20.11.
Sunnuntai. Noustessamme, oli +3.7. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia/teetä.
10 jälkeen olimme paikalla Rukoushetkessä helluntairukoushuoneen alakerrassa - viitisen rukoilijaa.
11 alkoi tilaisuus yläkerrassa, jonka johteli Vesa Rautasaari. Maju Aho tyttäriensä Tiitin ja Hannelen kanssa - Riihisen Inkerin säestyksellä - vastasivat musiikista. Mika Turunen piti opetuksen - se oli jatkoa armolahjasarjaan. Rukousta esirukousaiheiden puolesta. Kokouksen jälkeen nautimme kahvit alakerrassa.
Palattuamme kotiin rukoushuoneelta vaihdoin vaatteet ja kävin rauhallisella 8.3 km "kävelynomaisella" lenkillä Tarvaalan suunnassa - alle 7.30 min/km-vauhdilla. Mukava sumuinen keli. Sulä pyörätie. Lähtiessä +3.7, palatessa +2.7.
Söimme M-L:n kanssa. Kynttilät ym. jouluiset valot palelivat.
Olen huomannut eri seurakunnissa, että lasten "kokouskäyttäytyminen" - jossa kylläkään meidän seurakunnassamme ei ole mitään moitittavaa - on erittäin arka asia heidän vanhemmilleen. Olen nähnyt tapauksia, joissa vanhemmat eivät ole tuoneet lapsiaan tilaisuuksiin - ja jääneet itsekin pois - kun asiaan on puututtu. Turhaankin.
Poljeskelin myöhemmin kuntopyörää n. 15 min. Keskeytin sen, kun Terhi-Marja, Denis, Emilia ja Daniel tulivat meille. Daniel sanoi kokouksessa päivällä, että hän tulee sitten lämmittämään meille takan. Niinpä tuli - kun oli ensin käynyt kokouksen jälkeen monitoimihallilla jalkapalloharjoituksissa. Kävi otsalamppu päässä hakemassa puut liiteristä ja sytytteli tulet takkaan. Jo vain sitä passaa vaarin ja mummin lämpimässä mökissä oleskella. Joimme yhdessä teetä ja söimme iltapalaa. Sen jälkeen kun "omat" menivät jatkoin n. 45 min. kuntopyörän polkemista. Eli, 60 min. sitä lajia tälle päivälle.
"Raamatun mukaan paha kypsyy tänä aikana huippuunsa. Yhä suurempi jumalattomuus pääsee valtaan. Antikristuksen ilmestyessä on malja täysi, sillä Ilmestyskirjan 13. luvussa kerrotaan hänen käyvän sotaa pyhiä vastaan ja voittavan heidät.
Emme siis suinkaan ole menemässä yhä parempia päiviä kohti tänä pahana maailmanaikana, vaan päiviä, jolloin Herran kansa joutuu mitä hirvittävimmän vainon kohteeksi.
Tämä vaino kasvaa sitä suuremmaksi mitä lähemmäksi tulemme aikakauden loppua. Mutta nytkin me jo saamme kokea jotain siitä" (Urho Muroma, Mestarin jalkain juuressa, Ev. lut. Sisälähetyssäätiö 1953, s. 49).
Siunausta!
Ps. "Katsokaa, minkäkaltaisen rakkauden Isä on meille antanut, että meitä kutsutaan Jumalan lapsiksi, joita me olemmekin. Sentähden ei maailma tunne meitä, sillä se ei tunne häntä" (1. Joh. 3:1).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti