15.8.2023.

RUKOUS APOSTOLIEN TEOISSA 48.

Pietari, jonka sadanpäämies Kornelius oli kutsunut luokseen, sekä kutsujat ja muutama veli Joppesta, tekevät  matkan Kesareaan:

"Ja sen jälkeisenä päivänä he saapuivat Kesareaan; ja Kornelius odotti heitä ja oli kutsunut koolle sukulaisensa ja lähimmät ystävänsä" (Apt. 10:24).

Kovasti odotettu vieras saapui Korneliuksen kotiin. Valmisteluja oli tehty; koolla olivat Korneliuksen perhekuntalaiset, joihin myös palvelusväki kuului, sekä sukulaisia ja ystäviä. Voimme aivan kokea sen suuren odotuksen, joka tuossa kodissa vallitsi.

Meillekin tämä kaikki viestii jotakin: Kun meillä on mahdollisuus - ja meillähän on mahdollisuus - niin meidän tulee kutsua sukulaisia, ystäviä ja muita, henkilöön katsomatta, sinne, missä evankeliumia julistetaan. Tämä on aika harvinaista uskovien keskuudessa. Voimme myös auttaa heitä pääsemään tilaisuuksiin. Mikä on syynä siihen, ettemme toimi niin? Syynä on hengellinen elämämme; sen laimeus ja näyttömyys. Taustalta löytyy antautumattomuus Herralle ja todellisen rukouselämän puute, jotka johtavat siihen, ettemme koe Pyhän Hengen täyteyttä ja johdatusta elämässämme. Meillä ei ole näkyä kadotukseen matkalla olevien voittamisesta Jeesukselle.

"Ja kun Pietari oli astumassa sisään, meni Kornelius häntä vastaan, lankesi hänen jalkojensa juureen ja kumartui maahan. Mutta Pietari nosti hänet ylös sanoen: Nouse, minäkin olen ihminen. Ja puhellen hänen kanssaan hän meni sisään ja tapasi monta koolla" (Apt. 10:25-27).

Kiitollisuudesta ja kunnioituksesta Pietaria kohtaan, Kornelius lankeaa tämän jalkojen juureen ja kumartuu maahan. Mutta Pietari tuo kuitenkin esille sen, että hänkin on vain ihminen; siinä mielessä "samalla viivalla" Korneliuksen kanssa.

Uskonnollisuus haluaa usein tällaisia "maahan lankeamisia" joidenkin uskonnollisten henkilöiden edessä; kuten esimerkiksi paavin edessä "matelemisia" ja hänen jalkojensa suutelemisia. Heidän keskuudessaan Pietaria pidetään ensimmäisenä Rooman paavina - jota hän ei ole - ja paaveja hänen jälkeensä tietystä ajankohdasta alkaen Kristuksen sijaisina maan päällä - joita he eivät ole. Heille - niinkuin meillekin -  on hyväksi ohjeeksi se, mitä Pietari sanoi Korneliukselle, joka kumartui maahan hänen teensä.

Varmasti tunnelma Koneliuksen kodissa oli "sähköinen", kun Pietari Korneliuksen kanssa astuu huoneeseen...

Jatkan - jHs.

____________________________

Sydämelliset nimipäiväonnittelut meidän "marjoille"; Marja-Leenalle ja Terhi-Marjalle! Samoin Pirkkalan Marjolle ja Latva-Äijön Marittalle!

30.8 astetta lämmintä ylösnousussa. Auringon puolella. Sininen taivas.

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta. Luin Johanneksen evankeliumia. Takapihan puolella.

Ruokaa ja kahvia.

Kirjoitin.

Kahvia.

Kirjoitin.

Poljeskelin kuntopyörää 50 min. Samalla luin kirjaa.

Luin kirjaa.

Iltapalaa.

Seurasimme uutisia - minä myös Israelista.

Siunausta!

Ps. "Hänen työtovereinaan me myös kehoitamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi" (2. Kor. 8:1).

14.8.2023.

RUKOUS APOSTOLIEN TEOISSA 47.

Jumalan johdatus on tarkkaa. Hän vie tässäkin suunnitelmaansa eteenpäin jäntevästi ja varmasti: 

"Kun Pietari yhä mietti tuota näkyä, sanoi henki hänelle: Katso, kaksi miestä etsii sinua; niin nouse nyt, astu alas ja mene arvelematta heidän kanssaan, sillä minä olen heidät lähettänyt" (Apt. 10:19-20).

Kiinnitit ehkä huomiota yhteen yksityiskohtaan; Kornelius lähetti kolme miestä hakemaan Pietaria, mutta tässä puhutaan vain kahdesta; "...kaksi miestä etsii sinua." Uskon, että selitys on se, että tässä puhutaan niistä kahdesta Korneliuksen palvelijasta, jotka hän lähetti matkaan. Kolmas mies, joka oli sotamies, on jossakin taustalla.

Pyhä Henki kertoo Pietarille, että Hän on lähettänyt miehet ja että hänen on "arvelematta" mentävä heidän kanssaan. Pietari kyllä tarvitsi tällaista vahvistusta, sillä tuleva matka oli senlaatuinen.

"Niin Pietari meni alas miesten tykö ja sanoi: Katso, minä olen se, jota te etsitte; mitä varten te olette tulleet? He sanoivat: Sadanpäämies Kornelius, hurskas ja Jumalaa pelkääväinen mies, josta koko Juudean kansa todistaa hyvää, on pyhältä enkeliltä ilmestyksessä saanut käskyn haettaa sinut kotiinsa ja kuulla, mitä sinulla on sanottavaa" (Apt. 10:21-22).

Kohtaaminen tapahtui hakijoiden ja haettavan kesken. Asiakin kerrottiin:

"Niin hän kutsui heidät sisään ja piti heitä vierainansa. Seuraavana päivänä Pietari nousi ja lähti heidän kanssaan, ja muutamat veljet Joppesta seurasivat hänen mukanaan" (Apt. 10:23).

Eiköhän Pietarille alkanut avautumaan yhä enemmän hänen näkemänsä näyn sanoma...

Jatkan - jHs.

___________________________

Maanantai. 15.7 astetta lämmintä klo 6.05. Tumma taivas.

Ajelin 6:15:ksi helluntairukoushuoneelle Aamurukoukseen. 3 henkeä.

Nukuin.

Kahvia.

Rukousta. Luin Johanneksen evankeliumia. Takapihalla.

Laitoin ilmoituksen Nuotioillasta lehteen. Myös puffin.

Kahvia.

Kirjoitin.

Ruokaa ja kahvia.

Kirjoitin.

Poljin kuntopyörää 45 min. Samalla luin kirjaa.

Iltapalaa ja teetä.

Siunausta!

Ps. "Mutta mikä minulle oli voitto, sen minä olen Kristuksen tähden lukenut tappioksi" (Fil. 3:7).

13.8.2023.

RUKOUS APOSTOLIEN TEOISSA 46.

Pietari on nahkuri Simonin katolla rukoilemassa, kun hän joutuu hurmoksiin. Ja mitä hän näkikään?:

"Ja hän näki taivaan avoinna ja tulevan alas astian, ikäänkuin suuren liinavaatteen, joka neljästä  kulmastaan laskettiin maahan. Ja siinä oli kaikkinaisia maan nelijalkaisia ja matelijoita ja taivaanlintuja. Ja tuli ääni, joka sanoi hänelle: Nouse, Pietari, teurasta ja syö. Mutta Pietari sanoi: En suinkaan, Herra; sillä en minä ole ikinä syönyt mitään epäpyhää   enkä saastaista. Ja taas ääni sanoi hänelle toistamiseen: Minkä Jumala on puhdistanut, sitä älä sinä sano epäpyhäksi. Tämä tapahtui kolme kertaa; sitten astia otettiin kohta ylös taivaaseen" (Apt. 10:11-16).

Juutalaisena miehenä Pietarin vastaus oli luonnollinen. Tämän näyn kautta Pietaria valmistettiin "seuraavaan siirtoon" hänen elämässään - siirtoon, jolla oli iso merkitys evankeliumin leviämiselle meidän pakanain - jotka emme ole juutalaisia - keskuuteen. Jumalalla on omat tapansa tehdä hyvin voimakkaasti tahtonsa tiettäväksi ihmisille erilaisia asioita koskien. Pietari tarvitsi tällaisen tavan:

"Ja kun Pietari oli epätietoinen siitä, mitä hänen näkemänsä näky mahtoi merkitä, niin katso, ne miehet, jotka Kornelius oli lähettänyt ja jotka kyselemässä olivat löytäneet Simonin talon, seisoivat portilla ja tiedustelivat kuuluvalla äänellä, majailiko siellä Simon, jota myös Pietariksi kutsuttiin" (Apt. 10:17-18).

Pietarin näkemä näky ohjasi häntä suhtautumaan oikein siihen "haasteeseen", jonka hän pian kuulee. Saamme tässäkin katsella Jumalan ihmeellistä, täydellisen tarkkaa, johdatusta. Pietari näkee näyn ja on epätietoinen siitä, mitä näky mahtaa tarkoittaa, mutta samaan aikaan Korneliuksen lähettämät miehet seisovat nahkuri Simonin talon portilla ja kyselevät kuuluvalla äänellä - niin että Pietarikin kuulee - Pietaria. Kannatti Korneliuksen elää rukouselämää! Kannatti Pietarin tehdä samoin - ja mennä katolle rukoilemaan!

Kannattaa meidänkin elää rukouselämää! Syttyköön meissä rukouksenhalu! 

Jatkan - jHs.

__________________

Sunnuntai. 16.4 astetta lämmintä ylösnousussa. Tuuleskeli. Aurinko paistoi.

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta. Luin Johanneksen evankeliumia.

11:ksi ajelimme helluntairukoushuoneelle Sunnuntaijuhlaan. Oli hyvä tilaisuus.

Kokouksen jälkeen kävimme kotona vähän syömässä.

14:ksi menimme Terhi-Marjalle ja Denikselle. Siellä oli M-L:n yllätyssynttärit. Syntymäpäivä  - 75 v - oli hetki sitten. Oli huipputarjoilut. Yhdessäoloa. Parihenkisin joukkuein pientä kilpailua; kysymyksiä. Timo lauloi - kitaroineen. Mukava oli taa perhekuntana olla kasassa. Kaunis sää ja mukava piha-alue, niin mikäpäs oli ollessa. Mukana olivat: Terhi-Marja, Denis, Emilia ja Daniel, Tero, Mari, Aaro, Eelis, Timo, Pia, Milka, Milena, Minja, M-L ja minä. Pois olivat Miro, joka oli ennättänyt armeijalomallaan lupautunut muualle, sekä Nooa, joka oli kipeänä. Kiitos kaikille juhlista!

Kotiuduttuamme kirjoitin.

Seurailin uutisia.

Kirjoitin.

Siunausta!

Ps. "Sillä Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siinä on vapaus" (2. Kor. 3:17).

12.8.2023.

RUKOUS APOSTOLIEN TEOISSA 45.

Edellisellä kerralla Pietari jäi Joppeen, joksikin aikaa, nahkuri Simonin luokse. 

Seuraavaksi meille kerrotaan ihmeellinen johdatus Pietarin kohdalla, joka koituu siunaukseksi ihmisille hyvin kauaskantoisesti:

"Ja Kesareassa oli mies, nimeltä Kornelius, sadanpäämies niin kutsutussa italialaisessa sotaväenosastossa. Hän oli hurskas ja jumalaa pelkääväinen, niinkuin koko hänen perhekuntansakin, ja antoi paljon almuja kansalle ja rukoili alati Jumalaa" (Apt. 10:1-2).

Kornelius oli hurskas ja Jumalaa pelkääväinen - kuten perhekuntansakin - mutta ei Jeesukseen uskovainen, niinkuin tulemme näkemään. Hänellä oli usko Jumalaan, mutta hän tarvitsi pelastavan uskon:

"Hän näki selvästi näyssä, noin yhdeksännellä hetkellä päivästä. Jumalan enkeli, joka tuli sisään hänen tykönsä ja sanoi hänelle: Kornelius! Tämä loi katseensa häneen ja sanoi peljästyneenä: Mikä on, Herra? Enkeli sanoi hänelle: Sinun rukouksesi ja almusi ovat tulleet muistoon Jumalan edessä" (Apt. 10:3-4).

Olisiko ollut niin, että Kornelius oli viettämässä rukoushetkeä - olihan yhdeksäs hetki; klo 15, joka oli juutalaisten rukoushetken aika, yksi niistä. Kornelius ei ollut juutalainen, vaan pakana. Varmasti Kornelius oli kuullut Jeesuksesta. Uskon, että hänellä oli sydämessään kaipaus kokea pelastus evankeliumin kautta; tästä tämä koko tapaus kertoo.

Jumala kuulee jokaisen ihmisen rukouksen, jolla on kaipaava ja vilpitön sydän Hänen puoleensa. Kornelius saa enkeliltä lisää ohjeita:

"Niin lähetä nyt miehiä Joppeen noutamaan eräs Simon, jota myös Pietariksi kutsutaan; hän majailee nahkuri Simonin luona, jonka talo on meren rannalla. Ja kun enkeli, joka Korneliusta puhutteli, oli mennyt pois, kutsui tämä kaksi palvelijaansa ja hurskaan sotamiehen uskollisimpiensä joukosta ja kertoi heille kaikki ja lähetti heidät Joppeen" (Apt. 10:5-8).

Näin asiat kehittyvät. Kornelius toimii niinkuin enkeli käski. Jälleen saamme todeta, että jumalan antamat ohjeet ovat selkeät ja tarkat. Tarvitsee vain totella.

On hyvä huomata, että tässä ollaan Jumalan puolelta valmistelemassa rukousvastausta Korneliuksen rukouksiin (...Sinun rukouksesi ovat tulleet muistoon Jumalan edessä").

Siellä, missä Pietari on, valmistellaan myös asioita tapahtumaan Jumalan aikataulussa:

"Ja seuraavana päivänä, kun he olivat matkalla ja lähestyivät kaupunkia, nousi Pietari noin kuudennen hetken vaiheilla katolle rukoilemaan" (Apt. 10:9).

Jumalan johdatettavissa oleva "kiertelijä" apostoli nousi katolle; ei ottamaan aurinkoa, vaan rukoilemaan. Rukous oli perusasia Pietarin elämässä. Sen kautta hän eli vuorovaikutuksessa Herransa kanssa ja oli sillä "aaltopituudella", että kuuli Jumalan äänen herkästi, ja saattoi olla Hänen Pyhän Henkensä johdatettavissa. Meille on varattu tämä sama mahdollisuus. On meidän vallassamme, haluammeko elää sellaista elämää. Harvat meistä haluamme, vaikka sitä Jumala kuitenkin tahtoo:

"Ja hänen tuli nälkä, ja hän halusi ruokaa. Mutta sitä valmistettaessa hän joutui hurmoksiin" (Apt. 10:10).

Uskon Pietarin jatkaneen rukousta katolla. Se, että hän joutui hurmoksiin, liittyi siihen, että hän oli rukouksessa. Alkukielen sana, joka tarkoittaa hurmosta, on ekstasis, joka tarkoittaa mm. haltioituneena olemista. Pietari oli hyvin "ylimaallisessa" olotilassa. Hän ei kuitenkaan ollut tiedottomassa tilassa, vaan tietoisessa, jossa saattoi kommunikoida "taivaan" kanssa; nähdä, kuulla ja puhua. Uskon, että Pietarilla ollut näläntunne ja se, mitä hän sitten näkee ja kuulee, kuuluvat jotenkin yhteen - vaikka nälkä olikin ihan tavallinen nälkä. 

Pietarille tullaan puhumaan . ja tarjoamaan - jotain sellaista, jossa hän todellisesti joutuu ylittämään rajoja. Jumala, joka oli Pietarin valinnut tehtävään, joka hänelle annetaan, tiesi, että Pietari tulee tottelemaan Herraa.

Jatkan - jHs.

___________________________

Lauantai. 15.3 astetta lämmintä ylösnousussa. Auringon puolella. Pientä tuulenvirettä.

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta. Luin Johanneksen evankeliumia. Takapihalla.

Kahvia.

Kirjoitin.

Ruokaa ja kahvia.

Poljin kuntopyörää 40 min. Samalla luin kirjaa.

Luin kirjaa.

M-L kävi kylällä asioilla.

M-L teki iltapalaksi hyvää pizzaa.

Tänään saimme videota ja kuvaa Miron valatilaisuudesta, Kainuun Prikaatista.

Seurasimme uutisia - minä myös Israelista.

Siunausta!

Ps. "Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti" (Hebr. 13:8).

11.8.2023.

RUKOUS APOSTOLIEN TEOISSA 44.

Lyddassa tapahtui ihmeitä; Jumala paransi, Pietaria  välikappaleenaan käyttäen, Aineas-nimisen miehen, joka oli ollut halvattuna 8 vuotta. Tämän seurauksena kaupungin väki kääntyi Herran puoleen - ja muuallakin; Saaronin tasangolla tapahtui niin.

En voi olla ajattelematta tätä: Jos meidänkin paikkakunnillamme tapahtuisi tällaisia ilmeisiä ihmeitä, niin ne vaikuttaisivat sen, että runsaasti ihmisiä kääntyisi Herran tykö; tulisi Jeesukseen uskoviksi. Kyseessä ei ole mikään "olankohautuksella" sivuutettava asia. Meidän tulee pyrkiä siihen; rukoilla sitä.

Joppe-niminen kaupunki oli Lyddasta alle 20 km päässä, meren rannalla. Sinne  oli Jumala johdattamassa Pietaria seuraavaksi:

"Mutta Joppessa oli naisopetuslapsi, nimeltä Tabita, mikä kreikaksi käännettynä on: Dorkas; hän teki paljon hyviä töitä ja antoi runsaasti almuja" (Apt. 9:36).

Lukemamme antaa hyvin kauniin kuvan tästä sisaresta, naisopetuslapsesta: "hän teki paljon hyviä töitä ja antoi runsaasti almuja." Tämä kertoo hänen sydämen laadustaan, jonka Jeesus oli saanut valloittaa. Almuja annettiin köyhille. Jeesuskin puhui almujen antamisesta. Ne kuuluvat kristityn elämään tänäänkin. Tabita ei halunnut elää vain itselleen. Olkoon hän esikuvana meillekin hyvien tekojen tekemisestä. Jeesuksen opetuksen mukaan almujen antamisesta ja hyvien tekojen tekemisestä on luvassa palkka, mutta  niitä ei tehdä sellaisen palkan toivossa, joka etsii vain ihmisten kiitosta ja huomiota.

Tapahtui kuitenkin niin, että Tabita sairastui:

"Ja tapahtui niinä päivinä, että hän sairastui ja kuoli; ja he pesivät hänet ja panivat yläsaliin" (Apt. 9:37).

Jos hänen elämänsä, niin myös hänen kuolemansa koitui Jumalalle kunniaksi, mutta myöskin ihmisille suureksi siunaukseksi:

"Ja koska Lydda oli lähellä Joppea, niin opetuslapset, kun kuulivat Pietarin olevan siellä, lähettivät kaksi miestä hänen luoksensa pyytämään: Tule viipymättä meidän tykömme. Niin Pietari nousi ja meni heidän kanssansa. Ja hänen sinne saavuttuaan he veivät hänet yläsaliin, ja kaikki lesket tulivat hänen luoksensa itkien ja näytellen hänelle ihokkaita ja vaippoja, joita Dorkas oli tehnyt, ollessaan heidän kanssansa" (Apt. 9:38-39).

Varmasti siinä matkalla kohti Joppea keskusteltiin tapahtuneesta. Perille päästyään Pietari viedään Tabitan luokse yläsaliin. Lukemamme kertoo siitä, kuinka rakas sisar Tabita uskovien keskuudessa oli. Kenties mukana oli myös niitä, jotka eivät vielä uskoneet:

"Mutta Pietari toimitti kaikki ulos ja laskeutui polvilleen ja rukoili; ja hän kääntyi ruumiin puoleen ja sanoi: Tabita, nousen ylös! Niin tämä avasi silmänsä, ja nähdessään Pietarin hän nousi istumaan Ja Pietari ojensi hänelle kätensä ja nosti hänet seisomaan ja kutsui sisään pyhät ja lesket ja asetti hänet elävänä heidän eteensä" (Apt. 9:40-41).

Kuvaus tapahtumista on hyvin yksinkertainen ja muutamalla rivillä kerrottu; mutta se mitä tapahtui, oli suuri ihme. Jumalalle ei mikään ole mahdotonta ja kaikki on Hänelle mahdollista. Evankeliumeista saamme lukea, kuinka jeesus lähettäessään opetuslapsiaan, sanoi heille myös: Herättäkää kuolleita! Tänäänkin nämä valtuudet ovat voimassa Jumalan seurakunnan keskellä. Älkäämme mekään sulkeko sitä mahdottomana pois tehtäväkuvastamme. Kun Pyhä henki ohjaa meitä toimimaan niin, niin toimikaamme. Asennoitukaamme asiaan niin, ettei epäusko vie meiltä mahdollisuutta toteuttaa Jumalan tahtoa myös näin.

Kuinka Pietari toimi tässä tilanteessa:

1. Hän ei halunnut mitään sensaatiota asian suhteen. Siksi hän toimitti muut pois huoneesta ja oli siellä yksin.

2. Hän laskeutui polvilleen ja rukoili. Emme löydä Raamatusta mitään kaavaa, kuinka tällaisissa tapauksissa pitää toimia. Tässä Pyhä henki johdatti Pietaria toimimaan näin. Kiinnitän kuitenkin huomiota siihen, että hän rukoili.

3. Hän kääntyi ruumiin puoleen ja sanoi kolme sanaa: Tabita, nouse ylös! Vaikka tässä ei sitä sanota, niin Pietari toimi Jeesuksen nimessä. Se tuli varmasti ilmi hänen rukouksessaan. Tässä hän vain sanoo nuo käskysanat.

4. Tabita avasi silmänsä ja nousi istumaan.

5. Pietari ojensi hänelle kätensä ja nosti hänet seisomaan.

6. Pietari kutsui pyhät ja lesket sisään ja asetti Tabitan elävänä heidän eteensä.

Voimme vain arvailla sitä iloa, joka kaikesta tästä seurasi. Tabita sai jatkaa hyväntekemistä ja almujen antamista. Emme tiedä, muuttuiko hänen palvelutehtävänsä jotenkin. Voisin ajatella, että hänellä oli mahdollisuus todistaa - kävelevänä ihmeenä - siitä, mitä Jeesus oli hänelle tehnyt:

"Ja se tuli tiedoksi koko Joppessa, ja monet uskoivat Herraan." (Apt. 9:42).

Tämäkin tapaus vahvistaa meille sen, että ihmeillä ja tunnusteoilla on suuri vaikutus ihmisten uskoontuloon.

"Ja Pietari viipyi Joppessa jonkun aikaa erään nahkuri Simonin luona" (Apt. 9:43).

Taisipa saarnatakin siellä ja opettaa Jumalan sanaa - ja mitä kaikkea saikaan tehdä...

Jatkan - jHs.

___________________________

Perjantai. 18.0 astetta lämmintä ylösnousussa. Aurinko näkyi. Harmaahko taivas.

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta. Luin Johanneksen evankeliumia. Takapihan puolella.

Kahvia.

Tein Nuotioilta-kutsun. Kirjoitin "puffin" Nuotioillasta pariin lehteen. Ilta on Kannonkosken torilla. Laitan kutsun tämän jutun loppuun.

Kirjoitin.

Ruokaa ja kahvia.

Kirjoitin.

Poljeskelin kuntopyörää 45 min. Samalla lueskelin kirjaa. M-L kävi kylällä asioilla.

Luin hetken kirjaa.

Iltapalaa.

Seurasimme uutisia - minä myös Israelista.

Siunausta!

Ps. "Mutta jos te olette Hengen kuljetettavina, niin ette ole lain alla" (Gal. 5:18).

10.8.2023.

RUKOUS APOSTOLIEN TEOISSA 43.

Saulus tarsolaisen elämän seuraamiseen tulee tauko Apostolien tekojen kerronnassa. Viimeksi hänestä puhuttiin, kun hänet Jerusalemin veljien toimesta lähetettiin Kesareasta Tarsoon. 

Seuraavaksi saamme lukea Luukkaan muistiinmerkitsemisiä Pietariin liittyen - ja siinä samalla niistä paikkakunnista. joihin häntä johdatettiin:

"Ja tapahtui, että Pietari, kiertäessään kaikkien luona, tuli myöskin niiden pyhien tykä, jotka asuivat Lyddassa" (Apt. 9:32).

Lyddan kaupunki sijaitsee n. 5o km Jerusalemista luoteeseen.

Pietari kiersi "kaikkien luona": uskon sen tarkoittavan, että hän kulki seurakunnasta toiseen vahvistaen niitä. 

Eivät vain "pyhät", eli Jeesuksen opetuslapset, päässeet osallisiksi Pietarin vierailusta eri paikkakunnilla:

"Siellä hän tapasi Aineas nimisen miehen, joka kahdeksan vuotta oli maannut vuoteessaan ja oli halvattu" (Apt. 9:33).

Uskottavasti Aineas ei ollut Jeesukseen uskovainen; miten lienee tämän jälkeen, kun tämä pitkään halvattuna ollut mies sai kokea terveyden. Uskon hänen uskoneen Herraan, niin kuin muutkin Lyddan asukkaat:

"Ja Pietari sanoi hänelle: Aineas, Jeesus Kristus parantaa sinut; nouse ja korjaa vuoteesi. Ja kohta hän nousi" (Apt. 9:34).

Herra vahvisti Sanan sitä seuraavien merkkien kautta, Pietaria välikappaleenaan käyttäen, niin kuin aikaisemminkin olemme hänen kohdallaan saaneet todeta.

Aivan ehdottomasti kannattaa/pitää meidänkin - tämän päivän uskovien - etsiä/pyytää armolahjoja uskossa, kestävästi, sillä niillä on erittäin suuri merkitys myös ihmisten pelastumista ajatellen:

"Ja kaikki Lyddan ja Saaronin asukkaat näkivät hänet; ja he kääntyivät Herran tykö" (Apt. 9:25).

Tässäkin Raamattu kertoo ison asian vain muutamia sanoja käyttäen. Saaronin alue on lähellä Lyddaa.

Pietari oli liikkeellä. Jumalan hänelle antama kutsumus oli kirkkaana hänen sydämessään. Pyhä Henki antoi hänelle koko ajan uutta voimaa. Kaiken sen valossa, mitä Pietarista tiedämme, meidän on todettava, että hän eli rukouselämää Herransa kanssa ja koki ihmeellistä johdatusta ja Jumalan tekoja.

Meitäkin "kenttä", joka on avoimena kutsuu siihen työhön, jonka Herra on meille tarkoittanut; "kiertelemään" ihmisten luona - vaikkapa niillä kylillä, joilla ei kukaan tee evankeliumin työtä. Pyhän hengen voimassa se meiltäkin onnistuu - ihmistekoisesti ei edes kannata "tuhlata ruutia." Ensimmäinen "korjausliike" elämässämme - ja seurakuntiemme elämässä - on rukouselämämme uudistuminen toisenlaiseksi.

Jatkan - jHs.

___________________________

Sydämelliset nimipäiväonnittelumme Krookin Laurille!

Torstai. 22.7 astetta lämmintä ylösnousussa. Auringonpuolella. Tuuleskeli.

Kävimme M-L:n kanssa kylällä asioilla.

Rukousta. Luin Johanneksen evankeliumia. Takapihan puolella.

Työntelin ruohonleikkuria etupihan puolella. M-L haravoi tuulen irrottamia koivunoksia.

Kirjoitin.

Ruokaa ja kahvia.

Kirjoitin.

Poljeskelin kuntopyörää 50 min. samalla lueskelin kirjaa.

Luin kirjaa.

Iltapalaa ja teetä.

Seurasimme uutisia - minä myös Israelista.

Siunausta!

Ps. "Mutta itse rauhan Herra antakoon teille rauhan, aina ja kaikella tavalla. Herra olkoon kaikkien teidän kanssanne" (2. Tess. 3:16). 

9.8.2023.

RUKOUS APOSTOLIEN TEOISSA 42.

Saulus oli päässyt Jerusalemiin. Barnabas johdatti hänet apostolien luokse ja sitä kautta opetuslasten yhteyteen. Jerusalemissakin Saulus julisti rohkeasti Herran nimeä. 

"Ja hän puhui ja väitteli hellenistien kanssa; mutta he koettivat tappaa hänet" (Apt. 9:29).

Hellenistit olivat kreikkaa puhuvia juutalaisia, jotka olivat muuttaneet maahan. Muistanet, kun aiemmin puhuimme Stefanuksesta, hänen puhuessaan hellenistien kanssa, nämä eivät kyenneet pitämään puoliaan sitä viisautta ja henkeä vastaan, jolla Stefanus puhui. Nämä hellenistit olivat vaikuttamassa siihen, että Stefanus lopulta kivitettiin kuoliaaksi.

Nyt oli Saulus puhumassa ja väittelemässä hellenistien kanssa. Taisivat jäädä toiseksi, koskapa halusivat ottaa Sauluksen päiviltä - koettivat tappaa hänet. Se oli varmasti hyvin aktiivinen tarkoitus. Pyhän hengen tulessa olevat ihmiset haluttaisiin raivata pois tieltä. Uskonto ei siedä kilpailijoita. Kun veljet Jerusalemissa huomasivat tämän he toimivat:

"Kun veljet sen huomasivat, veivät he hänet Kesareaan ja lähettivät hänet sieltä Tarsoon" (Apt. 9:30).

Saulus viedään Jerusalemin veljien toimesta Kesareaan ja he lähettävät hänet sieltä Tarsoon, hänen syntymäkaupunkiinsa. Olisi mielenkiintoista tietää, julistiko hän siellä evankeliumia. Tuntuisi ihmeelliseltä, jos ei olisi niin tehnyt.

Tämän jälkeen meille kerrotaan toisenlaisesta ajasta seurakunnan elämässä:

"Niin oli nyt seurakunnalla koko Juudeassa ja Galileassa ja Samariassa rauha; ja se rakentui ja vaelsi Herran pelossa ja lisääntyi Pyhän hengen virvoittavasta vaikutuksesta" (Apt. 9:31).

Seurakunnan elämään oli annettu rauhallisempi suvantovaihe. Se ei tarkoita, etteikä evankeliumin työtä olisi tehty. Enkä usko, että Sauluksen "siirtäminen toisiin maisemiin" sai sitä aikaan. Jumala oli kaiken takana.

Rauha vallitsi Jerusalemissa, Juudeassa, Galileassa ja Samariassa. Raamattu käyttää yksikkömuotoa: "seurakunnalla", vaikka puhuu näistä kaikista alueista. Ei kuitenkaan tarkoiteta sitä, että olisi vain yksi Jerusalemin seurakunta, vaan paikallisseurakuntia oli noilla mainituilla alueillakin. Seurakunnalla -nimitystä käytetään, koska kyseessä on yksi kristuksen seurakunta.

Jakeessa mainitaan tärkeitä asioita, joita tapahtui seurakunnassa:

1. "...se rakentui".

Tarkoitetaan, että seurakunnan elämässä tapahtui Jumalan tahtomia asioita Pyhän Hengen voimassa ja johdatuksessa: Sanaa opetettiin, pysyttiin rukouksissa, keskinäisessä yhteydessä ja ehtoollisen vietossa. Ihmiset vahvistuivat uskossa.

2. "...ja vaelsi Herran pelossa".

Jumalan sanaan ei suhtauduttu leväperäisesti, "pysyttiin Sanassa." Ihmiset, joista seurakunta koostuu, halusivat valtaa puhtaassa elämässä; syntiin suhtauduttiin kaikella vakavuudella. Jumalaa kunnioitettiin Jumalana. Pyhän hengen vaikutus tässä on meidän huomattava.

3. "...ja lisääntyi Pyhän hengen virvoittavasta vaikutuksesta".

Pyhä Henki johdatti ja antoi voiman olla Jeesuksen todistaja, uskovien elämässä. Uusia ihmisiä pelastui, ihmeitä ja tunnustekoja tapahtui. Pyhän Hengen osuus uskovien ja aseurakunnan elämässä pidettiin tärkeässä osassa. Haluttiin, että uskovat kokevat Pyhän hengen kasteen ja täyttyvät Pyhällä Hengellä,. Pyhän hengen vaikutus on aina virvoittava. Ilman sitä seurakunta ei voi lisääntyä.

Nämä edellä puhutut asiat ovat sellaisia ydinkysymyksiä, joihin meidän on paneuduttava huolella, halutessamme palata "alkulähteille." Eiköhän meillä ole "toiseen suuntaan" olevia esimerkkejä ihan liikaa seurakuntien ja uskovien elämässä!

Jatkan - jHs.

____________________________

Sydämelliset ja rakkaat onnittelut vaimolleni, Marja-Leenalle, jonka kanssa olen saanut olla avioliitossa yli 54 vuotta, tänään olevan 75-vuotispäivän johdosta! Olemme jälleen "samoissa numeroissa iän suhteen.

Tiistai. 26.7 astetta ylösnousussa. Auringon puolella.

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta. Luin Luukkaan evankeliumia. takapihan puolella.

M-L halusi suristella nurmikon takapihan puolelta - ja kun alkuun pääsi, niin siinä meni etupuoleltakin osa. Hyväähän se liikunta tekee.

Kahvia.

Kirjoitin.

Poljin kuntopyörää 45 min. Samalla luin kirjaa.

Ajelimme 18:ksi helluntairukoushuoneelle, TV7:n Ystäväiltaan.

Kotona iltapalaa ja teetä.

Seurasin uutisia - myös Israelista.

Tänään alkoi Minjalla eskari, Milenasta tuli kolmas luokkalainen. Emilia meni jatkamaan opiskelujaan. Daniel, Milka ja Nooa aloittivat opiskelut. Aaro jatkoi opiskelujaan. Eelis ja Miro ovat armeijassa. Näin lastenlapset.

Siunausta!

Ps. "Sitten vielä, veljeni, iloitkaa Herrassa!" /Fil. 3:1a). 

8.8.2023.

RUKOUS APOSTOLIEN TEOISSA 41.

Kuten edellisessä kirjoituksessa (40.) on tuotu esille, niin Apt 9:25 ei mahdollisesti tapahtunut Sauluksen (Paavali) kääntymyksensä jälkeen heti tapahtuneella vierailulla Damaskossa, vaan hänen toisella vierailullaan siellä. Tutustu edelliseen kirjoitukseen, sieltä löydät perusteluja tälle näkemykselle.

Aikaa on välissä vuosia siihen, kun Saulus lasketaan korissa Damaskon muurien ulkopuolelle.

Päästyään muurin toiselle puolelle, otti Saulus suunnan kohti Jerusalemia, nykyisen Syyrian pääkaupungista, Damaskosta. Sinne oli matkaa muutama sata kilometriä. Matkasta ei meille kerrota sen enempää:

"Ja kun hän oli tullut Jerusalemiin, yritti hän liittyä opetuslapsiin; mutta he kaikki pelkäsivät häntä, koska eivät uskoneet, että hän oli opetuslapsi" (Apt. 9:26).

Sauluksesta oli tullut opetuslapsi, mutta Jerusalemissa olevien opetuslasten oli sitä vaikea uskoa; kaikki pelkäsi8vät häntä.

Löytyi kuitenkin yksi opetuslapsi, joka otti hänet turviinsa:

"Mutta Barnabas otti hänet turviinsa ja vei hänet apostolien tykö ja kertoi heille, kuinka Saulus tiellä oli nähnyt Herran, ja että Herra oli puhunut hänelle, ja kuinka hän Damaskossa oli rohkeasti julistanut Jeesuksen nimeä" (Apt. 9:27).

Barnabaan nimi tarkoittaa "kehottamisen poika." Nimi viittaa rohkaisemiseen. Sitä hän varmasti oli Saulukselle. Ensin hän vei Sauluksen apostolien luo ja näin tämä pääsi "sisälle" opetuslasten keskuuteen.

Mekin tarvitsemme keskuuteemme tällaisia "barnabaksia" enemmän:

"Ja niin hän kävi heidän keskuudessaan sisälle ja ulos Jerusalemissa ja julisti rohkeasti Herran nimeä" (Apt. 9:28).

Jatkan - jHs.

____________________________

Tiistai. 26.7 astetta lämmintä ylösnousussa. Aurinko paistoi. Ollut tuulinen päivä.

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta. Luin Luukkaan evankeliumia.

Kahvia.

Kirjoitin.

Ruokaa ja kahvia.

Kirjoitin.

Poljeskelin kuntopyörää 45 min. Samalla lueskelin kirjaa.

Jatkoin lukemista.

Iltapalaa ja teetä.

Seurasimme uutisia - minä myös Israelista.

Siunausta!

Ps. "Yksi Herra, yksi usko, yksi kaste" (Ef. 4:5).

7.8.2023.

RUKOUS APOSTOLIEN TEOISSA 40.

Ihmiset Damaskon synagoogissa olivat ihmeissään, kun entinen "kovan luokan" uskovien vainooja saarnasi heille, että Jeesus on Jumalan Poika. Voimakas oli se muutos, jonka Saulus oli kokenut elämässään:

"Mutta Saulus sai yhä enemmän voimaa ja saattoi Damaskossa asuvat juutalaiset ymmälle näyttäen toteen, että Jeesus on Kristus" (Apt. 9:22).

Sauluksella oli jo ennestään "Sana hallussaan"; hän oli opiskellut kirjoituksia - Vanhaa testamenttia - aikansa parhaiden rabbien johdolla. Saatuaan uuden elämän ja koettuaan Pyhällä Hengellä täyttymisen, nämä kirjoitukset - Jeesusta koskien - alkoivat asettua "oikealle kohdalleen" hänen mielessään. Pyhä henki auttoi häntä; niinkuin auttaa meitäkin Jumalan sanan äärellä käsittämään Jumalan sanaa. Hänen oma todistuksensa, Jeesuksen kohtaamisesta, oli varmasti asia, joka laittoi ihmiset kuuntelemaan hänen julistustaan.

Luimme, että Saulus sai yhä enemmän voimaa. Kyseessä oli Pyhän hengen voima, jolla Jumala häntä vyötti yhä enemmän, Radikaalin kääntymyksen kokenut mies oli sitä myös elämässään kääntymyksensä jälkeen; hän oli koko sydämestään antautunut Jeesukselle.

Puhukoon Sauluksen elämä meillekin siitä, että  elämämme tärkein asia on antautua kokonaan Herralle, joka on meidät pelastanut.

Uskon, että ensirakkaudessa jeesukseen elävä Saulus  vietti aikaa rukouksessa Herransa kanssa. En liene väärässä, kun sanon, että tämä asia, sekä julkinen tunnustautuminen Jeesuksen seuraajaksi, olivat salaisuutena siihen, että hän sai yhä enemmän voimaa.

Saulus oli yhä edelleen Damaskossa. Aikaisemmin mainittiin, että hän oli siellä opetuslasten seurassa jonkin aikaa. Alkukieli: "muutamia päiviä" (Apt. 9:19).

Onko niin, että seuraava jae ei enää puhukaan tästä Sauluksen ensimmäisestä vierailusta - kääntymyksensä jälkeen - Damaskossa?:

"Ja pitkän ajan kuluttua juutalaiset pitivät keskenään neuvoa tappaaksensa hänet" (Apt. 9:23).

Sanotaanhan tässä: "pitkän ajan kuluttua"; vainoojasta tuli vainottu; Saulus haluttiin saada "pois päiviltä."

Tämä "luontaisetu" meidän kaikkien on aina otettava huomioon. Eriasteinen vaino on seurausta siitä, että selkeästi tunnustaudumme Jeesuksen seuraajiksi, emmekä pidä "kynttiläämme vakan alla." Selkeä yhteys on olemassa Pyhän hengen täyteyden ja vainon välillä. Sellaisia ihmisiä Sielunvihollinen vihaa - ja saa mobilisoitua joukkonsa heitä vainoamaan Jeesuksen nimen tähden. Joudumme jopa esittämään kysymyksen: Voiko syynä siihen, että en elämässäni koe minkäänlaista "vainoa" sen tähden, että olen uskova, olla se, että en ole jeesuksen seuraaja? Vakava kysymys, johon meidän kannattaa vastata.

Palaan tuohon "pitkän ajan kuluttua"-ajatukseen:

Olisiko niin, että Saulus lähti Damaskosta niiden "muutamien päivien" jälkeen Arabiaan, josta hän kertoo kirjeessään Galatalaisille:

"Mutta kun hän, joka äitini kohdusta saakka on minut erottanut ja kutsunut armonsa kautta, näki hyväksi ilmaista minussa Poikansa, että minä julistaisin evankeliumia hänestä pakanain seassa, niin minä heti alunpitäenkään en kysynyt neuvoa lihalta ja vereltä, enkä lähtenyt ylös Jerusalemiin niiden luo, jotka ennen minua olivat apostoleja, vaan menin pois Arabiaan ja palasin taas takaisin Damaskoon. Sitten, kolmen vuoden kuluttua, minä menin ylös Jerusalemiin tutustuakseni Keefaaseen ja jäin hänen tykönsä viideksitoista päiväksi" (Apt. 9:15-18).

Saulus sanoo (Silloin jo Paavali-nimisenä), että hän meni Arabiaan ja palasi uudelleen Damaskoon. Varmasti tuolla Arabiassa vietetyllä ajalla oli iso merkitys Sauluksen hengelliseen elämään ja myöhempään evankeliumintyöhön. Sitä, mistä alkaen tuo kolme vuotta lasketaan, jonka kuluttua hän meni Jerusalemiin, on vaikea määritellä, mutta ajattelisin, että siitä hetkestä, kun hän tuli uudestaan Damaskoon. 

Aivan ilmeistä on, että se tapahtuma, kun Saulus koirissa lasketaan Damaskon muurien ulkopuolelle - sen seurauksena, että juutalaiset aikoivat tappaa hänet - tapahtui tämän Arabiasta tulon jälkeisen - toisen vierailun - aikana.

Juutalaisten ajattelemat "tappoaikeet" eivät onnistuneet:

"Mutta heidän salahankkeensa tuli Sauluksen tietoon. Ja he vartioivat porttejakin yöt päivät, saadakseen hänet tapetuksi. Mutta hänen opetuslapsensa ottivat hänet yöllä, päästivät hänet muurin aukosta ja laskivat alas vasussa" (Apt. 9:24-25).

Kun Paavali myöhemmin puhuu kohtaamistaan kärsimyksistä, puhuu hän myös tästä Damaskossa tapahtuneesta yöllisestä operaatiosta:

"Damaskossa kuningas Aretaan käskynhaltija vartioi damaskolaisten kaupunkia ottaakseen minut kiinni, ja muurin ikkuna-aukosta minut laskettiin maahan, ja niin minä pääsin hänen käsistänsä" (2. Kor. 11:32-33).

Opetuslapset - tekstistä käy ilmi, että he olivat Sauluksen (Paavalin) opetuslapsia.

Uskon, että Jeesuksen opetuslapset Damaskossa rukoilivat yhdessä Sauluksen puolesta.

Näin "tämä puoli"; olla vainottuna Jeesuksen nimen tähden, alkoi toteutua yhä selvemmin Jumalan miehen elämässä...

Jatkan - jHs.

_____________________________

Maanantai. 17.9 astetta lämmintä klo 5.35. Satoi kovasti.

Aamupalaa ja kahvia.

6.15:ksi ajelin helluntairukoushuoneelle Aamurukoukseen. Neljä henkeä.

Tultuani kotiin vielä nukuin.

Kahvia.

Rukousta

Valmistelin Nuotioiltaa Kannonkosken torille - kristittyjen yhteisenä. Se on siellä pe. 25.8. klo 18.

Ruokaa ja kahvia.

15:ksi menin tapaamiseen, jossa yksi ihminen halusi uudistua uskossaan.

Kahvia.

Kirjoitin.

Kahvia.

Kirjoitin.

Poljin kuntopyörää 45 min. Samalla kuuntelin Patmosta.

Iltapalaa ja kahvia.

Seurasimme uutisia - myös Israelista.

Tänään on ollut lämmintä yli 30 astetta.

Siunausta!

Ps. "Ja hän (Jeesus) on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien" (1. Joh. 1:2).

 

6.8.2023.

RUKOUS APOSTOLIEN TEOISSA 39.

Edellisessä kirjoituksessa saimme tietää, että Saulus sai näkönsä, täyttyi Pyhällä Hengellä ja otti kasteen. Ananias niminen damsskolainen opetuslapsi sai toimia Herran lähettämänä välikätenä Saulin elämässä. 

Siitä lähti Sauluksen uusi elämä Jeesuksen seurassa rakentumaan:

"Ja kun hän nautti ruokaa, niin hän vahvistui. Ja hän oli opetuslasten seurassa jonkun aikaa" (Apt. 9:19).

Saulus oli ollut kolme päivää syömättä ja juomatta; paastonnut. Paasto - kirjanoppineena ja fariseuksena - ei ollut hänelle tuntematon asia. Jeesuksen kohtaamisen jälkeen hän vietti aikaa rukouksessa nuo kolme päivää. Uskon sen olleen täynnä parannuksentekoa ja puhetta Herran kanssa uudesta näkökulmasta katsoen; siksi, että hän oli kohdannut Herran. Hänen sydämeensä ja elämäänsä oli tullut yllättäen uusi suunta. Ei ainoastaan syömättömyys ja juomattomuus tuntunut hänen olemuksessaan, vaan myös hengellinen taistelu. Ruoka - ja toisten opetuslasten seura - vahvisti hänet.

Asetelmat olivat muuttuneet aivan erilaisiksi; mies, joka lähti jonkinlaisen seurueen kanssa - hänen seuralaisistaan ei puhuta mitään Damaskon tiellä tapahtuneiden ihmeellisten asioiden jälkeen. Olivatko hekin muuttuneet sydämeltään, vai jatkoivatko entiseen tyyliin, sitä emme tiedä - Damaskoon vainoamaan uskovia, löytääkin itsensä heidän seurastaan ihan toisenlaisissa merkeissä.

Lukemamme sanoo, että hän oli opetuslasten seurassa siellä jonkin aikaa, alkukieli: muutamia päiviä. Siellä Saulus sai kokea uskovien yhteyttä; entistä vainoojaa rakastettiin ja autettiin. Varmasti uskovat yhdessä hänen kanssaan olivat Sanan äärellä, rukoilivat, ylistivät ja kiittivät Jumalaa. Iloittiin siitä, mitä Jeesus oli saanut tehdä Sauluksen elämässä - kyllä se varmaan oli myös suuri ihmetyksen aihe siellä. 

Sen aikaa Saulus kuitenkin oli Damaskossa, että hän ennätti saarnaamaankin - ja näin tapahtui pian hänen kääntymyksensä jälkeen:

"Ja kohta hän saarnasi synagoogissa  Jeesusta, julistaen, että hän on Jumalan Poika" (Apt. 9:20).

Rohkeasti Saulus aloitti sen tehtävän, johon hänet oli tarkoitettu. Koska sanotaan "synagoogissa", oli Damaskossa niitä useita.

"Ja kaikki, jotka kuulivat, hämmästyivät ja sanoivat: Eikö tämä ole se, joka Jerusalemissa tuhosi ne, jotka tätä nimeä avuksi huutavat? Ja eikö hän ole tullut tänne viedäksensä ne vangittuina ylipappien käsiin" (Apt. 9:21).

Mies, joka oli ylipapeilta saanut valtuutuskirjeitä vietäviksi Damaskon synagoogille; että hän saa viedä Jeesuksen opetuslapsia vangittuina Jerusalemiin, toimiikin nyt ihan erilaisen toimeksiannon pohjalta; Jeesuksen antaman toimeksiannon. Ei ollut ihme, että ihmiset, jotka häntä kuulivat, olivat hämmästyneitä.

Sauluksella oli valmiuksia aloittaa saarnaamaan pian kääntymyksensä jälkeen. Hänellä oli hyvä koulutus Gamalielin "jalkojen juuressa." Hän tunsi kirjoitukset hyvin ja Pyhällä Hengellä täyttymisen jälkeen pystyi yhdistämään hyvin Vanhan testamentin kirjoituksia Jeesukseen Kristukseen, jota hän heti julisti. Varmasti hänen oma kokemuksensa - todistuksensa - siitä, mitä hän koki Damaskon tiellä, kun Jeesus ilmestyi hänelle, oli keskiössä hänen puheessaan.

Mutta eipä siihen kauan aikaa kulu, kun entisestä uskovien vainoojasta tulee vainottu uskovainen...

Jatkan - jHs.

____________________________

Sunnuntai. 16.5 astetta lämmintä. Aurinko paistoi.

Aamupalaa ja kahvia.

M-L meni Terhi-Marjan kanssa/kyydissä helluntairukoushuoneelle lähetyskahvitusta laittelemaan.

Rukousta. Luin Luukkaan evankeliumia.

11:ksi ajelin rukoushuoneelle Ehtoollisjuhlaan. Salmen hain mukaan.

Kokouksen jälkeen oli alakerrassa T-M:n ja M-L:n tarjoamat lähetyskahvit. Hyvät olivat kastettavat!

Palattuani kotiin kirjoitin.

Ruokaa ja kahvia.

Kirjoitin.

Kahvia.

Lueskelin vähän kirjaa.

Torkuin.

Seurasin uutiset.

Vähän iltapalaa.

Siunausta!

Ps. "Minä kehoitan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta" (1. Tim. 2:1).

5.8.2023.

 Lauantai. 20.8 astetta lämmintä ylösnousussa. Harmaa taivas.

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta. Luin Luukkaan evankeliumia.

Lueskelin kirjaa.

Ruokaa - keittoa kuivatusta poronlihasta, kahvia.

Timo, Pia, Milena ja Minja tulivat käymään. Olivat autonkorjausreissulla, Deniksellä. Heillä oli meille tuotavana myös metsänantimia. Kiitokset!

"Vieraatkin" - omat - saivat kuivalihakeittoa. Kahvisteltiin lettujen kera.

Kävimme Timon kanssa saunanlöylyissä. 

Rukoilimme yhdessä. Jokainen sai esittää rukousaiheen; lapsetkin sen tekivät.

Timon väen mentyä seurattiin uutiset - minä myös Israelista kertovat.

Siunausta!

Ps. "Vanhurskauden hedelmä kylvetään rauhassa rauhan tekijöille" (Jaak. 3:18).

4.3.2023.

RUKOUS APOSTOLIEN TEOISSA 38.

 Jumala oli valinnut opetuslapselle, jonka nimi oli Ananias ja asui Damaskossa, tehtävän, joka ei heti tuntunut kovin helpolta.  Hän kuitenkin totteli:

Niin Ananias meni ja astui huoneeseen, pani molemmat kätensä hänen päälleen ja sanoi: Veljeni Saul, Herra lähetti minut - Jeesus, joka ilmestyi sinulle tiellä, jota tulit - että saisit näkösi jälleen ja tulisit täytetyksi Pyhällä Hengellä. Ja heti putosivat hänen silmistään ikäänkuin suomukset, ja hän sai näkönsä ja nousi ja otti kasteen" (Apt. 9:17-18).

Tämänkin asian Raamattu kertoo hyvin yksinkertaisesti ja lyhyin vedoin; mennen suoraan asiaan. Uskon, että Saulus oli tässäkin hetkessä rukoukseen polvistuneena, kun Ananias saapuu hänen luokseen (Apt. 9:11b). Ananias toimi sen toimeksiannon mukaan, jonka herra oli hänelle antanut. Sauluskin oli etukäteen nähnyt jo näyssä tämän tilanteen; hänelle oli ilmoitettu tarkkaan - nimeä myöten - että Ananias tulee hänen luokseen ja mitä hän tekee. Saulus sai näkönsä.

Aiemmin lukemissamme jakeissa ei puhuta mitään tärkeästä asiasta, joka tulee ilmi jakeessa 17, kun Ananias tuo esille tehtävää, joka hänelle oli annettu: "...että saisit näkösi jälleen ja tulisit täytetyksi Pyhällä Hengellä." Emme saa tietoa tässä tästä asiasta sen enempää, mutta meillä ei ole syytä epäillä etteikö Saulus olisi tullut täytetyksi Pyhällä Hengellä.

Joka tapauksessa Pyhällä Hengellä täyttyminen kertoo meille sen, että Sauluksen sydämeen oli ennen sitä syntynyt usko Jeesukseen, jonka hän kohtasi tiellä. Muuten hän ei olisi voinut kokea Pyhällä Hengellä täyttymistä.

Saimme lukea myös, että Saulus otti kasteen sen jälkeen, kun oli täyttynyt Pyhällä Hengellä. Luimme, että heti, kun Ananias astui huoneeseen, pani hän kätensä Sauluksen päälle, niin hän sai näkönsä ja täytettiin Pyhällä Hengellä. Tuo kasteelle meno ei varmastikaan voinut tapahtua heti - siinä huoneessa - sen jälkeen kun nuo em. asiat tapahtuivat, vaan paikka oli joku muu. Saulus - silloin jo Paavali-nimellä - kertoo myöhemmin itse noista vaiheistaan puolustautuessaan Jerusalemissa kansanedessä (Apt. 22:3-16). Siinä hän puhuu myöskin kasteestaan. Kuningas Agrippan edessä Paavali myös puhuu näistä Damaskoon liittyvistä ratkaisevista ajoista (Apt. 26:8-18).

Tästä miehestä kuulemme vielä...

Jatkan - jHs.

_______________________

Perjantai. 18.8 astetta ylösnousussa. Tuuleskeli. Pilvipoutaista.

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta. Luin Luukkaan evankeliumia.

Valmistautumista illan Nuotioiltaan. M-L kasaili sinne tarjoiluun liittyviä tavaroita. Paisteli myös gluteenittomia lettuja.

Satoi.

Ruokaa ja kahvia.

Vähän ennen torille, Nuotioiltaan, lähtöä, satoi kaatamalla. Sääkartoilla tämä päivä oli koko maassa ihan sininen, tai tummansininen, tarkoittaen sateita. Varmasti monet rukoilivat, ettei sataisi Nuotioillassa. Itsekin rukoilin; rukoilin, ettei klo 17 alkaen sataisi, eikä tilaisuuden aikana, eikä sen aikana, kun tavarat kasataan poistorilta. Ei satanut. Aurinkokin paistoi välillä lämpimästi. Ilmoitin tästä tilaisuuden lopussa kaikille, koska rukouksessa lupasin niin tehdä Jumalan kunniaksi. Kiitos Hänelle!

Johtelin Nuotioillan ja puhuin lopuksi. Henkilökohtaisia puheenvuoroja pitivät Rauno Tuominen ja Anne Vinni. Musiikista vastasi Timo Kuusjärvi, kitaroineen. Kappaleet olivat hyviä. mukanakin sai välillä laulaa. Lettutaikinaa oli juuri sopivasti; kaksi ämpärillistä. Nokipannukahvi kiehui ja maistui. Makkarat tirisivät ja tekivät kauppansa. Joku tuli tilaisuuden lopuksi sanomaan, että oli hyvä ilmapiiri. Yksi ihminen iloitsi, että kaksi hänen lähiomaistaan, jotka eivät ole uskossa, olivat mukana. Oli paljon sellaista väkeä, jotka eivät näy muualla tilaisuuksissa; ei esim. Runebergin puistossa. Siksi on hyvä, että pidetään tilaisuuksia eri paikoissa ja erilaisia. Laskin ihan tarkkaan väkimäärää. Jo ennen alkua oli 70 henkeä. Sen jälkeen tuli vielä runsaasti väkeä. Toistasataa oli yhteensä. Erilaisissa vastuissa oli illassa yhteensä 12 henkeä. Kaikista - neljästä - Saarijärveläisestä seurakunnasta. Toteutimme illan kristittyjen yhteisenä, yksilöuskovina eri hengellisistä yhteisöistä. Silloin ei tule esteitä mistään byrokratiaan liittyvästä, johon niin helposti törmää. Kiitos kaikille! Kiitos myös kaikille mukana olleille!

Mahdollisesti on vielä tämän kuun aikana Nuotioilta Kannoskoskella, jos ei tule esteitä.

Sydämelläni on, että evankeliointia kristittyjen yhteisenä vapaamuotoisesti - ei seurakuntien yhdessä järjestämänä - voitaisiin Saarijärvellä jatkaa aktiivisemmin. Nimenomaan eri kylillä,  sillä kylät ovat unohdetussa asemassa evankeliumin työnsuhteen. Jopa sydämelläni vahvistuu ajatus, että järjestämme tilaisuuden jossakin, jonne kutsumme paikkakunnan uskovia yhteen ja jossa puhuisimme - rukoillen - siitä, kuinka meidän tulisi tehdä yhdessä evankeliumin työtä kylillä. Rukoillaan sitä jo nyt. Emmehän voi olla viemättä evankeliumia paikkakuntamme kylille - ja minne vain herra meitä ohjaa!

Nopeasti olivat tavarat torilta kärryissä. Veimme Deniksen, Terhi-Marjan, Emilian ja M-L:n kanssa kalustoahelluntaiseurakunnan varastoon.

Kotiuduttuamme seurasimme uutisia - minä myös Israelista.

Iltapalaa ja kahvia.

Siunausta!

Ps. "Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen kristuksen kautta! Sentähden, rakkaat veljeni, olkaa lujat, järkähtämättömät, aina innokkaat Herran työssä, tietäen, että teidän vaivannäkönne ei ole turha Herrassa" (1. Kor. 15:57-58).

3.8.2023.

 RUKOUS APOSTOLIEN TEOISSA 37.

Uskovien vainoamismatkalla ollut Saulus, joka puuskui uhkaa ja murhaa Herran opetuslapsia kohtaan, oli lyöty maahan, Damaskoa lähestyessään. Hän sai itse Jeesukselta tietää, että vainotessaan uskovia, hän vainosi Jeesusta:

"Niin Saulus nousi maasta; mutta kun hän avasi silmänsä, ei hän nähnyt mitään, vaan he taluttivat häntä kädestä ja veivät hänet Damaskoon" (Apt. 9:8).

Sauluksesta oli ulkonaisestikin - näkönsä puolesta - tullut kykenemätön tekemään uskoville mitään pahaa. mutta ennen kaikkea hänen sisimpänsä oli muuttunut Jeesusta kohtaamisesta/ilmestymisestä niin, ettei hänen sisimmässään palanut enää tuo fanaattinen vainonliekki. 

Kaikki tiedämme, että elämä voi muuttua monella tavalla hyvinkin äkkiä. Näin myös hengellisessä mielessä. Näin kävi Saulukselle. Saulus talutettiin Damaskoon:

"Ja hän oli kolme päivää näkemätönnä, ei syönyt eikä juonut" (Apt. 9:9).

Tiedämme - kuten myöhemmin näemme - että Saulus vietti tuota aikaa rukoillen. Siihen liittyi myös paasto: joko ihan harkitusti, tai niiden mullistavien asioiden johdosta, joita hän oli kokenut.

Herralla oli opetuslapsia Damaskossa. Heidän kohdallaan vaino, joka olisi heitä Sauluksen kautta kohdannut, oli väistynyt. Saamme lukea yhdestä heidän keskuudessaan olevasta miehestä:

"Ja Damaskossa oli opetuslapsi, nimeltä Ananias. Hänelle Herra sanoi näyssä: Ananias! Hän vastasi: Katso, tässä olen, Herra" (Apt. 9:10).

Emme tiedä, oliko Ananiaksen saama näky unessa, vai valveilla saatu. Eikä se olekaan oleellinen asia. Se on oleellista, että näky oli Herralta ja näyn saaja oli kykenevä vastaanottamaan sen. Minulle kaikki se, mitä Raamattu tässä kertoo tästä opetuslapsesta, Ananiaksesta, puhuu siitä, että hän eli lähellä Herraa. Meillekin se on viesti tämän asian tärkeydestä. Voimme vetää johtopäätöksen, että Ananias eli jatkuvaa - vuorovaikutteista - rukouselämää Herran kanssa.

Herralla oli tehtävä opetuslapselleen:

"Niin Herra sanoi hänelle: Nouse ja mene sille kadulle, jota sanotaan Suoraksi kaduksi, ja kysy Juudaan talosta Saulus nimistä tarsolaista miestä. Sillä katso, hän rukoilee; ja hän on nähnyt näyssä miehen, Ananias nimisen, tulevan sisälle ja panevan kätensä hänen päällensä, että hän saisi näkönsä jälleen" (Apt. 9:11-12).

Ananiaksella oli kyky kuulla Herran puhetta. Edelleenkin, meillekin, Hän haluaa puhua. Tarvitaan vain, että meillä on halu ja kyky kuulla Hänen puheensa. Siksi meidän rukouselämämme tulee olla sellaista, että se on mahdollista. Tämä asia on niin tärkeä elämässämme, että sen tulee ensimmäiseksi/erityisesti olla kunnossa elämässämme. Herralle antautuminen kokonaan ja todellista rukouselämää eläminen, on suurin puute uskovien ja seurakuntien elämässä. Tarvitsemme tässä vallankumouksen - suuren muutoksen - tapahtuvaksi. Siitä on seurauksena vallankumous - suuri muutos - elämässämme ja työssämme. Pyhä Henki pääsee ohjaajan paikalle ja tapahtuu sellaisia asioita, tekoja ja johdatuksia, joita ei välttämättä ole koettukaan.

Ananiaksen saamat ohjeet - osoitetta, taloa ja talon isäntää myöten - ovat tarkat. Aivan niinkuin totesimme Filippuksenkin kohdalla. Ananiakselle sanottiin, ketä hänen tulee sieltä talosta kysyä. Kerrottiin sekin, että Saulus rukoilee. Saamme itsekukin mielessämme ajatella sitä, mitä hän rukoili.

Ananiakselle kerrotaan sekin, että Saulus on jo näyssä nähnyt hänen - Ananiaksen - tulevan luokseen ja panevan kätensä hänen päälleen, että hän saisi näkönsä jälleen. Näin Jumala, joka hallitsee kaikkea, on jo etukäteen valmistanut Saulia Ananiaksen kohtaamiseen.

Ananias ei estele, mutta haluaa puhua Herralle Saulista:

"Mutta Ananias vastasi: herra, minä olen monelta kuullut siitä miehestä, kuinka paljon pahaa hän on tehnyt sinun pyhillesi Jerusalemissa; ja täälläkin hänellä on ylipapeilta valtuus vangita kaikki, jotka sinun nimeäsi  avuksi huutavat" (Apt. 9:13-14).

Ananias tiesi tarkkaan sen miehen maineen, jonka luokse häntä kehotettiin menemään. Myös siitä oli tieto Damaskossa uskovien keskuuteen tullut - tavalla, tai toisella - millä asioilla Saulus on Damaskoon tullut.

Herra jatkaa puhettaan Sauluksen tulevasta tehtävästä. Ananias sai olla ensimmäinen ihminen, joka sai kuulla hänestä tällaisia asioita:

"Mutta Herra sanoi hänelle: Mene; sillä hän on minulle valittu ase, kantamaan minun nimeäni pakanain ja kuningasten ja Israelin lasten eteen. Sillä minä tahdon näyttää hänelle, kuinka paljon hänen pitää kärsimän minun nimeni tähden" (Apt. 9:15-16).

Herran valittu ase, Saulus, rukoilee Damaskossa, Juudaan talossa, Suoralla kadulla. Herran opetuslapsi, Ananias, saa kuulla ihmeellisiä asioita tästä miehestä, joka lähti Jerusalemista, vakaana aikomuksenaan vainota Damaskon uskovia, ylipappien antamin valtuuksin.

Jatkan - jHs.

________________________

Sydämelliset onnittelumme Leppäjärven Reinolle syntymäpäivän johdosta!

Torstai. 18.1 astetta lämmintä ylösnousussa. Tuuleskeli. Aurinko näkyi.

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta, Luin Luukkaan evankeliumia.

10:ksi menin puhumaan Majakalle. M-L tuli samassa kyydissä kauppaan, ostamaan mm. nuotioiltatarvikkeita. Majakalla tapasin - yllätyskohtaaminen - uskovaisen kilpakävelijän. Usein olemme olleet radalla samaan aikaan, vaikkakin eri sarjassa. Olivat tulossa - vaimonsa kanssa - Lapista. Torilla olivat kuulleet Majakasta - ja minä satuin olemaan siellä puhumassa. Mukava kohtaaminen. Toinenkin - sydäntä lämmittävä - siellä oli; Yksi - ei suomalainen - mies oikein kädestä kiitti, kun puheeni, joskus aikaisemmin, oli puhutellut häntä ja mennyt sydämeen.

Kotonakin kahvia.

Torkkumista.

Kävin hakemassa ruk. huoneen varastosta kalustoa huomista Nuotioiltaa varten.

Kirjoitin.

Ruokaa ja kahvia.

Kirjoitin.

Poljin kuntopyörää 40 min. Samalla luin kirjaa.

Hetken luin kirjaa.

Iltapalaa.

Seurasin uutisia - myös Israelista.

Tänään saimme kuvia kahdesta pienestä tytöstä ja koirasta vihreällä pellolla; Milena, Minja ja helmi-koira. Tulipa kuva tyttöjen isästäkin - jota saamme kuulla huomenna Nuotioillassa.

Siunausta!

Ps. "Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, että hän ajallansa teidät korottaisi" (1. Piet. 5:6).

2.8.2023.

RUKOUS APOSTOLIEN TEOISSA 36.

Usko Jeesukseen oli syttynyt etiopialaisen hoviherran sydämeen ja hän sai jatkaa matkaansa iloiten kohti kotimaataan Jeesuksen omana. Saatettuaan loppuun "hoviherrantapauksen", tempaistiin Filippus uusille alueille - julistamaan evankeliumia. Suurenmoinen osoitus Jumalan johdatuksesta yksilöihmisen elämässä, on tuo Filippuksen johdatus hoviherran luo.

Mikään ei ole muuttunut huonompaan suuntaan noista ajoista; mekin voimme kokea samanlaisia johdatuksia, kun haluamme kuunnella - kykenemme kuulemaan - Jumalan puhetta. Kun rukouselämämme - joka on vuorovaikutusta Jumalan kanssa - on kunnossa, voimme olla sillä "aaltopituudella", että edellä puhuttu on mahdollista. Siispä... 

Saulus-niminen mies on jo pariin otteeseen vilahtanut - näissä uskovien vainoamisasioissa. Vielä hänellä on "tämä putki päällä", mutta ei kauaa aikaa:

"Mutta Saulus puuskui yhä uhkaa ja murhaa Herran opetuslapsia vastaan ja meni ylimmäisen papin luo. Ja pyysi häneltä kirjeitä Damaskon synagoogille, että keitä hän vain löytäisi sen tien vaeltajia, miehiä tai naisia, ne hän saisi tuoda sidottuina Jerusalemiin" (Apt. 9:1-2).

Ei tiennyt uskovien vainoamiseen keskittynyt - "yhden asian mies" - lähtiessään tuolle matkalle, kohti Damaskoa, että hänelle tuon matkan aikana tapahtuu asioita, jotka mullistavat hänen elämänsä kokonaan; hän ei enää sen jälkeen "puuskuisi uhkaa ja murhaa" Jeesukseen uskovia kohtaan:

"Ja kun hän oli matkalla, tapahtui hänen lähestyessään Damasskoa, että yhtäkkiä valo taivaasta leimahti hänen ympärillänsä; Ja hän kaatui maahan ja kuuli äänen, joka sanoi hänelle: Saul, Saul, miksi vainoat minua? Hän sanoi: Kuka olet herra? Hän vastasi: Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat" (Apt. 9:3-5).

Ei vain joku valoilmiö jostakin, vaan Kirkkauden herra, Jeesus kristus, ilmestyi Saulukselle Damaskon tiellä. "Keikan", jolle hän oli lähtenyt, luonne muuttui täysin. Jeesuksella oli oma tapansa ilmestyä tälle fanaattiselle nuorelle miehelle niin vakuuttavasti, että ei tarvinnut "jossitella."

Jumalalla on oma keinonsa/tapansa pysäyttää jokainen meistä, kun kuljemme väärää tietä. Tietenkin, joka tapauksessa, valinta on senkin jälkeen jokaisella ihmisellä. Jumalalla oli ainutlaatuinen suunnitelma tälle miehelle, jonka Hän pysäytti tällä tavalla. Hänellä on myös meille jokaiselle henkilökohtainen, ainutlaatuinen, suunnitelma. Sen tien kulkeminen ei aina ole helppoa, mutta se on parhainta meille ja kauttamme muille.

Kun valo taivaasta leimahti Saauluksen ympärillä, kaatui hän maahan. Olen kuullut monen saarnaajan/puhujan sanovan, että Saulus putosi hevosen selästä maahan. Itse en ole Raamatustani löytänyt hevosta tämän tekstin yhteydessä. Siksipä pitäydyn siinä, että lähestyessään Damaskoa, kävellen, kaatui Saulus maahan, kirkkauden/taivaallisen valon voimasta.

Saulus kuuli tuon majesteettisen äänen - Jeesuksen äänen - joka kysyi häneltä: Miksi vainoat minua? Uskon tuon kysymyksen - kun sen esittäjänä on Herra, Jeesus Kristus, vaikuttaneen Sauluksen sydämeen, niinkuin ei mikään muu asia hänen tähänastisessa elämässään. Vainotessaan opetuslapsia, teki tämä arvovaltainen ääni hänelle selväksi, että näin tehdessään Saulus vainosi henkilöä, joka hänelle puhui. Tietämättä, kuka puhuja oli, esittää Saulus, maassa maatessaan, kysymyksen: Kuka olet herra? Saanko ajatella näin: Itseasiassa, vaikka Saulus ei tiedä, kuka hänelle puhui, niin tämä lause on hänen  ensimmäinen rukouksensa Jeesukselle. Tämän jälkeen hän ei enää koskaan käytä Jeesuksesta puhuessaan herra-sanaa pienellä kirjaimella. "Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat", vastauksen kuultuaan - näin uskon - Saulus on täysin vakuuttunut siitä, että hän on kohdannut Jeesuksen. Hän ei enää koskaan olisi samanlainen, kuin ennen tätä kohtaamista.

Uskon, että Jeesuksen sanat eivät kuulu Sauluksen korvissa kovilta, vaan rakkautta täynnä olevilta; niinkuin myöskin se, mitä Jeesus hänelle lisää puhuu:

"Mutta nouse ja mene kaupunkiin, niin sinulle sanotaan, mitä sinun pitää tekemän. Ja miehet, jotka matkustivat hänen kanssansa, seisoivat mykistyneinä: he kuulivat kyllä äänen, mutta eivät ketään nähneet. Niin Saulus nousi maasta; mutta kun hän avasi silmänsä, ei hän nähnyt mitään, vaan he taluttivat häntä kädestä ja veivät hänet Damaskoon" (Apt. 9:6-8).

Se päivä muutti opetuslasten vainoojan elämän. Alunperin suunnitellut asiat jäivät Damaskossa tekemättä.

Jatkan - jHs.

______________________________

Keskiviikko. 20.4 astetta ylösnousussa lämmintä. Tuuleskeli - niinkuin koko päivän. 

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta. Luin Luukkaan evankeliumia.

M-L leipoi jo aamusta.

Kirjoitin.

Ruokaa ja kahvia.

Kirjoitin.

Poljeskelin kuntopyörää n. 50 min. Samalla luin kirjaa.

Tänään on satanut.

19:ksi ajelin helluntairukoushuoneelle Rukousiltaan. 2 henkeä; kokouksen johtaja ja minä.

Seurasin uutisia - myös Israelista.

Iltapalaa.

Siunausta!

Ps. "Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!" (Fil.1:3).

1.8.2023.

RUKOUS APOSTOLIEN TEOISSA 35.

(Edellinen kirjoitus tämän otsikon alla löytyy 27.7.2023 päivän kohdalta.)

Jumala johdatti Filippuksen Samarian kaupungista - herätyksen keskeltä - autiolle tielle, kohtaamaan yhden miehen, Etiopian kuningattaren hoviherran. Näemme tässä kaikessa täysin selkeän johdatuksen, joka perustui kaikilta osiltaan Jumalan puheen kuulemiseen ja sen tottelemiseen.

Pyhän Hengen ohjauksessa Filippus johdatetaan vaunujen lähelle. Seuraava askel on, kun hoviherra pyytää hänet vaunuihin, istumaan viereensä. Asetelma on hyvä tehtävän suorittamisen kannalta. Hoviherra oli lukemassa vaunuissaan Jesajan kirjaa, kun nämä miehet kohtaavat:

"Ja se kirjoitus, jota hän luki, oli tämä: Niinkuin lammas hänet viedään teuraaksi; ja niinkuin karitsa on ääneti keritsijänsä edessä, niin ei hänkään suutansa avaa. Hänen alentumisensa kautta hänen tuomionsa otetaan pois. Kuka kertoo hänen syntyperänsä? Sillä hänen elämänsä otetaan pois maan päältä" (Apt. 8:32-33).

Jumalan ajoitus Hänen johdatuksessaan on tarkka. Hoviherra on lukemassa juuri Jeesuksen sovitustyöstä kertovaa kohtaa Jesajan kirjasta. Se löytyy Jesajan luvusta 53.

Meillekin voi tapahtua samalla tavalla, kun kuulemme Jumalan puheen ja olemme sille kuuliaisia; saamme kokea tarkkaa johdatusta siinä tehtävässä, josta Jumala on meille puhunut. Olemme varmasti saaneet sitä kokeakin.

Jumalan tahtoma asia etenee oikeaan suuntaan:

"Ja hoviherra kysyi Filippukselta sanoen: Minä pyydän sinua: sano, kenestä profeetta puhuu näin, itsestäänkö vai jostakin toisesta?"

Ihmisellä, joka ei tunne Raamattua, on monenlaisia kysymyksiä. Kysymys, jonka etiopialainen, "korkeantason" mies, hoviherra, esittää, on evankelistalle erittäin otollinen kysymys:

"Niin Filippus avasi suunsa ja lähtien tästä kirjoituksesta julisti hänelle evankeliumia Jeesuksesta" (Apt. 8:35).

Vaunuissa istuvat miehet ovat aivan evankeliumin ytimessä. Filippus näyttää olevan mies, joka ei puhellut "ummet ja lammet", sitä sun tätä; hän julisti evankeliumia. Kun käsittelimme hänen toimintaansa Samarian kaupungissa, saimme lukea: "Ja Filippus meni Samarian kaupunkiin ja saarnasi heille Kristusta, ... Ja syntyi suuri ilo siinä kaupungissa" (Apt. 8:5, 8).

Nyt, yhden ihmisen ollessa kyseessä: "...lähtien tästä kirjoituksesta julisti hänelle evankeliumia Jeesuksesta."

Mekin voimme "avata suumme" ja julistaa evankeliumia Jeesuksesta. Voimme tehdä sen henkilökohtaisen todistuksemme kautta niille ihmisille, joille Jumala johdattaa meidät todistamaan. Meidän tulee sitoa todistuksemme evankeliumin sanaan. Ihminen voi pelastua vain evankeliumin kautta. Jumala on erittäin halukas johdattamaan meitä tässä asiassa. Rukouksessa voimme kertoa Hänelle, että olemme käytettävissä ja pyytää Hänen johdatustaan. Huomaamme, että tilaisuuksia, olla Hänen käytössään, alkaa tulla.

Emme tiedä, kuinka kauan Filippuksen ja hoviherran viipyminen elämämme ydinkysymyksen äärellä jatkui. Uskon siihen liittyneen keskustelua; kysymyksiä ja vastauksia. Näemme,että se asia, miksi Jumala oli johdattanut autiolle tielle, meni Jumalan tahtomaan päätökseen:

"Tietä kulkiessaan he tulivat veden ääreen. Hoviherra sanoi: Tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua? Silloin Filippus sanoi hänelle: Jos sinä uskot koko sydämestäsi, se tapahtukoon. Hoviherra vastasi: Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika. Ja hän käski pysäyttää vaunut, ja he astuivat kumpikin veteen, sekä Filippus että hoviherra, ja Filippus kastoi hänet (Apt. 8: 36-38).

Kun matkaa tehtiin ja Filippus julisti evankeliumia, syntyi usko Jeesukseen hoviherran sydämessä. Jumalan sanassa sanotaan, että "usko tulee kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta." Näin tapahtui tämän kaipaavan etiopialaisen miehen sydämessä.

Filippus oli puhunut hänelle - ilman muuta - myös kasteesta, joka kuuluu, mikäli mahdollista, uskoontulon alkuhetkiin. Näin kävi hoviherralle. Omasta halustaan hän halusi ottaa tämän askeleen; mennä kasteelle. Hänen kysymyksensä oli hyvä: "...katso, tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?" Filippuksen kysymyksestä ja hoviherran vastauksesta näemme, että esteitä ei ole. Sama asia on voimassa tänäänkin: Jos ihmisellä on sydämen usko Jeesukseen, kasteelle ei ole olemassa mitään esteitä. Se ainoa Jumalan sanan mukainen este on juuri tällainen; muunlaista sieltä on turha etsiä:  

1. Ensin sydämen usko Jeesukseen.

2. Sen jälkeen kaste.

Kasteen tapa tulee myös hyvin esille tässä hoviherran kasteessa: Filippus - kastaja, ja hoviherra - kastettava, astuvat molemmat veteen. Kaste tapahtuu niin, että Filippus upotti hoviherran veden alle ja nosti hänet ylös. Näin hänen kastettiin Jeesukseen Kristukseen; Hänen kuolemaansa ja ylösnousemukseensa.

"Ja kun he olivat astuneet ylös vedestä, tempasi Herran Henki Filippuksen pois, eikä hoviherra häntä enää nähnyt. Ja hän jatkoi matkaansa iloiten" (Apt. 8:39).

Filippuksen tehtävä hoviherran suhteen oli loppuun suoritettu. Sen jälkeen Herran Henki tempasi hänet pois hoviherran luota. "Tempasi"-sana alkukielessä puhuu sen puolesta, että se tapahtui yliluonnollisesti; niin, että Filippus ei kulkenut seuraavaa etappia jalan, vaan hänet siirrettiin sinne Jumalan toimesta yliluonnollisesti.

Hoviherra kuitenkin jatkoi matkaansa vaunuissaan kohti Etiopiaa, mutta ei samanlaisena kuin siihen asti - vaan iloiten. Jos evankeliumin vastaanottaminen sai aikaan suuren ilon Samarian kaupungissa, teki se saman myös hoviherran elämässä.

Voimme ajatella seuraavaa: Minkälainen vaikutus hoviherran uskoon tulolla oli hänen kotimaassaan, kun hän saapuisi sinne? Hänestäkin oli tullut taivaallisen ilon jakaja.

Entäpä evankelista Filippus?:

"Mutta Filippus tavattiin Asdodissa; ja hän vaelsi ympäri ja julisti evankeliumia kaikissa kaupungeissa, kunnes tuli Kesareaan" (Apt. 8:40).

Jumala, joka Filippusta johdatti, näki, että hänen on tarve mennä nopeasti uuteen kohteeseen, siirsi hänet sinne yliluonnollisesti. Työ jatkui. Filippus vaelsi ympäri ja julisti evankeliumia. Hänellä oli näky, jonka Jeesus oli sytyttänyt hänen sydämeensä.

Etsikäämme mekin Herran kasvoja. Eläkäämme rukouselämää ja antakaamme Hänen johdattaa meitä siunaukseksi - evankeliumin kautta - toisille ihmisille!

Jatkan - jHs.

_________________________________

Niin se vain vaihtui - kuukausikin - taas.

Tiistai. 19.9 astetta ylösnousussa. Pilvipoutaista silloin.

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta. Luin Luukkaan evankeliumia.

Kävimme kylällä M-L:n kanssa. Hän kävi kaupassa- ostamassa jotain Nuotioiltaa varten. Minä vein Rintamaposteja postiin.

Kahvia.

M-L meni mustikkaan Kusiaismäkeen. Minä menin kyydissä Paavonrinteeseen. Kaksi kertaa kävin laskettelurinteen ylös ja alas; ylhäällä molemmilla huipuilla aina. Sauvakävelyä. Kokeilin oikeaa polvea, joka tuli vaelluksella kipeäksi. Alaspäin tullessa vähän tuntui, mutta ei haitaksiasti. Aurinkoista. Tulin kävellen kotiin. M-L kohta myös.

Kahvia.

Kirjoitin.

Ruokaa ja kahvia.

Luin vähän kirjaa.

Uutisia - myös Israelista.

Siunausta!

Ps. "Mikään rietas puhe älköön suustanne lähtekö, vaan ainoastaan sellainen, mikä on rakentavaista ja tarpeellista ja on mieluista niille, jotka kuulevat" (Ef. 4:29).