11.5.

Niin se vain on, että nuoristakin miehistä tulee vuosi vuodelta - jos ei vanhoja, niin vähän enemmän ikääntyneitä. Niin sen huomaa Salmen Paavonkin elämässä, tuolla Enontekiön, Leppäjärven, Saijaharjussa. Sydämelliset onnittelumme ja taivaan Isän siunausta vielä tässäkin Paavolle tänään olevan syntymäpäivän johdosta! Siellähän sitä Tunturi-Lapissa elelimme yhessä vuosia - jopa kahdestaan pitkällä vaelluksellakin olimme siellä selkosilla - se se vain olikin mielenkiintoinen juttu. Elämänmakuisia vuosia ethen käsinkin!

Samaten se on käynyt Saarijärven salomaiden Koskenkylälläkin, hienon kosken partaalla asustelevalle Moision Tarmollekin - vuodet vierivät. Sydämelliset onnittelumme ja taivaan Isän siunausta täältä meiltäpäin, täyttäessäsi tänään pyöreitä! Onhan sitä meilläkin tuota "yhteistäkin taivalta" aikalailla - seurakunnan vanhimmistossa ja erilaisissa työmuodoissa, joskus aikakin läheistä ja tiivistäkin työyhteyttä. Puhumattakaan yhteisestä työstä - ja monista matkoista Venäjälle, joissa kahdestaankin olimme. Hyviä vuosia eteenpäinkin!

Tänäänkin on sadellut lunta - ei kuiten niin paljon ja usiaan otteeseen kuin esim. eilen. Aurinkokin on koettanut välillä tirkistellä. Marja-Leena kävi viemässä aamulla Danielin ja Emilian kouluun. Söimme aamupalaa - minä tietyistä syistä vaan sen verran, että saatoin ottaa diabetesnapin. Luin Johanneksen evankeliumia. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

M-L leipoi. Minä valmistelin huomista SAARIJÄRVI RUKOILEE -iltaa. Jos et vielä ole ajatellut olla illassa mukana, niin päätä vaikka nyt: Siellä minäkin tahdon olla. Ihan vaan vinkiksi sanon: Tuossa oikealla reunalla on tietoa illasta. "Usuta" muitakin mukaan. Kyllähän se kannattaa. Kävin välillä kylälläkin tilaisuuden tiimoilta. Palattuani jatkoin valmistelua.

Seuraava nuotioiltakin lähenee - siihenkin pikkuhiljaa tehdään valmisteluja. Sehän on pe. 19.5. Infoa tuossa oikealla reunalla. 

Saatuani hommat siihen pisteeseen, että saatoin lähteä lenkille, lähdin. Menin urheilukentälle 10 km "aika lempeälle" kävelylle. Vilakkaa. Palatessani n. 4 ja risat.

Palailin kentältä 18.30. Söin illalla. Menossa on paasto- ja rukousaika Häkkilän-peltokylän-Kohmun yhteiskristillisessä rukouspiirissä SAARIJÄRVI RUKOILEE -illan puolesta. "Vuoroja" on jaettu eripäiville.

M-L paistoi leipäjuuston - siihen menee maitoa 4 l.

"Haluaako Jumala, että keinottelemme ja mielistelemme, jotta saisimme hänen huomionsa? Ei, mutta läheisyys miellyttää häntä. Jumala ei tarvitse meidän kehujamme, mutta hän haluaisi saada meiltä aitoja rakkaudentunnustuksia ja keskittynyttä palvontaa. Jos rakastat häntä ja kerrot sen hänelle, ei häntä haittaa, vaikka samalla haluat myös esittää hänelle pyyntöjä.

Mielistelyn ja palvonnan ero on siinä, että mielistelijä tulee Jumalan luo pelkästään pusertamaan siunauksia, vaikkei heillä ole läheistä suhdetta Jumalaan" (Tommy Tenney, Jumalan näkökulma, Aikamedia 2003, s. 165, 166).

Siunausta!

Ps. "Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, että hän ajallansa teidät korottaisi, ja "heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen" (1. Piet. 5:6-7)

10.5.

Lunta maassa noustessa - ja sitä on sadellut jaksoissa pitkin päivää. Aurinko paistoi. Sää viileää. Marja-Leena kävi viemässä Emilian ja Danielin kouluun. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Johanneksen evankeliumia. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. 

Valmistelin SAARIJÄRVI RUKOILEE -iltaa - joka on nyt perjantaina klo 18.30. Vanhalla kansakoululla. Infoa tuossa oikealla. Tule mukaan! Lähinnä rukousaiheita ja rukoilijoita johdattelemaan niihin rukousaiheisiin valitsin. Edistyi kuitenkin.

M-L leipoi ruisleipää.

Syötyäni lähdin urheilukentälle 10 km rauhalliselle käyskentelylle. Välillä satoi kovasti lumirakeita kuin ryynejä radalle, niin että se oli valkoisena. Nopeasti suli. Pian satoi uutta. Sellaista se on ollut tänään tämän sään kanssa.

Palattuani kotiin lenkiltä tuoksut olivat meidänm huushollissa hyvät - paistuvan ruisleivän tuoksu. M-L oli tehnyt niin hyvää ruokaa, että vaikka söin lähtiessä, niin söin uudelleen. Ja kahviahan sitä aina pittää juuvva.

19:ksi menimme M-L:n kanssa - kaupan kautta - helluntairukoushuoneelle seurakunnalliseen raamattukouluun. Pastorimme Mika Turunen johteli. Kalle Kohonen&band musisoi. Janne Lampinen piti opetuksen. Hän on nuori veli, mutta opetti keskeisestä aiheesta hyvin - ja nimenomaan keskeisesti keskeisestä tärkeästä asiasta. Erinomainen selkeys ja silmiinpistävä rauhallisuus. Mukava kuunnella. Taustalla Jannella on uskonelämää lapsesta pitäen ja hän on saanut elää jossa pidetään vanhurskautta voimassa hyvässä hengessä. Siunausta Jannelle elämään - ja Jumala avatkoon ovia, sekä antakoon rohkeutta Pyhässä Hengessä julistaa Sanaa ja puhua evankeliumia isommille ja pienemmille joukoille - ja yksilöille! Rukoilimme tilaisuuden loppuosassa.

Kotiin palattuamme laitoin takkaan tulen. Iltapalaa ja teetä.

"On aika opetella ylistämään ja korottamaan Herraa, miten säälittäväksi itsesi tuntisitkin. En voi edes luetella, montako kertaa minä olen antanut periksi hänen edessään vain huomatakseni, että hän ei anna minun jättää hommaa kesken. Ei Jumala pyytänyt, että vaihtaisin työpaikkaa tai ammattia; hän haluaa nähdä sydämen muutoksen.

Kun omat keinot puuttuvat ja tunnen itseni nurkkaan ahdistetuksi, minulla on tapana vielä viimeisillä voimillani pitää kiinni jostakin omasta vahvuudestani, jonka avulla tilanteesta ehkä selvitään. Silloin on kuitenkin parasta heittää menemään se viimeinenkin oljenkorsi, ja samalla on aika kertoa kaikki huolet, pelot ja epäilykset kiertelemättä Jumalalle.

Jos haluat ylistää häntä, mutta olet kadottanut kykysi katsoa asioita taivaallisesta näkökulmasta, palaa siihen aikaan elämässäsi, jolloin hän viimeksi puhutteli sinua tai antoi sinun nähdä jumalallisen ihmeen. Hänen uskollisuutensa muisteleminen auttaa sinua uudessa tilanteessa turvaamaan häneen kokosydämisesti. Heitä omien voimavarojesi viimeinen tukikeppi maahan. Hän antaa sinulle jotakin parempaa" (Tommy Tenney, Jumalan näkökulma, Aikamedia 2003, s. 156, 157).

Siunausta!

Ps. "Herra on sinun varjelijasi, Herra on suojaava varjosi sinun oikealla puolellasi, ...

Herra varjelee sinut kaikesta pahasta, hän varjelee sinun sielusi. Herra varjelee sinun lähtemisesi ja tulemisesi, nyt ja iankaikkisesti" (Ps. 121:5,7-8).

9.5.

Sydämelliset nimipäiväonnittelut meijjä nuorimmalle pojalle, Timolle, sekä Aholan Timolle, Stålin Timolle, Hurskaisen Timolle, Kurjen Timolle, Tuomisalon Timolle, Häkkisen Timolle - ja kaikille muillekin Timpoille! 

Tänä aamuna noustessamme oli maan pinnalla valkoista - sellaista hallavaa, mutta myöskin lunta - ja satoikin lumirakeita. Yöllä ollut miinuksella, paljonko lie. Marja-Leena vei Emilian ja danielin kouluun aamulla. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Johanneksen evankeliumia. M-L luki kohdan hartauskirjasta meille tälle päivälle. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Valmistauduin puhumaan tänään - jatkoin valmistautumista aiheesta, joka oli sydämelläni. Sitähän on asian kanssa Herran edessä kysellen sen jälkeen kun tulee kutsu puhumaan ja tehtävän vastaanottaa.

11 maissa lähdimme liikenteeseen M-L:n kanssa - hän reppuineen kauppa-asioille, palatakseen kävellen kotiin. Minä jatkoin matkaa. Otin keskustasta Rautasen Jussin kyytiin ja ajelimme hänen kanssaan Pylkönmäelle ruokailutapahtumaan helluntairukoushuoneelle. Sirosen Mauno johteli tilaisuuden ja johti yhteislaulun jälkeen rukoukseen. Sittempä kävimmekin nauttimaan emäntien laittamasta hyvästä ateriasta. Aterian jälkeen lauloi Jämsenin Anssi - ja hyvin lauloikin ja hyviä lauluja kitaran säestyksellä. Luulempa tulevani kutsumaan häntä Saarijärvellekin joihinkin järjestämiini tilaisuuksiin. Sirosen Mauno puhui. olisi ilo tehdä yhteistyötä jossakin muodossa kylillä hänen kanssaan - evankelistan ote ja tyyli. Anssin laulujen jälkeen puhuin minä. Oli avointa puhua evankeliumia yksinkertaisesti - evankeliumia, joka on Jumalan voima jokaiselle, joka sen uskoo. Lopuksi joimme täytekakkukahvit - minä ilman sitä kakkua. Rautasen Jussi säesteli pianolla yhteislaulut. Annoin myös infoa SAARIJÄRVI RUKOILEE - kristittyjen yhteisestä rukousrintamasta. Listaan kirjoitti nimensä 9 henkilöä, ilmaisten näin halunsa liittyä rukousrintamaan. He saivat tämän kuun Rintamapostin käteensä. Sunnuntai iltana Mahlun kristittyjen yhteisessä tilaisuudessa liittyi rukousrintamaan 2 henkilö. Nyt meitä on yhteensä 105 henkilöä eri kristillisistä piireistä yhteisessä rukousrintamassa. Kiitetään siitä Jumalaa. Uskon, että vielä tulee ihmisiä mukaan. Liity sinäkin - ja/tai pyydä toisia liittymään. Rukous on niin tärkeä asia.

Palasin Pylkönmäeltä kotiin 15 jälkeen. M-L oli paistamassa ruisleipiä - ja huushollissa leijailivat siitä johtuen oikein hyvät tuoksut. Ruokakin oli juuri valmistumassa. Enkä malttanut olla syömässä, vaikka Pylkönmäellä tulikin ruokaa pistellyksi suihinsa. Kotona oli paistettua kuhaa ja hvýviä kypsennettyjä kasviksia. Kahvia ja kahvijuustoa päälle.

Valmistauduin puhumiseen - aiheesta, joka on ollut mielessäni jo siitä alkaen, kun pyydettiin puhumaan ja lupasin sen. 

17.15. lähdimme M-L:n kanssa liikenteeseen. Ensin oli asiaa kylälle, josta jatkoimme Häkkilän-Peltokylän-Kohmun yhteiskristillisen rukouspiirin kokoontumiseen Konttimäkeen, Paajalan Pentille ja Sumothalle. Lunta sateli matkalla - sitähän on tänään sadellut silloin tällöin. Meidät otettiin ystävällisesti vastaan Paajaloilla. Ensin istutettiin kahvipöytään, jossa oli herkulliset tarjoilut. Sitten rukoilimme ja lauloimme. Hetkeksi paneuduimme myös ensi perjantain SAARIJÄRVI RUKOILEE -iltaan. Puhuin. Oli avointa puhua. Keskustelimme aiheesta ja muustakin. Lauloimme ja rukoilimme. Lunta satoi ihan tiuhaankin illan aikana. Nopeasti tienoo muuttui melko valkoiseksi. Lopultahan sitä sitten selvisimme kotimatkalle. Kävimme vielä ennen kotiintuloa hakemassa lahtelan Veikon ja Irman kanssa tykin Terhi-Marjalta ja Denikseltä SAARIJÄRVI RUKOILEE -perjantai-iltaa varten.

Palattuamme kotiin, laitoin tulen takkaan. 0.9 lämmintä, pian 0.6. Klo 23 oli 0.2. Maa valkoinen.

Söimme kohta tultuamme kotiin iltapalaa - lähinnä minä. M-L:lla on nyt oma rytminsä.

Tänään oli Saarijärveläinen lehdessä seurakuntamme ilmoitus seurakunnan tilaisuuksista. Siinä oli jostain syystä vaihtunut Nuotioilta Kyläillaksi. Kyseessä on nimenomaan NUOTIOILTA, joka on ulkona ja jo olemuksellaan kutsuu ihmisiä erilailla mukaan, kuin sisätiloissa pidettävät kyläillan -nimellä olevat tilaisuudet. Jossain vaiheessa ilmoituksen tekoa on mietitty illan nimi uusiksi. Ja se NUOTIOILTAHAN ON pe. 19.5. klo 18 Häkkilässä, Lehtomäen Matin ja Tuulan pihapiirissä. Sinne vain sitten.

"Ei mikään eikä kukaan voi estää sinua ylistämästä - ainoastaan sinä itse voit. Jumalallinen vieras odottaa seurakunnan ovella. Hän haluaa tulla sisälle. Annetaan meidän ylistyksemme valmistaa hänelle arvokas istuinpaikka seurakunnan keskellä, niin että hänen kirkkautensa runsaus voi viipyä meidän luonamme. ... Arvokkainta on ylistys, joka tarjotaan Jumalalle hengessä ja totuudessa ... Sinulle on annettu lahjaksi kyky korottaa Jumalaa. Voit käyttää kykyäsi viisaasti ja tehokkaasti. haluatko korottaa häntä, niin että vaikeuksien vuoret painuvat tasaisiksi? Vai korotatko ihmistä ja elät heinäsirkan elämää?" (Tommy Tenney, Jumalan näkökulma, Aikamedia 2003 s. 141).

Siunausta!

Ps. "Toivottakaa rauhaa Jerusalemille, menestykööt ne, jotka sinua rakastavat. Rauha olkoon sinun muuriesi sisällä, olkoon onni sinun linnoissasi" (Ps. 122:6,7).

8.5.

Marja-Leena kävi viemässä tänä aamuna Emilian ja danielin kouluun. Pakkasella yöllä ja aamulla - autonlasit jäässä. Pilvisehköä. Aurinko yritteli kurkistella. 5-6 astetta lämpimällä auringon puolella noustessani. Todellisuudessa kylmempää. Satoi lumirakeita. Illan hämärryttyä on nähty pihallamme yksinäinen pitkänokkainen lintu tökkimässä nokallaan maata tiuhaan. Tänään se piipersi niskat kyttyrässä pihan poikki ja ilmestyi sitten - ollessamme aamupalalla - tökkimään nokallaan pihaa. Lehtokurppa. Hyvä ja kaunis suojaväri sillä.

Kahvin jälkeen luin Johanneksen evankeliumia. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Laitoin ilmoituksen Sampoon tämän viikon perjantaina olevasta SAARIJÄRVI RUKOILEE -illasta. Pieni juttu siitä tilaisuudesta olikin jo Sampossa viime torstaina. Toivotan sinutkin tervetulleeksi iltaan! Infoa siitä tuossa blogijutun oikealla puolella. Voihan se olla, että tuo tuollainen tilaisuuksien ajankohtien toistaminen ja mainostaminen ärsyttääkin joitakin "nihilistejä" (humor), mutta se on tapani toimia.  Olen huomannut, että joillakin on tapana toimia niin, että kuvitellaan ihmisten tietävän tilaisuuksistamme ja tulevan niihin, vaikkei oikeastaan juurikaan ilmoitella. Kukin taaplaa tyylillään.

Sytyttelin takkaan tulen.

Kävin kylällä hakemassa linnuille auringonkukan siemeniä ja laitoin ruokintapaikalle. Lumirakeita sateli kuin pieniä styroksipalloja.

13 hain Danielin ja Emilian koulusta meille.

Sittenhän se jo ruoka maistuikin. M-L paistoi leipäjuustoa. Siihen menee runsaasti maitoa. On se kuiten hyvää kotona tehtynä - parempaa kuin kaupasta ostettuna. Kahvin kanssa mukavasti maistuu. Sämpylöitäkin on M-L tänään paistellut - valmistautumista viikonlopun alun kokoustarjoiluihin. Leipätaikinakin on happanemassa.

Kävin 10 km lenkillä urheilukentällä. Viileää tuulta jollakin sivustalla. Pari kilometriä kävelin hissukseen. Ensimmäisen km:n aikana tapasin yhden rukousrintamaan kuuluvan ihmisen, jonka sain kastaa ollessani vähän aikaa Vapaaseurakunnan pastorin tehtävissä Saarijärvellä. En olekaan häntä ennen tavannut kentällä. Mukava oli tavata. Toisen km:n aikana tapasin toisen rukousrintamaan kuuluvan ihmisen - jonka puolesta olen saanut kentälläkin rukoilla muutaman kerran. Nytkin koin saaneeni olla hänelle rohkaisuksi - enkä vain itse niin koe, vaan hän sanoi niin.

Seuraavat 7 km etenin sellaista "juoksukävelyä", 7.30 min/km molemmin puolin. Viimeisen niistä kävelin ihan oikeasti vähän yli 7 min.

M-L oli myös kävelylenkillä lenkkini aikana. Saapui kotiin hieman myöhemmin kuin minä - ollessani "kahvijuustokahvilla."

Lueskelin kirjaa. Kävin saunan löylyissä hikoilemassa.

Iltapalaa.

Eilen saimme hienon kuvan pikku-tytöstä "kirkkotakki" päällä ja "kirkkokengät" jalassa. Milenahan se siinä poseerasi hienona.

"Monesti tulemme seurakunnan tilaisuuksiin pyörittämään kuumeisesti ajatuksissamme vain omia maallisia tarpeitamme. Jotkut Jumalan lapset ymmärtävät mennä sellaista ajattelutapaa pidemmälle. He haluavat ilahduttaa siunausten antajaa.

Kun lähdemme jumalanpalveluksista parantuneina tai kun Jumala rohkaisee meitä ja poistaa masennuksen, meillä on tapana sanoa: "Se oli hyvä kokous. Juuri sellainen kuin minä tarvitsin." Joskus olisi mukava kysyä Jumalalta, millaisista jumalanpalveluksista hän pitää. Aavistan, että Jumala iloitsee kaikkein eniten kohtaamisista, joissa olemme täysin hänen läsnäolonsa lumoissa.

Kuvittelen keskustelun enkeleiden ja Jumalan välillä:

"Herra, miten sujui kohtaaminen sinun ja lastesi kanssa? Näimme heidän heiluttelevan ostoskasseja, jotka olivat täynnä sinulta saatuja siunauksia. Mitä itse ajattelit teidän yhteisestä ajastanne?"

"Siellä oli valtava kirkkaus. Tuhannet ihmiset toistivat Poikani nime ja lauloivat ylistyslauluja. Saarnan aikana, kun he puhuivat kirjeistä, jotka kirjoitin heille, he kurottautuivat koskettamaan minua. Katselin heidän sydämiään ja näin, että niissä asuu rakkaus minuakohtaan" (Tommy Tenney, Jumalan näkökulma, Aikamedia 2003, s. 97, 98).

Siunausta!

Ps. "Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta, ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa. Me rakastamme, sillä hän on ensin rakastanut meitä" (1. Joh. 4:18-19).

7.5.

Noustessamme vaskresenjeen - sunnuntaihin - paistoi aurinko. Paisteessa mittarissa oli kovasti lämpöasteita. Muuten taisi olla n. 4. Lienee ollut yöllä pakkasilla.

Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Johanneksen evankeliumia.

10:ksi ajelimme Marja-Leenan kanssa helluntairukoushuoneelle - siellä oli rukoushetki alakerrassa. 9 rukoilijaa.

11 alkoi Ehtoollisjuhla yläkerrassa. Rautasaaren Vesa johteli. Rautasaaren Kati siunattiin vankilalähetiksi. Siunausta Katille alkavalle työsaralle! Aviopuolisonsa Vesa on tehnyt vankilalähetystyötä jo vähän pidempään - tällä hetkellä valtakunnallisella näköalapaikalla. Molemmille Siunausta työhön Vesallekin! Seurakunnassamme on nyt kolme vankilalähettiä - Aholan Timo on kolmas. Siunausta myös Timolle työhön! Kuoro lauloi tilaisuudessa ja Turusen Mika saarnasi. Vietimme ehtoollista. Tilaisuuden jälkeen oli kahvitarjoilu lähetystyön hyväksi alakerrassa. Mannin Eija ja Eero tarjosivat.

Palailimme aurinkoisessa säässä kaupan kautta kotiin.

Ajattelin käydä kokouksen jälkeen pienellä lenkillä, mutta jäinkin odottelemaan ruokaa ja sitä odotellessani lueskelin kirjaa. M-L valmisti hyvät ruuat, joita oli mukava pistellä suihinsa.

18:ksi ajelin Mahlulle, rukoushuoneelle. Siellä oli kristittyjen yhteinen Sanan, laulun ja rukouksen yilta - niinköhän se nimi meni. Kirkkoherra Jarmo Autonen johteli ja puhui aluksi. Minä puhuin toisena ja Jarmo Ruutinen lopuksi. Helluntaiseurakunnan kuorolaisista koostuva lauluryhmä lauloi kolmeen otteeseen. Myös virsiä veisasimme väleissä. uskon, että kristittyjen yhteisellä toiminnalla on siunausta tuova vaikutus paikkakunnalle. Ainakin Jeesus painotti jäähyväisrukouksessaan ennen kärsimistään uskovien keskinäisen yhteyden puolesta. Hän ei sanonut, että se yhteys koskisi vain jonkun määrätyn paikallisseurakunnan uskovia - sitäkin kyllä. Jos jotakin toivoisin, niin kristittyjen yhteistä kuukausittain kokoontuvaa rukousiltaa Saarijärvelle. Se ei ole vielä onnistunut. Olen kyllä vähän ihmetellyt, miksei tänäkään vuonna ollut pitkän perinteen omaavaa kristittyjen yhteistä vappujuhlaa Saarijärvellä? Ne olivat hyviä tilaisuuksia kolmen seurakunnan järjestäminä - ja niissä oli väkeä. Jumala on kuitenkin johdattanut niin, että on kuitenkin syntynyt kristittyjen yhteistä rukoustoimintaa. SAARIJÄRVI RUKOILEE - kristittyjen yhteinen rukousrintama on syntynyt. Siinä on satakunta rukoilijaa kaikista kristillisistä seurakunnista Saarijärvellä - ja muistakin, sillä saarijärvisiä kuuluu myös "ulkopaikkakuntien" seurakuntiin. Ainakin yhteen. Rukousrintaman yhdyssiteenä on kuukausittain ilmestyvä Tintamaposti, jossa on yhteisiä rukousaiheita ja rohkaisua rukoukseen Sanasta. Tänäkin iltana rukousrintamaan tuli kaksi uutta rukoilijaa Mahlun tilaisuudessa. Kyllä se vieläkin kasvaa. Lisäksi on pidetty kaikkien yhteisiä, SAARIJÄRVI RUKOILEE -iltoja, viimeaikoina yksi kevät- ja syyskauden aikana Vanhalla kansakoululla. Niissä on ollut hyvin väkeä. Iltoja on järjestänyt Häkkilän-Peltokylän-Kohmun yhteiskristillinen rukouspiiri Seuraava tällainen ilta on pe. 12.5. klo 18.30. Siitä on infoa tuossa blogijutun oikealla puolella. Ilta on kaikille tarkoitettu. Tule rohkeasti mukaan ja tuo toisiakin vanavesdessäsi!

Uskon ja toivon rukousliikehdinnaän kasvavan Saarijärvellä. Se on välttämätöntä. Ja kun niin saa käydä on se suuri siunaus.

Tultuani Mahlun illasta kotiin vaihdoin vaatteet ja lähdin 20 maissa vetämään rengasta (16 kg) tuohon lähelle "rengasradalleni" kävelysauvojen kanssa. Matkaa kertyi tällä kertaa 5320 m. Ilma oli viileähkö - palatessani 2.5 astetta lämpimällä. Lumihiutaleitakin vähän viskeli - niin myös Mahlulla.

Iltapalaa ja teetä.

""Poika, pysy pienenä omissa silmissäsi." Äiti tiesi hengessään, että kun alkaisin menestyä kutsumuksessani, minulle tulisi kiusaus paisua, kerskata ja väittää, että olen itse saanut suuria aikaan. Hän tiesi, että tuollainen henki oli tuhonnut joitakin Jumalan kutsumia miehiä ja naisia.

Minä tiedän sisimmässäni, että ilman Jumalaa en ole mitään. Jos en olisi pelastunut, parantunut ja antautunut Jumalan kutsulle, minä olisin äitini varoituksen mukaisesti kärsinyt tuberkuloosista ja änkytyksestä. Olisin kuollut ennen aikojani, jos Jeesus ei olisi pelastanut ja parantanut minua.

Minä pelkään enemmän kehumista kuin epäilijöitä ja epäystävällisyyttä. Eräs ystäväni, joka toimii baptistipastorina Tulsassa, sanoi minulle: "Oral, parfyymi tuoksuu ihanalle, mutta sen juominen on myrkyllistä." Minä uskon sen. Pidän kehujen kuulemisesta pienessä määrässä, mutta en halua kuunnella niitä liikaa" (Oral Roberts, Tee mahdottomia, Uskon Sanan Kustannus 2003, s. 219).

Siunausta!

Ps. "Herra, herätä eloon tekosi ke3sken vuotten..." (Hab. 3:2).

6.5.

Tässähän me vain kevättä eteenpäin lipuilemme. Lauantain laineilla purjehdimme kohti kesää. Aurinko paistoi noustessamme uuteen päivään - eikä se niin varahin tapahtunutkaan. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Johanneksen evankeliumia. Marja-Leena luki kohdan tälle päivälle hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Kävin rauhallisella 8.3 km lauantaikävelyllä Tarvaalan suunnassa. Tuntui vähän viileältä, vaikka oli n. 8 astetta.

Kotiuduttuani lenkiltä join kahvia.

Lueskelin kirjaa.

Söimme hyvää - yksinkertaista - ruokaa.

Lueskelin kirjaa.

Söimme iltapalaa ja joimme teetä.

"Evelyn muistutti minua, että Jumala loi perheen ennen seurakuntaa. Jumala odottaa meidän johdattavan perheemme Jeesuksen luo. Perheemme ei pidä päätyä paholaiselle ja helvettiin, kun me yritämme saavuttaa muuta maailmaa.

Lastenkasvatukseen vaaditaan rakkautta, kärsivällisyyttä ja aikaa. Lapset seuraavat jokaista ottamaamme askelta. Monesti he suhtautuvat elämän velvollisuuksiin samalla tavalla, kuin ovat nähneet meidän suhtautuvan.(Oral Roberts, Tee mahdottomia, Uskon Sanan Kustannus Oy 2003, s. 233, 224).

Siunausta!

Ps. "Vanhurskas elää uskosta." (Hab. 2:4, Room. 1:17).

5.5.

Ei noustu varahin. Mutta, aurinko paistoi siniseltä taivaalta kun sitten nousimme "jalan viljaan." Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Johanneksen evankeliumia.

Marja-Leena kävi hakemassa Emilian ja Danielin meille heiltä - olivat kuumeessa, eivätkä tänään koulussa.

11:ksi menin helluntairukoushuoneelle Päivärukoushetkeen - 3 rukoilijaa. Tulin kaupan kautta kotiin. 

Kävin urheilukentällä 10.4 km "kävelynomaisella" lenkillä - kolmessa jaksossa kävelin, väleissä venyttelin hieman. Pari viimeistä km kävelin aikoihin 7.41, 6.50. Sää oli aurinkoinen - taisi parhaimmillaan olla n. 18-19 astetta. Vähän tuuli kentällä.

Palattuani kentältä pääsinkin ruokapöytään - oli hyvää ruokaa. M-L paistoi tänään myös kahvijuustoa. Siihen menee runsaasti maitoa.

Lueskelin hetken kirjaa.

Iltapalaa ja teetä.

Seurasimme TV7:sta Isännän pöydässä -ohjelmaa netin kautta. Siinä Martti Ojarets haastatteli Kotkan Vapaaseurakunnan pastoria, ossi Könöstä. Olimme samaan aikaa hommissa haminassa aikoinaan - Ossi Vapaaseurakunnan pastorina ja minä helluntaiseurakunnan saarnaajana.

"Menestyksen hetkellä meidän tulee olla kaikkein antautuneimpia Herralle ja Hänen kutsumukselleen.

Ole varovainen, kun haluat ostaa jotakin, mitä sinulla ei ole koskaan ollut tai mitä et ole aikaisemmin halunnut.

Varo silloin, kun ajattelet, että et voi epäonnistua.

Tarkkaile itseäsi, kun vaelluksesi Jumalan kanssa latistuu ja rukouskammiosi jää tyhjäksi. Sillä hetkellä olet saattanut itsesi tuhon partaalle. ...

... Saatana kulkee aina askeleen jäljessäsi. Se kehottaa sinua koskemaan kymmenyksiin ja lainaamaan niistä tai himoitsemaan jonkun toisen lahjoja tai myymään syntymäoikeutesi nopean palkkion toivossa. Jos toimit noin, kaikki on lopussa, niin tapahtui Eesaun kohdalla (ks. 1. Moos. 27:30-38; Hepr. 12:17).

Riippuvuus, aviorikos, rahan väärinkäyttö tai ylimieliset ajatukset jateot voivat tuhota meidät. Mutta me voimme saada voiton.

Siihen vaaditaan asioiden tunnustamista, mitä suurinta nöyryyttä ja aikaa (kyllä, aikaa), jotta saavutat tilan, josta voit aloittaa uudelleen.

Muista vanha sananparsi: "Sairauden ehkäisy on parempi kuin parantaminen." Se on totta meidän elämässämme" (Oral Roberts, Tee mahdottomia, Uskon Sanan Kustannus Oy 2003, s. 134).

Siunausta!

Ps. "...se, mitä nähdään, ei ole syntynyt näkyvästä" (Hepr. 11:3).

4.5.

Muistakaamme aina, että Jeesus tuli maailmaan meidän syntisten ihmisten tähden. Hän sovitti ristillä tapahtuneen kuolemansa kautta koko maailman syntivelan - sinun ja minunkin syntini on kokonaan sovitettu Isän Jumalan edessä. Jeesuksen ylösnouseminen kuolleista sinetöi pelastuksemme, sen, että voimme siirtyä kuolemasta elämään uskoessamme Jeesukseen henkilökohtaisena Vapahtajanamme.

Siitä, mitä edellä olen sanonut, seuraa myös se - että muistamme pelastuneemme täysin armosta, täysin Jeesuksen tekemän työn vuoksi - että ajattelemme ne ihmiset saman armon osallisuuteen tarkoitetuiksi, joiden elämässä näemme lankeemuksia ja heikkouksia. Ei ole meidän asiamme asettua heidän yläpuolelleen aivankuin parempina. Ensimmäinen asiamme on kantaa heitä taivaallisen Isän eteen esirukouksissamme, että he voisivat nousta lankeemuksestaan. Mekin voimme langeta. Silloin kun olemme joutuneet "kovaan hengellisyyteen", voimme kohdella langenneita "kovalla hengellisyydellä". Silloin kun meissä on Pyhän Hengen vaikuttamaa "herkkää hengellisyyttä", voivat toisten uskovien lankeemukset vaikuttaa meissä rakkautta heitä kohtaan. Kun koemme itse lankeemuksia elämässämme, näkökulmamme muuttuu suuresti - voi olla, että ei silloinkaan kaikilla. Jumala on uusien alkujen Jumala. Hän on sitä langenneille uskovillekin - jopa pastoreille ja muille Jumalan valtakunnan työntekijöille. Jeesukseen uskovina meidän tehtävämme ei ole riekkua toisten lankeemuksilla maailman ihmisten ja medioiden kanssa. Millainen oli/on Jeesuksen mielenlaatu langenneita kohtaan?

Olihan se aamu taas aurinkoinen noustessamme uuteen päivään - joka oli torstai. Auringossa viitisentoista astetta silloin. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Johanneksen evankeliumia. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta tälle päivälle. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Laittelin Rukousrintama-posteja kuoriin ja kävin viemässä postiin, niille rukousrintamalaisille, joilla ei ole s-postia.

Tullessani kylältä kotiin oli meillä Emilia, joka oli potkitellut rullalaudalla tänne. Söinkin. Suunnittelimme Emilian kanssa, että josko mentäis Jippii-kuoron Ristinmaa-kiertueen konserttiin. Näkkyypähän.

Kävin aurinkoisella urheilukentällä 10 km 400 m lenkillä - 3 km + 3 km + 4 km . 400 m. Ihan tekniikallakin koetin kävellä. Väleissä vähän venyttelin. Kun olin lähdössä pois, juoksi yksi turvapaikanhakija - jonka kanssa jonkin sanan siellä vaihdoin. Jumalan siunausta toivottelin hänelle - kielimuuri oli vähän esteenä. Niinni, hän juoksi perääni kun jo istuin autossa ja viittilöi tiettyyn suuntaan. Nousin autosta ja menin katsomaan. Sieltä tuli yksi tuttu mies, jonka olin tullut aikoinaan kentällä tuntemaan. Itkien hän kertoi heti, että on saanut tänään tiedon, että hänen päässään on kasvain. Sanoin heti, että voinko rukoilla. Laskin siinä tiellä, ajoradan reunassa, käteni hänen päälleen ja rukoilin Jeesuksen nimessä, että kasvain häviää. Muutakin rukoilin. Hän oli tulossa sairaalasta juuri JKL:stä ja oli nähnyt autosta kentän ohimennessään minun olevan kentällä ja tuli heti sinne. Jumala oli niin järjestänyt, että tapasimme. Herra johdattaa meitä ihmisten kohtaamisissa kun sitä pyydämme päivittäin. Rohkaistutaan olemaan valmiina tilanteita varten, joissa saamme olla Jumalan työtoveruudessa.

Tultuani kotiin lenkiltä sain syödä kahvin kanssa hyvää. Terhi-Marja oli tehnyt ja tuonut meillekin maistiaisia. Siinä oli sellaisen ohuen kokojyväviljasta tehdyn rieskan sisään laitettu kypsennettyjä kasviksia. Hyvälle vain maistui. Kiitos! M-L oli ollut lehtiharan kanssa pihahommissa.

Luin vähän kirjaa. Kuuntelimme Sateet -lähetystä netin Dein kautta Seinäjoen helluntaiseurakunnasta. Rakentavaa, profeetallista ja koskettavaa julistusta. Puhujana Birger Skoglund Ruotsista.

Laitoin tulen takkaan.

Iltapalaa ja teetä.

"Jotkut meistä mielellään kehuisivat auttaneensa Jumalaa aika tavalla. Ainoa paha juttu siinä on, että jos otat Jumalalle kuuluvan kunnian itsellesi, saatat pysäyttää hänen varustuksensa, niin ettei hän enää voi tuoda sitä sinun elämääsi. Huomaat että hengelliset tililukemasi laskevat ja verenpaine nousee. Heti kun alat korottaa itseäsi, työ onkin sinun varassasi, ja silloin homma lähtee kaatumaan väärään suuntaan" (Tommy tenney, Jumalan näkökulma, Aikamedia Oy 2003, s. 34).

Siunausta!

Ps. "Jumala, joka sanoi: "Tulkoon pimeyteen valo", valaisi itse meidän sydämemme. Näin Jumalan kirkkaus, joka säteilee Kristuksen kasvoilta, opitaan tuntemaan, ja se levittää valoaan. Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta nähtäisiin tuon valtavan voiman olevan peräisin Jumalasta eikä meistä itsestämme" (2. Kor. 4:6,7).

3.5.

Tämä päivä toi hengelliseen kenttään aiheen, jossa "tuomion nuijan varteen puristuneet kädet" saavat jälleen toimintaa. Sanoisin kuitenkin - ihan vaikkapa varoittaenkin - meitä itsekutakin harkitsemaan sitä, miten asiaan reagoimme. Miettimään ihan sitä, mikä tällaisissa tilanteissa on Jumalan sanan hengen mukaista. Ihan oikeasti: Ajatellaan, mitä Jeesus tekisi/tekee tällaisissa tilanteissa. Voitko iloita, että tällaista tapahtuu? Voitko nostaa rintaasi ja todeta, että näinhän siinä käy, kun... jne? Tuomion langettaminen on vakava asia.

Ei enempää - tällä kertaa.

Noustessamme tähän päivää paistoi aurinko ns. täydellä terällä. Ja taivas oli sininen - ja vähän valkoinenkin pilvien osalta.

Marja-Leena kävi viemässä Emilian kouluun - Daniel oli pipinä kotosalla.

Söin aamupalaa ja join kahvia. M-L kävi asioilla kylällä. Luin Johanneksen evankeliumia.

Kirjoittelin ja lähettelin Saarijärven kylien kutsu -infon. Tein myös SAARIJÄRVI RUKOILEE - kristittyjen yhteisen rukousrintaman Rintamapostin nro 10. Lähettelin senkin niille, jotka saavat sen s-postilla.

Söimme VHH-ruokaa. Vähän kahvia ja kotona tehtyä kahvijuustoa.

Menin "Terhien" pihaan sirkkelöimään siellä olevat loput rangat. Mukavahan se mukavassa säässä. Siinä sahaillessani huomasin, että naapurin puolelta - n. alle sadan metrin päästä - lähtivät siellä autotallia rakentavat miehet kävelemään luokseni päin. Otin siinä kuulosuojaimet korviltani ja pysäytin sirkkelin. Tulivat miehet katsomaan sirkkeliä, että mikä se on sellainen sirkkeli, kun pitää niin hiljaisen äänen. Sanoivat, että mökille haluavat sellaisen ostaa, ettei tarvitse moottorisahaa huiudattaa. En kuitenkaan kertonut tätä tapausta vain tämän vuoksi. Kerroin sen siksi, että Jumalalla on monenlaisia keinoja, millä se vetää ihmisiä Jeesukseen uskovien ihmisten luokse. Tänään se oli tämä sirkkeli joka veti miehet minun luokseni, joka olen Jeesukseen uskova ihminen. Tietenkin tiesin, että tälläkin tilaisuudella oli "vain se otsatukka" - eli tilaisuuteen piti tarttua. Olin kuitenkin siihen valmis. Saatoin todistaa heille Jeesuksesta, johon uskon. Sain kertoa heille, mitä Jeesus on tehnyt puolestamme, sekä sen, että taivaaseen on vain se tie, että uskoo Jeesukseen. Eikä tarvitse tuputtaa tai olla luonnoton. Suosittelen kuitenkin tässäkin meille kaikille: Ollaan valmiita erilaisissa hetkissä olemaan evankeliumin edustajia. Meille on annettu tehtävä. Pyydän sinua miettimään: Kuinka voin olla valmiina olemaan Herran todistajana? Mitkä asiat tekevät minusta sellaisen, että tilaisuudet eivät mene yksi toisensa jälkeen ohi - ja minulle ei tullut edes mieleenikään, että se oli tilaisuus?

Saatuani tehtäväni sirkkelillä suoritetuksi - mikähän olikaan loppujen lopuksi se varsinainen tehtäväni siellä tänään - ajelin kotiin.

Vapunpäivänä - 1.5. - päätin hiihtokauden näille lumille Kusiaismäessä. Luulin - silloin kun Lapista lähdimme etelää kohti ja laitoimme sukset pussiin - että siihen net loppuivat tämän talven hiihdot. Vaan eivät loppuneet. Tuli vielä aikalaillakin lisää kilometrejä - vaikka minulla ei ollutkaan mitään tavoitetta siinä, paljonko niitä pitäisi tulla. Lapista kun lähdimme kotia kohti 23.4., oli 1307 hiihdettyä km. Vapunpäivänä niitä oli 1475 km. Kiitollisena siitäkin.

Tuo edellinen oli johdantoa siihen, että tultuani puiden sirkkelöinnistä lähdin harrastelemaan sellaista "puolihiihtelyä." Otin nimittäin kävelysauvat ja lähdin niiden kanssa lenkille. Sidoimpa vielä kuormaliinan vyötäisilleni hännäksi perääni. Vetoliinassa oli 16 kg:n painoinen rengas, jota vedin perässäni. Meidän pihasta on n. 130 m hiekkatien alkuun, joka menee muuntajalle ja jota ei juurikaan käytetä. Siinä on sellainen 460 m pitkä lenkki kun sen kulkee edestakaisin. Vetelin rengasta "aurinkoista tietä eteenpäin" 10 kierrosta. Siitä tuli 4600 m. Plus vielä siitä tien päästä kotipihaan edestakainen matka 260 m. Elikkä yhteensä tuli 4860 m. Vähän "vastusta" kävelyyn.

Söimme VHH-ruokaa. Nes-kahvia.

19:ksi ajelimme M-L:n kanssa helluntairukoushuoneelle rukousiltaan - joka oli taas tällä kertaa jesaja 62 rukousilta, elikkä rukousta Israelin puolesta. Rautasen Jussi tuli kyydissämme mennen tullen. Rautasaaren kati johteli illan. Aholan Timo ja Soile toivat terveisiä Israelista kuvine kera - olivat siellä äskettäin. Rukoilimme. Väkeä n. 15 henkeä.

Annoin paikalla olleille Rukousrintaman jäsenille Rintamapostin paperiversioita. Samoin kävimme tiputtamassa muutamaan postilaatikkoon sellaisen. Olivat lähellä, niin ei tarvitse postittaa. Kaikilla kun ei ole s-postia.

Palattuamme rukousillasta söimme iltapalaa ja joimme teetä - sen jälkeenpä se sitten se uutinen tuli tietoomme...

"Minä opin, että Jumala on kutsunut meidät jokaisen olemaan alkuperäinen, eikä ihmisten muottien mukaan tehty!

Kun minä aloin saarnata evankeliumia, tein vakavan virheen. Niin kuin mainitsin edellä, minusta oli tullut kaiku eikä ääni. Miksi? Minä luulin, että voidakseni menestyksellisesti tavoittaa ihmiset evankeliumilla minun on oltava samanlainen kuin muut saarnaajat. Niinpä seurasin ja jäljittelin heidän tyyliään.

Nuorena saarnaajana annoin kunnianhimoni työntää minut liian pitkälle. Hankin toisten saarnaajien saarnoja ja käytin niitä liikaa, sen sijaan että olisin itse kaivautunut syvemmälle Raamattuun ja etsinyt sellaisia saarnoja, joihin Jumala olisi antanut voitelunsa" (Oral Roberts, Tee mahdottomia, Uskon Sanan Kustannus Oy 2003, s. 41).

Siunausta!

Ps. "Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois koko maailman synnin" (Joh. 1:29).

2.5.

Noustessa paistoi aurinko aivan siniseltä taivaalta. Auringossa jo lämpömittari aika korkealla. Söin aamupalaa ja join kahvia. Marja-Leena kävi kylällä asioilla. Luin Johanneksen evankeliumia.

Rami - ystävä nuoruuden ja Nivalan ajoilta - oli soittanut. Soittelin sinnepäin. 

11:ksi ajeskelin helluntairukoushuoneen alakertaan Päivärukoushetkeen - 14 henkeä. 

Paluumatkalla rukoushetkestä kävin laittamassa adressin tutun venäjäntyöntekijän muistotilaisuuteen.

Kävin "Terhien" pihassa tarkoituksenani sirkkelöidä loppuja rankoja, mutta virtakaapeli oli lukkojen takana, joten palasin kotiin.

M-L oli paistanut mantelileipiä. Olivat hyviä lämpöisinä kahvin kanssa.

Kokeilin vedellä pihassa - 500 m - Mersun rengasta. Se painaa levypyörineen n. 16 kg. Tarkoituksenani on alkaa sitä vetelemään tiettyjä matkoja, tiettyinä aikoina, kävelysauvojen kanssa. Vedän esim. kuormaliinalla. Tulee enemmän vastusta, kun "raahaa" sitä perässään. Eihän sitä ihan joka paikassa voi vedellä. Olen vähän katsellut sopivaa paikkaa lähistöltä.

Ollessani vetelemässä rengasta, tuli Emilia meille linja-autolta - olivat olleet koulun kanssa Piispalassa. Mm. kivikorun oli Emilia siellä itselleen tekaissut. Danielkin siellä oli.

Terhi-Marja haki Emilian meiltä. Saimme maistella M-L:n juuri paistamaa kahvijuustoa. Oli parempaa kuin kaupasta saatava.

Söimme.

Kävin urheilukentällä 5 km kevyellä käveleskelyllä. Aurinko se vain kyllä paistoi. Välillä tuuli aika lailla ja oli melko viileää - se tuuli.

18:ksi menin Kunnantuvalle Häkkilän-Peltokylän-Kohmun yhteiskristillisen rukouspiirin järjestämään Ilosanoman iltaan. Matti lehtomäki johteli. Jarmo Ruutinen ja Pentti Paajala todistivat. Teemu Lehtomäki puhui. Hyviä puheenvuoroja kaikki. Matti Lehtomäki, Teemu Lehtomäki ja Miika Gröngvist johtivat yhteislauluihin. Yhdessä laulussa oli mukana Tuula Lehtomäkikin. Hän myös tarjosi kahvit tilaisuuden lopuksi.

Palailtuani kotiin "seuroista" pitikin syödä iltapalaa. M-L neuloskeli.

Kirjoittelin puffeja lehtiin pe. 12.5. klo 18.30. Saarijärven Vanhalla Kansakoululla olevasta "Rukous on etuoikeus", kaikkien yhteisestä, SAARIJÄRVI RUKOILEE -rukousillasta. Sehän on sitten lehtien asia, laittavatko he niitä lehteen. Tuossa blogijutun oikealla puolella on infoa siitä illasta. Siinä on myöskin seuraavan NUOTIOILLAN infoa. Se on pe. 19.5. klo 18 Häkkilässä, Lehtomäen pihapiirissa, Häkkiläntie 239. Tulehan niihin! Tein myös jonkinlaisen kutsun SAARIJÄRVI RUKOILEE -iltaan. Sitä saattaa nähdä netissä joissakin kohdissa, ynnä saada s-postilla.

Eilen illalla tuli M-L:n älykkääseen puhelimeen Tampereen suunnalta videoita huimista trampoliinihypyistä  Taisi olla Eelis Teronpoika asialla. Oli hyppyjä kierteellä ja ilman. 

"... Kun Jumala sanoi, ettei minun pidä olla samanlainen kuin toiset, minä hämmästyin. Hänen sanansa osuivat juuri siihen virheeseen, jota olin tekemässä. Minä yritin muovata palvelutyötäni arvostamieni saarnaajien ja opettajien mukaan. Minusta oli itseasiassa tulossa kaiku eikä ääni.

Minä olin pyrkinyt kaikin tavoin tulemaan samanlaiseksi kuin toiset minun kirkkokunnassani. Minä etsin roolimalleja myös toisista kirkkokunnista ja yliopistosta, jossa opiskelin ...

... Valo alkoi loistaa minun sisimmässäni. Jeesus oli erilainen. Hänen apostolinsa ja seuraajansa alkuseurakunnassa olivat erilaisia.

He käyttäytyivät erilaisesti.

He puhuivat erilaisesti.

He rukoilivat erilaisesti.

He saarnasivat erilaisesti.

He opettivat erilaisesti.

He paransivat erilaisesti.

He näkivät maailman erilaisesti.

He näkivät itsensä erilaisesti" (Oral Roberts, Tee mahdottomia, Uskon Sanan kustannus 2003,  s. 36, 37).

Siunausta!

Ps. "Olen kilpaillut hyvän kilpailun, juoksun päättänyt ja uskon säilyttänyt" (2. Tim. 4:7). 

1.5.

Vieläkin: Hyvää Vappua! Noustessani Vappuun oli sininen taivas ja auringonpaiste. Johan sitä auringossa oli asteita. Muuten lienee ollut pari-kolme astetta. Söin aamupalaa ja join kahvia. Luin Johanneksen evankeliumia.

9 maissa menin 21 km vappuhiihtelylle Kusiaismäkeen. mennessäni ihan sininen taivas. Jonkinajan kuluttua ilmestyi taivaanrantaan kolme "kämmenenkokoista" valkoista pumpulipilveä. Sitten ympäri taivasta. Suomalainen metsä on kaunis ja kauniinvärinen. Kusiaismäen kallioisella rinteella kasvaa mäntyjä ja jokunen kuusi. Lintujen laulukin kuului hiiihdellessä. Siellähän sitä sai olla luonnonhelmassa yhteydessä ylöspäin taivaalliseen Isään. Sehän on sitä elämämme tärkeimmän suhteen hoitamista... M-L:kin kävi kävelylenkillä siitä hiihtopaikkani ohitse - kirjapainonmäenlenkin.

Lenkin jälkeen olikin sitten taas syömistä. Hiihtelijä kiitollisena pisteli "appeitaan".

14 maissa lähdimme M-L:n kanssa Uuraisille, Höytiän kuusikkojen peurojen poluille - Timolle, Pialle, Milkalle, Mirolle ja Milenalle. Siellä on lunta enemmän kuin näillä meijjän kulmilla. Hetken päästä tulivat Terhi-Marja, Denis, Emilia ja Danielkin sinne. Ensimmäiseksi söimme yhdessä hyvää ruokaa. Kohdakkoin menimme vierssä olevan mökin erinomaiseen saunaan, erinomaisiin löylyihin. Ei tarvinnut kiuasta valella suurella vesimäärällä, kun löyly jo tuntui. Pari kertaa piti käydä vilvuuttelemassa verannalla. Aurinko paistoi. Linnut lauloivat. Olihan erinomainen vappusää. Taisi kuiten kymmenen astetta olla lämmintä - ei ainakaan paljoa puuttunut. Saunan jälkeen joimme porukalla saunakahvit. Kahvinpavut oli juuri kahvimyllyllä jauhettu ja keitetty pannussa hellalla. "Kastettavat" olivat hyvät. Ihan VHH-munkkejakin oli tehty. Kahvia tuli juoduksi monta kupillista ja niitä munkkipalleroita myös ihan mahottomasti - onhan kerran vappu. Lasten mukana olo on mukavaa - Milenakin on oikea iloinen pilleri. Kiitos Timolle ja Pialle monenlaisesta kestityksestä!

Palailtuamme kotiin laitoin takkaan tulen. Mittailtuani verensokerin - pari tuntia sen "hirmuisen" VHH-munkkien syömisen jälkeen - oli lukema 6.2. Tuntuu ihan vaikealta uskoa, että ei sen enempää. Ne munkit on tehty mantelijauhoista, heraproteiinijauheesta ja kananmunasta. Munkit on pyöritetty sokerissa - niinkuin munkeille ruukathan tehä. Mutta, sokeri oli karppi-sokeria. On uskottava, että "moiset moiveet" eivät sitten nosta verensokeriarvoja.

Iltapalaakin tuli vielä myöhemmin syödyksi. M-L pötki jo aiemmin sänkyyn. Taivas oli selkeä 21.45. Lämmintä 3.0.

Kävelykilpailuihinkin tuli kutsu tänään.

"Joku on valmis rehkimään kuumassa auringonpaisteessa urheilusaavutusten takia, ja toinen huutaa kurkkunsa käheäksi päästäkseen mukaan viralliseen huutosakkiin. Kun havittelemme osallisuutta jossakin toiminnassa, lopputulos on yleensä joko se, että saavutamme haluamamme ja meidät valitaan porukkaan, tai sitten menetämme mahdollisuuden, koska emme ole täyttäneet vaatimuksia.

Jumalan joukkueen valintatilaisuudet ovat täysin erilaisia kuin maanpäällisten. Ensinnäkin on syytä muistaa, että kukaan meistä ei ole riittävän hyvä. Me siirrymme Jumalan puolelle, koska meillä on tarve nojautua häneen, eikä suinkaan sen vuoksi, että meillä itsessämme olisi kyky tehdä suuria hänelle. Jumalan joukkueessa on etu, jos pystyy madaltamaan itsensä, sen sijaan että korottaisi itseään. Korkeimpaan asemaan nostetaan ne, jotka ovat ihmisten silmissä vähäisimpiä, ja jotka tuovat hänelle kaikkein tyhjimmän sydämen, saavat suurimman kunnian. Se on nollan arvo, ja se on yksi niistä salaisuuksista, jotka kohottavat meidät katselemaan elämää Jumalan näkökulmasta.

Olen aina yhtä hämmästynyt siitä, miten Jumala rakastaa maailmaa. Rakkaus sai hänet uhraamaan ainoan Poikansa. Hän halusi pelastaa koko ihmisrodun, joka usein jopa kieltää hänen olemassaolonsa.

Raamatussa sanotaan, että ihminen, joka kieltää Jumalan olevan olemassa, on mieletön. Vielä mielettömämpi on ihminen, joka sanoo, että Jumala on, mutta kuitenkin käyttäytyy, kuin ei tarvitsisi hänen apuaan..." (Tommy Tenney, Jumalan näkökulma, Aikamedia Oy 2003, s. 31, 32).

Siunausta!

Ps. "Minun sieluni ylistää Herran suuruutta, minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani" (Luuk. 1:46-47).

30.4.

Velimiehen vaimolle - vielä nuorelle ja nuorekkaalle, Arjalle - sydämelliset syntymäpäiväonnittelut täältä meiltäpäin kahdelta kohtapuoliin vanhuusiän saavuttavalta mummilta ja vaarilta!

Ja hyvvee Vappuva jokaiselle näitä rivilöitä lukevalle!

Se vetelee viimeisään - tämä huhtikuu. Vapunaatto. Luntakin hutkautti taas sen ainakin liki 10 senttiä. Ulos kun aamulla katsahti, niin näki maan valkoiseksi tulleena. Puiden oksiltakin märkää lunta tipahteli. Plussalla vähän yli 3 noustessamme. Söimme aamupalaa. luin hieman Johanneksen evankeliumia.

Autotallissa seisoskeleva masinamme ei suostunut käynnistymään, meinatessamme lähteä Sanan kuuloon helöluntairukoushuoneelle. Rautasen Jussille piti heti ensimmäiseksi soitella, että ei odottele meidän kyytiämme turhaan tienposkessa. Denikselle ja Terhi-Marjalle soitto, että pääseekö heijjän kyyvvissä kokkoukseen. Ei päässyt - olivat koko perhe Jyväskylässä, jossa Danielilla oli tänään pari jalismatsia. Parille muullekin soitimme. Ei onnistunut saada kyytiä.

Niinpä M-L katseli/kuunteli Jumalanpalvelusta Helsingin Saalemista netin kautta. Lujettuani vielä vähän Johannesta, otin sukset seinustalta olalleni ja kävelin parin kilometrin päähän, Kusiaismäkeen, hiihtämään 21 km. Vettä sateli vapunaaton kunniaksi. Mieleeni nousivat hiihdellessäni laulun/runon sanat: "Nyt metsä kirkkoni ollaa saa, saan sielläi palvella Jumalaa... ." Sain. Hiihdettyäni kävelin sukset olalla kotiin. Tuli siinä hiihtelyn sivussa kävelesteltyäkin n. 4 km.

Palailtuani kotiin maistuikin taas ruoka.

Denis soitteli saunaan. Niinpä menin. Autokin hyrähti käyntiin - Denis oli tuonut laturin ja laittanut hiihtelyni aikana akun latautumaan. Rautasen Jussin ja Deniksen kanssa saunoimme. Mukavahan se oli kylveskellä hiihtelyn päälle. Joimme kahvia - Terhi-Marja oli juuri paistellut myös munkkeja Minäkin yhden söin - tosin ensin pesin siitä sokerit pois. M-L:kin polkaisi sinne pyörällään munkkikahville.

Palattuani kotiin laitoin tulen takkaan. Emilia ja Daniel tulivat mummin kanssa pyörillä meille

Illalla vielä iltapalaa ja teetä.

Vähän aloittelin yhden kirjan lukemistakin.

Semmoista vapunaattoa täälläpäin.

"Omasta autuudesta huolehtiminen on aina ollut ja tulee aina olemaan jokaisen kristityn elämässä ensimmäinen asia. Se on vakavamielisten kristittyjenkin keskuudessa eräänlaisina innostuksen hetkinä leimattu itsekkyydeksi ja maailman lapsille se on antanut aikojen kuluessa loppumatonta aihetta pilkkapuheisiin, mutta tosiasiaa on turha kieltää ja kaunistella. Olisi kyllä suurta ja meidän omalle luonnollemme kaikin puolin mieluista, jos voisimme sanoa olevamme kristittyjä etupäässä ja yksinomaan muita pelastaaksemme, aivan niinkuin moni sanoo olevansa raittiusmies ainoastaan näyttääkseen muille hyvää esimerkkiä. Mutta me emme nyt kerta kaikkiaan ole sellaisessa asemassa. Ainoastaan Jeesus, Jumalan Poika, joka oli täysin synnitön, on liikkunut maan päällä yksinomaan muita auttaakseen. Me tarvitsemme jokainen pelastusta omalle sielullemme. meidän suurimpana harrastuksenamme on Jumalan valtakunnan ja hänen vanhurskautensa etsiminen omalle kohdallemme. Ja sen tähden älköön kukaan tätä harrastusta halventako.Kun ei meillä yleensä ole mitään hengellistä hyvää, jota emme olisi ylhäältä saaneet, ei meillä ilman tätä harrastusta voisi olla muille mitään annettavaakaan. Ja sen tähden meidän on jatkuvasti pyrittävä kasvamaan Jeesuksen tuntemisessa ja hänen ylösnousemisensa voiman osallisuudessa, tai muuten joudumme kristillisessä toiminnassamme surkeaan asemaan: me olemme muille jakavinamme lahjoja ja kuitenkin kärsii oma sydämemme välttämättömimmänkin puutetta. Mihin kelpaa sellainen toisten pelastaja? Eikö hän joudu syystä kaikkien halveksittavaksi? Meidän on tosiaankin ennen kaikkea pidettävä huolta siitä, että pysymme lähellä Herraa, että hänen henkensä osallisuus ei meiltä koskaan puutu. Meidän on, sen mukaan kuin me siihen Jumalalta armoa saamme, pyrittävä pyhittymään ja kasvamaan, muodostumaan yhä enemmän Kristuksen kaltaisiksi" (Antti J. Pietilä, Elävä usko, WSOY 1956, s. 153, 154).

Siunausta!

Ps. "Älkää peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua" (Matt. 10:28).

29.4.

Sydämelliset 89 v syntymäpäiväonnittelut Aune Kuusjärvelle, Kangasniemelle!

Lauantai-aamu tuli eteemme sinisenä taivaana ja auringonpaisteena. Auringon paistaessa mittariin oli lämmintä jo runsaastikin. Todellinen lämpötila oli n. kolme astetta lämmintä. Yöllä ollut pakkasta. Aamupalaa ja kahvia. Marja-Leena kävi viemässä leipomuksensa myyjäisiin Majakalle. Terhi-Marjakin sinne munkkeja paisteli. Luin Johanneksen evankeliumia.

10 jälkeen menin hiihtämään 21 km Kusiaismäkeen. Valkoisia pilviä oli ilmaantunut siniselle taivaalle. Aurinko paistoi koko ajan.

Palailtuani lenkiltä söimme.

Autokin tuli imuroitua. Takkaankin tulet tuikattua. Kahviakin maisteltua.

Illalla 20 jälkeen alkoi satelemaan lunta.

Söimme iltapalaa ja joimme teetä. Kuivaa lihaakin on piisannut kun näksäästi maistelee.

"Kristuksen evankeliumissa elää kristuksen ylösnousemisen voima. Esitettäköön se maailmalle kuinka vääristeltynä tahansa, tukittakoon suu sen oikeilta julistajilta, painettakoon se vaikka maan rakoon, se ponnistaikse kuitenkin uudestaan esiin, niin kauan kuin maassa on vielä sieluja, jotka ovat valmiit turvautumaan ristillä kuolleeseen ja ylösnousseeseen herraan Jeesukseen. Jumalan kaikkinäkevä silmä valvoo sen asiaa. Sama Jumala, joka kerran aikojen alussa päätti pelastaa ihmiskunnan ja joka sitten kautta aikojen on pitänyt huolta sen toteuttamisesta, seuraa vielä tänään kansojen vaiheita, etsii tarkalla silmällä janoisia sieluja ja säilyttää evankeliumin heidän pelastuksekseen kaikista vastustajien juonista ja ystävien taitamattomuuksista huolimatta. Evankeliumin ääni on vaikeneva vasta silloin, kun kansa kokonaisuudessaan on lopullisesti niin itseensä ihastunut, ettei sille enää kelpaa sanoma syntisten Vapahtajasta.

Tähän voimme luottaa niissäkin oloissa, joissa elämme" (Antti J. Pietilä, Elävä usko, WSOY 1956, s. 133).

Em. kirja on ilmestynyt ensimmäisen kerran v. 1937. Professori Antti J. Pietilä eli vv 1878-1931. Kirjaan on valittu hänen tuotannostaan puheita ja kirjoituksia.

Siunausta!

Ps. "Ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan" (Matt. 18:3).

28.4.

Nousimme hyvissä ajoin - 6-7 välillä. Yöllä ollut pakkasella. Noustessamme 1-2 plussalla. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. 7.20 maissa lähdimme M-L:n ja Pian äidin - Raijan - kanssa Milenan päiväkotiin, Helmeen, jossa oli päivä, jolloin isovanhemmat saivat mennä sinne kutsuttuina. Otimme Emilian ja Danielin mennessämme kyytiin ja veimme kouluun. Heillä oli9 naamiaisasut päällä - koulussa kun oli tänään naamiaispäivä.

Helmi - kristillinen päiväkoti - on Uuraisten puolella. Kuitenkin saa ajella vielä jonkin matkaa Uuraisten keskustan jälkeen. Taitaa olla Oikaria, korkealla mäellä, josta on avarahkot näköalat. Vaikka Milenakin tiesi tulomme, oli hän varmaan vähän ihmeissään - ja mielissään - kun ilmestyimme sinne, mamma ja me, mummi ja vaari. 8 oli aamupala, johon mekin saimme osallistua. Sen jälkeen oli oleilua lasten kanssa. Myös maalausta. Sitten ulkoilua, jonka jälkeen oli ruokailu, johon myös osallistuimme. Milenan pöydässä istuimme. Onhan se hyörinää - mutta hyvin toimivaa hyörinää. Mukavahan se on lapsen lapsen päivähoitopaikassa käydä. Ja olipa siinä sellainenkin puoli, että saimme olla samalla myös oman lapsemme työpaikalla - Terhi-Marja nimittäin vastaa siinä paikassa keittiöön ja ruokaan liittyvistä asioista. Taitaa siivoukseenkin liittyvistä. Oli aurinkoistakin ollessamme ulkona. Ruuan jälkeen lähdimme kotia kohti. Lapset menivät päiväunille.

Palailtuamme kotiin, alkoi M-L leipoa huomisiin seurakunnan myyjäisiin. Minä lähdin hiihtämään Kusiaismäkeen 21 km. Nyt ei satanut lunta, eikä tuullut. Taivas harmaa. 

Palattuani kotiin hiihtelemästä, laitoin tulen takkaan. Huushollissa hyvät leivonnan tuoksut.

Illalla tulivat Timo, Pia ja Milena, sekä Terhi-Marja, Denis, Emilia ja Daniel meille. Timon ja Deniksen kanssa saunoimme. Joimme teetä ja istuskelimme iltaa. Timo toi tekemänsä leivän - tekee poika hyvänmakuista leipää.

Voisitko yhtyä rukoilemaan, että eräs ystävä paranisi täydellisesti häntä juuri kohdanneesta aivoinfarktista, sekä myös MS-taudista! Kiitos!

Sellaistakinpa tänään.

"... Kuka kristitty ei tuntisi esimerkiksi, kuinka meidän sydämemme uskottelee meissä olevan korkealle kehittynyttä kristillistä kypsyneisyyttä ja vapautta. Sen sijaan, että pitäisi meitä sanan alaisena ja vakavassa itsetutkistelussa, se johtaa meitä elämään omissa mielikuvissamme, loihtii eteemme ihastuttavia hengellisiä näkemyksiä ja saa meidät hekumoimaan hengellisissä kokemuksissa, jotka eivät ole missään yhteydessä meidän todelliseen hengelliseen tilaamme. niin meistä tulee omasta mielestämme suuresti armoitettuja ja kehittyneitä kristittyjä, joiden vapaudella ei ole rajoja. Me saamme muka vapaasti valita seuramme ja nautintomme, itse määrätä tapamme ja kaiken olomme, eikä mikään voi meitä vahingoittaa, räpyttelemme kuin siipirikot linnut kaikinpuolisessa vaivaisuudessamme. Mitä takatalvia paha sydän onkaan aiheuttanut kristittyjen hengellisessä elämässä saadessaan nämä yliarvioimaan hengellisen kehityksensä" /Antti J. Pietila, Elävä usko, WSOY 1956, s. 111, 112).

Siunausta!

Ps. "Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, hän ei pääse sinne sisälle" (Mark. 10:15). 

27.4.

Aika rientää - ja lunta sataa. Sitähän se on ollut tänäänkin - ja ensimmäistä aina. Ootko muuten tullu aatelleeksi kuinka paljon Jumala sinua rakastaa? Siitä on tullut meillekin uskovaisen nimeä kantaville niin itsestään selvää, ettei sitä juurikaan tule aateltua - vai tuleeko? Taitaa olla kuiten niin, että se - aatellaanko vaiko eikö - johtuu suurimmassa määrin siitä, millainen suhde meillä on Häneen. Ja kuinka paljon arvostamme saaneemme Häneltä anteeksi. Meidän vastarakkautemme Hänelle taitaa olla kuitenkin kiinni siitä, kuinka paljon koemme Hänen rakastavan meitä. Kun Hän rakastaa, mekin voimme rakastaa. Hänen rakkautensa sinua kohtaan on ylivertainen, mittaamaton.

Marja-Leena kävi aamulla viemässä Emilian ja Danielin kouluun. Noustessani oli n. 3 astetta plussalla. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia.

9.30:ksi ajelin kylälle, Majakalle. Klo 10 olin siellä puhumassa evankeliumia yksinkertaisesti Majakka -päivään kokoontuneille ihmisille.

Palattuani oli M-L ruisleivänleipomispuuhissa. Luin Johanneksen evankeliumia. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydänääressä monenlaisten esirukousaiheiden puolesta. Suosittelen aviopareille yhteistä rukousta. Yhdessä rukoileminen on aikalailla intiimi asia. Monet aviopuolisot eivät ole oppineet rukoilemaan yhdessä ääneen. Siihen kannattaa vähän kerrassaan opetella. Eihän se kenellekään aina ole helppoa, mutta se on välttämätöntä. Rukous yleensäkin on uskovan ihmisen elämän perusjuttu. Sitäkään ei tule aatelleeksi, jos hengellinen elämä on päässyt väljähtymään. Rukoilemaan opimme rukoilemalla ja Jumalan Sanaa lukemalla. Mitä enemmän Sana saa tulla meihin, sitä enemmän rukouksemme muotoutuvat Sanan mukaisiksi.

13 kävin hakemassa Emilian ja Danielin koulusta meille. Sekin on etuoikeus, joka ei jatku loputtomiin. Söimme neljisin mummin laittamaa hyvää ruokaa. Ruisleivät paistuivat sähköuunissa - ja loivat hyvää tuoksua huusholliin. Piti kuuma "kantapää" saada syötäväksi runsaan voin kanss ennen hiihtämään lähtöä. Ja olihan se hyvää - vaikken uskalla ruisleipää(kään) oikein syödä, kun se nostelee tuota sokrua. Mutta joskus - siis silloin tällöin ja sitten kun Jeesus sen parantaa.

Kävin Kusiaismäessä ulkoilemassa suksien päällä 21 km. Lunta sateli vähän väliä - yhden sellaisen session aikana tuli pieniä pyöreitä ryynejä taivaalta. Tuuleskelikin. Siellä(kin) sitä saa ja ehtii olemaan rukouksessa monien - ja erilaisten asioiden - puolesta. Grispii-golfin harrastajiakin on ilmaantunut heittelemään "lautasiaan" Kusiaismäen radalle. Nappuloita oli myös jalisharjoituksissa yhden seurakuntalaisemme valmennuksessa.

Palailtuani hiihtelemästä - 18 maissa - juopasin kahvia. Tuikkasin tulen trakkaan. M-L meni kylälle kauppa-asioille. Kuuntelin sohvalla selälläni - kuin allakan tekijä - Sateet -lähetystä, Seinäjoen helluntaiseurakunnasta, Deistä. Veli Yun oli puhumassa.

Söimme iltapalaa ja joimme teetä - hiukan piti vuolaista myöskin sitä hyvää kuivattua poronlihaa - kiitos Eskolle!

"... Sen tähden tosi nöyryys itse asiassa on jo saavutuksien saavutus, sillä sen mukana ja ainoastaan sen mukana tulee kaikki muu. Voipa sanoa, että uskon kilvoituksessa elämän parantamiseksi ei lopulta voida esittää toista niin luotettavaa menestyksen tunnusmerkkiä kuin todella nöyrä mieli. On syytä uskoa, että nöyrän ihmisen sydänjuurissa on tapahtunut todellinen, asiallinen muutos, joka ei voi olla muu kuin Jumalan Hengen vaikuttama. Sillä ihmissydän on ylpeä kappale. Ylpeys ihmisen jo alkujaan langetti. Ylpeys pitää häntä jatkuvasti erillään Jumalan tarjoamasta pelastuksesta. Ylpeys hävittää kristittyjenkin yhteiselämässä usein kaiken, mikä on vaivoin saatu aikaan. Ja persoonallisissa paremmaksi tulemisen pyrkimyksissä ylpeys maalaa saavutukset jo ennen aikojaan huomattaviksi ja lamauttaa siten kaiken edistymisen. Juuri ylpeys karkottaa Jumalan Hengen ja saattaa sielun siihen avuttomaan tilaan, ..." (Antti J. Pietilä, Elävä usko, WSOY 1956, s. 19).

Siunausta!

Ps. "Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen siveä ja nöyrä sydämeltäni; niin te löydätte levon sieluillenne" (Matt. 11:29).