20.12.2024.

Perjantai. 0.1 astetta plussalla ylösnousussa. Harmaa taivas.

Aamupalaa ja kahvia.

Luin 1. Johanneksen kirjettä. Rukousta.

Laitoin tulen takkaan.

Heti 12 jälkeen lähdimme M-L:n kanssa liikenteeseen. Ensin Jyväskylään hakemaan Kuulox´sta korjattu kuulolaite. Sieltä suoraan Tampereelle, Terolle ja Marille. Joulumuistamisia viemään. 16 jälkeen olimme siellä. Orituvalla - ABC - kävimme syömässä.

Vietettiin iltaa Teron ja marin kanssa. Nautimme hyvää iltapalaa. Saunoimme Teron kanssa  hyvässä saunassa ja -löylyssä.

Siinäpähän se päivä "männii."

Siunausta!

Ps. "Autuas se ihminen, jolle Herra ei lue hänen pahoja tekojansa ja jonka hengessä ei ole vilppiä" (Ps. 32:2).

19.12.2024.

Jeesuksen kanssa me selviämme - ihan kaiken läpi - taivaan kirkkauteen.

Ilman Jeesusta matka tyssää viimeistään rajalle.

(Jouko Kuusjärvi)

__________________________

Jatkan kolmena edellisenä päivänä tapahtunutta lainailua:

"...Kun Raamatun arvovalta tällä tavoin kielletään, muuttuu lopulta kaikki luvalliseksi. Ajatus tuodaankin avoimesti julki. Eräässä Harvardin yliopistossa pidetyssä kokouksessa esitti Joseph Fletcher, Cambridgen yliopiston teologian professori, seuraavaa: "Emme saa pystyttää dogmeja. Jokainen sukupuolinen toiminta, on sitten kysymys hetero-, homo- tai autoseksuaalisuudesta, sukupuolinen seurustelu avioliitossa tai sen ulkopuolella, saattaa olla toisinaan hyväksi ja toisinaan pahaksi, aina tilanteen mukaan."

Time-lehti selostaa tätä kokousta, johon osallistui yli yhdeksänsataa teologia ja opiskelijaa, ja toteaa osanottajien päässeen yleiseen yksimielisyyteen siitä, että uusi moraali oli monessa suhteessa terveellinen yritys suhtautua kirjaimellisesti Paavalin sanoihin, joiden mukaan ihminen on Kristuksessa vapaa lain orjuudesta.

Herman Otten, joka ottaa kantaa joihinkin näihin kysymyksiin kirjassaan Ba´al or God?, palauttaa mieliin, että Amerikan kirkkojen kansallinen neuvosto suositteli vuonna 1957 kirjaluettelossaan niin epäsiveellisiä kirjoja, että niitä ei voi lukea ääneen kongressissa tai lähettää postitse Yhdysvalloissa. Liberaaliteologia merkitsee kuolettavaa uhkaa ei vain seurakuntalaisten uskolle vaan myös heidän moraalilleen." ...

(Thoralf Gilbrant, Ennustukset toteutuvat 2, s. 28, 29. Ristin Voitto 1975).

- noista luetuista on jo jonkin verran aikaa. Mihin onkaan ennätetty tähän päivään mennessä?

Jatkan tästä.

______________________________

Torstai. 3.8 astetta miinuksella ylösnousussa. Oli satanut lunta. Harmaa taivas.

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta. Luin 1. Johanneksen kirjettä.

M-L on leiponut tänään aamusta alkaen.

Työntelin lumia ja lapioin polkuja takapihan puolelle - kompostille, laavulle, pressusaunalle ja takaovelle.

Laitoin tulen takkaan.

Ruokaa ja kahvia.

Laittelin Kultalyhteitä kuoriin ja kortteja. Kävin jakamassa joulutervehdyksiksi meiltä ne naapurustoomme - kaikille.

Poljeskelin kuntopyörää 30 min. Samalla lueskelin kirjaa.

Iltapalaa ja kahvia.

Seurasimme uutisia - myös Israelista.

Siunausta!

Ps. "Jumala, luo minuun puhdas sydän ja anna minulle uusi, vahva henki" (Ps. 51:12).

18.12.2024.

Kiehisenvuolijan joululaulu (jossa ei kylläkään ole säveltä).

Iloitkaamme ja laulakaamme,

kunniaa Jeesuksen, Herramme.

Taivaaseen katseemme nostakaamme,

ja kiittäkäämme suurta Jumalaamme.

Jeesus, Sinua me ylistämme.

Olet vapahtajamme ja Kuninkaamme.

Risti heijastui jo seimesi ylle.

Sinä tulit sovittamaan syntimme.

Iloitkaamme ja riemuitkaamme,

antakaamme kunnia Jumalallemme.

Nouskoon ylistys sydämistämme.

Rakkaus vallatkoon mielemme.

Jeesus, Sinä Rauhanruhtinaamme,

rauhasi anna maailmaamme.

Valloita meidän sydämemme,

rauhasi olkoon kanssamme.

Siunaa kotimme ja Joulumme.

Ole aina, Jeesus, kanssamme.

Sinusta me nytkin kiitämme,

ja Jumalaamme, Isäämme, ylistämme.

(Jouko Kuusjärvi)

___________________________________

Jatkan lainausta - kahden edellisen päivän tapaan:

"...Moraalikäsityksensä pohjalta Rhymes korostaa, etä "homoseksualistien rakkaus voi olla yhtä epäitsekästä kuin heteroseksuaalinen rakkauskin", ja jos ihminen menettelee epäitsekkäästi rakkaudessaan uita ihmisiä kohtaan, hän menettelee moraalisesti.

Tuomiorovasti Douglas Rhymes ei ole ainoa, joka puhuu tähän tapaan. Hänen kirjansa saama vastaanotto todistaa, miten pitkälle kristikunta on ehtinyt luopumuksessaan.

Liberaalinen aikakauslehti The Christian Century protestanttisen kirkon kristikunnan johtava lehti, kirjoittaa: "Tämä kirja on viimeisiä ja eräässä mielessä parhaita niiden suppeampien teosten joukossa, jotka haluavat löytää uuden perustan kristilliselle etiikalle, erityisesti mitä seksuaalimoraaliin tulee."

International Journal 0f Religious Education -niminen julkaisu, joka edustaa Amerikan kirkkojen kansallista neuvostoa, kirjoittaa: "Niille, jotka ovat jossain määrin perillä meidän päiviemme nuorison käsityksistä sukupuolielämästä, merkitsee tämä kirja erehdystemme piristävän rehellistä tunnustamista ja tienviittaa uusia päämääriä kohti. Muille kirja saattaa muodostua terveelliseksi shokiksi."

Modernistiset teologit työskentelevät uutterasti tehdäkseen synnin "luvalliseksi". Yksi heidän johtomiehiään, Reinhold Niebuhr, kirjoittaa: "Lakiuskonnon pahimpia ilmentymiä on se protestanttinen kirjainuskonto, joka vetoaa alinomaa joihinkin Raamatun käskyihin tai kieltoihin, ikään kuin ne olisivat ehdottomasti paikkansa pitäviä eettisessä elämässä kaikissa oloissa. ..."

(Thoralf Gilbrant, Ennustukset toteutuvat 2, s. 27, 28, Ristin Voitto 1975).

...ja nythän olemme jo paljon pitemmällä kaikessa luopumuksessa Raamatun sanasta...

Jatkan tästä.

________________________

Keskiviikko. 10.4 astetta pakkasta ylösnousussa.

M-L vei Danielin koululle.

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta. Luin 1. Johanneksen kirjettä.

Kahvia.

Laitoin tulen takkaan.

Kävimme syömässä Halpa-Hallissa, kun M-L kävi sieltä ostamassa jotain.

Vähän ulkohommia.

Poljeskelin kuntopyörää 30 min. Samalla lueskelin kirjaa.

Kirjoitin hieman.

19:ksi menin helluntairukoushuoneelle Rukousiltaan. Denis johteli. 13 henkeä. Kotiin ajellessani satoi lunta.

Iltapalaa ja kahvia.

Seurasimme uutisia - myös Israelista.

Siunausta!

Ps. "Suuret ovat Herran teot, kaikkien niiden tutkisteltavat, jotka niitä rakastavat" (Ps. 111:2).

17.12.2024.

Jatkan eilen aloittamaani lainailua: 

"...Teologisen liberalismin ja moraalisen löyhyyden välinen ero saattaa toisinaan olla tyrmistyttävän pieni. Tästä on paljon esimerkkejä. Eräs teologi, joka on esiintynyt "uuden moraalin" innokkaana puolestapuhujana, on Douglas Rhymes, Southwark Cathedralin tuomiorovasti. Hän edustaa muuten samaa hiippakuntaa, missä John A. T. Robinson aikaisemmin palveli. Time-lehdessä ilmestyneessä saarnassaan Douglas Rhymes julistaa: "Kristus ei missään kohdassa säätänyt avioliittoa ainoaksi instituutioksi, jossa sukupuolinen seurustelu on luvallista."

Samassa saarnassa Rhymes sanoo: "Monet ennakkoluulot perustuvat sen luonnonvastaisuuteen, mutta kenelle se on luonnonvastaista? Ei ainakaan homoseksualistille."

Kirjassaan Uusi moraaliko? Douglas Rhymes väittää, että "uusi moraali", jonka puolustajaksi muutamat liberaaliteologit tunnustautuvat, ei ole millään tavalla uusi. Hän katsoo "uuden moraalin" olevan yhtä vanha kuin evankeliumikin, sillä se on hänen mielestään Kristuksen oppi. Rhymes väittää, että Kristus "kieltäytyy hyväksymästä minkäänlaisia poikkeuksettomia moraalilakeja tai -sääntöjä". Rhymes ei halua joka suhteessa tuomita sellaisia asioita kuin väkisinmakaaminen, lapsiin sekaantuminen tai muut sukupuoliset poikkeavuudet. Tällaisten tekojen pitäminen ehdottomasti kiellettyinä tai tuomittavina merkitsee Kristuksen julistaman etiikan hylkäämistä ja Paavalin eksytysten hyväksymistä, opettaa tämä englantilainen tuomiorovasti. ..."

(Thorarf Gilbrant, Ennustukset toteutuvat 2, s. 26, 27. Ristin Voitto 1975).

Jatkan tästä.

______________________________

Tiistai. 10.8 astetta pakkasta ylösnousussa.

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta. Luin 1. Johanneksen kirjettä.

M-L kävi kylällä kaupassa ja vei samalla Danielin koululle.

Laitoin tulen takkaan.

Ruokaa ja kahvia.

Kirjoitin kylätyö-infon työssä mukana oleville. Lähetin s-postina sen heille.

Kahvia.

18:ksi menimme M-L:n ja Emilian kanssa Höytiän koululle, Uuraisille, Milenan ja Minjan kuusijuhlaan. Siellä laulettiin hengellisiä joululaulujakin ja luettiin jouluevankeliumi. Tämä onkin se ainoa joulujuhla, jossa Milena ja Minja ovat samassa koulussa. Timo ja Piakin olivat - tietennii - kuusijuhlassa.

Sateli pumpulilunta.

Kotona iltapalaa ja teetä.

Seurasimme uutisia - myös Israelista.

Kirjoitin.

Siunausta!

Ps. "Herra, avaa minun huuleni, että minun suuni julistaisi sinun kiitostasi" (Ps. 51:17).

16.12.2024.

Taivaalla paistelee pyöreä kuu. 

Menossa on Joulukuu.

Ihan siinä jo hymyyn vetäytyy suu.

Valkoinen Joulu tästä muotoutuu.

Pian hopeakäädyt kuusen oksille kietoutuu.

Tuo iloa myöskin tuo vihreä joulupuu.

Niinkö tänäkin Jouluna tapahtuu,

että huomiomme vie kaikki muu,

ja Jeesus sivuun jää ja unohtuu?

(Jouko Kuusjärvi)

_____________________________

Lainailen tähän sydämelleni tullutta tekstiä. Voihan olla, että joku ajattelee turhaksi tällaisen kirjoittelun - että evankeliumiahan sitä pitäisi vain julistaa. No, se on kyllä minunkin päätehtäväni, mutta lainailen nyt kuitenkin.

Kirja, josta lainaukset ovat, tulee esille kirjoituksen lopussa - niin kuin meidän on aina hyvä tehdä, silloin kun lainaamme toisten tekstiä.

Lainaukset ovat otsikon:

"Maallistuminen ja nimikristillisyys", alta:

"...Kristilliset johtajat ovat aikaisemmin selväsanaisesti varoittaneet maallisista huveista.

Frank Mangs lausui eräässä norjalaiselle viikkolehdelle antamassaan haastattelussa: Minun mielestäni teatteri ja filmi eivät kuulu hengelliseen elämään. Teatteri ja elokuva vangitsevat mielenkiintoni, mutta Jumalan sana sanoo, että ihmisen ei pidä antaa minkään hallita itseään. Teatteria ja hengellistä elämää ei käy yhdistäminen, ja sitä paitsi hengellinen elämä on niin rikas - oikea hengellinen elämä - että ihminen ei lainkaan tarvitse teatterin ja elokuvan antamaa viihdytystä."

Lewi Pethrus kirjoittaa: "Uskon omalta kohdaltani, että kun on kysymys teatterista, filmistä, tanssista, kohtuullisesta alkoholin käytöstä, tai muusta vastaavasta, ainoa kanta, jonka kristitty, varsinkin tällaisena aikana, voi omaksua, on täydellinen irtisanoutuminen edellä mainitusta."

Muistat ehkä, mitä Spurgeon aikoinaan sanoi: "Te, jotka käytte teatterissa tai oopperassa, haluatteko istua siellä, kun Herra tulee?"

Maailmallinen elämäntyyli on tyypillistä meidän aikamme kristikunnalle. Kuinka muuten voisi ollakaan, kun kerran uskon perustuksia horjutetaan? Piispa John A. T. Robinson kirjoittaa: "Siinain käskysanat ovat kadottaneet pelättävyytensä, eivätkä ihmiset enää tunnusta Jeesuksen auktoriteettia - eivät edes suurena moraalin opettajana. Ihmisten on vaikeata suhtautua elämänohjeisiin vakavasti, kun ne luonnolliset tukipilarit, joiden varassa ne lepäsivät, ovat sortuneet."

Teologit puolustavat nykyään melkein kaikkia ajateltavissa olevia syntejä. Liberaaliteologia murentaa luottamuksen Raamattuun. Eikä se sen jälkeen pysty enää vetoamaan mihinkään absoluuttiseen ohjenuoraan. Muutamat teologit menevät jopa niin pitkälle, että he esiintyvät suorastaan kurittomuuden esitaistelijoina. Vanhaa moraalittomuutta julistetaan "uutena moraalina".

Kirjassaan Rehellinen Jumalan edessä, aikamme levinneimmässä kansantajuisessa teologisessa teoksessa, kirjoittaa piispa Robinson: "Ei ole mitään kerta kaikkiaan väärää. Emme voi esimerkiksi lähteä väitteestä, että suhteet ennen avioliittoa tai avioerot olisivat sellaisenaan vääriä tai syntisiä. ..."

(Thoralf Gilbrant, Ennustukset toteutuvat 2, s. 25, 26, Ristin Voitto 1975).

Jatkan tästä.

__________________________

Maanantai. 9.2 astetta pakkasta klo 5.25. Oli satanut aika paljon lunta - ja satoi.

Aamupalaa ja kahvia.

6:ksi ajelin helluntairukoushuoneelle Aamurukoukseen. 2 henkeä. Tiet auraamattomat.

Torkkumista.

Kahvia.

Kävin kylällä. Ostin lumikolan.

Työntelin lumia pihalla.

Laitoin tulen takkaan.

Ruokaa ja kahvia.

Poljeskelin kuntopyörää 40 min. Samalla lueskelin kirjaa.

Iltapalaa.

Kirjoitin.

Seurasimme uutisia - myös Israelista.

Valmisteluja seuraavaa Uuden elämän iltaa varten, joka on Pajupuron vanhalla koululla, pe. 17.1.2025.

Siunausta!

Ps. "Kultaomenia hopeamaljoissa ovat sanat, sanotut aikanansa" (Sananl. 25:11).

15.12.2024.

Unilukkari - ettei kirkossa nukuttaisi.

Niin se oli - kuulemma - ennen.

Nykyään on uni ja lukkari - kirkossakin.

Toisaalta eiväthän ne vartin ja alle typistetyt saarnatkaan nukuta. 

Kirkkokansa - eikä ole puhe vaan jostakin tietystä kirkosta - 

voi nukkua synninunta - niin kuin muukin kansa.

Siinä tilassa ei voi itsevalittu Jumalan palvelus auttaa -

varsinkaan jos itsevalitut virkailijat  suorittavat itsevalittua palvelustaan.

Totta. Kyllä toimintaa on ja palavereja -

että uskonnollinen toiminta pysyy ja pyörii.

Mutta Jumala odottaa.

Hän herättää - herätyksen ja kaipuun.

Pyhä Henki  odottaa.

Unet silmistä karisevat - 

jopa niin, ettei yölläkään unta saa.

Pyhä Henki näyttää todeksi sen mitä ihmisen sisällä on.

Herättää synnintunnon.

Kirkkokansa - ja kansa - herää.

On huutoa Jumalan puoleen.

Kirkot ja seurahuoneet t6äyttyvät.

Uni on kaikonnut.

Jeesus on odottanut.

Hän ei työnnä katuvaa kansaa -

ei kirkkokansaakaan -

luotaan pois.

Paljon on niitä, jotka tulevat.

Ne Pyhän Hengen herättämät.

Saavat syntinsä anteeksi.

Tulevat uudeksi.

Pelastuvat.

Se aika on ovella.

Kirkoissa ei silloin  nukuta...

(Jouko Kuusjärvi).

_________________________________

Sydämelliset onnittelumme, Nooalle, lapsenlapsellemme, Tampereelle!

Sunnuntai. 11.4 astetta pakkasta ylösnousussa. Selkeä taivas.

Lunta oli tullut runsaasti. Kovaa ja nietostunutta.

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta. Luin 1. Johanneksen kirjettä.

Laitoin tulen takkaan.

Terhi-Marja kävi hakemassa M-L:n puoliltapäivin. Menivät helluntairukoushuoneelle keittämään joulujuhlapuuroa, paistamaan torttuja - sekahedelmäsopat mukana.

Seurasin selaten hiihdon mc:a.

Timo, Milena ja Minja tulivat käväisemään - asiaakin kun oli. Kahvisteltiin - tytöt Glögistelivät ja mehustelivat.

16:ksi menin helluntairukoushuoneelle seurakunnan Joulujuhlaan. Denis johteli sen. Timo ja tytöt lähtivät kotiin.

Pakkasta 16 astetta.

Joulujuhlan lopuksi oli tarjoilua alakerrassa - puuroa, sekahedelmäsoppaa, kahvia, torttuja. Tiskin takana Terhi-Marja ja M-L. Apuna Emilia ja hänen kaverinsa Sara.

Kotimatkalla oli taivaalla pyöreä kuu ja tähdet. Valaisi mukavasti hankea. 18 astetta pakkasta.

Kirjoitin hieman.

Seurasin selaten hiihdon mc:a.

M-L tuli 20 maissa kotiin.

Iltapalaksi riisipuuroa ja sekahedelmäsoppaa, sekä kahvia ja torttua.

Seurasimme uutisia.

Pakkasta yli 20 astetta.

Siunausta!

Ps. "Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi" (Sananl, 3:5).

14.12.2024.

Hengellinen kenttä on hyvin monisävyinen Suomessakin.

On kirkkokuntia, herätysliikkeitä, seurakuntia, järjestöjä, yhdistyksiä, pienempiä ryhmiä...

Niissä opetetaan paljon.

Kuulijoissa tieto lisääntyy.

Mielipiteitä on monia - ihan toisensa pois sulkeviakin.

Väärää ja oikeaa tietoa.

Omassa piirissä sitä pidetään oikeana,

mikä toisten mielestä on väärää.

Ja Sanalla perustellaan - 

vaikka joudutaankin menemään selittelyjen tietä.

Kristittyjä ollaan -

vaikka ei oltaisikaan.

Niitä - Jumalan Sanan mukaan - 

ovat ne, joilla on henkilökohtainen usko Kristukseen.

Ne, joilla ei tätä uskoa ole,

vaikka sanovat olevansa,

ovat vain nimikristittyjä.

Meitä on moneksi -

meitä kristittyjäkin.

Usein on vaikea tunnustaa toisia kristityiksi,

vaikka he sitä olisivatkin -

ja kuitenkin kerran se hetki koittaa,

jolloin silmämme aukaistaan.

He tulivat perille sittenkin,

vaikka sitä niin vahvasti epäiltiin,

eikä ulos jääneetkään -

ja omia pilttuitakaan,

ei oltu joka suunnalle erikseen rakennettukaan.

Täällä.

Multien päällä.

Voisimme aitoja vahvoja alkaa jo purkamaan,

toisiamme sillä silmällä katsomaan,

että samaa tietä me taivalletaan

ja samassa taivaassa ikuisuutemme vietetään.

Silloin olisimme opetuslapsia Jeesuksen,

joka rukoili puolesta Häneen uskovien yhteyden.

Emme puhuisikaan niin paljon eri piireistä uskovien,

kuin omista saman Isän ja Kristuksen.

Kaikki voitot olisivat silloin yhteisiä Jumalan kansan.

Voittoja Jumalan valtakunnan.

(Jouko Kuusjärvi).

_________________________________

Huomasin, että olen tänään sankari - nimipäivä -sellainen... Joo, kiitos!

Leppoisaa lauantaita.

4.3 astetta miinuksella ylösnousussa. Oli satanut - ja sateli - lunta. Niinhän se - talvella.

Aamupalaa ja kahvia.

Luin 2. Pietarin kirjettä. Rukousta.

Laitoin tulen takkaan.

Ruokaa ja kahvia.

Katselin selaten mc-hiihtoa.

Poljeskelin kuntopyörää 30 min. Samalla luin kirjaa.

Kävin saunassa.

Seurasin selaten hiihdon mc:a.

Seurasimme M-L:n kanssa TV7:n 21 v-ohjelmaa.

Katselimme uutisia - myös Israelista.

M-L on valmistanut huomisen seurakunnan Joulujuhlan tarjoiluja omalta osaltaan. Terhi-Marjan kanssa siellä tarjoilua hoitaa.

Siunausta!

Ps. "Herra, neuvo minulle tiesi, opeta minulle polkusi" (Ps. 25:4).

13.12.2024.

Perjantai. 8.0 astetta miinuksella ylösnousussa. Punainen taivaanranta.

M-L vei aamulla Emilian harjoittelupaikkaan.

Aamupalaa ja kahvia.

Luin 2. Pietarin kirjettä. Rukousta.

Laitoin tulen takkaan.

Kävin syömässä jouluaterian Halpa-Hallissa.

Kirjoitin vähän.

Pian 16 jälkeen lähdimme M-L:n kanssa ajelemaan kohti Konttimäkeä ja Uuden elämän iltaa.

Klo 18 alkoi UUDEN ELÄMÄN ILTA, jonka johtelin. Lahtelan Veikko ja Alpo Marja-aho hoitivat äänentoiston. Musiikista ja yhteislauluista vastasi ryhmä: Olavi Lampinen, laulu ja kitara, Alpo Marja-aho, laulu ja kosketinsoitin, Inkeri Riihinen, laulu ja kitara, Seija Suuronen, laulu, Maju Aho, laulu, Jussi Rautanen, laulu. Oli hyvä ryhmä. Alkusanat tilaisuudelle lausui Denis Kuzmin. Oli hyvä avaus. "Minun tarinani" -puheenvuoroja käyttivät Matti Sillanpää ja Samuli Lahtela. Hyviä ja tuoreen tuntuisia todistuksia. Saarnan piti Eivind Johansen, tulkkinaan Samuli Lahtela. Hyvä sanoma tilaisuuteen ja hyvä tulkkaus. Kahvitarjoilun järjesti Anne Vinni. Oli hyvä tarjoilu. Iloitsin tilaisuudesta! Kiitos kaikille vastuissa olleille - ja ennen kaikkea Jumalalle! Väkeä oli n. 35 henkeä. Kyläläiset eivät lähteneet liikkeelle. Kutsut oli jaettu kaikkiin postilaatikoihin. Ilmoitus oli lehdessä ja kutsuja netissä.

Seuraava UUDEN ELÄMÄN ILTA on Pajupuron vanhalla koululla pe. 17.1.2025. klo 18.

Kotona vielä iltapalaa ja kahvia.

Seurasin uutisia.

Katselin hiihdon mc:a selaillen.

Seurasin Israel uutisia.

Siunausta!

Ps. "Väärä todistaja ei jää rankaisematta, ja joka valheita puhuu, se ei pelastu" (Sananl. 19:5).

12.12.2024.

"Ilman Jumalan tulta millään muullakaan ei ole merkitystä - Jumalan tulen valtaamalle mikään muu ei enää merkitse mitään"

(Samuel Chadwick, Rukouksen tie, saarnaaja, joka poltti saarnansa ja syttyi itse Pyhän Hengen tulesta, s. 10, Kristillinen Kirja- ja Musiikkikustannus KKJMK OY 2012).

- Samuel Chadwick syntyi 1860 Pohjois-Englannissa, kuoli 1932.

"Eräänä iltana kun Chadwick oli rukoilemassa tulevan saarnansa puolesta, tunsi hän tietoisuuden tuomiosta laskeutuvan voimakkaasti päälleen. Jumala nöyryytti Chadwickin maan tomuun marssittamalla hänen eteensä hänen ylpeytensä. sokeutensa ja luottamuksensa inhimillisiin toimintatapoihin. Pitkälle yöhön hän kamppaili ja katui. Viimein hän kokosi kasaan arvokkaat saarnansa ja tuikkasi ne tuleen! Välittömästi Pyhä Henki laskeutui hänen päälleen. Hän itse kertoi seuraavasti: "En osaa selittää mitä tapahtui, mutta se oli valtavinta, mitä minulle on koskaan tapahtunut. Sieluuni asettui syvä rauha, värisevä ilo ja uusi voiman tuntu. Mieleni virvoittui. Tunsin, että olin saanut uuden kyvyn ymmärtää asioita. Ruumiinvoimani heräsivät eloon. Minussa oli uusi jäntevyys ja elinvoima, uudenlainen kestävyys ja vahvan miehen into tarttua suuriin asioihin."

Tämä oli käännekohta. Chadwickin seuraavan saarnan seurauksena seitsemän sielua kääntyi - yksi jokaista hedelmätöntä vuotta kohden. Hän kuulutti seurakuntaan rukousviikon. Seuraavana viikonloppuna suurin osa seurakuntalaisista vastaanotti Pyhän Hengen kasteen ja herätys alkoi levitä läheisissä laaksoissa. Muutaman kuukauden kuluessa sadat ihmiset tulivat uskoon; heidän joukossaan muutamia seudun tunnetuimpia pahantekijöitä"

(Samuel Chadwick, Rukouksen tie, s. 8, 9, Kristillinen Kirja- ja Musiikkikustannus KKJMK OY 2012).

__________________________________

Torstai.4.0 astetta miinuksella klo 7.20. Selkeä taivas.

M-L kävi viemässä Emilian harjoittelupaikkaan.

Aamupalaa ja kahvia.

Luin 2. Pietarin kirjettä. Rukousta.

Ajelimme M-L:n kanssa Jyväskylään. Minulla kun "lopetti kuulemisen" toinen kuulolaitteista. Piti viedä se Kuuloxiin. M-L kävi kauppa-asioilla "ison maalikylän reissulla." Paluumatkalla kävimme puraisemassa lounaan Hirvaskankaan ABC:n Buffa Maailmasta. 

Laitoin tulen takkaan.

Kirjoitin vähän.

Torkkuilua.

Kahvia.

Poljeskelin kuntopyörää 35 min. Samalla lueskelin kirjaa.

Iltapalaa ja kahvia.

Jouluiset valot tunnelmallisesti loistelevat - meillä.

M-L leipoi kakkuja. Niidenkin tuoksut lisäsivät tunnelmaa.

Kirjoitin hieman.

Seurasimme uutisia - myös Israelista.

Siunausta!

Ps. "Missä on paljon sanoja, siinä ei syntiä puutu; mutta joka huulensa hillitsee, se on taitava" (Sananl. 10:19).

Tervetuloa huomenna:

11.12.2024.

Jumala toteuttaa Sanansa maailmassa; sittenkin, vaikka me emme ymmärtäisi sitä, tai eri siltä näyttäisi. Näin tapahtuu myös Lähi-idässä. 

Raamatusta voimme lukea, että Jumalalla on tahto myös yksilöihmisen elämää ajatellen. Hän ei toimi suunnittelemattomasti. Ihminen voi sanoa Jumalalle: Tapahtukoon Sinun tahtosi! - tai sitten ei.

Siunatuin vaihtoehto elämällemme on Jumalan tahdon tie; Hänen suunnitelmansa. Se ei ole helpoin, mutta paras.

Jumalan tahto elämällemme ei aina toisten ihmisten mielestä ole se oikea tie. Joskus siitäkin syystä, että Hän on vaikuttanut sen toteuttamisen sellaisilla tavoilla, joita ihmismielen - tavalla ja toisella - on vaikea ymmärtää ja sulattaa.

Rohkaisen meitä - sinua ja minua - sanomaan Jumalalle: Tapahtukoon sinun tahtosi elämässäni! Olkaamme valmiit kulkemaan vaikka yksin - ja vaikka vastavirtaan!

(Jouko Kuusjärvi)

___________________________

Niin kauan kuin on elämää on toivoa!

Yleensä ottaen tuo lienee totta, mutta:

Jos ihminen hylkää, hylkää ja hylkää pelastuksen vastaanottamisen - sen pelastuksen, jonka Jeesus valmisti meille Golgatan ristillä - ei hänen sydämensä enää mitenkään reagoi Jeesuksen kutsuun, niin armonaika on menetetty, vaikka elämä vielä jatkuukin...

(Jouko Kuusjärvi)

______________________________

Luonteemme voi aiheuttaa monia ongelmia.

No, tämä ei ole kenellekään mikään uutinen.

Se voi vaikuttaa vähän kaikkiin asioihin elämässämme.

Uutiseksi ei tuostakaan vielä liene.

Vakava asia on se, että se vaikuttaa myös niihin ratkaisuihin,

joita teen hengellistä elämää ja -työtä ajatellen.

Se voi johtaa minut jopa asettumaan vastustamaan Jumalan tahtoa -

asettumaan poikkiteloin Jumalan tekemään työhön - 

ei siksi, että haluaisin vastustaa Jumalaa,

vaan siksi, että en luonteeni puolesta voi toimia ihmisten kanssa,

niin kuin minun tulisi.

Näin silloin, kun luonteeni on lihani käytössä.

Luonne - niin, luonteeni.

(Jouko Kuusjärvi)

_____________________________

Sydämelliset onnittelumme lapsenlapsellemme - Danielille - nimipäivän johdosta!

Keskiviikko. Ylösnousussa 0.3 astetta miinuksella. Selkeä taivas. Tuulahteli.

M-L jo aamulla antoi Emilialle kyytiä harjoittelupaikkaan ja Danielille hammaslääkäriin ja koululle.

Rukousta. Luin 1. Pietarin kirjettä.

Tuli takkaan.

Kirjoitin vähän.

Tänään on ollut SAARIJÄRVI RUKOILEE - kristittyjen yhteinen paasto- ja rukouspäivä.

Edelliseen liittyen oli illalla klo 19 SAARIJÄRVI RUKOILEE - kristittyjen yhteinen rukousilta One Way-seurakunnassa. Näitä järjestää Kristityt yhdessä Saarijärven eri seurakunnista.

19:ksi ajelimme M-L:n kanssa sinne. Mennessä vein joulukortit postiin.

Johtelin illan. Suurosen Seija ja Ahon Maju johtelivat meitä välillä ylistäviin lauluihin. Kiitos! Salon Raimo piti lyhyet alkusanat tilaisuudelle. Ensio Manni miksasi. Alussa katsoimme koskettavan videon, joka sisälsi laulun Nouse Suomen kansa, sekä siihen koreografian. Väkeä oli n. 30 henkeä. Iloitsin illasta, jossa kuulimme myös profeetallisia viestejä. Kiitos kaikille mukana olleille! Kiitos One Way-seurakunnalle!

Seuraava SAARIJÄRVI RUKOILEE - kristittyjen yhteinen paasto- ja rukouspäivä on 8.1.2025. Saman päivän illalla on yhteinen rukousilta Vapaakirkossa. Eiku kalenteriin!

Kotona iltapalaa ja teetä.

Seurasimme uutisia - myös Israelista.

Kirjoitin.

Siunausta!

Ps. "Älä sano: Niinkuin hän teki minulle, niin teen minä hänelle, minä kostan miehelle hänen tekojensa mukaan" (Sananl. 24:29).

Tavataanko Konttimäellä:

. 

10.12.2024.

KIEHISENVUOLIJAN JOULUNALUSTARINA

Pienellä Luottamuksen kylällä elettiin joulukuun 12. päivää vuonna 2024.

Päivä oli sään puolesta ollut kaamosmaisen harmaa. Talojen ikkunoista loisteli pitkin päivää kauniita jouluisia valoja. Illan tultua kylä järven rantamilla näytti miltei satumaisen kauniilta.

Onnelan tupaan oli kokoontunut pieni joukko ihmisiä - niin kuin he joka viikko tekivät torstai-iltaisin.

Kylällä oli neljä Jeesukseen uskovaa ihmistä: Onni Onnela - joka asui taloaan yksin ja jonka luona aina kokoonnuttiin - Ilona Ilola, Rauha Rauhala ja Usko Uskola. Heidän talonsa olivat mukavasti kaikki hyvin lähellä toisiaan.

Oli tullut tavaksi, että nelikko tuli yhteen rukoileman yhdessä viikottain. Onni oli tottunut hoitamaan taloutensa yksin. Niinpä kahvintuoksu leijaili astujan nenään, kun ovi avattiin. Kahvikupposten äärellä vaihdettujen kuulumisten jälkeen mentiin asiaan.

Oli sovittu, että kukin nelikkoon kuuluva johteli illan vuoroviikoin. Tällä kertaa vastuussa oli Ilona Ilola. Kun oli siirrytty istumaan tuvan nojatuoleihin, aloitti Ilona:

- Voimmeko aloittaa siten, että kukin saa kertoa oman mieliraamatunpaikkansa ja mielilaulunsa?

Kaikille se sopi.

- Aloitatko sinä, Usko, kysyi Ilona, kohdistaen katseensa Uskoon?

- Mikäpä siinä, vastasi puhuteltu, ja jatkoi: Näitä minun ei tarvitse kauaa miettikään. Raamatunpaikka kuuluu näin: "Mutta USKO on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy" (Hebr. 11:1). Tykkään kovasti laulusta: "USKO, rakkaus, toivo ja voimakin meitä kantaa tiellämme, jos me työssä kalliissa Mestarin yhteisvoimin toimimme. Kun me yhteistyössä vain oomme yhteisvoimin ain, työmme edistyy, kuorma keventyy. Siispä yhteistyöhön vain" (HL. 173).

Toiset antoivat hyvää palautetta Uskon valinnoista.

Rauha, nyt on sinun vuorosi, nyökkäsi Ilona puhutellun suuntaan.

- Minä tykkään erityisesti näistä Jeesuksen sanoista: " RAUHAN minä jätän teille: minun rauhani - sen minä annan teille. En minä anna teille, niin kuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö" (Joh. 14:27). Hyräilen  yksikseni usein laulua, jonka kertosäe kuuluu: RAUHA ihmeellinen maassa kirkkauden, ei myrskyjen pauhina soi. Siellä tyyntä on ain, riemu vallitsee vain, eikä aurinko laskea voi." Laulu alkaa sanoilla: "Tiedän kaukaisen maan, jonne käydä mä saan. Sinne uskossa nyt katselen" (HL. 638).

Kukin antoi ihastelevia kommentteja Rauhan esille tuomista säkeistä.

- Sitten on talon isännän vuoro. Kaikki käänsivät katseensa Onnin suuntaan.

- Erityisesti viimeisten vuosien aikana on minulle tärkeäksi tullut tämä asia Raamatusta, puhui Onni ja avasi kirjan: "Toivottakaa rauhaa Jerusalemille, menestykööt ne, jotka sinua rakastavat. Rauha olkoon sinun muuriesi sisällä, olkoon ONNI sinun linnoissasi"                   (Ps. 122:6-7). Olen kokenut siunausta elämässäni, toteuttaessani tätä Sanaa.

- Tässä on yksi siunauksen avain - ihan kansaammekin ajatellen, sanoi Ilona. Kaikki olivat samaa mieltä. 

- Laulun, joka alkaa: "Herra kädelläsi asua mä saan", kertosäe: "Onneni on olla Herraa lähellä, turvata saan yksin Jumalaan. Onneni on olla Herraa lähellä, tahdon laulaa Hänen teoistaan", on tullut minulle hyvin rakkaaksi (HL. 566).

Onnin silmät olivat kosteat.

- Mutta, entäpä sinun mielipaikkasi ja laulusi, Ilona? kysyy Rauha iloisesti hymyillen.

- Aina, mutta erityisesti Joulun aikaan, tykkään tästä jouluevankeliumin kohdasta: "Mutta enkeli sanoi heille: Älkää peljätkö, sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ILON, joka on tuleva kaikelle kansalle: Teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa" (Luuk. 2:10-11). Usein huomaan laulavani laulua: "On mulla ILO, ILO, ILO, ILO, sydämessäni, sydämessäni, sydämessäni... Tämä on oikein minun voimalauluni, toteaa Ilona iloisena.

Usko, Onni, Rauha ja Ilona kokivat syvää keskinäistä yhteyttä. Tupaan oli laskeutunut käsinkosketeltava Pyhän Hengen läsnäolo.

Nelikko kävi yhteiseen rukoukseen, kantamaan kylänsä, pitäjänsä, Suomen - ja niitä, mitä Pyhä henki johdatti - asioita Herran eteen...

Uskoa, onnea, rauhaa ja iloa sinun elämääsi ja joulunaikaasi!     

(Jouko Kuusjärvi)

_______________________________

Sydämelliset syntymäpäiväonnittelut Tapani Mäkiselle!

Tiistai. 0.9 astetta miinuksella ylösnousussa. Harmaa taivas.

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta.

Kävin viemässä Danielin koululle. M-L vei jo aamulla Emilian harjoittelupaikkaan.

Kahvia.

Rukousta. Luin 1. Pietarin kirjettä.

M-L kävi kylällä asioilla.

Tuli takkaan.

Ruokaa ja kahvia.

Kirjoitin hieman.

Kahvia

Poljeskelin kuntopyörää 30 min. samalla lueskelin kirjaa.

Kirjoitin.

Iltapalaa ja teetä.

Uutisia - myös Israelista.

Siunausta!

Ps. "Tavara, jota aluksi kovasti tavoiteltiin, ei lopulta tuo siunausta" (Sananl. 20:21).

Tavataanhan me vissiin täällä huomenna:

        

. 

9.12.2024.

Ei tyhjäkäyntiä! luki P-paikan aidassa.

Nousi mieleen ajatuksia, istuessani siinä autossa.

Kuinka paljon hetkiä turhia, on elämäni päivissä?

Tyhjäkäyntiä, joutavuutta, päivieni saatossa!

Ei aina vain joutilaisuutta, vaan elämistä väärissä asioissa..

Ne kaikki on tyhjäkäyntiä, kun niitä katsoo Jumalan tahdon valossa.

Sillä kuljen silloin eri teitä. kuin on ajateltu Jumalan suunnitelmissa.

Itselle eläminen on tyhjäkäyntiä, se tapahtuu aina vain lihassa.

Tätä asiaa kannattaa tutkia, ihan Herran edessä rukouksessa.

On hyvä Herralle sanoa: Tapahtukoon Sinun tahtosi minussa!

(Jouko Kuusjärvi)

____________________________

Sydämelliset onnittelumme, vielä tässäkin, nimipäivän johdosta, siskolleni, Pirjo, Annikille, sinne "kotipalkisille!"

Maanantai. 0.4 astetta plussalla klo 5.25. 

Aamupalaa ja kahvia.

6:ksi ajelin helluntairukoushuoneelle Aamurukoukseen. Taivas tähdessä. 3 henkeä.

Rukousta. Loikomista.

Kahvia.

Kävin jakamassa kutsut Konttimäelle. Siellä kun on Uuden elämän ilta. Tässäpä kutsu sinne - ei nyt ihan samanlainen kuin jakelukutsu, mutta kutsu kuitenkin: Tulehan mukaan!

Ruokaa ja kahvia.

Laitoin tulen takkaan.

Kirjoitin vähän.

M-L leipoi.

Poljeskelin kuntopyörää 35 min. Samalla lueskelin kirjaa.

Kahvia.

Jouluiset valot loistelevat huushollissa ja ulkona.

Seurasimme uutisia - myös Israelista.

Siunausta!

Ps. "Älä lähde jumalattomien polulle, älä astu pahojen tielle" (Sananl. 4:14).

Keskiviikkona rukoillaan:

8.12.2024.

Turhamaisuus on mielemme vihollinen.

Itseihailu koituu turmioksemme.

Väärä jäykkäniskaisuus pitää meidät paitsiossa.

- näitähän me paljon viljelemme myös sosiaalisessa mediassa.

Nämähän ovat myös suuria hengellisen elämämme ja Jumala-suhteemme vihollisia.

(Jouko Kuusjärvi)

___________________________

Sunnuntai. Ylösnousussa 1 aste miinuksella. Harmaa taivas.

Aamupalaa ja kahvia. Pöydällä Suomen Itsenäisyyspäivän sinivalkoiset kukat ja sinivalkoinen kynttilä.

Rukousta.

11:ksi ajelimme M-L:n kanssa helluntairukoushuoneelle Sunnuntaijuhlaan. Haimme Salmen mukaan. Tilaisuuden loputt6ua oli alakerrassa kahvitarjoilu.

Kotona tuli takkaan.

Seurasin mc-hiihtoja selaten.

Ruokaa ja kahvia.

Seurasin mc-hiihtoja selaille.

Katselin takautuvasti viimeisen tilaisuuden TV7:n kautta Valtakunta rukoilee-konferenssista, Joensuusta.

Poljeskelin kuntopyörää 30 min. Samalla lueskelin kirjaa.

Iltapalaa ja teetä.

Seurasimme uutisia.

Siunausta!

Ps. "Laupeus ja uskollisuus älkööt hyljätkö sinua. Sido ne kaulaasi, kirjoita ne sydämesi tauluun" (Sananl. 3:3). 

Tervetuloa ensi keskiviikkona täyttämään One Way-seurakunnan tilat rukoilevilla ihmisillä!

7.12.2024.

Mietityttääkö, pelottaako, iankaikkisuus, joka alkaa jokaisella tämän maanpäällisen elämän loputtua?

Tähän kysymykseen on paras mahdollinen ratkaisu.

Se on evankeliumi.

Evankeliumin vastaanottaminen.

"Usko Herraan jeesukseen, niin sinä pelastut."

(Apost. teot 16:31).

Apua on löydettävissä, jos tämä asia on sydämelläsi ajankohtainen.

Jeesukseen uskovat ihmiset voivat auttaa sinua - mutta uskonnolliset eivät.

(Jouko Kuusjärvi).

_________________________

Lauantai. 0.9 astetta miinuksella ylösnousussa. Harmaa taivas.

Aamupalaa ja kahvia.

Klo 11 seurasimme TV7:n kautta Valtakunta rukoilee-konferenssin tilaisuutta Joensuusta.

Ruokaa ja kahvia.

Selaillen "katastin" mc-hiihtoja.

Tuli takkaan.

Klo 15 seurasimme TV7:n kautta Valtakunta rukoilee-konferenssin tilaisuutta Joensuusta.

Kahvia.

Poljeskelin kuntopyörää 35 min. Samalla lueskelin kirjaa.

Kävin saunassa.

Iltapalaa ja teetä.

Klo 18.30 seurasimme Valtakunta rukoilee-konferenssin tilaisuutta Joensuusta.

Katselimme uutisia - minä myös Israelista.

Siunausta!

Ps. "Kukistumisen edellä miehen sydän ylpistyy, mutta kunnian edellä käy nöyryys" (Sananl. 18:12).

 

6.12.2024.

Me, jotka ymmärrämme, kiittäkäämme Jumalaa 107 vuotiaasta itsenäisyydestämme! Se on täysin Hänen ansiotaan! Laittakaamme "kiittimemme ristiin" ja lumpiomme lattiaan" - kiittäkäämme Jumalaa kaikesta ja rukoilkaamme kansamme ja maamme puolesta! Emme ole elämässä tässä maassa itsenäisyytemme arvoisesti - mutta vielä on toivoa! Siksi käyttäkäämme etsikkoaikamme! Nöyrtykäämme Herran edessä! Tulkoon Suomeen herätys ja rukousherätys! Hyvää Itsenäisyyspäivää jokaiselle!

____________________________

Kehotus sinulle, joka et ole uskossa.

Niilo (Ruokonen) l sanoa jotain sinulle,, joka et vielä tunne Jeesusta etkä ole saanut kokea henkilökohtaista pelastusta ja olet vielä kadotuksen tiellä.

- Olen itse ollut kulkemassa kohti kadotusta, ja tiedän, että olin silloin sokea. En tiennyt, mihin olin matkalla. Mutta sitten Herra pysäytti minut sairauden kautta. Jos ilman Jeesusta olisin ummistanut silmäni viimeisen kerran, olisin joutunut vaivanpaikkaan, helvettiin, ikuiseen tuleen.

Ystäväni, pysähdy ajattelemaan iankaikkisuusasioita silloin, kun joku veli tai sisar sinua puhuttelee! Pysähdy kuuntelemaan, mitä heillä on sinulle kerrottavaa. He haluavat kertoa sinulle, että Jeesus antaa synnit anteeksi, antaa kokonaan uuden elämän ja vapauttaa sinut kaikista vanhoista tottumuksistasi ja synneistäsi. Sinulla on pääsy taivastielle! Saat kokea jo täällä armonajassa, että kaikki rikkomukset on annettu sinulle anteeksi.

Jos sinä uskovana lankeat, sinä saat mennä Herran eteen ja pyytää anteeksi. Jeesuksen veri puhdistaa kaikesta synnistä. Saat kokea uudestaan taivaallista iloa Herrassa. Kun saat todellisen anteeksiantamuksen ja sinulle julistetaan täydellinen synninpäästö, sinä olet taas taivaan kansalainen.

Jos et pääse Jumalan yhteyteen omien rukoustesi kautta, pyydä jotain sielunhoitajaa rukoilemaan puolestasi. Hänellä on myös oikeus julistaa sinulle synninpäästön sana Raamatun mukaan. "Minkä te päästätte maan päällä, se on päästetty taivaassa."

Herra on sanonut nämä sanat opetuslapsilleen. Uskovan velvollisuus on julistaa syntejään katuvalle kaikki synnit anteeksi. Näin orjasta tulee vapaa ja onnellinen, kun Pyhä Henki vaikuttaa sydämessä uudestisyntymisen. Kaikki synnit on Jeesuksen veressä annettu anteeksi! Jos asioita on sopimatta ihmisten kanssa, on mentävä sopimaan ne. Kun sinä olet pyytänyt anteeksi, vastuu ei enää ole sinun, vaan hänen, joka on ymmärtämätön eikä anna anteeksi. Näin sinäkin löydät tien elävän ja sinua rakastavan Jumalan luo."

(Unto Helin, Satamajätkästä Jeesuksen todistajaksi, s. 43, 44, Ari kustannus 1980).

_________________________________

Perjantai. Itsenäisyyspäivä. Oli satanut - ja sateli - lunta.

Aamupalaa ja kahvia.

Luin 1. Pietarin kirjettä. Rukousta.

Klo 11 seurasimme Valtakunta rukoilee-konferenssin tilaisuutta, Joensuusta.

Seurasin selaillen mc-hiihtoja.

Ruokaa ja kahvia.

Klo 15 seurasimme Valtakunta rukoilee-konferenssin tilaisuutta, Joensuusta.

Kahvia.

Seurasin selaillen mc-hiihtoja.

Klo 18 seurasimme Valtakunta rukoilee-konferenssin tilaisuutta Joensuusta.

Iltapalaa ja kahvia.

Seurasimme hieman Linnanjuhlia. 

Siunausta!

Ps. Suomen 107 vuoden johdosta lainauksia tähän Psalmista 107:

"Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti." j. 1.

"Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksestaan." j. 6, 13, 19, 28.

5.12.2024.

"Kehotuksen sanoja uskoville. 

Kysyin Niilolta (Ruokonen), mitä hän haluaisi sanoa Suomen kansalle.

- Ellei Suomen kansa nöyrry parannukseen, niin tämä kansa hukkuu! 

Suomen uskoville sanoisin: Jokaisen uskovan tulisi olla Jeesuksen todistaja! Herra haluaa käyttää nöyriä ja pieniä, itsessään mitättömiä. Jokaisen ihmisen tulisi tehdä parannus, tuoda synnit valoon ja ottaa Jeesus vastaan omakohtaisena Vapahtajana. Uskovankin tulee elää päivittäisessä parannuksessa. Ei riitä se, että kerran on tehnyt parannuksen ja tänä päivänä elää synnissä ja sielunvihollisen siteissä. Jumala pitää huolen lapsestaan, kun tämä antautuu kokosydämisesti Herran käyttöön. Silloin saa olla myöskin jouduttamassa Herran tuloa.

Tärkeintä on uskollisuus, eikä se, missä palvelee. Palvelee sitten esirukoilijana, uhraajana, Herran todistajana tai vaikkapa Herran postipoikana, jollaisen Herra on Niilo Ruokosesta nähnyt hyväksi tehdä. Niilo toivookin, ettei kenenkään uskovan naapuritalon kohdalla ole "itkevää enkeliä" ja kotia ilman evankeliumia. Ja hän jatkaa:

- Nyt on tärkeätä, että uskovat, jotka tuntevat hätää hukkuvista sieluista, eivät jäisi arvostelemaan niitä, jotka ovat kentällä työssä, vaan lähtisivät työhön mukaan. Kaikkia tarvitaan! Kenellä on auto, laittakoon autonsa palvelemaan evankeliumin asiaa! Tilatkaa lehtiä ja lentolehtisiä ja lähtekää levittämään painettua Jumalan sanaa! Suomi on laaja, työmaa eri lopu kesken! On paljon todistettavaa ja kerrottavaa siitä, mitä Herra on tehnyt.

Herran työ tarvitsee myöskin esirukoilijoita. Tärkeää on rukoilla, että Jumalan Pyhä Henki kirkastaisi Jumalan armon kaikille. Minulla on tuttavapiirissäni paljon hyviä "maailman ihmisiä", joiden kohdalla toivoisin Jumalan armon kirkastuvan niin, että he pääsisivät Jumalan omiksi. Toivon, että vielä jaksaisin olla evankelioimistyössä mukana ja että Herra saisi siunata tekemääni työtä.

Niilo on saanut armon kertoa toisille Jeesuksesta. Evankelioimistyöstä on tullut osa hänen elämäänsä. Vaikka Niilo on sairaseläkkeellä, hän ei halua jäädä neljän seinän sisälle. Rakkaus Kristukseen ja hätä kadotukseen matkalla olevista sieluista laittaa liikkeelle yhä uudestaan ja uudestaan. "Armoa tämä on", toteaa Niilo.

Armonaika on osattava käyttää oikein. Herra odottaa työntekijältään uskollisuutta. On lupa yhä uudestaan antautua Hänelle. Jumala vaikuttaa tahtomista ja tekemistä. Sitä Herra on tehnyt myöskin Niilon kohdalla."

(Unto Helin, Satamajätkästä Jeesuksen todistajaksi, s. 42, 43, Ari kustannus 1980).

______________________________

Torstai. 8.9 astetta ylösnousussa. Selkeä taivas. Aurinko.

Aamupalaa ja kahvia.

Laitoin tulen takkaan loimottelemaan.

Luin 1. Pietarin  kirjettä. Rukousta.

Ruokaa ja kahvia.

Kävin hakemassa Emilian harjoittelupaikastaan. M-L vienyt yleensä aamuisin - ja myös Danielin kouluun.

Kirjoitin vähän.

Poljeskelin kuntopyörää 40 min. Samalla lueskelin kirjaa.

Luin kirjaa.

Iltapalaa ja teetä.

M-L on leiponut ja neulonut tänään.

Seurasimme uutisia - myös Israelista.

Siunausta!

Ps. "Kuule, poikani, ja viisastu, ja ohjaa sydämesi oikealle tielle" (Sananl. 23:19).

4.12.2024.

Luultavasti olen oikeassa, kun lausun:

Jeesukseen uskovien tärkein asia on nyt keskittyä oleelliseen.

Tämä on tietenkin aina ollut näin, mutta meille, jotka elämme tätä aikaa - emme menneessä, emmekä vielä tulevissa päivissäkään  - se oleelliseen keskittyminen on juuri nyt. Ei "sitku", Vaan "nytku."

Ja tämä aika ihan erityisessä mielessä tarvitsee sitä, että uskovina keskitymme oleellisiin asioihin - että nekin, jotka eivät vielä usko, voisivat tehdä niin.

Mitkä ovat meille oleellisia asioita?

Voimavaramme tulisivat olla erityisesti keskitetyt evankeliumin viemiseen niille ihmisille, jotka eivät vielä tunne Jeesusta.

Se on Jeesuksen  antaman lähetyskäskyn toteuttamista.

Ei ole aika hävetä evankeliumia.

Suurin syy siihen, että emme ole Jeesuksen todistajia, on juuri tämä evankeliumin häpeäminen - ei teoriassa, vaan todellisuudessa.

Mihin seurakuntaelämä meitä johtaa; saarnoineen, opetuksineen, hienoinen, tai erilaisine musiikkeineen?

Jos ei se johda meitä keskittymään oleelliseen - viemään evankeliumia niille, joiden puolesta Jeesus on kuollut - niin mihin olemme joutuneet?

(Jouko Kuusjärvi)

______________________________ 

Keskiviikko. 7.5 astetta miinuksella ylösnousussa.  Selkeä taivas. Aurinko.

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta. Luin 1. Pietarin kirjettä.

M-L kävi kylällä kauppa-asioilla.

Ruokaa ja kahvia. 

Tuli takkaan.

Kirjoitin vähän.

Poljeskelin kuntopyörää 30 min. Samalla lueskelin kirjaa.

Luin kirjaa.

19:ksi ajelin helluntairukoushuoneelle Rukousiltaan. 9 henkeä.

Iltapalaa ja teetä.

Seurasin uutisia - myös Israelista.

Siunausta!

Ps. "Onnellinen se ihminen, joka aina on aralla tunnolla; mutta joka sydämensä paaduttaa, se onnettomuuteen lankeaa" (Ps. 28:14).

3.12.2024. 

Kiehisenvuolijan jouluruno:

Suuri ilo.

Beetlehemin kedolla

valvoi joukko paimenten.

Tähtitaivaan tumman alla,

vartiossa lampaiden.

Yllättäen edessänsä,

seisoi Herran enkeli.

Paimenet on peloissansa,

Kirkkaus Herran loisteli.

                Älkää peljätkö! Kuulkaa viesti ihmeinen!

                Ilmoitan teille ilon suuren, kuuluu viesti taivainen.

                Tää sanoma on tarkoitettu iloksi kaikkien kansojen:

                Teille on tänään syntynyt Vapahtaja ihmisten.

                Hän on Kristus. Hän on Herra. Herra aivan jokaisen.

Taivaallinen sotaväki,

yhtyi seuraan enkelin.

Paimenet sen kaiken näki.

Oli yö tämä ihmeellisin.

Suuri joukko enkeleitä

yhtyi Jumalaa ylistämään.

Paimenet on ihmeissänsä;

yhtyy sydän laulamaan:

             Kunnia Jumalalle! Korkeuksissa olkohon!

             Kunnia Herralle! Taivaisiin se nouskohon!

             Kaikkivaltiaalle! Sillä Korkein Hän on!

             Rauha maassa ihmisten kesken, tulkohon!

             Kaikkia luotujaan kohtaan Jumalalla hyvä tahto on!

Enkelit kun taivaisiin,

paimenten luota lähti,

niin askelin kiireisin,

he Beetlehemiin kulki.

Sieltä talli löytyi,

ja lapsi pienoinen.

Hän seimessä nukkui,

tuo Poika taivainen.

Joulutunnelmaa ei luonut,

kultanauhat, kynttilät.

Oli loppuneet jo huoneet.

Eläinsuojan löysivät.

Tallin hämärissä,

Jeesus syntyi päälle maan.

Sitä aina Joulussa,

me käymme muistamaan.

           Kunnia Jumalalle! Korkeuksissa olkohon!

           Kunnia Herralle! Taivaisiin se nouskohon!

           Kaikkivaltiaalle! Sillä Korkein Hän on!

           Rauha maassa ihmisten kesken, tulkohon!

           Kaikkia luotujaan kohtaan Jumalalla hyvä tahto on!

(Jouko Kuusjärvi)

_________________________________________________

Tiistai. 1.0 astetta lämmintä ylösnousussa. Vähän harmaa taivas - mutta selkeni päivän mittaan.

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta.

Kävin pesettämässä auton kylällä.

Luin Hebrealaiskirjettä. Rukousta.

Ruokaa ja kahvia.

Tänäänkin tulet takkaan.

Kirjoitin.

Poljeskelin kuntopyörää 35 min. Samalla lueskelin kirjaa.

Iltapalaa ja teetä.

Seurasimme uutisia - myös Israelista.

Siunausta!

Ps. "Joka vaimon kanssa avion rikkoo, on mieletön; itsensä menettää, joka niin tekee. Hän saa vaivan ja häpeän, eikä hänen häväistystään pyyhitä pois. Sillä luulevaisuus nostaa miehen vihan, ja säälimätön on hän koston päivänä. Ei hän huoli mistään lunastusmaksusta, vaikka kuinka lahjaasi lisäät! (Sananl. 6:32-35).

"Avioliitto pidettäköön kunniassa kaikkien kesken, ja aviovuode saastuttamatonna; sillä haureelliset ja avionrikkojat Jumala tuomitsee" (Hebr. 13:4).

2.12.2024. 

Kiitollisuus -

harjoittamisen/harjoittelemisen arvoinen asia -

varsinkin sellaisen ihmisen elämässä,

jolla on usko Jeesukseen - 

niin kuin esimerkiksi minulle.

Sitä huomaa olevansa aika kiittämätön.

Tyytyväisyys -

harjoittamisen/harjoittelemisen arvoinen asia -

varsinkin sellaisen ihmisen elämässä,

jolla on usko Jeesukseen -

niin kuin esimerkiksi minulle.

Sitä huomaa olevansa liian vähän tyytyväinen.

Uskon, että Jumalan mielenmukainen 

kiitollisuus

ja 

tyytyväisyys

ovat asioita, jotka eivät vie meitä

omahyväisyyteen -

vaan siitä pois.

Ne eivät saa meissä aikaan laodikealaista henkeä,

joka sanoo:

"...Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse..." (Ilm. 3:17a).

Jeesuksen sanat kuuluvat meillekin, jos olemme tuollaisessa tilassa, näin:

"...etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston..." (Ilm. 3:17b)

Jeesuksen neuvo meille silloin kuuluu:

"...Minä neuvon sinua ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua; että rikastuisit ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit eikä alastomuutesi häpeä näkyisi, ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että näkisit..." (Ilm. 3:18).

Nämä asiat koskevat meitä yksilöinä -

mutta myös seurakuntina.

Laodikean seurakunnalle -

niin kuin meillekin tänään -

kuuluvat Jeesuksen armolliset sanat:

"...Kaikkia niitä, joita minä pidän rakkaina, minä nuhtelen ja kuritan; ehkeroitse siis ja tee parannus..." (Ilm. 3:19).

(Jouko Kuusjärvi)

______________________________

Sydämelliset nimipäiväonnittelut - meidän perhekunnan pienimmälle ja nuorimmalla - Unnalle! Minja, Unna, Adeliinalle!

Maanantai. 6.9 astetta lämmintä klo 5.25. Harmaa taivas.

Aamupalaa ja kahvia.

6:ksi ajelin helluntairukoushuoneelle Aamurukoukseen. 2 henkeä.

Tein ilmoituksen lehteen ke. 11.12. olevasta kristittyjen yhteisestä rukous- ja paastopäivästä, sekä sen illalla One Way-seurakunnassa klo 19 olevasta rukousillasta, sekä Uuden elämän illasta, joka on Konttimäen koululla, pe. 13.12. klo 18. Molemmat tilaisuudet järjestää Kristityt yhdessä Saarijärven eri seurakunnista.

Rukousta. Torkkumista.

Laitoin tulen takkaan.

Luin Hebrealaiskirjettä.

Kahvia.

Kirjoitin SAARIJÄRVI RUKOILEE - kristittyjen yhteisen rukousrintaman Rintamapostin 98. joulukuulle. Lähetin sen s-postina niille, jotka saavat sen siten.

Ruokaa ja kahvia.

Laittelin Rintamapostin paperiversiot kuoriin ja vein postiin. Satoi vettä. 8 astetta lämmintä.

Poljeskelin kuntopyörää 30 min. Samalla lueskelin kirjaa.

Luin kirjaa.

Iltapalaa ja kahvia.

Kirjoitin.

Seurasimme uutisia - myös Israelista.

Siunausta!

Ps. "Herran pelko on viisauden alku, ja Pyhän tunteminen on ymmärrystä" (Sananl. 9:10).