27.9.
Tässäkin lähetellään täältä meiltäpäin Rautasaaren Vesalle oikein hyvää nimipäivää!
Keskellä viikkoa kevyesti - jossakin oli tuollainenkin sanonta. Senhän voi ajatella niin moneen asiaan ihan hyvinkin. Kevyesti siinäkin mielessä, että synti ei paina, kun on Jeesuksen oma. No, välillä ei ihmiselo ole kuitenkaan niin kevyttä, vaan jopa ihan raskastakin - sekin niin usioista syistä. Musiikkikin voi olla jollekin tosi raskas kokemus, vaikka olisi kevyttäkin. Toisaalta musiikki voi olla hyvinkin raskasta, mutta tuo joillekin hyvin kevyen olon. Evankeliumiakin voi välittää jopa raskaan musiikin kauttakin - vaikka ei niin kaikkien mielestä voisikaan tehdä. Minun mielestäni voikin tehdä - ja tehdään. Tärkeintä on motiivi, miksi jotakin tekee - ja se keille tekee. Tietenkin tällaisten näkemysten esittäminen on joidenkin hengellisempien - ja ehkä erilaisten sääntö/säätelykokonaisuuksien/järjestelmienvoimassapitelijöiden - mielestä täysin vääriä, mutta tärkeintä ei ole se, vaan kuinka Jumala kutakin johdattelee. Mutta, ajattelehan asioita!
Nousun aikaan oli 8.5 lämmintä. Sumua oli, mutta se oli ylempänä kuin eiliten. Marja-Leena oli tänäkin aamuna ennen minua jalkeilla. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia/hopeateetä. Luin Psalmien kirjaa. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.
Rukoushetken jälkeen alkoi M-L valmistella omalta osaltaan tarjoilujuttuja illan nuotioiltaan - paistella erityisruokavalio -lettuja, tehdä lettutaikinoita. kasailla kaikkia tavaroita, joita nuotiolla tarvitaan. Minä hain peräkärryn Deniksen pihasta ja ajelin helluntairukoushuoneen varastosta hakemaan penkit, yms. nuotioiltaa varten. Lampisen Janne ja Olavi, sekä Rautasen Jussi tulivat - pyytämättä - auttamaan lastauksessa. Se olikin hyvä, sillä muuten olisi ollut yksin aika hankala ottaa penkkejä, kun jotkut olivat laittaneet isoja kaappeja niiden eteen. Se on sellaista "yhteispaikoissa" - kukin laskee käsistään siihen, missä se on helpointa.
Ajelin kotiin kuormani kanssa. Kävin hakemassa daniel -poikasen koulusta meille. Valmistautumista nuotioiltaan.
Kannettuamme tarvikkeet autoon, lähdimme heti 16 jälkeen ajelemaan kohti nuotioiltapaikkaa - Syrjämäkeen, Karstulaan. Sitä ennen kävi meillä Pietilän Päivi ja toi hyviä sieniä. Sydämelliset kiitokset Päiville! Niillä herkutellaan. Haimme Salmen kyytiin ja ei aikaakaan, niin olimme Syrjämäen koulun - joka ei ole enää toiminnassa - pihassa. Perässämme ajelivat Lehtomäen Matti, Teemu ja Peiposen Samuli. Mannin Ensio - joka asuu vaimoineen koululla - tuli kanssamme pystyttelemään "leiriä." Pianhan net olivat penkit ja kojut paikoillaan - lettupannuineen, makkaragrilleineen ja äänentoistoineen, jotka Lehtomäet toivat. Humpin Lauri toi nuotioalustan ja nuotiopuut. Hän toimi nokipannukahvin keittäjänä ja Korkia-ahon Eija kahvinkaatelijana. Lehtomäen Matti paisteli lettuja - eli oli mukana, vaikka ei ole kuin hetki, kun lonkkaan vaihdettiin uusi nivel. Kuusjärven Marja-Leena jakeli lettuja ihmisille. Kuzminin Denis grillaili makkaroita ja tarjoili niitä ihmisille. Nuotioiltahan alkoi klo 18. Väkeä oli n. 50 henkeä. Kutsutut olivat kohtalaisen hyvin lähteneet liikkeelle - sellaisetkin, joita erityisesti haluamme tulevan. Humpin Lauri - lieneekö ollut Eijakin - jakelivat 150 kutsua. Viispiikkiseen laitoin maksullisen ilmoituksen, sekä ilmaisen jutun illasta. Ykköset -lehteen laitoin myös jutun. Tilaisuus oli hyvin ilmoitettu - niinkuin kylätapahtumat aina. Iloitsin illasta - siinä oli "jotakin" niin aitoa. Ihmiset kuuntelivat. Johtelin illan. Lehtomäen Teemu johti alkurukoukseen. Puhtaat purjeet -lauluryhmä lauloi koulun portailla pari laulua - avoimen oven edessä - jonkin matkan päässä "esiintymiskojusta". Syynä siihen oli se, että oli jonkinverran sumua ja Raija ei halunnut, että harmonikka - joka on lainassa - kostuu tuoreesta ilmasta. Kaleniuksen Raija soitti aluksi kappaleen harmonikalla. Mannin Eija - joka asuu kylällä - käytti koskettavan henkilökohtaisen puheenvuoron. Puhtaat purjeet -ryhmä lauloi kaksi laulua. Ryhmässä olivat, Kaleniuksen Raijan lisäksi, Muhosen Raili, Pollarin Tarja, Lähteenmäen Marja ja Halttusen Airi. Yhteislaulun jälkeen - johon esilaulajina toimivat Lehtomäen Teemu ja kitara, sekä Kuusjärven Jouko. Mannin Ensio käytti todistuspuheenvuoron, joka oli selkeä - sanoinkin, että äidillä ja pojalla oli "sama sävel." Yhteislaulun jälkeen Lehtomäen Teemu lauloi kaksi laulua ja todisti niiden välissä elämänmakuisesti. Jälleen kerran saimme kokea ja kuulla todistuksia siitä muutoksesta, jonka vain Jeesus voi tuoda ihmisen elämään. Puhuin lopuksi yksinkertaisesti pelastuksen evankeliumia. Koin erityisen vaikuttavana loppuhetken, jossa johdatin ihmisiä syntisen rukoukseen - ottamaan Jeesuksen vastaan omaan elämäänsä. Kehotin niitä, jotka tuon rukouksen sydämessään/sydämestään rukoilivat, 1 kertomaan ratkaisustaan jollekin, 2 lukemaan Raamattua 3 opettelemaan rukoilemaan 4 hakeutumaan uskovien yhteyteen. Ilmaisjakelumateriaalia oli tarjolla. Ilta alkoi pimetä ja todellinen nuotiotunnelma laskeutua paikalle - mutta, Herran läsnäolo ennenkaikkea oli paikalla. Edestä hyvin näki, että ihmiset olivat kosketettuja. Oli ilo olla mukana toisten kanssa julistamassa evankeliumia - erityisesti vielä siksi, kun paikalla oli runsaasti sellaisia, jotka eivät vielä uskoneet. Se minua erityisesti innostaa aina.
"Leiri" oli taas nopeasti purettu, sillä mukana on ripeää porukkaa, jotka tarttuvat toimeen.
Kiitos Jumalalle ja kaikille tämäniltaisessa tilaisuudessa vastuuta kantaneelle! Kiitos myös kaikille, jotka olette kantaneet tätäkin iltaa - ja kylätyötä - rukouksin herran kasvojen eteen.
Ajelimme M-L:n kanssa kotiin, vietyämme Salmen kotiinsa. Sumua oli aikalailla. Olemme kiitollisia myös hyvästä säästä iltaa ajatellen! Lämmintä oli vielä 10.1 astetta tullessamme kotiin.
"Kenraali Gordon piiritti Sevastopolia. Eräs korpraali ei ollut halukas menemään eteentyönnettyyn varustukseen, vaan määräsi siihen sotilaan. Silloin Gordon sanoi korpraalille: "Älä koskaan käske toista tekemään sitä, mitä itse pelkäät tehdä," ja hyppäsi samalla juoksuhaudan rintavallin yli mennen itse varustukseen" (C. T. Studd: Suklaasotilas, s. 32, Kristillinen Kirja- ja Musiikki Kustannus).
Siunausta!
Ps. "Herra Sebaot, autuas se ihminen, joka sinuun turvaa" (Ps. 84:13).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti