2.8.2023.
RUKOUS APOSTOLIEN TEOISSA 36.
Usko Jeesukseen oli syttynyt etiopialaisen hoviherran sydämeen ja hän sai jatkaa matkaansa iloiten kohti kotimaataan Jeesuksen omana. Saatettuaan loppuun "hoviherrantapauksen", tempaistiin Filippus uusille alueille - julistamaan evankeliumia. Suurenmoinen osoitus Jumalan johdatuksesta yksilöihmisen elämässä, on tuo Filippuksen johdatus hoviherran luo.
Mikään ei ole muuttunut huonompaan suuntaan noista ajoista; mekin voimme kokea samanlaisia johdatuksia, kun haluamme kuunnella - kykenemme kuulemaan - Jumalan puhetta. Kun rukouselämämme - joka on vuorovaikutusta Jumalan kanssa - on kunnossa, voimme olla sillä "aaltopituudella", että edellä puhuttu on mahdollista. Siispä...
Saulus-niminen mies on jo pariin otteeseen vilahtanut - näissä uskovien vainoamisasioissa. Vielä hänellä on "tämä putki päällä", mutta ei kauaa aikaa:
"Mutta Saulus puuskui yhä uhkaa ja murhaa Herran opetuslapsia vastaan ja meni ylimmäisen papin luo. Ja pyysi häneltä kirjeitä Damaskon synagoogille, että keitä hän vain löytäisi sen tien vaeltajia, miehiä tai naisia, ne hän saisi tuoda sidottuina Jerusalemiin" (Apt. 9:1-2).
Ei tiennyt uskovien vainoamiseen keskittynyt - "yhden asian mies" - lähtiessään tuolle matkalle, kohti Damaskoa, että hänelle tuon matkan aikana tapahtuu asioita, jotka mullistavat hänen elämänsä kokonaan; hän ei enää sen jälkeen "puuskuisi uhkaa ja murhaa" Jeesukseen uskovia kohtaan:
"Ja kun hän oli matkalla, tapahtui hänen lähestyessään Damasskoa, että yhtäkkiä valo taivaasta leimahti hänen ympärillänsä; Ja hän kaatui maahan ja kuuli äänen, joka sanoi hänelle: Saul, Saul, miksi vainoat minua? Hän sanoi: Kuka olet herra? Hän vastasi: Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat" (Apt. 9:3-5).
Ei vain joku valoilmiö jostakin, vaan Kirkkauden herra, Jeesus kristus, ilmestyi Saulukselle Damaskon tiellä. "Keikan", jolle hän oli lähtenyt, luonne muuttui täysin. Jeesuksella oli oma tapansa ilmestyä tälle fanaattiselle nuorelle miehelle niin vakuuttavasti, että ei tarvinnut "jossitella."
Jumalalla on oma keinonsa/tapansa pysäyttää jokainen meistä, kun kuljemme väärää tietä. Tietenkin, joka tapauksessa, valinta on senkin jälkeen jokaisella ihmisellä. Jumalalla oli ainutlaatuinen suunnitelma tälle miehelle, jonka Hän pysäytti tällä tavalla. Hänellä on myös meille jokaiselle henkilökohtainen, ainutlaatuinen, suunnitelma. Sen tien kulkeminen ei aina ole helppoa, mutta se on parhainta meille ja kauttamme muille.
Kun valo taivaasta leimahti Saauluksen ympärillä, kaatui hän maahan. Olen kuullut monen saarnaajan/puhujan sanovan, että Saulus putosi hevosen selästä maahan. Itse en ole Raamatustani löytänyt hevosta tämän tekstin yhteydessä. Siksipä pitäydyn siinä, että lähestyessään Damaskoa, kävellen, kaatui Saulus maahan, kirkkauden/taivaallisen valon voimasta.
Saulus kuuli tuon majesteettisen äänen - Jeesuksen äänen - joka kysyi häneltä: Miksi vainoat minua? Uskon tuon kysymyksen - kun sen esittäjänä on Herra, Jeesus Kristus, vaikuttaneen Sauluksen sydämeen, niinkuin ei mikään muu asia hänen tähänastisessa elämässään. Vainotessaan opetuslapsia, teki tämä arvovaltainen ääni hänelle selväksi, että näin tehdessään Saulus vainosi henkilöä, joka hänelle puhui. Tietämättä, kuka puhuja oli, esittää Saulus, maassa maatessaan, kysymyksen: Kuka olet herra? Saanko ajatella näin: Itseasiassa, vaikka Saulus ei tiedä, kuka hänelle puhui, niin tämä lause on hänen ensimmäinen rukouksensa Jeesukselle. Tämän jälkeen hän ei enää koskaan käytä Jeesuksesta puhuessaan herra-sanaa pienellä kirjaimella. "Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat", vastauksen kuultuaan - näin uskon - Saulus on täysin vakuuttunut siitä, että hän on kohdannut Jeesuksen. Hän ei enää koskaan olisi samanlainen, kuin ennen tätä kohtaamista.
Uskon, että Jeesuksen sanat eivät kuulu Sauluksen korvissa kovilta, vaan rakkautta täynnä olevilta; niinkuin myöskin se, mitä Jeesus hänelle lisää puhuu:
"Mutta nouse ja mene kaupunkiin, niin sinulle sanotaan, mitä sinun pitää tekemän. Ja miehet, jotka matkustivat hänen kanssansa, seisoivat mykistyneinä: he kuulivat kyllä äänen, mutta eivät ketään nähneet. Niin Saulus nousi maasta; mutta kun hän avasi silmänsä, ei hän nähnyt mitään, vaan he taluttivat häntä kädestä ja veivät hänet Damaskoon" (Apt. 9:6-8).
Se päivä muutti opetuslasten vainoojan elämän. Alunperin suunnitellut asiat jäivät Damaskossa tekemättä.
Jatkan - jHs.
______________________________
Keskiviikko. 20.4 astetta ylösnousussa lämmintä. Tuuleskeli - niinkuin koko päivän.
Aamupalaa ja kahvia.
Rukousta. Luin Luukkaan evankeliumia.
M-L leipoi jo aamusta.
Kirjoitin.
Ruokaa ja kahvia.
Kirjoitin.
Poljeskelin kuntopyörää n. 50 min. Samalla luin kirjaa.
Tänään on satanut.
19:ksi ajelin helluntairukoushuoneelle Rukousiltaan. 2 henkeä; kokouksen johtaja ja minä.
Seurasin uutisia - myös Israelista.
Iltapalaa.
Siunausta!
Ps. "Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!" (Fil.1:3).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti