20.4.
Noustuani ihan hyvissä ajoin - vaikka vaalien vuoksi tulkii valvottuu - syötyäni aamupalaa, juotuani kahvia ja luettuani Psalmien kirjaa, lähdin viemään rankakuorman Timolle, Höytiälle - sen kuorman, jonka Denis kiskaisi 4-vedollaan sieltä pellolta. Aurinko se vain paistoi. Marja-Leena kävi aamulla laittamassa/viemässä Emilian ja Danielin kouluun. Purettuani kuorman ajelin takaisin kotiin.
Palattuani, luki M-L hartauskirjasta paikan. Rukoilimme keittiön pöydän ääressä.
12 maissa hain Emilian ja Danielin koulusta meille.
Syötyäni ajelin Kolkanlahteen. Kävin ihmisten ovilla. Juttelin niiden kanssa, jotka halusivat, annoin heille "Jumalalla on sinulle asiaa"-vihkosia ja kutsuja to. 23.4. klo 18.30. Kolkanlahden koululla olevaan Kyläiltaan. Mukava sää. Yhdessä paikassa oli uhkaavasti käyttäytyvä henkilö, muuten ihmiset olivat ystävällisiä. Taisin nelisentuntia kierrellä.
Palattuani kotiin, lähdin M-L:n kyydissä kylälle - hän meni mm. kauppaan, minä urheilukentälle siksi aikaa. N. 7 km "kävelynomaisen" lenkin ennätin tehdä.
Suihkussa käytyäni ajelin takaisin kylälle - Majakalle Yhteiskristilliseen Israel-rukousiltaan. 8-9 henkilöä.
Kotona iltapalaa ja hopeateetä.
Muistetaan kaupunkimme kyliä ja taajamia jatkuvasti rukouksin. Jumala kuulee rukoukset ja siunaa.
"Eivät ihmeitä mainostavat kokoukset osoita seurakunnan palavuutta, vaan yksityisillä rukousalttareilla palava tuli. Seurakunnan palavuus on yhtä kuin sen yksityisten jäsenten rukousalttius kammioissaan. Niitä Jumala katselee Ilmestyskirjan näyssä (Ilm. 11:1). Uskon, että sammuneet liekit ovat syttymässä ja että Jumala on valmistamassa rukoilijoiden juhlajoukkoa. Kiirehdi liittymään heihin! Älä pelkää kärsimysten tulta, anna sen kypsyttää sielusi Hengen palavuuteen! Ei mikään ulkonainen, ei edes komea kristallikirkko, vaan tämä joukko, tulenkantajat, on seurakunnan tulevaisuus. Ei edes suurenmoinen seurakunnan kokousohjelma ole tulevaisuuden tae....
He ovat seurakunnan toivo, sen ydinjoukko, sen airut, nuo kätketyt, hiljaiset, näkymättömät rukoilijat, jotka eivät itseään pidä esillä eivätkä odota kiitosta tai palkkaa. Heille suurin palkinto (palkka) on olla Herraa lähellä.... Tätä palkkaa maksetaan heille täällä joka päivä ja kerran ikuisuudessa, kristallivirran rannalla. Heidän tehtävänsä on suuri ja pyhä. Se voi olla suurempi kuin julistajan, opettajan ja paimenen tehtävä. Viimeiset tulevat ensimmäisiksi" (Paavo Hiltunen).
Siunausta!
Ps. "Se olkoon salassa oleva sydämen ihminen, hiljaisen ja rauhaisan hengen katoamattomuudessa: tämä on Jumalan silmissä kallis" (1. Piet. 3:4).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti