4.4.
Marja-Leena nousi aikaisemmin kuin minä - alkoi jatkamaan leipomisiaan huomista lähetyslounasta varten. Söin aamupalaa ja join kahvia. Luin Psalmien kirjaa. Harmaa päivä, joka koetti muuttua aurinkoiseksi, mutta ei oikein muuttunut.
Denis tuli lämmittämään pressusaunaa. Minä menin 8.3 km "kävelynomaiselle" lenkille Tarvaalan suuntaan. Daniel ja Emilia juoksivat ulos vastaan, kun joku oli huomannut minun tuloni pyörätietä pitkin. Onhan se lisäpiristys lenkkeilyyn ja mukava kun voi näinkin tavata lapsenlapsiaan. Paluumatkalla koin kehotusta hiljentää edelläni menevän miehen kohdalla. Niinpä sitten kävelimme vierekkäin. Kerroin hänelle pelastuksesta, Jeesuksen ristinkuolemasta, Jeesuksen vastaanottamisesta elämään - oikein kehotin siihen useammankin kerran. Puhuin, että se on elämämme aikana tärkein asiamme. Oman tienhaarani kohdalla erkanimme. Eihän kukaan varmaan ajattele, että koetan kerskua itselläni, kun tällaisia kertoilen. Ainakin sellainen on täysin turhaa. Yhtä asiaa haluaisin tämän kertomani esimerkin valossa kyllä korostaa: Meidän uskovien tulisi/tulee ajatella kohtaamistamme ihmisistä, että heidän kaikkein tärkein asiansa olisi/on tulla tuntemaan Jeesus henkilökohtaisena Vapahtajanaan elämänsä aikana. Tästä syystä meidän on kohdattava heitä evankeliumin sanomalla. Pyydetään Häneltä rohkeutta tähän tehtävään. Mitäpä se paljon auttaa, jos olemme joskus ja joissakin uskovien kokoontumisissa vaikka kuinkakin karismaattisia, mutta emme kanna sydämessämme näkyä ihmisten voittamisesta Jeesukselle. Sellainen voi olla "näennäiskarismaattisuutta" - joskus jopa ihmistekoista karismaattisuutta ihmisten tähden/nähden. Jos sellaistaq aistii on se luotaantyöntävää - ei puoleensa vetävää.
Lenkin jälkeen kävin paistamassa makkaran ja juomassa kahvikuksallisen takapihan laavussa. Denis piti siellä tulia ja oli mustalla pannullaan keitellyt kahvit pressusaunaa lämmitellessään. Jonkin ajan kuluttua pääsinkin hänen kanssaan sinne lauteille - ja löyly oli hyvä. Lähtö olisi lauteilta tullut, jos olisi oikein vettä kiville simauttanut.
Söimme. M-L on vain koko päivän leiponut.
18:ksi ajelimme halluntairukoushuoneelle alakertaan rukoushetkeen - 9 henkeä lopulta. Samalla M-L vei sinne jääkaappiin tavaroita huomista varten - taisi olla Terhi-Marjan hommaamia. 19 alkoi kokous yläkerrassa. pastori Kennet Karppinen lauloi laulujaan. Evankelista Juhani Rimpeläinen puhui. Yhdessä em. veljet johtelivat ylistykseen. Oli hyvä tilaisuus - tosin tämä on vain Kiehisen vuolijan näkemys täältä menetetyn metsikön reunamilta.
Palattuamme kotiin söin iltapalaa. M-L täytteli kakkuja. Kuu näkyi mukavasti pilvien takaa.
Leeviläisistä papeista:
"...Pappi on siis mies, joka ei elä itselleen. Hän elää Jumalalle ja Jumalan kanssa. Hänen tehtävänään on Herran palvelijana huolehtia Hänen huoneestaan, Hänen kunniastaan ja palvonnastaan sekä julistaa Hänen rakkauttaan ja tahtoaan. Hän elää ihmisten kanssa ja heidän hyväkseen. Hänen tehtävänsä on ottaa selvää heidän synneistään ja tarpeistaan sekä esittää ne Jumalalle, kantaa esiin uhreja ja suitsutusta Hänen nimessään sekä vastaanottaa anteeksiantamus ja siunaus heitä varten ja sitten astua heidän luokseen siunaamaan heitä Herran nimessä..."
Meistä:
"Tämä on jokaisen uskovan korkea kutsumus. Sellainen kunnia suodaan jokaiselle Hänen pyhälleen. he ovat lunastetut ollakseen Jumalan pappeja miljoonien hukkuvien ihmisten keskuudessa ja hoitaakseen Jeesuksen, suuren ylimmäisen papin, tavoin Jumalan moninaista viisautta lähimmäistensä keskellä....
....Älä enää kuulu niihin, jotka vain tyytyvät itse olemaan pelastettuja ja jotka työskentelevät ainoastaan pitääkseen itsensä lämpiminä ja varjellakseen oman elämänsä.
Älköön mikään estäkö sinua tulemasta papiksi, korkeimman Jumalan papiksi... (Andrew Murray).
Siunausta!
Ps. "Rakentukaa pyhäksi papistoksi, uhraamaan hengellisiä uhreja, jotka Jeesuksen Kristuksen kautta ovat Jumalalle mieluisia" (1. Piet. 2:5).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti