7.11.
Huomasimme, että lunta oli tullut lisää noustessamme uuteen päivään. -8. Marja-Leena kävi viemässä Emilian ja Danielin kouluun. Aamupalaa ja kahvia. Luin Efesolaiskirjettä.
Menin laittamaan rankoja kärryyn n. 3 km päähän. Pehmeää pakkaslunta. Tuuleskelikin jonkin verran.
13 maissa menin rankametsästä suoraan hakemaan Emilian ja Danielin koulusta meille. Emilialta oli äiti illalla lyhentänyt tukkaa - ei paljon, mutta kuitenkin, että huomasi. Hyvin sopii "tuolleikii".
Tultuamme meille olikin hyvät ruuat valmiina, että ei muutya kuin istuimme neljisin ruokapöytään popsimaan pöydän antimia suihimme. Kupillinen kahviakin tuli juoduksi. Daniel haki puut liiteristä ja sytytteli meillä tulet takkaan.
Ruuan jälkeen menin takaisin rankapaikkaan. Vetelin ja kantelin nyt karsittuja rankoja kasaan, että saa taas tehdä niistä kärrykuorman. Vielä eivät olleet paljon lumen alla. 16.30 maissa lähdin hämärästä metsästä kotiin.
Päästyäni kotiin lähti M-L kylälle kauppa-asioille. Minä keittelin kunnon kahvit. Oikaisin hiukan selkääni ja sitten poljeskelin kuntopyörää 60 min.
Teetä ja vähän iltapalaa. Kynttilöitä polteltiin.
Tein jonkinlaisen julisteen/kutsun Palomäen koululla ti. 15.11. klo 18 olevaan KYLÄILTAAN - josta on infoa tuossa blogijutun oikealla puolella. Samoin myös Vanhalla Kansakoululla pe. 2.12. olevaan SAARIJÄRVI RUKOILEE -iltaan. Siitäkin on infoa tuossa blogijutun oikealla puolella Palomäen koulun tilaisuuden alla.
Olemme M-L:n kanssa rukoilleet päivittäin jo aika pitkään yhden pariskunnan puolesta. Siksi olikin niin mielenkiintoista kun toinen heistä - mies - ilmestyi kokoukseemme rukoushuoneelle jokin viikko sitten. Eikä siinä kaikki: Eilen tämä mies oli jälleen tilaisuudessa - ja hänet liitettiin seurakuntaan. Oli uudistunut uskossaan. Vaikka luulen että on muitakin rukoilijoita ollut, niin onhan se iso ja iloinen asia, kun tietää itsekin rukoilleensa jonkin ihmisen puolesta ja sitten saa rukousvastauksen. Siitä saa iloita - mutta ei tarvitse silti kerskua itsellään. Se on niin ihmeellistä. Eikä tämä mies - uskon veli nyt - ole tiennyt, että rukoilemme hänen/heidän puolestaan - eikä tiedä vieläkään. Jumala vain johdattelee ihmisen elämää niin, että hän kohtaa ihmisiä, jotka saavat olla johdattelemassa häntä Jeesuksen tuntemiseen. Kiitos Hänelle!
"Tärkeintä ei ole, oletko sinä viiden kynttilän vai viidentuhannen kynttilän valovoimalla varustettu lamppu. Tärkeintä on, että koko elämäsi on niin Pyhän Hengen hallinnassa, että Hän voi täydellisesti käyttää sinua. Me tarvitsemme erilaisella valovoimalla varustettuja lamppuja käytännöllisessä elämässäkin...
Sentähden ei ole väliä siitä, kuinka monen kynttilän valovoimaiseksi lampuksi Herra on sinut ajatellut. Pääasia on, että Hän pääsee käyttämään sinua juuri niin, kuin Hän tahtoo, ja juuri sillä paikalla, jolle Hän on sinut tarkoittanut...
Jumala odottaa jokaiselta meistä, että olemme uskollisia omalla paikallamme ja pyrimme valaisemaan kaikella sillä armon voimalla, mikä on varattuna meitä varten" (Urho Muroma, Mestarin jalkain juuressa, Ev. lut. Sisälähetyssäätiö 1953, s. 61, 62).
Siunausta!
Ps. "Mene, laiska, muurahaisen tykö, katso sen menoja ja viisastu!" (Sananl. 6:6).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti