13.8.2023.
RUKOUS APOSTOLIEN TEOISSA 46.
Pietari on nahkuri Simonin katolla rukoilemassa, kun hän joutuu hurmoksiin. Ja mitä hän näkikään?:
"Ja hän näki taivaan avoinna ja tulevan alas astian, ikäänkuin suuren liinavaatteen, joka neljästä kulmastaan laskettiin maahan. Ja siinä oli kaikkinaisia maan nelijalkaisia ja matelijoita ja taivaanlintuja. Ja tuli ääni, joka sanoi hänelle: Nouse, Pietari, teurasta ja syö. Mutta Pietari sanoi: En suinkaan, Herra; sillä en minä ole ikinä syönyt mitään epäpyhää enkä saastaista. Ja taas ääni sanoi hänelle toistamiseen: Minkä Jumala on puhdistanut, sitä älä sinä sano epäpyhäksi. Tämä tapahtui kolme kertaa; sitten astia otettiin kohta ylös taivaaseen" (Apt. 10:11-16).
Juutalaisena miehenä Pietarin vastaus oli luonnollinen. Tämän näyn kautta Pietaria valmistettiin "seuraavaan siirtoon" hänen elämässään - siirtoon, jolla oli iso merkitys evankeliumin leviämiselle meidän pakanain - jotka emme ole juutalaisia - keskuuteen. Jumalalla on omat tapansa tehdä hyvin voimakkaasti tahtonsa tiettäväksi ihmisille erilaisia asioita koskien. Pietari tarvitsi tällaisen tavan:
"Ja kun Pietari oli epätietoinen siitä, mitä hänen näkemänsä näky mahtoi merkitä, niin katso, ne miehet, jotka Kornelius oli lähettänyt ja jotka kyselemässä olivat löytäneet Simonin talon, seisoivat portilla ja tiedustelivat kuuluvalla äänellä, majailiko siellä Simon, jota myös Pietariksi kutsuttiin" (Apt. 10:17-18).
Pietarin näkemä näky ohjasi häntä suhtautumaan oikein siihen "haasteeseen", jonka hän pian kuulee. Saamme tässäkin katsella Jumalan ihmeellistä, täydellisen tarkkaa, johdatusta. Pietari näkee näyn ja on epätietoinen siitä, mitä näky mahtaa tarkoittaa, mutta samaan aikaan Korneliuksen lähettämät miehet seisovat nahkuri Simonin talon portilla ja kyselevät kuuluvalla äänellä - niin että Pietarikin kuulee - Pietaria. Kannatti Korneliuksen elää rukouselämää! Kannatti Pietarin tehdä samoin - ja mennä katolle rukoilemaan!
Kannattaa meidänkin elää rukouselämää! Syttyköön meissä rukouksenhalu!
Jatkan - jHs.
__________________
Sunnuntai. 16.4 astetta lämmintä ylösnousussa. Tuuleskeli. Aurinko paistoi.
Aamupalaa ja kahvia.
Rukousta. Luin Johanneksen evankeliumia.
11:ksi ajelimme helluntairukoushuoneelle Sunnuntaijuhlaan. Oli hyvä tilaisuus.
Kokouksen jälkeen kävimme kotona vähän syömässä.
14:ksi menimme Terhi-Marjalle ja Denikselle. Siellä oli M-L:n yllätyssynttärit. Syntymäpäivä - 75 v - oli hetki sitten. Oli huipputarjoilut. Yhdessäoloa. Parihenkisin joukkuein pientä kilpailua; kysymyksiä. Timo lauloi - kitaroineen. Mukava oli taa perhekuntana olla kasassa. Kaunis sää ja mukava piha-alue, niin mikäpäs oli ollessa. Mukana olivat: Terhi-Marja, Denis, Emilia ja Daniel, Tero, Mari, Aaro, Eelis, Timo, Pia, Milka, Milena, Minja, M-L ja minä. Pois olivat Miro, joka oli ennättänyt armeijalomallaan lupautunut muualle, sekä Nooa, joka oli kipeänä. Kiitos kaikille juhlista!
Kotiuduttuamme kirjoitin.
Seurailin uutisia.
Kirjoitin.
Siunausta!
Ps. "Sillä Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siinä on vapaus" (2. Kor. 3:17).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti