23.7.2022.
Lauantai. 15.50 astetta lämmintä ylösnousun aikaan. Harmaa taivas. Iltayöstä satoi hetken kovasti. Ukkonen jyrähteli. Aamuyöstä oli myös vähän ukkosta - M-L sanoi. Minä en kuullut. M-L:lla tuli yöllä polvi aika kipeäksi.
Aamupalaa ja kahvia.
Luin 1. Johanneksen kirjettä. Rukouksen hengessä kuuntelin - molemmat kuuntelimme - taltiointia Helluntaikansan juhannusjuhlilta, Mertarannasta. Oli erinomaisia tilaisuuksia! Tuli mieleen entiset ajat, jolloin tulimme helluntaiherätykseen. Julistajina oli myös vanhempia julistajia, joilla on/oli paljon annettavaa.
Seurasin yleisurheilun MM-kisojen taltiointia
Ruokaa ja kahvia.
Kävin urheilukentällä 5 km kävelylenkillä. Sen aikana tihkutteli vähän ohutta sadetta.
Kahvia.
Kävin saunassa. Mukava oli taas päästä vilvuuttelemaan takapihalle.
________________________________
Jospa tähän väliin kirjoittelisin jotakin Lapinreissusta. 10.7. olleesta menomatkasta jo kirjoitinkin mainitun päivän kohdalla. Seuraava kirjoitus blogisessa onkin sitten 18.7. Eli tuota väliä olisi tarkoitus tähän täytellä:
11.7.2022. Maanantai. 8 maissa heräilimme asuntoautossa, Muotkatakassa, Suomen maanteiden korkeimmalla kohdalla, lähellä Kilpisjärveä: Tero, Mari, Denis, Daniel ja minä. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia.
10:ksi ajelimme Kilpisjärvelle, Luontokeskukseen - Luontotalolle - joka aukesi silloin. Kävimme kyselemässä Haltin reitin nyt-tilannetta. Netissä kun on ollut tietoja märkyydestä ja kahluupaikkojen paljoista vesistä. Yhdestä joesta joskus tulva vienyt sillankin, jota tämän kuun viimeisellä viikolla kuulemma alettaisiin rakentaa. Ei siellä kuitenkaan ihmeellisempiä juttuja ollut tiedossa. Denis ja Daniel ostivat kalastuslupia.
Sitten vain rinkat kuntoon ja selkään ja nokka kohti Haltia - ensin ensimmäiseen kohteeseen Saarijärvelle, n. 12 km päähän. Siinä on aikamoista nousua aluksi Tsahkaljärvelle. Mutta pian avautui hieno näkymä Kilpisjärvelle ylhäältäpäin Yhden kauniin joen varressa laittelimme ruokaa. Denis ja Daniel tulilla, Tero ja Mari kaasutrangialla, minun keittimessäni paloi Sinol. Sää oli aurinkoinen. Erittäin paljon oli louhikkoa - ei vain kivistä kuljettavaa - kiveltä toiselle menemistä. Ei ollut eka kerta kun niitä louhikkoja kuljin, mutta huomasin, että tasapaino raskaahkon rinkan kanssa ei ollut sellainen kuin silloin aikaisemmin. Osaltaan siihen vaikutti, etteivät jalkavoimat olleet sellaiset kuin ennen. Turvallisuussyistä - mikä oli realismia - päätin kävellessäni, että en mene eteenpäin Saarijärveltä. Siihen vaikutti myös se, että etenemiseni teki muidenkin etenemisen hitaaksi. Siinä matkanvarrella pyysin Teroa soittamaan - hänellä kun oli älypuhelin ja sieltä löytyivät numerot - Kilpisjärvelle lentokuljetukseen - sieltä kun ihmisiä kuljetetaan vesitasolentokoneella eri paikkoihin. Seuraavana aamuna sovimme tilaavamme lennon. Kyllähän toiset koettivat minua puhua ympäri jatkamaan. Pystytimme yöttömän yön leiripaikan - teltat - Tsoahpejavrin itäpään etelärannalle, Saarijärven kämpän lähettyville. Hieno paikka. Korkeita huippuja näkyvillä. Laittelimme iltapalaa. Daniel kalasti. Kävimme myös pistäytymässä järven viileässä syleilyssä. Sitten vain aurinkoisiin telttoihin unia odottelemaan.
12.7.2022. Tiistai. 8 maissa nousimme aurinkoiseen aamuun huikeissa maisemissa. Laittelimme aamupalaa ja keittelimme kahvia. Kasasimme teltat ja laitoimme rinkat lähtökuntoon. Luin Psalmin 121 ääneen meille kaikille - joka, kun sitä lukee, sopi hyvin varmasti meille kaikille, mutta erityisesti minulle tulevia päiviä ajatellen "Kilpisjärven kivikoissa."
Tero soitti Kilpisjärvelle lentopalveluun - eilisen päätökseni mukaan ä ja varasi vesitason tulemaan hakemaan minut klo 11 siitä muutaman sadan metrin päästä, johon siirryimme. Kone tuli sovitusti. Ukko ja rinkka kyytiin ja Kilpisjärvelle. Porukka otteli kuvia koneen laskusta ja noususta, ym. operaatioon liittyvästä. Pian laskeuduimme Kilpisjärven pinnalle. Lentäjä oli saamelainen, joka oli lähtöisin Lemmenjoen rannalta. Sanoi, että kone voi laskeutua minne vain, missä on 100 m sellaista aluetta, jossa on metri vettä, eikä ole kiviä.
Teron, Marin, Deniksen ja Danielin oli tarkoitus jatkaa rinkkoineen matkaa tänään eteenpäin, mutta Denikselle iski kova päänsärky ja vatsatauti. Jäivät siihen Saarijärven kämpälle odottelemaan sen ohimenoa. Hän saikin jotain sopivaa lääkettä paikalle osuneelta vaeltajalta, joka kuului hoitohenkilökuntaan.
Päästyäni Kilpisjärvelle ja rantaan, vei lentofirman toimistotyöntekijä minut autolla Retkeilykeskuksen P-paikalle, jossa asuntoautomme oli. Ajelin sillä takaisin lentokonerantaan hakemaan rinkkani ja maksamaan lennon - 240 euroa. Lentäjä, häntä avustanut nuorempi mies ja toimistontyöntekijä saivat kirjoittamani vihkosen: Jumalalla on sinulle asiaa.
Lentosatamasta ajelin - minnekäs muualle kuin kylän parhaaseen ruokapaikkaan: Haltinmaahan. Ruokalajeja jälkiruokineen on niin paljon, että vain vähän voi maistella yhtää lajia. Ikkunasta näkyi lumisia tuntureita vieraista valtakunnista - mm. Paras ja Pältsa.
Syönnin jälkeen kävin katsomassa Mallan Luonnonpuiston parkkipaikkaa. Samalta kohdalta lähtee myös uusi Saanan päälle menevä reitti. P-paikka oli täynnä. Ajelin lähellä - n. 1.7 km - olevan Retkeilykeskuksen pihaan. Jätin auton siihen. Otin mukaan puolenlitran vesipullon ja rusinoita taskuun - verensokerin alenemisen estämiseksi - ja lähdin kävelemään Saanalle nousevan polun alkuun. Kiipesin huipulle, joka kohoaa 1029 m korkeuteen. Ei kovin kauaa kun tämä uusi reitti tehtiin uusinen portaineen, niihin kohtiin mihin piti portaat tehdä. Vettä otin lisää tunturipuroista ja ylhäällä olevasta lammestakin. Aurinko paistoi koko ajan siniseltä taivaalta. Valkopilviä. Ylhäällä vilvoittava tuuli. Yli puolet matkasta on kivikkoa ja kalliota, mutta ei louhikkoa. Sitten vain alas sama matka takaisin Retkeilykeskukselle. 12 km tuli matkalle mittaa.
Terolta - js <M-L:.lta, joka myös oli jo saanut tiedon - tuli viesti siitä, että vaeltajat eivät olleet lähteneet Saarijärveltä eteenpäin tänään Deniksen pääkivun ja mahataudin vuoksi. Olivat siinä seuraavan yönkin. Daniel oli saanut kalaa ja oli ollut kalanpaistohommissa, M-L:n saamassa kuvassa. Minulla kun on vanha Nokialainen, niin en sellaisia kuvia voi saada.
Ajoin auton Luontotalon P-paikalle. Laittelin vähän suuhunpantavaa. Aurinko paistoi kovasti. Pianhan minä kävin autossa odottelemaan unta.
Minäpä lopetan tällä erää tähän ja jatkan myöhemmin tarinaa lapinreissusta. Olipa siinä vielä tapahtumia.
__________________________.
Iltapalaa ja teetä.
Seurasimme uutisia.
Siunausta!
Ps. "Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä" (Joh. 6:44).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti