16.12.2024.
Taivaalla paistelee pyöreä kuu.
Menossa on Joulukuu.
Ihan siinä jo hymyyn vetäytyy suu.
Valkoinen Joulu tästä muotoutuu.
Pian hopeakäädyt kuusen oksille kietoutuu.
Tuo iloa myöskin tuo vihreä joulupuu.
Niinkö tänäkin Jouluna tapahtuu,
että huomiomme vie kaikki muu,
ja Jeesus sivuun jää ja unohtuu?
(Jouko Kuusjärvi)
_____________________________
Lainailen tähän sydämelleni tullutta tekstiä. Voihan olla, että joku ajattelee turhaksi tällaisen kirjoittelun - että evankeliumiahan sitä pitäisi vain julistaa. No, se on kyllä minunkin päätehtäväni, mutta lainailen nyt kuitenkin.
Kirja, josta lainaukset ovat, tulee esille kirjoituksen lopussa - niin kuin meidän on aina hyvä tehdä, silloin kun lainaamme toisten tekstiä.
Lainaukset ovat otsikon:
"Maallistuminen ja nimikristillisyys", alta:
"...Kristilliset johtajat ovat aikaisemmin selväsanaisesti varoittaneet maallisista huveista.
Frank Mangs lausui eräässä norjalaiselle viikkolehdelle antamassaan haastattelussa: Minun mielestäni teatteri ja filmi eivät kuulu hengelliseen elämään. Teatteri ja elokuva vangitsevat mielenkiintoni, mutta Jumalan sana sanoo, että ihmisen ei pidä antaa minkään hallita itseään. Teatteria ja hengellistä elämää ei käy yhdistäminen, ja sitä paitsi hengellinen elämä on niin rikas - oikea hengellinen elämä - että ihminen ei lainkaan tarvitse teatterin ja elokuvan antamaa viihdytystä."
Lewi Pethrus kirjoittaa: "Uskon omalta kohdaltani, että kun on kysymys teatterista, filmistä, tanssista, kohtuullisesta alkoholin käytöstä, tai muusta vastaavasta, ainoa kanta, jonka kristitty, varsinkin tällaisena aikana, voi omaksua, on täydellinen irtisanoutuminen edellä mainitusta."
Muistat ehkä, mitä Spurgeon aikoinaan sanoi: "Te, jotka käytte teatterissa tai oopperassa, haluatteko istua siellä, kun Herra tulee?"
Maailmallinen elämäntyyli on tyypillistä meidän aikamme kristikunnalle. Kuinka muuten voisi ollakaan, kun kerran uskon perustuksia horjutetaan? Piispa John A. T. Robinson kirjoittaa: "Siinain käskysanat ovat kadottaneet pelättävyytensä, eivätkä ihmiset enää tunnusta Jeesuksen auktoriteettia - eivät edes suurena moraalin opettajana. Ihmisten on vaikeata suhtautua elämänohjeisiin vakavasti, kun ne luonnolliset tukipilarit, joiden varassa ne lepäsivät, ovat sortuneet."
Teologit puolustavat nykyään melkein kaikkia ajateltavissa olevia syntejä. Liberaaliteologia murentaa luottamuksen Raamattuun. Eikä se sen jälkeen pysty enää vetoamaan mihinkään absoluuttiseen ohjenuoraan. Muutamat teologit menevät jopa niin pitkälle, että he esiintyvät suorastaan kurittomuuden esitaistelijoina. Vanhaa moraalittomuutta julistetaan "uutena moraalina".
Kirjassaan Rehellinen Jumalan edessä, aikamme levinneimmässä kansantajuisessa teologisessa teoksessa, kirjoittaa piispa Robinson: "Ei ole mitään kerta kaikkiaan väärää. Emme voi esimerkiksi lähteä väitteestä, että suhteet ennen avioliittoa tai avioerot olisivat sellaisenaan vääriä tai syntisiä. ..."
(Thoralf Gilbrant, Ennustukset toteutuvat 2, s. 25, 26, Ristin Voitto 1975).
Jatkan tästä.
__________________________
Maanantai. 9.2 astetta pakkasta klo 5.25. Oli satanut aika paljon lunta - ja satoi.
Aamupalaa ja kahvia.
6:ksi ajelin helluntairukoushuoneelle Aamurukoukseen. 2 henkeä. Tiet auraamattomat.
Torkkumista.
Kahvia.
Kävin kylällä. Ostin lumikolan.
Työntelin lumia pihalla.
Laitoin tulen takkaan.
Ruokaa ja kahvia.
Poljeskelin kuntopyörää 40 min. Samalla lueskelin kirjaa.
Iltapalaa.
Kirjoitin.
Seurasimme uutisia - myös Israelista.
Valmisteluja seuraavaa Uuden elämän iltaa varten, joka on Pajupuron vanhalla koululla, pe. 17.1.2025.
Siunausta!
Ps. "Kultaomenia hopeamaljoissa ovat sanat, sanotut aikanansa" (Sananl. 25:11).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti