä armoa kohdallesi?
Meidän on kuitenkin muistettava "vanhan kansan" sanonta, että on pidettävä lyhyet tilivälit Jumalan kanssa. Se ei ole orjuudessa elämistä, eikä "tikulla kaivelemista". Kun sisimmässäni tiedän - ja Pyhä Henki näyttää todeksi synnin - että minulla on rakkaudettomuutta sydämessäni, on minun tehtävä siitä parannus; tunnustettava ja haluttava hyljätä se. mahdollisimman nopeasti. On tiedostettava, että liha on se, joka haluaa pitkittää tämän tekemistä. Asia voi vaatia myös anteeksipyytämistä rakkaudettomuuden kohteena olevalta ihmiseltä/ihmisiltä.
Meidän tulee myös harjoittaa itseämme jumalisuuteen tässäkin asiassa, että emme halua olla rakkaudettomia. Se on tässä harjoittamisessa muistettava, että omassa voimassamme voimme onnistua jonkin aikaa, sinnitellen ja hammasta purren, mutta vain Pyhän Hengen avulla todellisesti; sillä lihaamme ei voi pitää alistetussa asemassa muu kuin Pyhä Henki. Saamme pyytää Häntä avuksi ja olla Hänestä riippuvaisia. On hyvä oppia pahaa kärsimään ja elämään vapaudessa.
Annetaan Pyhän Hengen tehdä meissä työtään, sillä:
"...Hengen hedelmä on rakkaus, ilo , rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensä hillitseminen. Sellaista vastaan ei ole laki"
(Gal. 5:22-23).
On tärkeää, että rakennamme itseämme:
"Mutta te rakkaani, rakentakaa itseänne pyhimmän uskomme perustukselle, rukoilkaa pyhässä Hengessä ja pysyttäkää niin itsenne Jumalan rakkaudessa, odottaessanne meidän >herramme >Jeesuksen kristuksen laupeutta iankaikkiseksi elämäksi. ja armahtakaa toisia, niitä, jotka epäilevät, pelastakaa heidät, tulesta temmaten; toisia taas armahtakaa pelolla, inhoten lihan tahraamaa ihokastakin. mutta hänelle, joka voi varjella teidät lankeamasta ja asettaa teidät nuhteettomina, riemuitsevina, kirkkautensa eteen, hänelle ainoalle Jumalalle ja meidän pelastajallemme Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, hänelle kunnia, majesteetti, voima ja valta ennen kaikkia aikoja ja nyt ja iankaikkisesti" Amen"
(Juuda 1:20-25).
Siunausta!
Jatkan - jHs - seuraavalla kerralla.
Jouko Kuusjärvi
Rajalantie 12.B.
43100 SAARIJÄRVI
jouko.kuusjarvi@gmail.com
Puh. 040-0206858
______________________
Keskiviikko. 1.0 pakkasta 6 maissa. Harmaa taivas - silti auringonnousu teki vastapäisiä puiden latvoja punaisiksi.
Aamupalaa ja kahvia. Luin Jaakobin kirjettä.
Ajelin Äänekoskelle. Vein Yariksen OK-autoon "koukutettavaksi" - eli siihen asennettiin koukku. Eihän sillä isoja kuormia voi vejellä, mutta jos jotain pitää joskus kuskailla, niin ompahan koukku.
7.30. - 11.00 harrastelin kävelyä kaupungin eri paikoissa. Jossakinhan sitä piti "aikaa tapella". Ja tulipahan liikuskeltua. Siskoni, Pirjo, soitteli, ollessani käyskentelemässä kaupungilla. Aika viileä ilma.
Otin jo hyvissä ajoin yhteyttä Timoon - meijjän - joka käy työssä sielläpäin, että onko hän menossa syömään johonkin aikaan jonnekin, että voitaisiin mennä yhdessä. Lupasin tarjota "ruvat." Tuo "ruvat" ei ole minun keksintöni. Asuessamme Haminan Husulassa - 80-luvulla - kävi meijjän Terhi-Marja hevosia hoitamassa yhdessä romaniperheessä. Oli tullut hyväksi ystäväksi heidän kanssaan. Kun kerran menin hakemaan häntä sieltä pois, niin romanimies, talon isäntä, sanoi minulle, että "Terhi on syömässä, eukko laitto ruvat."
Niin sitten Timo tuli 11:ksi ja haimme bebab-salaatit Boronista. Ajelimme syömään ne rantaan hienoon paikkaan - autossa istuen. Mukava kun näin sattui, että yhdessä saimme ns. lounastaa.
Timo vei minut syötyämme OK-autolle, josta jo ruokailun aikana soitettiin, että auto on valmis.
Ajelin kotiin. Aurinko paistoi - muuallekin kuin risukasaan.
M-L oli leiponut kahvin kanssa kastettavia. Join kahvia.
Luin hetken kirjaa, mutta pian laitoin sen syrjään ja vetelin hirsiä. Työmies.
Kahvia ja pullaa.
Kirjoitin alussa olevan kirjoituksen.
Iltapalaa.
Seurasin uutisia - myös Israelista. Kaatuneiden muistopäivä siellä taisi olla tänään.
Poljeskelin kuntopyörää yli 30 min. Samalla lueskelin kirjaa.
Kävin saunassa.
Siunausta!
Ps. "Sillä Jumala ei katso henkilöön" (Room. 2:11).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti