4.12.2024.
Luultavasti olen oikeassa, kun lausun:
Jeesukseen uskovien tärkein asia on nyt keskittyä oleelliseen.
Tämä on tietenkin aina ollut näin, mutta meille, jotka elämme tätä aikaa - emme menneessä, emmekä vielä tulevissa päivissäkään - se oleelliseen keskittyminen on juuri nyt. Ei "sitku", Vaan "nytku."
Ja tämä aika ihan erityisessä mielessä tarvitsee sitä, että uskovina keskitymme oleellisiin asioihin - että nekin, jotka eivät vielä usko, voisivat tehdä niin.
Mitkä ovat meille oleellisia asioita?
Voimavaramme tulisivat olla erityisesti keskitetyt evankeliumin viemiseen niille ihmisille, jotka eivät vielä tunne Jeesusta.
Se on Jeesuksen antaman lähetyskäskyn toteuttamista.
Ei ole aika hävetä evankeliumia.
Suurin syy siihen, että emme ole Jeesuksen todistajia, on juuri tämä evankeliumin häpeäminen - ei teoriassa, vaan todellisuudessa.
Mihin seurakuntaelämä meitä johtaa; saarnoineen, opetuksineen, hienoinen, tai erilaisine musiikkeineen?
Jos ei se johda meitä keskittymään oleelliseen - viemään evankeliumia niille, joiden puolesta Jeesus on kuollut - niin mihin olemme joutuneet?
(Jouko Kuusjärvi)
______________________________
Keskiviikko. 7.5 astetta miinuksella ylösnousussa. Selkeä taivas. Aurinko.
Aamupalaa ja kahvia.
Rukousta. Luin 1. Pietarin kirjettä.
M-L kävi kylällä kauppa-asioilla.
Ruokaa ja kahvia.
Tuli takkaan.
Kirjoitin vähän.
Poljeskelin kuntopyörää 30 min. Samalla lueskelin kirjaa.
Luin kirjaa.
19:ksi ajelin helluntairukoushuoneelle Rukousiltaan. 9 henkeä.
Iltapalaa ja teetä.
Seurasin uutisia - myös Israelista.
Siunausta!
Ps. "Onnellinen se ihminen, joka aina on aralla tunnolla; mutta joka sydämensä paaduttaa, se onnettomuuteen lankeaa" (Ps. 28:14).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti