26.11.
Jäntin Siskolle ja Moision Siskolle - ja meiän poikien siskolle - sydämelliset nimipäiväonnittelut täältä meiltäpäin - paitsi ei meiän poikien siskolle nimipäiväonnitteluja!
Lauantaihin nousimme aikakin myöhään, mutta mikäpä siinä. Oli tullut lunta lisää ja keli oli vesinen - räystäistä vesi tippui. +1.7. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia/teetä. Luin 2. Tessalonikalaiskirjettä. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta tälle päivälle. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.
Rukouksien jälkeen menin ulos ja laitoin sukset alleni - hiihtelin pihapiiriladullani 60 min. Lämmintä nyt jo +2.7. Oli mukava hiihdellä. Sumuinen sää. M-L käväisi kylällä kauppa-asioilla hiihtelyni aikana.
Laitoin takkaan tulen.
Katselin vähän välillä Maailman cup -hiihtoja Kuusamosta netin kautta. Valmistauduin huomiseen tilaisuuteen.
Söimme erinomaiset M-L:n valmistamat VHH-ruuat.
Ajelimme Uuraisille, Höytiän lumiseen kuusikkoon. Tuntui olevan enemmän lunta kuin meillä. Menimme Timolle ja Pialle Milenaa hoitamaan. Olimme siellä jo ennen 16. Joimme kahvia. Sittenpä lähtivätkin isä, äiti ja Miro, sekä hänen kaveripoikansa Uuraisille katsomaan Kristian-elokuvaa. Me jäimme mummin ja vaarin hommiin - lapsenammaksi. Mukavahan se oli olla Milenan kanssa, joka jo puhuu paljon ja hommailee kovasti. Minäkin kyllä olin koko ajan "juonessa mukana", vaikka valmistauduin huomiseen puhumiseen. Mummi enemmänkin leikki Milenan kanssa. Milena käänsi turvaistuimen - jota autossa käytetään - lattialle selälleen, istui siihen ja huusi: Juna lähtee, pitäkää kiinni! Taisi välillä vielä lisäksi sanoa: Juna lähtee, nouskaa kyytiin! Sanoi sen vielä sellaisella mukavalla äänellä, niinkuin varmaan päiväkodissa sanotaan. Oppinut Lammastarhassa, päiväkodissa. Olihan siellä kotona Helmi-koirakin - rauhallinen, mukava koira.
Timo ja Pia tulivat kotiin ennen 21. Joimme teetä ja söimme iltapalaa. Juttelimme ja rukoilimmekin hieman ennen lähtöämme kotia kohti.
Lunta oli tullut lisää. Tuossa 22.30 jälkeen olimme kotosalla. Lämpötila mennyt -1.
"Monen täytyy kuitenkin sanoa, että kaikkinainen vaino kohdallamme on ollut melko mitätöntä. Tietysti jokainen meistä saa osaksensa oman parjausryöppynsä, mutta se on nyt niin luonnollista, ettei siihen voi suurtakaan huomiota kiinnittää. Harvat meistä ovat uskonsa tähden joutuneet todella vainottaviksi. Ja siihen lienee syynä se, että meillä on niin vähän Pyhän Hengen synnyttämää uskoa. Meissä Jumalan lapsissa on usein niin paljon maailmankaltaisuutta, että emme joudu suurempaan ristiriitaan maailman kanssa. Mutta jos todella eläisimme jumalisesti Jeesuksessa Kristuksessa, niin varmaan joutuisimme vainon alaisiksi sielläkin, missä meidät nyt saatetaan hyväksyä. Jos todella sanoisimme synnin synniksi ja vakavasti varoittaisimme ihmisiä kulkemasta kohti kadotusta, niin pian saisimme huomata, että sielläkin, missä meitä nyt siedetään, nousisi sellainen melu, ettei suinkaan olisi mukavaa olla" (Urho Muroma, Mestarin jalkain juuressa, Ev. lut. Sisälähetyssäätiö 1953, s. 51-52).
Siunausta!
Ps. "Jos teitä solvataan Kristuksen nimen tähden, niin te olette autuaat, sillä kirkkauden ja Jumalan Henki lepää teidän päällänne. Älköön näet kukaan teistä kärsikö murhaajana tai varkaana tai pahantekijänä tahi sentähden, että sekaantuu hänelle kuulumattomiin; mutta jos hän kärsii kristittynä, älköön hävetkö, vaan ylistäköön sen nimensä tähden Jumalaa" (1. Piet. 4:14-16).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti