11.11.
Pikkisen yli 10 taisi olla mittarissa pakkasta - ja ulkonakin - noustessani uuteen päivään, perjantaihin. Marja-Leena kävi viemässä koululaiset - Emilian ja Danielin - kouluun. Oli leipomassa kun nousin - vaikken minäkään nyt niin pitkään nukkunut. Lunta oli satanut. Lintujen ruokintapaikalla oli elämää - oli siellä ovarakin. Ennen lumientuloa meni tuosta tontin reunasta neljä valkohäntäpeuraakin - siitä ne aina vinottain menevät tai tulevat.
Aamupalaa ja kahvia. Luin Filippiläiskirjettä. Tänään meinasin mennä Hoikan suuntaan jakamaan KYLÄILTA -kutsuja, mutta tietyistä syistä en sitten mennytkään. M-L luki kohdan hartauskirjasta tälle päivälle. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.
Aloin valita lauluja 2.12. olevaan SAARIJÄRVI RUKOILEE -iltaan. Siellähän yhteislauluina lauletaan Pekka Simojoen lauluja.
11:ksi menin helluntairukoushuoneen alakertaan Rukoushetkeen - 2 rukoilijaa.
12:ksi ajelin hakemaan Danielia koulusta, mutta Emilia siellä tuli autolleni ja sanoi, että hän oli jo lähtenyt kävellen tulemaan koulusta meille. Niin sitten Daniel tulikin koulusta kävellen meille - oli halunnut kävellä. Kun menin vastaan, niin halusi loppumatkankin kävellä. Hyväähän se vain tekee.
Söimme kolmisin. Jatkoin laulujen valintaa SAARIJÄRVI RUKOILEE -iltaa varten.
Daniel haki puut liiteristä ja sytytteli ne palamaan takkaan. Hakipa vielä lisukepuitakin. Reipas, auttavainen poika, jolta homma käy.
Tulostelin lauluja yhteislaulujenjohtajille ja säestäjille - Martille, Jussille ja Timolle.
Juotuani kahvit lähdin ajelemaan kohti Jyväskylää. Syynä oli se, että tuli taannoin kutsu JKU:n gaalaan. Ts. Jyväskylän Kenttäurheilijoiden - huippuseura Suomessa - palkitsemisgaalaan, jossa seura palkitsee menestyneitä urheilijoitaan. Juhla pidettiin Jyväskylän yliopiston Liikuntatieteellisen tiedekunnan tiloissa.
Kahvitarjoilu - monine isoine täytekakkuineen - oli isossa aulassa. Varsinainen juhla isossa auditoriossa. Olihan se hieno juhla.
Kahvitarjoilun aikaan "satuin" istumaan pariskunnan vieressä, joka on tunnettu. Heille sain ojentaa kirjoittamani "Jumalalla on sinulle asiaa -vihkosen. Tuollaisessa juhlassa sitä ei oikeastaan voi tehdä muutoin kuin johdatuksessa. Pariskunnasta mies oli yhden tunnetun suomalaisen kestävyysjuoksijan veli. Tämän kestävyysjuoksijan tulin tuntemaan armeija-aikana, ollessani upseerikokelas. Satuimme samaan aikaan päävartioon. Tämä juoksijakaveri oli urheilukomppaniassa.
Varsinainen juhla kesti tuollaiset 2 h 15 min. Vieressäni istui tunnettu suunnistuksen maailmanmestari. Minullekin ojennettiin diplomi - kunniamaininta arvokisamenestyksestä vuoden 2016 aikana. Lisäksi ruusu ja jotain muutakin.
Kotona oli himpun ennen 21.30. Ulkona oli kaunis sää - taivaalla kirkas yli puolikkaaksi lihonut kuu. Pakkasta 9-10 astetta. Mukavan talvisen näköistä.
Meillä oli pihassa tuoreita hiihtolatuja. Daniel oli hiihdellyt mummin suksilla samaa lenkkiä kuin minä illalla. Niin on Danielkin avannut hiihtokauden tälle talvelle. M-L oli kolaillut pihatieltä lumia - vai liekkö Daniel siinä myös autellut.
Otin vähän iltapalaa - mantelileipiä - ja teetä palattuani kotiin.
Poljeskelin vielä kuntopyörää 60 min.
Eipä siinä, mittää.
"Tosin on niitä, jotka ovat valmiit sovittelemaan niin, ettei olisi mitään rajaa...
...Meidänkin päivinämme on niitä, jotka ovat luomassa umpeen tätä rajaa, sekoittamassa henget ja hämäännyttämässä ihmiset väärällä rauhan julistuksella.
Tosiasia on nyt kuitenkin, että Jumalan lapset eivät ole aiheuttamassa riitaa, vaan riita syntyy siitä, kun totuuden suola osuu valheen haavoihin. Silloin syntyy aina vastavaikutus, joka ei suinkaan ilmene rauhana, vaan päinvastoin ankarana henkien taisteluna.
Onko oikein välttää tätä taistelua? Onko oikein pyrkiä rauhantekijäksi totuuden kustannuksella?
Miten Jeesus esiintyy, Hän joka itse on Rauhanruhtinas? Eikö Hänen ympärillään alusta alkaen käynyt ankara taistelu? Hän ei suinkaan yrittänyt sovittaa pimeyttä ja valkeutta, vaan veti mitä jyrkimmän rajan näiden välille" (Urho Muroma, Mestarin jalkain juuressa, Ev. lut. Sisälähetyssäätiö 1953, s.43).
Siunausta!
Ps. "Kun olen heikko, silloin minä olen väkevä" (2. Kor. 12:10).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti