26.12.2024.
Mikä on uskonelämän ja seurakuntaelämän pahin vihollinen?
Ihmistekoisuus.
Enkä koeta luikerrella itse pois tämän todellisuuden alta.
Yli 55 vuoden kokemuksella - eri seurakuntia palvelleena -
joudun toteamaan, että paljon paremmin olisi mennyt,
jos en olisi niin paljon touhuillut vain ihmistekoisesti
(eikä tässä ole kysymys heikosta itsetunnosta, jota en itselläni koe olevan).
Olen tullut tuntemaan myös sen, että en ole ainoa sellainen.
Voihan olla, että kun vähän ajattelet,
löydät itsesi samanlaisesta tilanteesta.
Olisihan jälki ihan erilaista, jos ei puuhailumme,
tilaisuuksien pyörittämisemme ja "kaikki meno muu",
olisi niin ihmistekoista.
Hyvin se mennee:
Meillä on paljon evankeliointia.
Meillä on kaikki evankeliointia.
Meillä on paljon rukousta.
Meillä on kaikki rukousta.
Meillä on paljon lähetystyötä.
Meillä on kaikki lähetystyötä.
Voimme "höläytellä" tuonkaltaisia "aforismeja"
ja taputtaa päälle.
Ja kuitenkin todellisuus on tarua ...
ei ihmeellisempää, vaan...
Ihmistekoisuuteen ei tarvitse muuta
kuin ihmisestä lähtöisin olevaa
voimaa,
suunnittelua,
ideointia -
ja se voi olla hyvinkin näkyvää.
Mutta ei Jumalan mielenmukaista.
Pyrkiessämme elämässämme -
ja seurakunnan elämässä -
pois ihmistekoisuudesta,
alamme nähdä merkittävänä
Pyhän hengen osuuden:
Välttämättömyyden -
kaikessa.
Tämä erottaa seurakunnan muista
tämän maailman yhteisöistä.
Kun otamme Pyhän Hengen merkityksen tosissamme,
käy niin, että asiat voivat muuttaa elämässämme -
ja seurakunnan elämässä -
erilaiseen tärkeysjärjestykseen.
Jos tänään sanotaan:
1. Kuinka suosittu seurakunta on, tunnetaan musiikkitilaisuudesta.
2. Kuinka suosittu seurakunnan pastori on, tunnetaan seurakunnan sunnuntaikokouksesta.
3. Kuinka suosittu Jeesus on, tunnetaan seurakunnan rukouskokouksesta.
Jotain tasoittumista noiden asioiden välillä voi tapahtua, kun Pyhä Henki ja Hänen johdatuksensa otetaan tosissaan.
Eiköhän oteta!
Samassa veneessä ollaan.
(Lopuksi: Nämä arvioinnit eivät koske vain tiettyä seurakuntaa).
(Jouko Kuusjärvi)
________________________________
Torstai. Tapaninpäivä. 2.8 astetta plussalla myöhäisessä ylösnousussa. Harmaa taivas.
Aamupalaa ja kahvia - ja kuusen- ym. kynttilät loistivat tunnelmaa luoden.
Rukousta. Luin Jaakobin kirjettä.
Ruokaa ja kahvia.
Laitoin tulen takkaan.
Poljeskelin kuntopyörää 30 min. Samalla luin kirjaa.
Kirjoitin hieman.
Kahvia.
Seurasimme uutisia.
Siunausta!
Ps. "Monet ovat miehen mielessä aivoitukset, mutta Herran neuvo on pysyväinen" (Sananl. 19:21).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti