7.8.2023.
RUKOUS APOSTOLIEN TEOISSA 40.
Ihmiset Damaskon synagoogissa olivat ihmeissään, kun entinen "kovan luokan" uskovien vainooja saarnasi heille, että Jeesus on Jumalan Poika. Voimakas oli se muutos, jonka Saulus oli kokenut elämässään:
"Mutta Saulus sai yhä enemmän voimaa ja saattoi Damaskossa asuvat juutalaiset ymmälle näyttäen toteen, että Jeesus on Kristus" (Apt. 9:22).
Sauluksella oli jo ennestään "Sana hallussaan"; hän oli opiskellut kirjoituksia - Vanhaa testamenttia - aikansa parhaiden rabbien johdolla. Saatuaan uuden elämän ja koettuaan Pyhällä Hengellä täyttymisen, nämä kirjoitukset - Jeesusta koskien - alkoivat asettua "oikealle kohdalleen" hänen mielessään. Pyhä henki auttoi häntä; niinkuin auttaa meitäkin Jumalan sanan äärellä käsittämään Jumalan sanaa. Hänen oma todistuksensa, Jeesuksen kohtaamisesta, oli varmasti asia, joka laittoi ihmiset kuuntelemaan hänen julistustaan.
Luimme, että Saulus sai yhä enemmän voimaa. Kyseessä oli Pyhän hengen voima, jolla Jumala häntä vyötti yhä enemmän, Radikaalin kääntymyksen kokenut mies oli sitä myös elämässään kääntymyksensä jälkeen; hän oli koko sydämestään antautunut Jeesukselle.
Puhukoon Sauluksen elämä meillekin siitä, että elämämme tärkein asia on antautua kokonaan Herralle, joka on meidät pelastanut.
Uskon, että ensirakkaudessa jeesukseen elävä Saulus vietti aikaa rukouksessa Herransa kanssa. En liene väärässä, kun sanon, että tämä asia, sekä julkinen tunnustautuminen Jeesuksen seuraajaksi, olivat salaisuutena siihen, että hän sai yhä enemmän voimaa.
Saulus oli yhä edelleen Damaskossa. Aikaisemmin mainittiin, että hän oli siellä opetuslasten seurassa jonkin aikaa. Alkukieli: "muutamia päiviä" (Apt. 9:19).
Onko niin, että seuraava jae ei enää puhukaan tästä Sauluksen ensimmäisestä vierailusta - kääntymyksensä jälkeen - Damaskossa?:
"Ja pitkän ajan kuluttua juutalaiset pitivät keskenään neuvoa tappaaksensa hänet" (Apt. 9:23).
Sanotaanhan tässä: "pitkän ajan kuluttua"; vainoojasta tuli vainottu; Saulus haluttiin saada "pois päiviltä."
Tämä "luontaisetu" meidän kaikkien on aina otettava huomioon. Eriasteinen vaino on seurausta siitä, että selkeästi tunnustaudumme Jeesuksen seuraajiksi, emmekä pidä "kynttiläämme vakan alla." Selkeä yhteys on olemassa Pyhän hengen täyteyden ja vainon välillä. Sellaisia ihmisiä Sielunvihollinen vihaa - ja saa mobilisoitua joukkonsa heitä vainoamaan Jeesuksen nimen tähden. Joudumme jopa esittämään kysymyksen: Voiko syynä siihen, että en elämässäni koe minkäänlaista "vainoa" sen tähden, että olen uskova, olla se, että en ole jeesuksen seuraaja? Vakava kysymys, johon meidän kannattaa vastata.
Palaan tuohon "pitkän ajan kuluttua"-ajatukseen:
Olisiko niin, että Saulus lähti Damaskosta niiden "muutamien päivien" jälkeen Arabiaan, josta hän kertoo kirjeessään Galatalaisille:
"Mutta kun hän, joka äitini kohdusta saakka on minut erottanut ja kutsunut armonsa kautta, näki hyväksi ilmaista minussa Poikansa, että minä julistaisin evankeliumia hänestä pakanain seassa, niin minä heti alunpitäenkään en kysynyt neuvoa lihalta ja vereltä, enkä lähtenyt ylös Jerusalemiin niiden luo, jotka ennen minua olivat apostoleja, vaan menin pois Arabiaan ja palasin taas takaisin Damaskoon. Sitten, kolmen vuoden kuluttua, minä menin ylös Jerusalemiin tutustuakseni Keefaaseen ja jäin hänen tykönsä viideksitoista päiväksi" (Apt. 9:15-18).
Saulus sanoo (Silloin jo Paavali-nimisenä), että hän meni Arabiaan ja palasi uudelleen Damaskoon. Varmasti tuolla Arabiassa vietetyllä ajalla oli iso merkitys Sauluksen hengelliseen elämään ja myöhempään evankeliumintyöhön. Sitä, mistä alkaen tuo kolme vuotta lasketaan, jonka kuluttua hän meni Jerusalemiin, on vaikea määritellä, mutta ajattelisin, että siitä hetkestä, kun hän tuli uudestaan Damaskoon.
Aivan ilmeistä on, että se tapahtuma, kun Saulus koirissa lasketaan Damaskon muurien ulkopuolelle - sen seurauksena, että juutalaiset aikoivat tappaa hänet - tapahtui tämän Arabiasta tulon jälkeisen - toisen vierailun - aikana.
Juutalaisten ajattelemat "tappoaikeet" eivät onnistuneet:
"Mutta heidän salahankkeensa tuli Sauluksen tietoon. Ja he vartioivat porttejakin yöt päivät, saadakseen hänet tapetuksi. Mutta hänen opetuslapsensa ottivat hänet yöllä, päästivät hänet muurin aukosta ja laskivat alas vasussa" (Apt. 9:24-25).
Kun Paavali myöhemmin puhuu kohtaamistaan kärsimyksistä, puhuu hän myös tästä Damaskossa tapahtuneesta yöllisestä operaatiosta:
"Damaskossa kuningas Aretaan käskynhaltija vartioi damaskolaisten kaupunkia ottaakseen minut kiinni, ja muurin ikkuna-aukosta minut laskettiin maahan, ja niin minä pääsin hänen käsistänsä" (2. Kor. 11:32-33).
Opetuslapset - tekstistä käy ilmi, että he olivat Sauluksen (Paavalin) opetuslapsia.
Uskon, että Jeesuksen opetuslapset Damaskossa rukoilivat yhdessä Sauluksen puolesta.
Näin "tämä puoli"; olla vainottuna Jeesuksen nimen tähden, alkoi toteutua yhä selvemmin Jumalan miehen elämässä...
Jatkan - jHs.
_____________________________
Maanantai. 17.9 astetta lämmintä klo 5.35. Satoi kovasti.
Aamupalaa ja kahvia.
6.15:ksi ajelin helluntairukoushuoneelle Aamurukoukseen. Neljä henkeä.
Tultuani kotiin vielä nukuin.
Kahvia.
Rukousta
Valmistelin Nuotioiltaa Kannonkosken torille - kristittyjen yhteisenä. Se on siellä pe. 25.8. klo 18.
Ruokaa ja kahvia.
15:ksi menin tapaamiseen, jossa yksi ihminen halusi uudistua uskossaan.
Kahvia.
Kirjoitin.
Kahvia.
Kirjoitin.
Poljin kuntopyörää 45 min. Samalla kuuntelin Patmosta.
Iltapalaa ja kahvia.
Seurasimme uutisia - myös Israelista.
Tänään on ollut lämmintä yli 30 astetta.
Siunausta!
Ps. "Ja hän (Jeesus) on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien" (1. Joh. 1:2).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti