29.5.2023.
RUKOUS APOSTOLIEN TEOISSA 6.
Helluntain ihme jatkuu. Kun Pyhän Hengen vuodatusta odottaneet kastettiin Pyhällä Hengellä, tapahtui sellaisia asioita, jotka vetivät ihmisiä paljon paikalle - erityisesti se oli muilla kielillä puhumisen ihme, joka sai sen aikaan:
"Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä, sen mukaan mitä Pyhä Henki heille puhuttavaksi antoi. Ja Jerusalemissa asui juutalaisia, jumalaapelkääväisiä miehiä, kaikkinaisista kansoista, mitä taivaan alla on. Ja kun tämä ääni kuului, niin kokoontui paljon kansaa; ja he tulivat ymmälle, sillä kukin kuuli heidän puhuvan hänen omaa kieltänsä" (Apt. 2:4-6).
Väki liikkuu siellä/sinne, missä Pyhä Henki toimii. Tämä onkin juuri sitä, mitä Jumala haluaa seurakunnan olevan ja tekevän.
Kun ihmisiä oli kokoontunut paljon ja he ihmettelivät: "Mitä tämä mahtaakaan olla?" - ja toiset pilkkasivat heitä, sanoen: "He ovat täynnä makeata viiniä", niin Pietari astuu rohkeasti esiin "niiden yhdentoista kanssa" (siinä on juuri apostoliksi valittu Mattias mukana), korottaa äänensä ja aloittaa puheen. Hän sanoo, ettei ole juopumuksesta kyse (Apt. 2:14-15), vaan jostakin paljon suuremmasta. Pietari puhuu heille, että se, mitä tapahtui, on jo aikaisemmin ennustettu profeetan kautta:
"Vaan tämä on se, mikä on sanottu profeetta Jooelin kautta: Ja on tapahtuva viimeisinä päivinä, sanoo Jumala, että minä vuodatan Henkeni kaiken lihan päälle, ja teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat, ja nuorukaisenne näkyjä näkevät, ja vanhuksenne unia uneksivat. Ja myös palvelijaini ja palvelijattarieni päälle minä niinä päivinä vuodatan henkeni, ja he ennustavat." (Apt. 2:16-21).
Pietari siteeraa profeetan sanoja, ja tuo esille, että tämä, mitä he ihmettelevät, on tuon profetian toteutumista.; se on ensimmäinen kerta, kun Jumala vuodatti Pyhän Henkensä kaiken lihan päälle. Tämä ei kuitenkaan ollut vain yhden kerran tapahtuva asia, vaan siitä eteenpäin tapahtuva; koko seurakuntakauden ajan. Meidän on muistettava myös se, että seurakunta syntyi sinä päivänä, josta olemme puhuneet, eli "ensimmäisenä helluntaina."
Aikaisemmin, ennen tätä päivää, helluntaita, Jumala vuodatti Pyhää henkeä; voiteli Pyhällä Hengellä vain yksilöihmisiä, kuten profeettoja, pappeja, kuninkaita, tuomareita, mutta helluntaina Pyhä Henki vuodatettiin kaiken lihan päälle ja siitä alkaen edelleen. "Kaiken lihan päälle" ei tarkoita niitä ihmisiä, joilla ei ole uskoa Jeesukseen, sillä Raamatun mukaan he eivät voi ottaa Häntä - Pyhää Henkeä - vastaan. Kyseessä ovat ihmiset, jotka ovat ottaneet Jeesuksen vastaan elämäänsä, sydämeensä. Siinä mielessä Pyhä Henki vuodatetaan kaiken lihan päälle, että edellä sanotun perusteella ei ole mitään erotusta ihmisten välillä; kuuluivatpa he mihin kansaan, rotuun, sukupuoleen, tai yhteiskuntaluokkaan tahansa. Pyhän Hengen kaste kuuluu jokaiselle, joka uskoo Jeesukseen.
Pietari jatkaa puhettaan, julistamalla evankeliumia Jeesuksesta, Kristuksesta (Ap. 2:22-31) ja sanoo:
"Tämän Jeesuksen on Jumala herättänyt, minkä todistajia me kaikki olemme. Koska hän siis on Jumalan oikean käden voimalla korotettu ja on Isältä saanut Pyhän Hengen lupauksen, on hän vuodattanut sen, minkä te nyt näette ja kuulette. ... Varmasti tietäköön siis koko Israelin huone, että Jumala on hänet Herraksi ja Kristukseksi tehnyt, tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte" (Apt. 2:32-33, 36).
Ylösnousseen Jeesuksen kohtaaminen Tiberiaan järven rannalla, oli Herransa kieltäneelle Pietarille suuri asia; siinä laitettiin asiat jälleen kuntoon. Pyhän Hengen kasteen kokeminen antoi Pietarille voiman ja rohkeuden - niinkuin muillekin sen kokeneille - puhua evankeliumia suoraan suurelle joukolle ihmisiä. Vietettiin todellista helluntaijuhlaa. Uskon, että se oli sekä kuulijoille, että puhujalle - ja kaikille Pyhän Hengen täyteyden kokeneille erikoinen päivä.
Me elämme sitä aikaa, jolloin Jumala haluaa kastaa Pyhällä Hengellä jokaisen Jeesukseen uskovan. Hän haluaa vahvistaa tämän kokemuksen erilaisten merkkien - ei ei ihmisten keksimien - kautta, niinkuin Jooelin ennustuksestakin käy ilmi.
Meidän ei tarvitse vain haikailla "menneiden perään"; muistella, mitä joskus on tapahtunut, vaan pyytää rukouksessa Pyhän Hengen kastetta. Ei tarvitse epäillen kysellä, että kuuluukohan se minulle; sillä se kuuluu!
Jatkan - jHs.
____________________________
Maanantai. 5.1 astetta lämmintä klo 5.35. Sininen taivas. Aurinko paistoi matalalta, saaden kasteisen nurmen näyttämään kauniilta.
Aamupalaa ja kahvia.
6.15:ksi ajelin helluntairukoushuoneelle Aamurukoukseen. 4 henkeä.
Kävin viemässä Danielin 8:ksi koululle.
Kahvia.
Rukousta.
Torkkumista.
Luin Matteuksen evankeliumia.
Kävin 8.3 km kävely/rukouslenkillä Tarvaalan suunnassa. Paluumatkalla tavoitin yhden edelläni menneen ihmisen. Pienen "kohtaamisjohdannon" jälkeen kysyin häneltä sen, mikä oli noussut mieleeni: Uskotko sinä, että Jeesus on kuollut sinunkin syntiesi tähden? Siitä aukeni hyvin luonnollinen keskustelu hengellisistä asioista, kun vierekkäin kävelimme. Siinä kävi ilmi hänen sairautensa. Kysyin, että saanko rukoilla sen asian puolesta? Pysähdyimme, laskin käteni hänen päällensä ja rukoilimme. Kun hän meni käymään yhteen taloon, jonne oli menossa, ojensin hänelle kirjoittamani vihkosen: Jumalalla on sinulle asiaa - joita oli yksi taskussani - toivotin Jumalan siunausta ja jatkoin matkaa.
En kertoillut tuota edellä olevaa kerskuakseni - sillä siihen ei ole aihetta - vaan rohkaistakseni sinua vaikuttamaan ihmisten iankaikkiseen kohtaloon. Rukoilin - muiden aiheiden mukana - sitä, että saisin voiman ja rohkeuden olla Jeesuksen todistajana tänäänkin. Sain tuollaisen rukousvastauksen.
M-L haki Danielin koululta.
Ruokaa ja kahvia.
Kirjoitin.
Laitoin tulen takkaan.
Luin hetken kirjaa. Kuuntelin Patmosta.
Iltapalaa ja teetä.
Seurasimme uutisia - minä myös Israelista.
Kirjoitin.
Kyykkyjä 30 kpl.
Siunausta!
Ps. "Jumalan, ainoan viisaan, olkoon kunnia Jeesuksen Kristuksen kautta, aina ja iankaikkisesti. Amen" (Room. 16:27).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti