10.9.
Isot olivat vesilätäköt noustessamme - satanut oli kovasti. Lämmintä oli kuitenkin 13.8. astetta. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia/hopeateetä. Luin Psalmien kirjaa.
Hyvissä ajoin ennen 11 menin helluntairukoushuoneelle kokoukseen, joka oli lähetyspyhän kokous. Marja-Leena jäi kotiin valmistelemaan tarjoiluja illan nuotioiltaan - lettutaikinoita, paistamaan erityisruokavaliolettuja, kasailemaan tavaroita kasseihin, yms.
Kokouksen rukoushuoneella johteli Jouko Reemilä. Inkeri riihinen antoi infoa lähetystyöstämme. Musiikissa olivat Jouko Reenilä, Jussi Rautanen, janne Lampinen Band. Hyvinhän se toimi. Minulla oli kokouksen saarna. Se on kuunneltavissa jo nyt Uskotv:sta Saarijärven helluntaiseurakunnan kohdalta. Se on otsikoitu: Onko Jumala todella sanonut? Saarnan alussa toin pienet terveiset lähetysmaasta - sitä ei ole äänitetty. Samoin kuuntelutin - ennenkuin aloin puhumaan - laulun: Tuo armon lasinen meri, joka löytyy lestadiolaisten laulukirjasta Siionin laulut, vai onko se lauluja. Sanat näytettiin tykillä valkokankaalle ja musiikki - sävel - kuunneltiin Heli Syrjäniemen kanteleella - Suomen kansallissoitin - soittamana.
Tilaisuuden jälkeen oli kiirehdittävä kotiin, että ehtii hyvin nuotioiltaan.
Söin. M-L ahersi nuotioiltatarjoilujen kimpussa.
Syönnin jälkeen menin Denikselle hakemaan peräkärryn, johon menimme Deniksen ja Danielin kanssa lastaamaan helluntairukoushuoneen varastosta penkit, yms. nuotioiltaa varten. Päästyämme perille, huomasin, että olin ottanut väärän avaimen mukaan. Soitimme Rantalan Jussille, joka asuu lähellä. Oli kotona. Hain hänet avaimineen apuun. Jussi sitten nosteli myös penkkejä kyytiin. Denikseen oli iskenyt flunssa. Hänenkin piti lähteä makkaroita grillailemaan iltaan, mutta ei sellaisessa kunnossa viitsinyt sellaiseen hygienisyyttä vaativaan hommaan. Hän oli kuitenkin käynyt viemässä nuotioalustan nuotiopaikalle Karstulaan. Alkumatkasta vielä satoi. Sitten tuli sateetonta.
Tulin pennkikuorman kanssa kotiin. Kannoimme M-L:n kanssa tarjoiluun liittyvät jutut kyytiin ja lähdimme ajelemaan Karstulaan nuotioiltapaikalle. Perillä olimme ennen 16. Nuotioilta pidettiin Unikonsalmella, Unikonsalmentie 309. Korkia-ahon Eijan rannassa. Lehtomäen Matti, Lehtomäen Teemu ja Peiposen Samuli tulivat kohta myös. Penkit paikoilleen, samoin nuotioalusta, paistokoju pystyyn, äänentoisto paikoilleen - niinhän se etenee. Kaunis ranta - Pääjärvi vieressä lainehti aikalailla, mutta kuitenkin sopivasti vähän ohi, ettei juuri siihen missä iltaa pidettiin. Lämmintä yli 14 astetta.
Nuotioilta alkoi klo 17. Sade oli lakannut. Ei ollut kylmä. Välillä aurinkokin näyttäytyi. Tuntui, että Jumalan mielisuosio oli iltamme yllä säänkin puoleen. Minulle tuo sään muuttuminen oli iso asia. Rukousvastaus se kuitenkin oli, koska sitäkin asiaa oli rukoiltu jo pidempään. Tämäkin asia oli minulle ihme. Kiitän siitä Jumalaa. Johtelin illan. Puhtaat purjeet -lauluryhmä lauloi aluksi pari laulua, Raija Kaleniuksen säestäessä harmonikalla - joka muuten oli paikanpäällä oleva harmonikka, paikan emännän, Eijan, isän harmonikka. Soittipa Raija sillä ilman ryhmän laulantaakin. Lauluryhmässä olivat Raijan lisäksi Tarja Pollari, Marja Lähteenmäki ja Raili Muhonen. Eija Korkia-aho puhalsi Israelilaisella sofarilla ja kertoi sofarista ja sen käytöstä. Sen jälkeen hän käytti henkilökohtaisen puheenvuoron elämänmuutoksestaan, Jeesuksen astuttua siihen. Ilo oli kuunnella. Lauloimme kaksi yhteislaulua, Lauluja Jeesuksesta -vihkosista, Teemu lehtomäen kitarasäestyksellä ja hänen sekä minun toimiessa esilaulajina. Päivi Heinonen käytti henkilökohtaisen todistuspuheenvuoron. Hän oli kokenut suuren muutoksen kun Jeesus tuli hänen sydämeensä. Hyvä puheenvuoro oli Päivilläkin. Jeesus ei tule väkisin kenenkään sydämeen. Teemu Lehtomäki lauloi kaksi laulua kitaralla säestäen ja todisti sen jälkeen uskoontulostaan ja elämänmuutoksestaan. Teemu on evankelista. Lauloimme yhteislaulun, jonka jälkeen puhuin yksinkertaisesti evankeliumia. Avointa puhua. Lopuksi johdin syntisen rukoukseen ja pyysin niitä, jotka haluavat antaa elämänsä Jeesukselle, yhtymään siihen rukoukseen. Se tuntui minusta erikoisen hyvältä hetkeltä. Jumala tietää mitä ihmisten sydämissä tapahtui. Kehoitin syntisenrukouksen rukoilleita kertomaan päätöksestää jollekin. Raamatun mukaan sydämen uskolla tullaan vanmhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan - ja jopa ilman kädennostoa.
Tarjoilu illassa pelasi koko ajan - makkaroita, kahvia, teetä, mehua, lettuja sai käydä hakemassa omaan tahtiin. Illassa oli hyvä henki ja mukava tunnelma.
Lettuja paistoi Matti Lehtomäki. Makkaroita grillaili Marja-Leena Kuusjärvi. Sieltä katoksesta lettuja, makkaroita ja kahvia, yms juotavaa tarjoilivat ihmisille. Jossain vaiheessa makkaranjakelupuolelle tuli uusi ihminen, karstulalainen iltaan mukaan tullut. Samuli Peiponen osallistui kaluston paikoilleen laittoon, purkuun ja laulukirjojen jakeluun. Nokipannukahveja keitteli Lauri Humppi.
Väkeä oli paikalla n. 60 - ainakin. Oli ilo olla evankeliumin asialla.
Oli illassa minulle yllätyskin. Siellä oli mukana minun sukuuni kuuluva aviopari Äänekoskelta. Sukujuhlissa olemme tutustuneet - Timo ja Minna Kuusjärvi. Oli ilo tavata ja jutella. Samoin Minnan siskon ja hänen miehensä - joka taas on Humpin Laurin veli. Tämä Minnan sisko oli hän, joka tuli auttelemaan makkaragrillin taakse. Minulle suuri ilo saada julistaa evankeliumia myös sukulaisille. Nämä illat ovat yleensä sellaisia, että niissä on aina jotakin sellaista, jonka kokee johdatukseksi. Siksi ne etsivät joskus sopivaa hetkeä pitoajalleen. Niissä toteutuu myöskin - esim. kun säitäkin ajattelee - raamatunkohta, joka sanoo: Joka tuulta tarkkaa, ei kylvä ja joka pilviä pälyilee, ei leikkaa. Jotenkin noin. On vain uskossa astuttava tekemään.
Nopeasti oli "leiri" taas purettu - ja seuraavastakin illasta oli jo puhetta. Iloisin mielin lähdimme ajelemaan kotia kohti, jossa olimme ennen 21.
Nuotioiltaa voi seurata Teemu Lehtomäen "facebookista."
Siunausta!
Ps. "...Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin"! (Joh. 1:29).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti