5.11.
Auton ikkunat jäässä aamulla. Puolenkymmentä astetta pakkasta. Ajelin 10:ksi helluntairukoushuoneelle paasto- ja rukouspäivään. Ihmisiä oli mukana aika hyvin. Rukoilimme kuudessa osiossa, 45 min. kussakin. Kussakin jaksossa oli oma - tärkeä - rukousaiheensa. Jokaisen osion jälkeen oli 15 min. tauko. Päätelimme klo 16.
Palattuani kotiin oli Marja-Leena lämmittänyt takan. Lähdimme heti "Terheille" kylään. Siellä olivat myös Timo, Pia, Miro ja Milka. Joimme kahvia hyvien tarjoilujen kanssa. Sen jälkeen kävimme saunassa - Denis, Timo ja minä.
20 maissa tulimme "kylästä" kotiin. -5.9. Laitoin vielä tulen takkaan. Söimme iltapalaa ja joimme teetä.
"Jeesus on ajatellut, että kristillisyyden tulee aina olla luonteeltansa käytännöllistä. Hyödyttää hyvin vähän jakaa muille kauniita neuvoja ja pitää ihanteellisia puheita, ellei niillä ole katetta meidän oman arkisen elämämme käytännöllisissä asioissa. Muistamme hyvin Paavalin sanat 1. Kor. 13: "Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä - vaikka profetoisin ja antaisin ruumiini poltettavaksi - vaikka tekisin moninaisia voimatekoja, mutta minulta puuttuisi rakkaus, niin en minä mitään olisi - eikä se minua mitään hyödyttäisi..."
Tämä kohta erikoisesti osoittaa, että on paljon tärkeämpää se, mitä me todella olemme sisäisen ihmisemme puolesta, kuin meidän ulkonaiset tekomme" (Urho Muroma, Mestarin jalkain juuressa, Ev. lut. Sisälähetyssäätiö 1953, s. 34-35).
Siunausta!
Ps. "Minä nostan silmäni vuoria kohti; mistä tulee minulle apu? Apu minulle tulee Herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan" (Ps. 121:1,2).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti