24.7.2022.
Ihan "näillä haminoilla" on Salmen Paavon ja Ullan 45-vuotishääpäivä. Sydämelliset onnittelumme vielä tässäkin! Siunausta tuleviin hetkiin!
Meilläkin on tyttö, jonka yksi nimi on Kristiina: sydämelliset nimipäiväonnittelumme vielä tässäkin, Terhi-Marja, Kristiina!
Sunnuntai. 19.1 astetta lämmintä ylösnousussa. Taivas vähän harmaa, mutta aurinko paistoi - ja kyllä se taivaskin siitä sinistyi.
Aamupalaa ja kahvia.
Luin 1. Johanneksen kirjettä. Rukousta.
Seurasin taltiointia yleisurheilun MM-kisoista.
Ruokaa ja kahvia.
16:ksi menimme M-L:n kanssa Runebergin puistoon helluntaiseurakunnan järjestämään tilaisuuteen. Haimme Salmen mukaan. Ja aurinko paistoi. Vierailevana musiikkiryhmänä oli kymmenhenkinen Takametsien miehet. Säestyksenä heillä harmonikka, sähkökitara, basso ja käsirumpu, jonka oikeaa nimeä en muista. Hyvää musiikkia suomalaiseen makuun. Hannu-Heikki Hyppönen puhui. Tilaisuuden olisi voinut - minun mielestäni - ilmoittaa "tukevammin."
Tulimme kaupan kautta kotiin.
Saimme kuvan "mustikkamiehistä" - Timo perheineen oli käynyt marjassa ja saanut myös.
M-L teki pizzaa.
__________________________________
Minäpä jatkan lapinreissun kuvausta. Eiliseen jo kirjoitin Kuvausta 11.7 ja 12.7 päiviltä. 10.7 kohdalta löytyy menomatkasta jotakin:
13.7. 2022. Keskiviikko. 9 jälkeen nousin asuntoautossa Kilpisjärven Luontotalon P-paikalla. Jotain vähän aamupalaksi. Aamukahvit ajelin keittelemään yhdelle Saanan juurella olevalle P-paikalle; keittimellä auton vieressä. Maisema Kilpisjärven yli näkyville, korkeille, lumisille tuntureille erinomainen.
Kävelin 11.2 km maantiellä. Shortsikeli. Leuto tuuli. Ruotsin puolella mustia pilviä.
Ajelin aamuiselle kahvinkeittopaikalle, jossa laitoin keittimellä ruokaa hieman.
Kävelin 5.8 km. Yhteensä tänään kävelyä 17 km. Onhan Kilpisjärvellä missä vain hienot maisemat käyskennellä.
Yöksi menin Luontotalon P-paikalle. Aurinko alkoi paistelemaan 19 maissa, oltuaan vähän pilvessä.
Terolta tuli viesti, että ovat menneet Saarijärven kämpältä - jossa joutuivat yhden päivän ja yön olemaan pysähdyksissä, Deniksen pääkivun ja mahataudin seurauksena - Meekonjärvelle tänään. Olisiko ollut n. 19 km. Alkuperäisen suunnitelman mukaan olisi ollut pysähtyminen Kuonjarjohkan kämpän tienovilla.
14.7.2022. Torstai. Aikaisemminkin olin hereillä, mutta nousin 8 jälkeen asuntoautossa, Luontokeskuksen P-paikalla. Ajelin Mallan luonnonpuiston P-paikalle, jossa vähän otin aamupalaa.
Otin kevyen pussin selkään ja siihen vähän suuhunpantavaa. Lähdin käymään kolmen valtakunnan pyykillä. 24 km kävelyä - P-paikalla olevan viitan mukaan. Erittäin kivikkoista polkua paljon. Osa louhikkoa. Louhikot eivät olleet samanlaisia teräväsärmäisiä ja pyöreitä kiviä, vaan enemmän tasaisia. Hienoja ovat kuitenkin maisemat sielläkin suunnalla. Pienempiä puroputouksia oli useampiakin, joista sai pulloon juotavaa. Yksi huippuhieno putous - Kitsiputous - on matkan varrella. Kolmen valtakunnan pyykin kävin kiertämässä ja lähdin saman tien tallustelemaan takaisinpäin.
Paluumatkalla satoi jossain vaiheessa. Tunturissa näki hyvin kun saderintama lähestyi. Sadetakki oli kyllä mukana. Sen sai hetken päästä riisua. Loppumatkasta alkoi satamaan ja satoi koko ajan.
Lienee ollut 1 km, tai himpun yli, ennen matkan loppumista, kun toinen kengänkärki otti kiveen ja sen seurauksena kaaduin suorin vartaloin suurella nopeudella kivikkoon. Kiviä oli runsaasti. Vasemman puolen ohimo osui kiveen. Kuului oikein sellainen pahaääninen moksahdus. Nenä myös osui kiveen. Tuntui, että se katkesi. Oikean silmän yläpuoli osui myös kiveen. Luulin myös, että niska katkesi poikki; se oli ensimmäinen asia, joka iskeytyi tajuntaan, kun olin kaatunut. Nenän yläosasta lähti nahkaa pois. Todennäköisesti silmälasien aiheuttamana. Oikea olkapää osui myös johonkin kiveen. Huomasin sen hieman myöhemmin.
Kun olin siinä maassa, rukoilin Jeesusta auttamaan ja sanoin, että nyt minulle taisi käydä erittäin pahasti. Maassa hiljakseen pyörittelin päätäni ja totesin, ettei niskoihin satu; ehkä vähän jotain rutinaa. Kokeilin kädelläni vasemman puoleista ohimoa. Siihen nousi heti puolitoistasenttiä korkea pehmeä patti.. Samoin oikean silmän yläpuolelle. Jostain valui verta, huomasin kun kädellä koettelin kasvojani. Istahdin polun viereen penkalle tutkistelemaan lisää mitä sattui. Veri tuli nenän yläosasta. Peseskelin naamaani juomavedellä. Kaatumishetken tapahtumat tuntuivat sellaisilta, että olisi voinut käydä miten vaan. Ihmettelin, ettei tapahtunut. Uskon, että Jumala varjeli - ja se merkitsee, että enkeli oli asialla.
Kun lähdin siitä jatkamaan matkaa, niin olin kohentavinani silmälasejani, mutta eivätpä ne olleetkaan päässä, vaan olivat lentäneet jonnekin. Etsin ensin polulta, niin hyvin kuin osasin. Sitten polun varrelta, molemmilta puolilta. Ei löytynyt. Niinpä lähdin, kuntoani kuulostellen, hitaasti kävelemään eteenpäin.
Autolle päästyäni vaihdoin vaatteita ja ajoin Retkeilykeskukselle - syömään pizzan "juhlan kunniaksi." Tietenkin koko ajan mielessä, että päähän tapahtuvien kovien iskujen seuraukset voivat tulla ilmi vasta myöhemmin. Minä en voi oikein lukea ilman silmälaseja - enkä saisi ajaa autoakaan ilman niitä. Kun tilasin pizzan, en nähnyt pizzaluetteloita. Kysyin: Saako täältä pizzaa. Sai. Kun kysyttiin millaisen haluan, sanoin, että kinkku-herkkusieni -pizza. Valmistivat sellaisen - vaikkei heidän menussaan sellaista näkynyt olevankaan. Sen tulin myöhemmin tietämään, kun näin lukea.
Yöksi ajelin Luontokeskuksen P-paikalle.
Sellaista. Jatkanpa taas tuonnempana lapinreissun kuvausta. Silmälasijuttukin oli lopulta mielestäni ihmeellinen...
____________________________________
Iltapalaksi söimme hyvää pizzaa.
Siunausta!
Ps. "Herran Jeesuksen Kristuksen armo olkoon teidän henkenne kanssa" (Filemon 1:25).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti