15.11.
Non nii - tiistaissa mennään. Hyvissä ajoin nousimme. Marja-Leena kävi viemässä koululaiset - Emilian ja Danielin - kouluun. Taisi olla pakkasen puolella alle viisi astetta. Aamupalaa ja kahvia. Luin Kolossalaiskirjettä. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.
Sytyttelin takkaan tulen.
11:ksi ajelin helluntairukoushuoneen alakertaan Päivärukoushetkeen - 9 rukoilijaa.
Ruokakin maistui kotiin palattuani. M-L valmisteli tarjoiluja tarvikkeineen illan tilaisuuteen.
Syönnin jälkeen laitoin heti sukset alleni ja hiihtelin tunni pihalatuani - -1.9 astetta.
Hiihtelyn jälkeen siirryin kuntopyörän selkään - poljeskelin 60 min. Sekä hiihtely, että kuntopyöräily ovat sellaista yksinäisen miehen hommaa, että niissä on hyvä valmistautua illoa kokoukseen ja olla muutenkin rukouksen hengessä.
Lopetettuani polkemisen ja käytyäni suihkussa, lähdin heti kylälle ottamaan ensin bensaa ja ostamaan tuikkuja, jonka jälkeen hain Rautasen Jussin kosketinsoittimineen, ym. äänentoistoon liittyvine juttuineen. Kävimme vielä hakemassa Majakan avaimen Hannulta ja sitten lisuketta äänentoistoon Majakalta. Sitten vain meille hakemaan M-L ja kaikki tarjoilussa tarvittavat jutut kyytiin. Ajelimme Hoikankylälle, Palomäen koululle, KYLÄILTAAN 17:ksi.
Laitoimme koulun salin kokouskuntoon. M-L tarjoilujuttuja. Jussi äänentoiston ja soittimen.
Klo 18 alkoi "On Yksi Nimi ylitse muiden KYLÄILTA, jonka johtelin. Mika Turunen johdatti alkurukoukseen. Lauluryhmän johdolla lauloimme useita lauluja eri väleihin. Tällä kertaa lauluryhmä toimi esilauluryhmänä. Kaikille oli jaettu Lauluja Jeesuksesta -vihkot. Hyviä veri -lauluja. Pyhä henki yhtyy ihmeellisesti siihen kun lauletaan ja puhutaan Jeesuksen verestä. Miksi? Siksi, että se on syntiemme maksuhinta. Lauluryhmässä lauloivat: Liisa Pitkänen, Tuula Porkka, Raija Kalenius, Tuula ja Matti Lehtomäki, sekä Jouko Kuusjärvi, Jussi Rautasen säestäessä koskettimilla. Kaleniuksen Raija soitti harmonikalla koskettavia kappaleita pariin otteeseen. Hyviä henkilökohtaisia todistruspuheenvuoroja käyttivät Paavo Pitkänen, Irja Ryhänen ja Tuula Lehtomäki. Tuula ja matti lauloivat myös yhden laulun ennen Tuulan todistusta. Puhuin lopuksi perusevankeliumia yksinkertaisesti. Avoin ilmapiiri puhua - sanottiin, että oli hyvä ilmapiiri kokouksessa. Lahtelan Samuli johteli rukoukseen kirjoitettujen ruikousaiheiden puolesta. Turusen Mika ja Aholan Timo rukoilivat esille tulleiden ihmisten puolesta. Lopuksi nautimme M-L:n tarjoamat maistuvat kahvit. Sekin oli hyvä hetki. Väkeä oli n. 25 henkeä. Kyläläiset eivät lähteneet liikkeelle sankoin joukoin. Kutsuja oli jaettu n. 150 kpl "reunoja myöten". Saman verran Jumalalla on sinulle asiaa -vihkosia - onhan sekin evankeliumia. Rukoiltukin oli. Silti olen iloinen, että saimme tehdä työn Jumalalle - Hänen työtovereinaan - ja tarjota mahdollisuutta tulla kuulemaan evankeliumia. Jatkamme kylätyötä rukoillen johdatusta. Emmehän tiedä tämäkö menestyy vai tuo - ja sikseen, emmehän me tiedä loppujen lopuksi mitä hedelmää työ kantaa. Lopullinen hedelmä ei ole vielä nähtävissä - ja toisekseen voihan jo nytkin työstä olla hedelmää, josta me emme tiedä - tai hedelmän kasvu on menossa.
Kiitos Jumalalle illasta! Kiitos kaikille vastuissa olleille! Iltaa toteuttamassa oli eri vaiheissaan yhteensä 17 henkeä.
Kävimme viemässä tavarat Majakalle ja avaimen Hannulle, sekä Jussin kimpsuineen kotiin.
Kotona join vielä kahvia.
"Voidakseen olla oikea rauhantekijä täytyy ihmisen syntyä uudesti ylhäältä. Eikä tämäkään vielä riitä. Hänen täytyy olla Pyhän Hengen täyttämä ihminen. Jeesus puhuu tässä saarnassaan myöhemmin siitä, mitenkä Jumalan valtakunnan ihmisen tulisi käyttäytyä joutuessaan esim. loukkauksen ja häväistyksen alaiseksi. Hän sanoo: "Jos joku lyö sinua toiselle poskelle, niin käännä hänelle toinenkin." Tämänlainen käyttäytyminen kysyy niin suurta luonnetta, että se on harvinaisuuksien harvinaisuus meidän keskuudessamme. Kysyy äärettömän paljon sisäistä voimaa voida rauhallisesti suhtautua niin suureen häväistykseen kuin mitä tämä poskelle lyöminen merkitsi. Juutalaisten piirissä sitä pidettiin melkeinpä kuoleman ansaitsevana tekona. Ja room,alainen orja Epiktetos sanoo, että orja antaa mieluummin piiskata itsensä tainnuksiin kuin sietää sitä, että häntä lyödään poskelle.
Meidän päivinämme tätä ehkä voitaisiin verrata kasvoille sylkemiseen, joka merkitsee niin suurta häväistystä, ettei sille tuskin ole vertoja.
Rauhan lapsen pitäisi nyt kuitenkin täysin tyynesti suhtautua tämänlaiseen kohteluun. Se merkitsee sitä, että hänellä pitäisi olla suorastaan yliluonnollinen luonto. Ei yksikään ihminen, joka ei ole hengestä syntynyt ja hengen täyttämä ja vielä tämän lisäksi kaikesta omastansa kuollut, voi käyttäytyä tällä tavalla" (Urho Muroma, Mestarin jalkain juuressa, Ev. lut. Sisälähetyssäätiö 1953, s. 45-46).
Siunausta!
Ps. "Vahvistukaa herrassa ja hänen väkevyytensä voimassa" (Ef. 6:10).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti