15.4.
Marja-Leena kävi laittamassa/viemässä Emilian kouluun aamulla - Danielin toi meille, kun on vielä kipeä. Aamupalaa ja kahvia. Luin Psalmien kirjaa. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.
11 jälkeen kävin Majakalla hakemassa Rantalan Jussin tulostamia pienempiä kutsuja Kolkanlahden "On Yksi Nimi ylitse muiden" Kyläiltaa varten. Mannin Eero oli siellä valmistelemassa huomisia ruokailuja kuorimalla perunoita. Herra taivaasta katsoo ja arvostaa työn, mikä tehdään Hänelle - kaiken sellaisen työn. Jumalan valtakunnan työtä tehdään sydämin, suin ja kätten töin.
12 hain Emilian koulusta meille. Söimme.
Menin rankakasojeni luokse ja tein kuorman. Aurinko paistoi. Vein kuorman Timolle, Höytiän kuusikoihin. Sain hyvät kahvit. Timo oli laittamassa mukavannäköisiä ovia sisällä - saranat ja ruokki olivat sellaista vanhanaikaista mallia. Mukavahan se on laitella kun osaa - minä kun koettaisin laitella, niin niitä ei senjälkeen enää saisi paikalleen, ei edes "erkkikään."
Päästyäni kotiin odotteli M-L jo kuumeisesti autoa, että pääsi kylälle ja kaupoille - huomenna kun on mukana ruokatarjoilussa osaltaan Majakalla.
19:ksi ajelin helluntairukoushuoneelle Rukousiltaan, jonka johteli Parkkosen Hannu. 12 rukoilijaa.
Palattuani Rukousillasta lähdin 20.40. 8.3 km "kävelynomaiselle" lenkille Tarvaalan suuntaan. Menopuolikkaan menin 6.50 min/km, paluupuolikkaan 6.40 min/km. Lie 2-3 astetta ollut lämmintä.
Iltapalaa. M-L hommaili huomisen ruuanlaiton kanssa
"Jeesuksen esimerkki on erityisen puhutteleva. Olisiko Hän jaksanut toteuttaa raskaan
Sovittajan tehtävän ilman lakkaamatonta rukousta yksinäisyydessä? Koko elämä oli Hänelle, viattomalle, jatkuvaa piinaa. Se käy ilmi esim. sanoista: "Kuinka kauan minun täytyy olla teidän kanssanne? Kuinka kauan kärsiä teitä?" (Matt. 17:17) Hänen ainoa lohdutuksensa ja kotinsa maan päällä oli "Isän helma" (Joh. 1:18). Alkukielen sana merkitsee "rinta, syli, sydän, siunauksen paikka, läheinen, intiimi suhde". Hänen onnensa oli olla Jumalaa lähellä (Ps. 73:28). Siellä Hän keskusteli Isän kanssa, kiuunteli, oppi, täyttyi uudelleen ja uudelleen Pyhällä Hengellä ja voimalla. Sieltä Hän lähti päivän tehtäviin levänneenä, valmiina. Sieltä Hän lähti ristillekin.
Jos Jumalan Poika näin tarvitsi yksinäistä rukousta, vaikka Hän oli Jumalan Viisaus ja Voima, emmekö me tarvitse sitä vielä enemmän? Meillekin on Isän syli avoin. Jeesus avasi sen Golgatalla.
Jos haluamme kasvaa Jumalan ihmisiksi, meidän on otettava rukouskammio ja Jeesuksen sanat (Matt. 6:6) todesta. Jumala on aina kutsunut valitsemansa ihmiset yksinäisyyteen, ulos joukosta. Jumalan miehet ovat olleet yksinäisiä. Se on ollut heidän voimansa" (Paavo Hiltunen).
Siunausta!
Ps. "Riemuitkaa Herrassa, te vanhurskaat. Oikeamielisten on soveliasta häntä kiittää" (Ps. 33:1).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti