18.4.
Lauantai - ja silloinhan voipi nukkua vähän pidempään. aamupalaa kuitenkin syötiin ja kahvia juotiin kaikessa rauhassa. Luin Psalmien kirjaa. Marja-Leena lukaisi hartauskirjasta kohdan. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.
Kävin tekemässä rankakuorman rankakasojen luona. Peruutin pellolle, joka viettää alaspäin. Ajattelin, että jos ei minun autolla lähde ylöspäin niin jätän kärryn siihen, että jospa lähtisi Deniksen 4-vedolla. Sinnehän se jäi minulta.
Kävin 10 km "kävelynomaisella" lenkillä urheilukentällä, km-ajoin 7.21., 7.05., 6.56., 7.00., 7.16., 7.25., 7.13., 7.20., 7.00., 6.15. Lämmintä 7.5 astetta. Kentällä oli yksi nuoripari valokuvailemassa. Kun he menivät autolleen keskeytin minäkin lenkkini ja menin heidän kanssaan omalle autolleni, josta annoin heille vihkosen "Jumalalla on sinulle asiaa". Ajattelen niin, että elämämme erilaiset asiat ovat tarkoitetut olemaan/voivat olla aivankuin puitteet kaikelle sille, mitä Jumala haluaa kauttamme tehdä. Uskon asetelman olevan tällainen elämäntehtäväämme ajatellen täällä maan päällä. Jotain tuohon suuntaan olevaa toivoisin sisäistyvän meidän uskovien elämään jatkuvasti. Eihän ole tarkoitus, että elämme todeksi vain aivankuin raameja/kulisseja, vaan sitä elämää, joka on niissä raameissa/kehyksissä - siis niiden sisäpuolella. Jatkoin sitten lenkkini loppuun. Uskovien ensisijainen tehtävä täällä maan päällä on olla johdattamassa - ketjussa lenkkinä - ihmisiä sille tielle, jolla he pääsevät taivaaseen. Uskon Jumalan ajatuksen olevan, että hengellinen kasvu uskovien elämässä saisi ennenkaikkea tällaista aikaan. Jos vain otamme opetusta, opetusta, opetusta, niin pianhan me halkeamme sen opetuksen määrästä - johonkinhan sitä opetusta pitää sijoittaa eteenpäin. Jos ei opetus johda meitä täyttämään Jeesuksen tehtävänantoa - olla Hänen todistajansa ja viedä evankeliumia ihmisille, niin mitä siitä voidaan sanoa? Sijoitammeko elämäämme ja siihen annettuja asioita - rahaa yms. - mieluummin mihin? Vähän evankeliumille - paljon omaan mukavuuteen. 2 euroa lähetykselle - 1000, 2000, 3000, 4000, 5000, jne. omaan itsekkääseen turhuuteen....
Lenkin jälkeen söin - M-L on laitellut hyvää ruokaa.
17.30. menin hakemaan Emilian ja kaksi hänen kaveriaan kyytiin. Lupasin viedä Emilian - kun ei oikein muiuten päässyt ja on pitkään puhunut, että menee "räppikonserttiin", Äänekoskelle. Siellä kun on Mika-veli, josta Emilia tykkää. Emilia pani tuulemaan ja pyysi kaksi kaveriaan mukaan. Niinpä met köröttelimme Äänekoskelle, jossa on isompi seurakuntien yhteinen evankelioimistapahtuma, johon tämä "räppikonserttikin" kuuluu. Ensin tytöt käväisivät kaupassa. Konserttiin oli tullut ihan mukavasti väkeä. Konsertin välissä todisti Laukaan uusi pastori elämästään. Marko Selkomaa todisti uskoontulostaan ja johti halukkaat uskoon - taisipa toinen ainakin niistä Emilian kavereista nostaa kätensä. Konsertin aikana tytöt olivat edessä toisten kanssa. Ottivat kuvia ja videota, sekä heiluttivat puhelimen valoa musiikin tahdissa. Konsertin jälkeen vein tytöt kekak-pizzeriaan. He söivät pizzaa, minä kebab-salaatin. Ja maistui. Sit vain Saarijärvelle ja tytöt kotiin.
Huomenna klo 11 helluntairukoushuoneella, Saarijärvellä, pitäisi minun olla saarnaamassa. Herra antakoon sanottavaa. Saarnata en osaa, raamattutuntia en osaa pitää, hartauspuhetta en halua pitää - mutta sen haluan tuoda tavalla taikka toisella esille, minkä Jumala antaa. Ja se ei tarkoita sitä, että saarnassa olisi kolme kohtaa - näinhän sitä opetetaan saarnaamaan. Voihan se olla ihmisten(koulu)maailmassa hyvä sillein, mutta löydämmekä Jeesuksen/apostolien/profeettain puheista tällaisia malleja?.
"Rukous on kokonaan armoa. Se tapahtuu Jumalan ehdoilla, ei minun. Jos Jumala ilmestyy ja saan kokea Hänen läsnäoloaan, se on Jumalan suurta rakkautta, josta kiitän ja ylistän Häntä. Jos Hän ei ilmesty, minun on siihenkin tyydyttävä ja opittava siitäkin kiittämään. Jumalalla on silloin menettelyynsä oma salattu tarkoituksensa." (Paavo Hiltunen).
Siunausta!
Ps. "Minä olen armollinen, kenelle olen armollinen, ja armahdan, ketä armahdan. Niin se ei siis ole sen vallassa, joka tahtoo, eikä sen, joka juoksee, vaan Jumalan, joka on armollinen" (Room. 9:15,16).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti