22.9.
Uusi päivä meille - minulle ja Marja-Leenalle - valkeni Kuusamon tropiikissa. Vaaleapilvipoutaista. 6 astetta lämmintä. Luin Psalmien kirjaa.
Kävimme ensin syömässä aamiaisen hotellin ruokalassa - no, ravintolahan se vissiin on. Sitten M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä. Tietenkin M-L:kin luki Sanaa omasta kohdastaan. Löimme kamppeemme kasaan ja lähdimme ajelemaan kohti etelää ja kotia.
Kuusamossa kävi M-L lankakaupassa sopivia lankoja katselemassa. Istuskelin autossa ja odottelin. Kun sitten starttasin autoa, ei tapahtunut mitään. Eihän siinä auttanut muu kuin nostaa nokkapelti pystyyn ja laittaa kaapelit akkuun kiinni valmiiksi. Sitten vain katselemaan, kuka antaisi virtaa. Taksimieheltä ensin kysyin, kun oli lähellä. Hänen autostaan ei voinut ollenkaan antaa virtaa. Seuraavaksi kysyin naiselta, joka juuri ajoi siihen viereen. Hän sanoi, että hänen poika tulee kohta tähän, että hän kyllä antaa. Soitti pojalleen. Kohta tulikin isolla autolla. Hänellä oli autossaan tavaraosassa sellainen akku, jossa oli kaapelit valmiina. Laittoi ne akkuumme kiinni - ja heti starttasi. Olin hotellilta lähtiessämme laittanut Jumalalla on sinulle asiaa -vihkosia. Myös rukoilimme sitä, että kohtaisi ihmisiä tänäänkin oikealla tavalla. Siispä otin ihan Jumalan kädestä tulleena tuon virran tarpeen. Siksipä uskon, että sillä on merkitystä. Voimme muistaa heitäkin rukouksin.
Shellillä, vähän ennen Kajaania, kävimme syömässä seisovasta. Siinä samaisessa paikassa on tullut käytyä aika usein. Asuessamme Enontekiöllä alkoi minun käyntini Vienan Karjalassa. Silloinkin Shellikllä käytiin jotai nsuuhun ottamassa. Myös Saarijärveltä rajan taakse mennessämme oli sama juttu. Myöhemmin sitten enemmän ABC:llä. Kajaanin jälkeen alkoi auringonpaiste - jota jatkui liki Kärsämäelle. Pyhäsalmella - siinä Vaskikellon vieressä - kävimme kahvit ryyppäämässä ABC:llä. Tuli kuva M-L:n älypuhelimeen, jossa Milena istui totisen näköisenä sellaisessa kärryssä, jota voi vetää pyörän perässä. Teroltakin tuli "jänniä" kuvia - näkkyypä, miten asiat kehittyvät! Kotona olimme ennen 20 - lähempänä 19.30. Olimme jo melkein meidän postilaatikolla, kun Emilia soitti, että ollaanko me vielä matkalla. Sanoi, että olivat jo kerran käyneet meillä katsomassa olemmeko tulleet. Ei kylläå mennyt kuin hetki kun Emilia ja Daniel olivat meidän pihassa pyörineen. Olivat polkeneet vimmattua vauhtia. Olihan se mukava taas tavata - vaikka emme kauaa reissunpäällä olleetkaan.
Ensitöiksi kävin hakemassa liiteristä puut ja sytyttelin takkaan tulen. Purkailimme pakkauksiamme. Lueskelimme postit. Söimme iltapalaa ja joimme teetä.
Katselin vähän seuraavan "puheen perään."
Niimpä se tuli reissu tehdyksi
Viispiikkisessä oli lähettämäni puffi, sekä ilmoitus ensi keskiviikon nuotioillasta. Ykköset lehdessä oli myös sinne lähettämäni puffi samasta asiasta - eli on tehty ainakin jotain tiedon jakamiseksi asiasta. Vielä sinne jaetaan kutsuja runsaasti - ja voihan olla, että joku on niin aktiivinen evankeliumin asialla, että kutsuu ihan itsekin henkilökohtaisesti ihmisiä nuotiolle..
Siunausta!
Ps. "Hyvä on veisata kiitosta meidän Jumalallemme. Se on suloista; ylistäminen on soveliasta" (Ps. 147:1).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti