28.9.
Sydämelliset nimipäiväonnittelut Kuusjärven Arjalle - velipojan vaimolle - sinne syntymäkylälle!
7.1 astetta lämmintä noustessani. Nyt ei ollut sumua paljon. Marja-Leena oli jo vienyt Emilian ja Danielin kouluun, sekä pyörähtänyt kylällä kaupassa. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Psalmien kirjaa. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.
Menin 9.30:ksi Majakalle - seurakuntamme yhteen työpisteeseen keskustaan. Parkkosen Hannu kutsui eiliten minut sinne puhumaan. Niinpä puhuin klo 10. Oli aika avointa. Kahvia hörppäsin yhden kupillisen myös.
Kävin kotona vaihtamassa vaatteet ja ajelin peräkärry perässä helluntairukoushuoneelle. Lampisen Olavin ja Rautasen Jussin kanssa laitoimme penkit ja muut nuotioillan jäljiltä varastoon.
Jatkoin kärry perässä Kalmariin, Humpin laurin hallille. Sieltä hain vähän puutavaraa asuntovaunun "tallin" teon jatkamista varten.
Palattuani kotiin söin. M-L oli putsannut Päivin eiliten tuomia sieniä ja laittanut niitä suolaan - mikäpä sen parempaa kuin suolasienet! No, tietenkin monikin asia, mutta hyviä net silti ovat.
Jatkoin kehikon tekoa pihassa - sitä asuntovaunua varten.
Terhi-Marja, Daniel ja Emilia kävivät.
18.30:een jatkoin hommia pihassa. Sää on ollut mukava - selkeä ja kuiva.
Kävin 5.6 km lenkillä urheilukentällä - 2. ja 4. juosta hissuttelin. Taivaalla oli viivasuorasti puolikas kuu. Menin sopivaan aikaan kentälle, sillä sinne tuli myös yksi vanhempi pariskunta sauvakävelemään - sanoivat, että ensimmäistä kertaa elämässään. Siinä tuli jutusteltua - ja myös kerrottua Jeesuksesta ja Hänen tekemästään työstä puolestamme. Sain todistaa.
Oli pimeä kun tulin kentältä - yli 7 lämmintä.
Söin iltapalaa ja join teetä. M-L neuloi.
Kävin saunassa - pitkälläni lauteilla nakkelin vettä kiville.
"C. T päättää ruveta lukemaan lakia, kunnes Herra osoittaisi hänelle hänen paikkansa. Mutta sisin panee vastaan. Jotakin tuntuu olevan vialla: käyttää nyt elämänsä parhaat vuodet itsensä hyväksi, kun samaan aikaan miljoonat hukkuvat kuulematta sanomaa Kristuksesta!
------------------------------------------
C. T. saa vastauksen kyselyynsä. Välineenä on - erään jumalankieltäjän kirjoittama kirjanen. Sen sanoma on: Jos minä uskoisin varmasti, kuten miljoonat sanovat uskovansa, että uskonnon tunteminen ja harjoittaminen tässä elämässä vaikuttaa kohtalooni toisessa elämässä, niin uskonto olisi minulle kaikki kaikessa. Hylkäisin maalliset ilot roskana, maalliset murheet mielettömyytenä, maalliset ajatukset ja tunteet turhuutena. Uskonto olisi ensimmäinen ajatukseni aamulla ja viimeinen unelmani illalla ennen uneen vaipumistani. Työskentelisin yksinomaan uskonnon hyväksi. Ajattelisin vain iäisyyden aamunkoittoa. Pitäisin yhden sielun voittamista taivaaseen kyllin arvokkaana korvauksena maallisen elämäni kärsimyksille. Maiset seuraamukset eivät koskaan pidättäisi käsiäni eivätkä sulkisi suutani. Maa riemuineen ja murheineen ei saisi hetkeksikään sijaa ajatuksissani. Katsoisin ainoastaan kiinteästi iäisyyteen ja ympärilläni oleviin kuolemattomiin sieluihin, jotka pian tulevat olemaan joko iankaikkisesti onnellisia tai iankaikkisesti onnettomia. Menisin kaikkeen maailmaan ja saarnaisin sopivalla ja sopimattomalla ajalla. Ja minun tekstini olisi: Mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omakseen koko maailman, mutta saisi sielullensa vahingon.
Kirjasella oli käänteentekevä vaikutus C. T:n elämään. Hän havaitsee epäjohdonmukaisuutensa, tekee siitä parannuksen sekä alkaa tutkia Jumalan tahtoa. Mutta nyt hän ei enää kysy neuvoa lihalta ja vereltä" ( C. T. Studd: Suklaasotilas, s. 9, Kristillinen Kirja- ja Musiikki Kustannus).
Siunausta!
Ps. "Neuvo minulle tiesi, Herra, että minä vaeltaisin sinun totuudessasi: Kiinnitä minun sydämeni siihen yhteen, että minä sinun nimeäsi pelkäisin" (Ps. 86:11).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti